Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: mannaryyni - 02.10.06 - klo:20:02
-
Eli kuten entinenkin, mikä kirja/teos on nyt kesken, tai minkä sait viimeksi luettua. Ja jotain kommentteja.
-
Kevyenä lukemisena olen viimeaikoina käynyt läpi lyhyen matematiikan ja lyhyen ranskan lukion oppimäärät. Ja onneksi ollaan jo loppusuoralla. Täällä pohjantähden alla on myös meneillään, sekin koulua varten. (Pitäisi varmaan hankkia elämä.) Mutta viimeksimainitusta olen kyllä nauttinut kovasti ja se on herättänyt paljon ajatuksia. Ei se ihan sattumalta ole saavuttanut asemaansa suomalaisten klassikoitten joukossa. Enkä siis puhunut elämästäni, vaan teoksesta.
-
Kauko röyhkä - Ocean City
Ammattimaista siittämistä, tulevaisuuden synkistelyä ja juonittelevaa lähetysyötä.
En oikein tiedä miten tuohon suhtautuisin. Kerronta ainakin veti kuin veturi konsanaan.
-
William Golding - KÄRPÄSTEN HERRA
Kaikki ovat varmasti joskus kuulleet tästä Nobelilla palktusta teoksesta, mutta moniko sen on lukenut? Ehdottoman hyvä kirja se on, siis jälleen vain minun mielipiteeni.
Kuitenkin, voin suositella luettavaksi.
-
Kauko röyhkä - Ocean City
Ammattimaista siittämistä, tulevaisuuden synkistelyä ja juonittelevaa lähetysyötä.
En oikein tiedä miten tuohon suhtautuisin. Kerronta ainakin veti kuin veturi konsanaan.
Röyhkän kirjat on niin rumia! Ocean city ei tainnut olla ihan pahimmasta päästä.
-
Kärpästen herra piti lukea koulussa. Hyvä kirja se on. Vieläkin tallessa.
-
Kärpästen herra piti lukea koulussa. Hyvä kirja se on. Vieläkin tallessa.
Niin, toista se oli ennen. Nyt meidän ei ole pakko lukea kuin yksi itse valittu kirja seitsemännellä ja joku suomalainen klassinen kirja yhdeksännellä.
-
Minusta olisi kiva, jos koulussa luettaisiin, muttakun ei. Seitsemän veljestä "luettiin" viime vuonna, opettaja armahti ja jo jonkun elokuva-version katsominen riitti. Muuten ei olla luettu yhtään mitään. Paitsi no joo, jotain vapaavalintaisia kirjoja, on siis saanut lukea ihan mitä vaan, ei edes mitään listaa mistä pitäisi valita.
olen minäkin kun tälläisesta valitan. Pitäisi kai olla tyytyväinen kun pääsee helpommalla.
-
Niin, siis samaa mieltä olen mannaryynin kanssa. Minä rakastan lukemista, enkä pistäisi ollenkaan pahakseni vaikka pitäisi lukea enemmänkin kirjoja. Siis semmoisia mistä ei voi laistaa katsomalla elokuvaversion.
-
Äiti sanoi (Runoja)
Kirjoittajan nimi oli niin vaikea etten osaa sitä tähän laittaa. Mutta oli hauska kirja :smt109
-
Äiti sanoi (Runoja)
Kirjoittajan nimi oli niin vaikea etten osaa sitä tähän laittaa. Mutta oli hauska kirja :smt109
Hal Sirowitzin "Mother Said" on ilmestynyt jo 1996 ja käännettykin 1999. Itse törmäsin tähän kirjaan vasta tänä vuonna, kun se oli kirjaston uutuusluettelossa.
-
Röyhkän kirjat on niin rumia! Ocean city ei tainnut olla ihan pahimmasta päästä.
hmm. Niin taitaa olla. Taidan silti tutustua lisää. Kaiken inhorealisointi (tai inhosointi) laittoi ajattelemaan.
*Etsii lisää ryöhkää*
-
Marja Putkisto: Minustakin huippuliikkuja : "Kuvittele linja kurkunpään pisteestä atlasnikamapisteeseen. Korjaa pääsi asento keskuslinjalle näiden kahden pisteen kautta." (s. 45)
-
Luin juri Oscar Wilden sadun the Devoted Friend. Hyytävä kuvaus riistosta. Seuraava satu the Remarkable Rocket jäi vielä kesken. Taitaa olla yhtä terävää satiiria.
