Eläimet 7

[Leena]

Viime talvena pihapiirimme muutti asustelemaan rotta, asui kuulemma naapuritalon yhden pihakopin alla, ja kulki sitten hangen alla ja söi pensaiden oksiin ripustettuja lintujen talipalloja. Eihän näin edes jälkiä lumeen jäänyt kuin sinne pensaan juurelle. Kertoivat naapuritalon rouvat. Joku ihan kirjoitti lehteenkin yleisönosastolle varoituksen. En kuullut muuttiko rotta pois, kun talipallot siirtyivät yläoksille ulottumattomiin.

Tämä on hyvä tieto. Oikeastaan herra ei-eille pitäisi mainita jos kerran råtta on nähty pyörävajassa. Sinne voisi viedä myrkkyä, sillä se on tiivis enkä käsitä kuinka se on sinne päässyt, elkei siten että joku on lähtiessään fillaroimasn poikennut viemässä  roskat, lajitellessa pusseja kuluu aikaa ja ovi pyörävajaan on siinä saattanut olla auki. Råttahan järsii kyllä lujankin puuseinän rikki, toisilta pikkunisäkkäiltä en tiedä vastaavaa.

Yleensä siiliä ja oravaa ei näe aivan näin ihmistuntumassa. Nyt oli kaksi kehnoa talvea ja kesää, ja joskin kumpikin kuuluu stadin asujamistoon ne välttävät ihmistä vaikka niitä koettaisi kesyttääkin. Odottavat että ihminen häipyy, siis. Ainoa paikka jossa olen nähnyt oravalta soveltumatonta käytöstä on hietsun hautuumaa, pysähtdyin siellä juttelemaan yhden kaverini kanssa kun oikaisin Lapparin pihasta. Hän työnteli lastenvaunuja ja  seisoskellessamme tömähti orava puusta niille vaunuille. Oli vaunupeitto suojana koska oli koleaa.

Tietty niitä kai ei  . saa syöttää. Olavia oli pakko vähän lihottaa, olisitte nähneet miten surkea rääpäle se oli. Se lihoi pähkinäkuurilla nopeasti.

Olavin taisi häätää pesimisoikeusharakka. Se kyllä kävi juomassa vettä ja koetin pyytää pähkinälle mutta se meni. No niin, siinä olikin siili portilla kun kävin suhisemassa että psst Olavi tule pähkinälle nyt vaan.

Ensin tuli pieni siili ja perässä oikein semmoinen jalkapalloa suurempi. Pienempi pitää puhinaa ja se kookas selvästi välttelee sitä. Ruoka syötiin lautanen on ihan nuoltu ja sitren se puhina alkoi. Suurempi siili kömpi krassiruukun yli muttei polo tiedä ettei sieltä pääse pakoon.

[Leena]

Epäilen kyllä ravitsemisesta nyt vähintään kolmea neljästä terassiasukkaasta, siksi linjakasta on eteneminen seinänsuuntaisesti oravilla. Toinen on kyllä tyttö ja se on selvästi paremmin perehtynyt oravahyveisiin. Olavi syö pähkinän mutta varmuudella vain tämä Emma jemmaa niitä.

Erotan ne hyvin toisistaan. Olavilla on tyylikkäämpi profiili ja suuremmat korvat. Emma on etevämpi monin tavoin, myös rohkeampi. Mutta ne ymmärtävät kun kutsuu Olavia ne kääntävät päätä.

Saattaa tuo siilipariskuntakin jättää oravan  mietteliääksi. Etenkin iso näyttää tosi hurjalta. Ne tulivat kuin ainakin jäädäkseen, luulin että söisivät ja häipyisivät vaan ei.

Täällä saa kyllä pesiä 

[Leena]

Otin råtta-asioista lisäselkoa ja mietin miksi itsellenikin ensimmäisenä pukkaa päähän että myrkkyä myrkkyä. Se on kivulias tapa kuolla myös rotalle.