-
Tässä pienlista kirjoista, joita - joitakin niistä jälleen - olen lukenut tai luen näinä päivinä, tänä syksynä:
1) Ahti Pohjalainen: Frank - Frank Mobergin tarina
2) Olavi Kares: Palava Kynttilä; Niilo Kustaa Malmbergin elämä
3) Pentti Kangasluoma ym : Virkiä ei väsy, Lapuan Virkiän 90-vuotisjuhlakirja
4) Leo Talamonti: Kielletty maailmankaikkeus
5) Juhani Peltonen: Salomo ja Ursula
6) Heikki Turunen: Mustarinnan lapset
-
Lueskelin yöllä Salattua viisautta. Se on kokoelma Paavo Ruotsalaisen, Vilhelmi Malmivaaran ja E.W. Pakkalan ajatuksia. Koonnut E.F. Juurmaa. Vanha kirja. Taatusti oikein kunnon ruisleipää, mutta jäi häiritsemään se, että ajatukset (varsinkin Ukko-Paavon) on irrotettu jostain laajemmasta kokonaisuudesta. Taustatietoja jäi kaipaamaan (esim. kenelle Paavo on sanansa osoittanut).
-
KATEKISMUS - SUOMEN EVANKELIS-LUTERILAISEN KIRKON KRISTINOPPI, 33 LOPPUYLISTYS Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen. ( s. 78 ); ISBN 951-37-3094-8.
-
Alotin tossa eräänä yönä lukemaan Erik Wahlströmin Jumala -romaania.
-
Kävin tiistaina lainaamassa ja aloittelin silmäilemään am. teosta.
Gunnar af Hällström, Anni-Maria Laato, Juha Pihkala:
Johdatus varhaisen kirkon teologiaan
Jotkut varmaan arvannevatkin, että miksi kyseiseen opuksen tartuin, mutta sen verran kuin olen kirjaan ehtinyt tutustua. niin vaikuttaa sekä mielenkiintoiselta että jopa hyvin kirjoitetulta, niin että kirjan lukisi mielellään ihan huvikseenkin
Terv. Kirsi
-
Onneksi eilen oli viimeinen tentti, sillä tänään voin tarttua yöpöydällä odottavaan kasaan. Tässä muutamia mainitakseni:
Arto Salminen: Lahti
Ernest Hemingway: Kenelle kellot soivat
Ismail Kadare: Särkynyt huhtikuu
Reidar Palmgren: Jalat edellä
Hallgrímur Helgason: 101 Reykjavik
Yleensä tulee lueskeltua vain Tammen Keltaisen Kirjaston sarjaan kuuluvia teoksia, mutta nyt olen hieman lipsunut siitä.
-
to kill a mocking bird oli viimeisin kirja mita luin. nyt olen liian kiireinen alottamaan mitaan uutta kirjaa
-
Pitkästä aikaa on meneillään kirja, jonka äärellä olen saanut kokea suorastaan riemastuttavia lukuelämyksiä. Nimittäin kirja " Härmän Vikuri."
Nimen takaa löytyy körttikansalle tuttu Jaakko. Hänen tähänastisesta taipaleestaan onnistuneesti koonnut Heli Karhumäki on taidolla ja suurella asiantuntemuksella koonnut riemastuttavan kokonaisuuden.
Suosittelen körttikansalle kirjaa, jonka äärellä saa nauraa ja -itkeäkin.
Seikkailukirja parhaimmasta päästä.
-
Minulla on menossa kaksi erinomaista kirjaa:
Pentti Saaritsa: Valkoiseksi maalattu musta laatikko
Yann Martel: Life of Pi
Suosittelen kaikille englanninkielen taitoisille Martelin kirjaa. Mielikuvitus lentää, kieli fantastista ja juoni käsittämätön. Kannattaa lukea alkuperäisellä kielellä.
-
Kun on Hyvin Pieniälyinen Karhu saattaa joskus käydä niin että kun Ajattelee Asioita, sitä saattaa Ajatella Sellaisia Asioita jotka ovat aivan Asiallisia silloin kun ne ovat vielä päässä, mutta muuttuvat kokonaan kun ne tulevat esiin kaikkien nähtäviin. - Nalle Puh, pieni kirja viisaudesta -
-
Kun on Hyvin Pieniälyinen Karhu saattaa joskus käydä niin että kun Ajattelee Asioita, sitä saattaa Ajatella Sellaisia Asioita jotka ovat aivan Asiallisia silloin kun ne ovat vielä päässä, mutta muuttuvat kokonaan kun ne tulevat esiin kaikkien nähtäviin. - Nalle Puh, pieni kirja viisaudesta -
Köhhöm. Olen lukenut teoksen myös latinaksi: " Winnie ille Pu" 8) .
-
kylläpäs teillä on ollut vaikean ja monimutkaisen kuuloisia kirjoja. itse olen lukenut viimeksi kai Eoin Colferin jonkun artemis fowl-kirjan. mutta siitä on todella pitkä aika kun olen lukenut jotain huvikseni, ja vieroitusoireet alkavat näkyä...
-
Ennen joulua luin taiteilija-elämäkertoja, nimittäin kirjat Neil Youngista, Pekka Pohjolasta ja Kate Bushista. Näistä kaikista jäi sellainen fiilis että olisi tuon voinut ehkä toisinkin tehdä, varsinkin tämä kirja Kate Bushista oli aika, no, outo. Mutta sitten joulupukin muori toi Mikko Meriläisen kirjan Wigwamista. Erittäin hyvä kirja. Erittäin hyvä. ( Nemo-kustannus )
-
Parhaillaan menossa Kahlil Gibramin Profeetta (kolmatta kertaa, pieni pää ei helpolla tajua) ja Paul Coelhon Alkemisti.
Nämä siis aktiivisesti, mutta vähemmän aktiivisesti viimeiset puoli vuotta olen sukellellut vaihtelevalla innokksuudella Katri Valan Kootuissa runoissa ja David Humen Esseissä.
Viimeisin luettu kirja oli Rickhard Masonin Yhdessä. Hieman hömppää, mutta ah niin kivaa.
-
mäkin luin tossa joululomalla coelhoa (zahirin ja alkemistin uudestaan) ja oli ihan "osmo kangas" -olo kun liitän osmoon aina sellaisen "No nyt istutaan tuoliin ja luetaan Hyvä kirja"-fiiliksen syystä X.
luin myös lemppareitanin David Almondeja (Taivassilmä ja Nimeni on Skellig) sekä Marjatta Kureniemen satuja.
Nyt semmoinen kuin Jonathan Strange and mr. Norrel. Onpas tosiaan hyvä!
-
^Jonathan Strange on pop. Pitäisi lukea uudestaan.
Minä luen nyt Alkemistia, periaatteessa koulun takia, mutta varmaan olisi muutenkin tullut luettua. Hyvä kirja.
-
J.M. Coetzee: Hidas mies; Otavan kirjasto; suomentanut Seppo Loponen; ISBN-13: 978-951-1-20557-9.
Kuten kirjailija, myös päähenkilö Paul (60 v.) harrastaa pyöräilyä. Paul joutuu nuoren miehen kuljettaman auton ruhjomaksi ja menettää toisen jalkansa. Edellisestä kirjasta tuttu Elizabeth Costello on Paulin alter ego, puolisko, kirjailijaminä, dialogin mahdollistava ilmestys.
Toinen nainen, kuntouttaja Marijana, edustaa intohimon kohdetta, Elizabeth todellisuudentajun testaajaa, joka piinaa Paul-eläkeläis-valokuvaajaa masennusta torjuvilla ehdotuksillaan. Elizabethin intresseissä on pitää Paulin mielenkiinto elämään, mikä samalla merkitsee materiaalin hankkimista tekeillä olevaan kirjaansa.
Paulin täytyy suitsea intohimoansa Marijanaan, jotta ei hajottaisi tämän perhettä. Itsehillinnässä auttaa Elizabeth, joka tuon tuostakin kehottaa Paulia ryhdistäytymää. Sitten hän olisi tehnyt tehtävänsä ja voisi häipyä.
Kirja, romaani, päättyykin:
"Mutta mihin minä joudun ilman sinua?'
Elizabeth Costello näyttää hymyilevän, mutta hänen huulensa myös vapisevat.
'Se on teistä kiinni. Meressä kuulemma riittää kalaa. Mutta omasta puolestani heitän toistaiseksi hyvästit.' Ja Paul kumartuu ja suutelee häntä kolmasti siihen lapsuudessa opetettuun sovinnaistapaan, vasen oikea vasen."
-
Luen nyt toista kertaa Norma Mailerin "Pojan evankeliumia". Minua viehättää kirjassa kuvailtu Jeesuksen sisäinen pohdiskelu, sisäiset ristiriidat ja ahdistus olemuksestaan. Pojan evankeliumi kertoo Jeesuksen kasvutarinan, jossa epävarmasta nuoresta miehestä tulee maailman pelastaja. Hän joutuu jatkuvasti myös arvioimaan opetuslastensa kykyä ja tahtoa seurata ja toteuttaa hänen ajatuksiaan. Hieno kirja.
-
Aika vähän tulee luettua.Viimeisin olikin Kirjeopisto Codexin kustantama Argeologia ja raamattu. Sellaista perus asiaa.Sylvi Kekkosen lankku aidan takana oli erikoinen pikku kirjanen.Se siksi kun näin muistomerkin paikassa jossa hän oli asunut.