Se on luontoon kuuluva pikkunisäkäs myös. Peruskammon pohjalla taitaa itselläni löytyä jokin musta surma-rottayhdistelmä, vaikka rutto levisi ilmeisesti muuten. Ei rotan näkeminen vielä sairastuta. Tosin rotan jätös on epäterveellinen mutta niin on hiirenkin enkä heti neuvoisi nauttimaan ihmisenkään jäämiä joista se luultavimmin levisi. Hiirelle annetaan enemmän anteeksi, koska rotta pelottaa. Rotta ei liioin hyökkää kimppuun tuosta vaan.

Kyllä edelleen raivaussiivouksessa hoitaisin asunnosta rotat tiehensä, mutten sittenkään tiedä kannattaako sitä pelätä. Pikkulinnun kyllä sillä rotta käy pesällä tuhopuuhissa, ja koska lintu saa tottakai talinsa ylempääkin, ei talia kannata maan pinnassa pitää.

Siili on onneksi suojeltu, sen ruokkimista voi pitää pelkkänä hyveenä, sen tulee lisääntyä, täyttää maa siileilläkin ja saada runsas rasva talveksi. Huomenna huolehdin että tottuvat määrättyihin aterioihin.

[Pyryharakka]

Oravien ei toivotusta käytöksestä kertoo sukulaiseni. Heillä on puurakenteinen omakotitalo kaupungin laidalla. Vaikka kuinka tiiviiksi talon räystään aluset oli yritetty rakentaa, piti jonkinlaista tuuletusaukkoa olla välikattoon. Niinpä oravat hyödynsivät tilan. Hakivat sieltä eristysvillaa pesiinsä. No, eihän vähä mitään, mutta kun toiminta oli jatkuvaa tulee omaan kotiin kylmää päästäviä kohtia. Monen moista ratkaisua koittivat erilaisin tuuletusritilöiden yms. kanssa. Jatkuvasti oravat hakivat villaa. Lopulta asensivat jotakin karkoiteääntä päästäviä vempaimia.
Siinä huushollissa puidaan nyrkkiä, jos orava osuu pihaan.

Äidilläni on kokemusta kyläkauppiaan "lemmikkioravasta", joka repi piloille kangaspakkoja, kun pääsi livahtamaan kaupan puolelle.

Oravat syövät pikkulintujen munia ja poikasia linnunpesistä.

Siis oravat ovat ihan söpöjä, mutta ehdottomasti luontoon kuuluvia eläimiä.

[1944]

Tuolla laillahan orava käyttäytyy. Meilläkin oli kerran oravalla poikaset saunan yläpohjan lasivillaeristeessä  .Lämmitin vain kovasti ja ajattelin, että rupeatte tekin lasivillan kanssa hikoilemaan. Nyttemin ei ole ollut sitä vaivaa. Hiiret pissivät kyllä. Nyt tiedän, että eristeeksi olisi pitänyt valita kivivilla. Oravien ja hiirien elolle se on sopimaton eriste.

[Leena]

Kaupunkilaisorava on tavattu kyllä sen myönnän itse teossa varastamassa Kindermunia lähikaupasta jossa sisar asuu. Tästä on joutakin vuosia. Tarina on tosi.

Orava oli jostakin sellaisen makuun päässyt ja nouti niitä kaupan alahyllyltä yhden toisensa jälkeen. Muna käpälään ja ulos, sitten takaisin ja uusi muna käpälään ja menoksi. Se sai ne pitää vaikka käsittääkseni varasto löytyi mutta munat siirrettiin ylemmäs ja ovi pantiin kiinni.

Tuon eristetarinan tiedän. Siellä missä vietin lapsuudessa kesät orava pesi aitan eristeisiin ja haki sieltä materiaalia. Kun paikassa alkoi olla ahdasta, yhä useampi äitini nuoremmista sisaruksista perusti perheen,  vanhempani etsivät oman pienen tontin ja rakensivat mökin joka oli talvilämmin. He tiesivät valita eristeen oravaan katsoen.