-
Anteeksi, jos niuhotan! Arkeologia kirjoitetaan vain yhdellä geellä. Geologian kanssa sillä ei ole tekemistä, vaikka luulisi, kun maata kaivellaan.
-
ARRRR! Geologia!
Shiver me timbers!
Luen tällä hetkellä Walter Moersin kirjaa Rumo ylämaailmassa. Tässä (http://www.otava.fi/kirjat/sarjat_brandit/otavan_fantasiaromaani/fi_FI/?book_id=2469&subcategory_id=20) joku huono linkki Otavan sivuille.
Pohdintaa sitten kun koko kirja on luettu, ja ehkä kakkososakin.
-
Sarasvatin hiekkaa
Megatsunami peittää Keski-Euroopan. Suomen rannikko tuhoutuu 200 km:n leveydeltä. Mannerjäätikön sulaminen on syy. Sulaminen johtuu ilman saasteista, pienhiukkasista, joihin auringonsäteet kiinnittyvät jään pinnassa ja lämmittävät sen.
Taideteoksena kirja ei toimi, sillä vuoropuhelun muotoon verhottu tiedemiesten keskustelu vesittää romaanin kaaren. Ehjän proosan vaatima draamallinen jännite ei synny.
Sähköinen sivilisaatiomme on haavoittuvainen. Rannikoille rakennetut atomivoimalat tuhoutuessaan (kts. http://www.hyokyaalto.org/) siirtävät maapallon 'kehityksen' miljoona, ellei enemmänkin vuotta taaksepäin.
En halua uhkakuvilla tuoda itseäni tykö, vaan jakaa huoleni ystävien kanssa.
-
Näyttää siltä, että on kehitetty erilaisia tapoja vastustaa ydinvoimaa.
Itse asiaan: Jamaica Kincaidin "Mr. Potter" on mielenkiintoinen teoksen sanallisen ilmaisun takia. Toistoon ja rytmitykseen perustuva teksti vie mukanaan. Sanat ja käsitteet ovat helppoja eikä tarvitse sanakirjaa lukiakseen teoksen. Teos päättyy rytmiä kuvaasti: Mr. Potter was my father, my father's name was Mr. Potter.
-
Kaks kirjaa kesken: Le Petit Prince ja Tiedemiehen elämä, joka kertoo Stephen Hawkingista.
Pikku Prinssiä luen ihan vaan kielitaidon takia. Täytyy kyllä myöntää, että jos en sitä suomeksi olisi lukenut niin kärryiltä olisin tippunut noin kolmannella sivulla. Mutta onhan se jotenkin raikas, vaikka lienee kovin trendikäs opus nykyään.
Stephen Hawkingista kertova kirja taas ei mikään taidepläjäys ole, kuten arvata saattaa. Ihan mielenkiintoinen kuitenkin. Plussaa on, että siinä jonkin verran esitellään ja selitetään niitä teorioita eikä se ole vain pelkkää "Stephen pohti asiaa ja katso, teoria syntyi".
Molemmat kirjat muuten olleet kesken ihan luvattoman kauan. :oops:
-
Luen tällä hetkellä Walter Moersin kirjaa Rumo ylämaailmassa. Tässä (http://www.otava.fi/kirjat/sarjat_brandit/otavan_fantasiaromaani/fi_FI/?book_id=2469&subcategory_id=20) joku huono linkki Otavan sivuille.
Pohdintaa sitten kun koko kirja on luettu, ja ehkä kakkososakin.
Luin ykkösosan, ja haluan lukea ehdottomasti kakkososankin, oli niin hyvä kirja, ja niin ihania kuviakin!
Tämän jälkeen olen ehtinyt lukea David & Leigh Eddingsin (O_o) kirjan Althalus, jonka olen saanut äidiltä ja isältä "muuten vaan prelilukemiseksi", tai niin ainakin luki siinä etusivulla. Ja nyt, neljä vuotta myöhemmin tämä urakka on saatu päätökseen.
Kirja oli hyvin lol-eddings, loppui siihen että päähenkilö, veijarivaras, sai lapsen jumalan kanssa. Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Mutta täytyy sanoa, että teksti on hyvin sujuvaa ja mukaansatempaavaa, ja suomentaja on ollut mielestäni hyvä. Perusfantasiaa. Peruseddingsiä.
-
Tähän ikään elettyään oppii tunnistamaan jo itsestäänkin joitakin luonteenpiirteitä; minulla on taipumusta innostua lapsenomaisesti milloin mistäkin jutusta.