Se on kaunis eläin, mutta ennen kaikkea peijakkaan nokkela. Tekihän Olavi runsaahkosti tuhoa myllertämällä puutarhani mutta siitä huolimatta se tuotti monta lystikästä hetkeä. Ehdottomasti paras oli se kun löysin sen keskeltä olohuoneen pöytää pähkinä pykälässä ilman sen suurempaa paniikkia. 

[Leena]

Niin kyllä, munarosvohan se on ja kai niissä Kindereissä oli jotakin tuttua hahmoltaan.
Toisaalta juuri tänä kesänä oli sisar hyökkäämässä ulos metelöintiä kuullessaan koska arveli rastaanpesän joutuneen oravahyökkäyksen kohteeksi.Tilanne olikin päinvastainen. Suurehko rastasparvi hätyytti nuorta oravaa joka kulki pihan poikki mahdollisesti muin aikein.

Kaikkea  näkee jos kulkee silmät avoinna, ja jos nähtäväksi tarjoutuu jotakin. Luonto ei taida noudattaa länsimaista oikeuskäytäntöä, äänestä, keskustele kuolemanrangaistuksesta tai kasvissyönnistä, sairausvakuutuksesta tai rotuhygieniasta. Ihminen voi, muttei aina tahdo.
Pohjommaltaan ihmisessä asuu sama eläin, kun hieman haurasta kuorta raaputtaa.

Sitä voi koettaa  ajatella luonnon heikompien puolesta, katsoa yhden haittaeläimeksi ja toisen suojelun arvoiseksi. Olen mietiskellyt paljon kun nuo tupsahtivat elinpiiriin ensi kertaa täällä.  Ihminen ei missään tapauksessa mahda ekosysteemin tasapainolle juuri mitään. Yleensä on sen suurin vihollinen.

[Leena]

Aika lähteä valmistelemaan Iidan ja Aatamin illallinen. Siili on säännöllinen eläin 

[1944]

Orava on minulle kyllä hauska eläin, ruokin sitä talvella kuten lintuja. Siiliähän meillä ei ole tai en ole nähnyt.

[Leena]

Iida ja Aadam saapuivat täsmällisesti kello kaksikymmentä terassille aterioimaan.    Syövät kissanruokalautasellista jonka lisäksi tarjoillaan hylakermaa. Ne pitävät taas kovaa tuhinaa.

[Leena]

Satoi lujasti ja oli kylmä, ehkä tästä syystä kookas siili jota nyt erheellisesti saatan pitää Aadamina käpertyi syötyään terassimatolle jossa lötkötti pitkän aikaa. Sittemmin poikkesin lautaset tiskatakseni ja totesin värjöteltävän oven pielessä olevan kukkalaatikon alla. Siirsin vateja lähemmäs jos tulisi vielä yöllä hiukopalan tarvetta kun muonaa oli jäänyt. Se oli sittemmin syötykin loppuun.

Ihmeellistä että ne tulevat niin ihmisen läheisyyteen. Lapsuudesta muistan kun istuin lattialla lueskelemassa ja tuli ukonilma. Emme viitsineet piitata joka jytinästä ja nytkin oli ovi auki. Naapurin puolivilli navettakissan poikanen johon sisar tunsi vetoa maleksi meillä ja äkkiä kiipesi syliini kun olin siinä joutilain, ja koira asettui ihan kylkeen.

Jokin taitaa olla hullusti kun orava melkein hakee pähkinän kädestä ja siili kömpii terassipuutarhaan. Se jonka näin viime kesänä oli vimmatun arka. Hempot käsitän koska olin Italiassa niiden pesiessä ja sen jälkeen kolme viikkoa wuoteenomana. Mahtoi siinä hemppo hämmästyä kun huomasi olevansa alivuokralainen. Muttei hyljännyt pesää, siis.

[Leena]

Pienikokoisempi siili pyöriskeli tuossa nyt ja tarjosin aterian. Se ryhtyi välittömästi murkinoimaan. Suuri siili ei ole paikalla.

En tiedä riittävästi siilien sosiaalisesta kanssakäymisestä mutta toissa iltana suuri siili selvästi vältteli suorastaan pakoili pienempää. Jos ovat pariskunta on tullut ryppy rakkauteen tai tämä etsiskeli kaveriaan nyt.