Yllättävän innostuttava, ja vähän hämmentäväkin on kirja "Bono on Bono" ( Michka Assayas ). U2-yhtyeen laulaja on aikaslailla samaa ikäluokkaa kuin minä. En ole varsinainen fani, mutta jotkut heidän 80-luvun bisinsä osuvat kyllä mainiosti maaliin.
Tämä kirja sisältää toimittajan, pitkään Bonon tunteneen miehen ylöskirjaamia keskusteluja. Kristinusko on vahvasti läsnä pitkin matkaa. Ote:"Minusta on selvää, että maailmankaikkeuden ytimessä on karman laki. Se on aivan selvää.Ja kuitenkin, sitten tulee tämä ajatus armosta, joka kääntää kaiken tämän"sitä kylvää mitä niittää"- ajattelun päälaelleen.(...)Rakkaus kesyttää ihmisten tekojen seuraukset."
Suosittelen.
-
Ja samantien toinen:
Mark Levengood: Riemujen rikkaus ja surujen summa.
Aika hieno. Hauska. Isoäiti joka kuuntelee virsiä radiosta ja ravistaa tahtia pikku purkissa säilyttämillään sappikivillä.
Mark vertaa elämää tunteeseen kun hapuilisi sameassa vedessä.
"Eräänä päivänä löydän rantaan. Jumala odottaa minua suuren pyyhkeen kanssa ja hän hieroo minut lämpimäksi ja kuivaksi ja sanoo" No, eihän se niin vaarallista ollut?"
-
Heli Karhumäki: Härmän vikuri
Mukava lukea, koska kosketuspintaa ihan oikeaan elämään löytyy. On omakotitalon rakentamista, Seppoa, körtti-isiä, välilevyn luiskahtamista, Haikolaa, Körttistä, 60-luvun radikalismia, pesäpalloa. Koulukeppostelu oli uutta jopa niin, että erottaminen uhkasi. Minä olin kiltti - ja herraspoika; vikuri maalta, pyrky kuului kuvaan. Potentiaalista en kirjoita mitään.
Kirja on vielä kesken. Mitä tahansa voi tapahtua.
-
John Boyne: The Boy in the Striped Pyjamas
Senkun vaan luette ilman etukateisselvityksia. Hyva, koskettava, kaunis kirja. Varmaan suomennettukin, mut simppelia kielta englanniksikin.
-
etukateisselvityksia.
Kun vikuri rakensi taloa, minä luuhasin Vanhan kuppilassa. Harmi, ettei yksikään proffa tullut sinne kysymään, kuka haluaa tenttimerkintöjä.
-
Sain juuri loppuun Markku Myllykankaan ja Päivi Räsäsen kirjeenvaihtokirjan Mitä maksaa ihmishenki? Olivat läpi teoksen melkein kaikesta eri mieltä ja pysyivät kumpikin kannallaan. Silti vältettiin eipäs juupas -kinaaminen. Ovat selvästi fiksuja ja hyvätapaisia ihmisiä molemmat.
Terveydenhoidon tärkeysjärjestykset ovat hankalia kysymyksiä, joita voi näköjään mitata kylmän asiallisesti rahassa, mutta jotka herättävät kiihkeitä tunteita.
-
Sain juuri loppuun Markku Myllykankaan ja Päivi Räsäsen kirjeenvaihtokirjan Mitä maksaa ihmishenki? Olivat läpi teoksen melkein kaikesta eri mieltä ja pysyivät kumpikin kannallaan. Silti vältettiin eipäs juupas -kinaaminen. Ovat selvästi fiksuja ja hyvätapaisia ihmisiä molemmat.
Terveydenhoidon tärkeysjärjestykset ovat hankalia kysymyksiä, joita voi näköjään mitata kylmän asiallisesti rahassa, mutta jotka herättävät kiihkeitä tunteita.
Meillä oli syksyllä tuon Myllykankaan luentoja Lääkkeet terveydenhuollossa -opintojaksolla. Ei tule ikävä. Minua rupesi ahdistamaan se yksipuolinen näkemys kaikesta. Vaikka rintassyöpäseulonnat ovat ihan turhia, kun niissä jos yksi pelastuu isosta joukosta ja vastineena tulee kamalat maksut. No, itse mietin, että entäs se yksi, sille on kysymys elämästä ja kuolemasta. Sitten myös pohdittiin sitä kannattaako syöpäpotilaita hoitaa, koska taudilla on taipumus uusia. Jos hoidolla saavutetaan muutama elinvuosi lisää, niin onko se sen arvoista, että valtion pitäisi tukea. Entäs sikiöseulonnat? Siis oikeasti minua rupesi ahdistamaan. Tosin ajatuksena oli herättää kysymyksiä, mutta sen omat mielipiteet tuli kyllä vallan hyvin esiin. Ja parhaiten muistan sanan MEDIKALISAATIO, sitä ei voi unohtaa, kun kaikki luennot paasasi sitä. Nyt on ollut mukava seurata Savon Sanomista, kun Suvi-Anne Siimeksen kanssa käyvät mielipidepalstalla väittelyä siitä, kannattaako vaivoja hoitaa lääkkeillä. Lääkkeet maksaa. Siimeshän siirtyi lääkepuolelle, niin puolustaa lääkkeiden ennaltaehkäisevää vaikutusta, esim. verenpainelääkkeitä ja kolesterolilääkkeitä sydänkohtauksien ja muun ennaltaehkäisyssä. Myllykankaalla on vähän toinen näkemys. No, hyvä, että joku pitää valtion kassankin puolta.
-
Minulla on meneillään kaksi kirjaa luettavana - arkiraamatut- historiaan liittyvät.
Juha Siltala: Lapuan liike ja kyyditykset 1930
Heikki Ylikangas: Tie Tampereelle.
Edellinen perustuu Lapuan liikkeen pöytäkirjoihin, joita on löytynyt mm.Lapuan rautatieaseman makasiineissa olleista laatikoista ja Pohjois-Karjalasta.
Jälkimmäinen on tutkimustuloksista koottu aineisto. Pohjalaaset eivät tienneet ketä vastaa he lähtivät taistelemaan. Heille oli kerrottu vastassa olevan ryssiä, mutta todellisuudessa he olivat suomalaisia. Sattuuhan sitä.
On hyvä lueskella menneisyyden historiaa, vaikka se on monelle vaikeaa.
Näistä pitäisi oppia ymmärtämään myös toisinajattelijoita ja heidän toimintojaan, vaikka ei kaikkea hyväksyisikään.
-
Vielä opettavaisempaa on, kun lukee niiden töistä, joita on pitänyt hyvinä eivätkä olekaan. Kantojaan on aina hyvä tarkistaa puoleen jos toiseenkin.
-
Petri Luomanen (toim.): Teologia. Johdatus tutkimukseen.
-jotain pitää opiskella ihmisen, ja tämä tuntui luontevalta tavalta aloittaa.
Uskontotieteen intiaaniuskontokirja on kyllä paljon mielenkiintoisempi.
-
Minulla viimeisiään vetelee Juhana Torkin kirja "Puhevalta". Se on ollut hieno ja opettavainen kirja puhumisen taidosta. Torkki toteuttaa itse omia oppejaan, mikä tuntuu lukijasta kivalle. Olen koettanut soveltaa oppeja puheeseen sekä kirjoittamiseen.
Moni kirja tuntuu jäävän kesken, syystä jos toisestakin. Varsinkin tällaisten asiakirjojen lukemisessa ei aina pääse alkua pidemmälle. Tämä kirja on ollut virkistävä poikkeus, sitä on tullut ahnehdittua kuin Da Vinci koodia aikoinaan!
Jahka tämä loppuu on seuraavana jonossa näillä näkymin joko Kristillisen uskon perusteet (McGrath) tai Blink (Malcolm Gladwell). Omasta energiatasosta riippuen sitä joko syventyy tiukkaan asiaan tahi sitten kevyempään oivalluksia käsittelevään ilotteluun.
-
Petri Luomanen (toim.): Teologia. Johdatus tutkimukseen.
-jotain pitää opiskella ihmisen, ja tämä tuntui luontevalta tavalta aloittaa.
Uskontotieteen intiaaniuskontokirja on kyllä paljon mielenkiintoisempi.
Hui, uusi jumaluusoppinutko toveripiiriin? :smt107 Tässähän sitä vähemmistöksi jää. Onnea valitsemallesi tielle! :smt023
-
luennassa Clive Barkerin "Kadotuksen Peli" muutaman vuoden tauon jälkeen. Tyly!
-
Petri Luomanen (toim.): Teologia. Johdatus tutkimukseen.
-jotain pitää opiskella ihmisen, ja tämä tuntui luontevalta tavalta aloittaa.
Uskontotieteen intiaaniuskontokirja on kyllä paljon mielenkiintoisempi.
Hui, uusi jumaluusoppinutko toveripiiriin? :smt107 Tässähän sitä vähemmistöksi jää. Onnea valitsemallesi tielle! :smt023
Hmph, heti vetämässä johtopäätöksiä.
Sibelius-Akatemian hilipatihippan-osasto kutsuu, jos en sinne pääse niin sitten jonnekin yliopistolle.