Eilen ne saapuivat pieni edellä suuri jäljessä mutta suuri täällä yöpyi. Yleensähän siili on öisin aktiivinen. Maalla lapsena ne saapuivat ryhmänä tiettyyn aikaan illalla aterialle. En muista ikinä nähneeni siiliä tähän vuorokaudenaikaan tekemässä mitään.

Koetan tehdä selväksi että täällä saa viipyä. 

[Leena]

Ei, kyl ne näyttää olevan paikalla molemmat siilit, tuo saattaa edustaa miellyttävää pesää niille ja vuokrallahan se on. Jätökset tehdään ulkopuolelle josta vuokraemäntä ne siivoaa  . Noh pitäähän omakin toiletti siivota.


Oravien viime visiitti vaikutti erikoiselta. Ainoastaan Emma saapui ja joskaan en ymmärrä eläintä kuten sisar siinä oli jotain outoa. Emma oli myöhässä eikä rytyyttänyt minua hereille. Se pyöriskeli tuossa aikansa hypellen ja nautti muutaman pähkinän. Sen koommin ei ole kumnastakaan havaintoa. Emma ei liioin ryhtynyt jemmauspuuhaan eikä puutarhassa ole myllätty öisin.

Mietin onko mahdollisesti Olaville tapahtunut jotain ikävää tai ovatko he vain muuttaneet paremmin oravamaastoon ja Emma käynyt hyvästeillä.  Ennätettiin siinä vaihtaa kuulumiset erinäisiä kertoja  ja poikkesihan Olavi sisälläkin  pähkinällä.

[Leena]

Jaa, nyt on Emma saattanutkin saada jälkeläisiä!    Jos se sillä oli niin poissaoleva ja viipyi lyhyen hetken.

Tänään havaitsimme pienen, suruksemne hännättömän oravan joka on kovasti arka. Siilit liikuskelevat hämmästyttävän aktiivisesti. Ilman sitä häntää oravan hyppely on vaivalloista joten jonkun kai tulisi adoptoida se ja olen  kyllä valmis jos välillemme syntyy luottamussuhde.

Se puikki pakoon mahdollisesti  suurta siiliä jota kutsun vastedes Aadamiksi ja sitä pientä Iidaksi koska on vaikeaa päästä toteemaan kumpi on kumpi. Aadam lyllersi terassini edustalla kun pari naapuria koirineen siinä koetti irrottaa koiria toisistaan. Onko tuo sun siilisi ne kysyi ja totesin lähinnä näin olevan,  kertoen niinikään siilin hakeutuvan sateensuojaan puutarhaani joka on täynnä soveliaita koloja.

Se poikkesi taas syömään eli niillä on hirmuinen ruokahalu. Minun täytyy poiketa kaupoilla jälleen. Ne eivät huoli hylakermasta mutta kissanmuonasta kovastikin.

[Leena]

Ei siilin voittanutta mutta kyllä nuo kaksi työllistävät eikä tästä nyt voi lähteä noin vain. Iida käy tämän tästä aterialla pitkin päivää, Aadam saapuu illan hämärässä ja se söi nytkin kaksi Whiskasateriaa ja nukkui tuokion ja sitten mätkäisi menemään puolikkaan mirrinmurkinaa. Nyt se nukkuu matolla, siinä on lämmintä ja mukavan hämärä kolo. Täytyy puunata nuo puisten kukkalaatikoitten alustat niin että siellä on miellyttävää, sinne on kertynyt pölyä ja ehkä asetan vaikka jonkin matonpätkän pehmikkeeksi sillä sisar arveli Iidan odottavan jälkeläisiä.

Kaikkeen täällä tapahtuneeseen katsoen se on hyvin mahdollista.

Ero vaikuttaa jokatapauksessa tosiasialta. En tiedä tarpeeksi siilien parisuhteiden pysyvyydestä, ehkä heillä oli vain se yhden yön juttu josta tietää koko talo