-
Ah, niinpä tietenkin! Olinpas hätäinen.
-
Hilipatihippan kuulosti kovasti J.S. Bachilta. Häntä kutsutaan viidenneksi evankelistaksi. En siis katso jumaluusoppia vielä kokonaan poissuljetuksi johtopäätökseksi. Avointa mieltä uranvalintaan!
-
Musta hilipatihippan kuulostaa kansanmusiikkiosastolta mutta toisaalta myös musiikkikasvatukselta, kun meillä on kaikki siellä niin "kivaa ja kevyttä". ;) Mikä on siis oikea osasto? Onnea hakuihin. Akatemia on kiva laitos, missä kukaan ei koskaan tiedä mistään mitään, ainakaan opiskeluihin liittyvissä jutuissa...
-
Eikös kansanmusiikki ole jonkinlaista rahvaanbarokkia? Fuuga ja sottiisi?
-
KA(nsan)MU(siikki) ykkösenä, MU(siikki)KA(svatus) toisena. Sikäli kaikki arvaukset osuivat jossain määrin oikeaan. Tänään tuli Mukan pääsykoekutsu. Jänskättää!
-
Hannu Väisänen: Toiset kengät.
Elämäkertaromaanin toinen osa. "Pennut sisälle! Taivas tulee alas, huusi joku talojen väliseltä kujalta." -repliikki, lause pudotti. En ole koskaan nauranut niin.
-
Luennassa Diana Gabaldon: Lordin yksityisasia. Kunhan alkukankeudesta paasin kirja tempasi mukaansa. Niin, ja ihanaa taas vaihteeksi lukea suomeksi. Nimim. Englantilaista runoutta ymmartamaan opetteleva
-
Waltarin Turms kuolematon.
Kolisi ja kovaa.
Tarinan katkera koko ajan metsään vonkaava etsimiskohtalo ja useimmat ystävät vastenmielisiä, mutta elämän tuomia.
Nainen katkerampi kuin kuolema ja suurkuninkaan vallan varjostama pelko kouristelee maailmaa.
Mutta ennen kaikkea tarina kerrottiin samalla tavalla ja äänellä, kuin uneni yleensä. Tämä toi tekstin lähemmäksi kuin moni ymmärryksen kanssa pelaava ikinä pystyisi.
Kirjahyllyyn ilmestyi taas tyhjä tila jonka vain tämä kirja voi täyttää.
-
Luin tanaan (lomapaiva kun on) yhdelta istumalta Leeni Peltosen Kati Lepistosta kirjoittaman kirjan Silmanrapays. Kirja sai arvostamaan omaa hyvaosaisuutta, mutta myos ihailemaan Katin sisukkuutta. Ja tuo kultainen ominaisuus - suhteelisuudentaju - nosti myos paataan.
-
Minulla on menossa Jukka Rislakin ja Rainer Sandellin elämäkerta Ola Fogelbergistä. Kirjan nimi on Varsinainen Puupää! Fogeli oli siis Pekka Puupään luonut sarjakuvapiirtäjä ja Elannon mainosmies.
Kevyen veijaritarinaa muistuttavan kertomuksen katkaisi juuri eilen lukemani sota-ajan tragedia. Poika kaatui ja vävy teloitettiin pelkuuruuden ja karkuruuden vuoksi. Niissä oloissa paniikkihäiriö ei ollut tauti vaan rikos isänmaata kohtaan. Itse Ola loukkaantui vakavasti sodan aikaisessa liikenneonnettomuudesta. Pekka Puupäätä vain piirrettiin kokovartalokipsissäkin.
-
Minä luen tällä hetkellä Tove Janssonin Vaarallista Juhannusta. Teen siitä äidinkilen tutkielman, jossa vertailen kirjaa ja piirrettyä. Toisilla viisisataa sivuisia opuksia, mulla sivuja 140, ja siinäkin paljon kuvia. Hahhahhaa! Lisäksi saan katsoa piirrettyä muumia sydämen kyllyydestä. Kirja ei kylläkään harmikseni ole yhtä hyvä kuin piirretty, mutta toisaalta jos haluaa lukea muumeista erilailla, vähän vanhemmille kirjoitettuna :)
-
Kirja ei kylläkään harmikseni ole yhtä hyvä kuin piirretty..
MITÄ??
-
Kirja ei kylläkään harmikseni ole yhtä hyvä kuin piirretty..
MITÄ??
Samaa ihmettelin minäkin... :shock:
-
Joo, mutta aiheesta:
Sain juuri luettua Jonathan Stroudin Ptolemaioksen portin. Keskinkertaista fantasiaahan tuo oli, mutt loppuratkaisulle on pakko nostaa hattua. Se oli niin hieno, että sille kalpenee kaikki Harry Potterit sun muut saman lajin edustajat. Siitä on kyllä pakko nostaa hattua. :P
-
Luin juuri Louisa M. Alcottin novellikokoelman Naamion takaa. Oli aika mielenkiintoista lukea Pikku naisten ja Runotytön luojalta aivan erilaista tekstiä. Mutta lahjakas kirjailija, hyviä tarinoita olivat nuokin.
-
Sain juuri Pride and Prejudicen loppuun ties kuinka monennen kerran, ah ja oi mikä kirja! Ja toisaalta, ah ja oi sen BBC-sarjan hienoutta! Saako pojatkin fanittaa Colin Firthiä?
Sitten Kari Kosmoksen mainion Jamaika-kirjan, Natty Congo Bongon kimppuun.
-
Sain juuri Pride and Prejudicen loppuun ties kuinka monennen kerran, ah ja oi mikä kirja! Ja toisaalta, ah ja oi sen BBC-sarjan hienoutta! Saako pojatkin fanittaa Colin Firthiä?
Täysin samaa mieltä! Vitsi katsoinkin juuri sitä sarjaa (mulla on se dvd ja aina kun oon kuumeessa katon sitä :p ) ja rakastuin siihen taas ihan täysin. Ja kyllä saa fanittaa, annan luvan. :)
-
.
..................Suomen
HERÄNNÄISYYDEN HISTORIA
.......XIX:llä vuosisadalla
..............kirjoittanut
.............M. Rosendal
................... _____
ensimmäinen osa 1796-1835
..........[Herättäjä 1892]
...................Oulussa
Kustannusosakeyhtiö Herättäjä
................... _____
...................Oulussa
B.B. Bergdahlin Kirjapainossa
.....................1902
.
.
-
Mikko Pyhtilä: Reilusti tasan. Hienosti kristillisestä näkökulmasta kirjoitettu "maailmanparantajan opas". Pyhtilä on Lähetysseuran työntekijä, vissiinkin Tansaniassa tällä hetkellä.
-
Reilusti tasan on kuin onkin mainio maailmanparannuskirja. Minullakin on se kesken. Kerrassaan sympaattisesti kirjoitettu kirja, herättää ajattelemaan olematta syyllistävä.
-
Virpi Hämeen-Anttila: Perijät
-
Terho Pursiaisen Kymmenen (uutta) käskyä nykyajalle on viisas, mutta raskaasti ja jäykästi kirjoitettu kirja. Saattaa jäädä minulta kesken.
'Kilpailutilanteessa yhden mahti vastustaa toisen mahtia, jolloin ihmisen todellinen mahti on hänen ylivoimansa eli hänen mahtinsa ja kilpailijan mahdin välinen erotus.'
-
Olen lukenut talven ajan historiallisia kirjoja/tutkimuksia venäjän tsaariperheestä ja heidän elämästään ja kuolemastaan.
Nyt on semmoinen hömppäkirja vaihe, ei jaksa ajatella liikaa mitään vakavaa, kun kesälomakin on tulossa.
Viimeksi luin Fitch, Janet - valkoinen oleanteri. mielenkiintoinen kirja. Tästä on tullut elokuvakin.
-
Lueskelin tuossa:
Teurastamo 5 eli lasten ristiretki: Velvollisuustanssi kuoleman kanssa, Kurt Vonnegut
Galapágos, Kurt Vonnegut
Suuri ajomatka, Terry Pratchett
Savijaloilla, Terry Pratchett
Ukko-Paavo, paavo Ruotsalainen ja 1800-luvun heräävä Suomi, Tapani Ruokanen
Nyt lueskelen Dorian Grayn muotokuvaa (Oscar Wilde) ja sitten olisi tarkoitus lueka Mika Waltarin Aiotko kirlailijaksi, Kurt Vonnegutin Jumala teita siunatkoon, herra Rosewater ja Aapeli saarisalon Laestadius, pohjolan pasuuna.
-
POSTIA INTIASTA
Katja Tukiainen
Sarjamania
"Naissarjakuvapiirtäjä on joskus samanlainen ihme kuin parrakas nainen."
"Parrakas nainen"-sarja julkaisee vain naissarjakuvaa.
Sarjassa ilmestynyt:
Kati Närhi: Hanki Elämä
Kati Kovács: Minne matka Laura Liha?
Annukka Leppänen & Katsu Kujala: Anopin unelma
Sarjassa tulossa mm:
Terhi Ekebom: Talvisatu - En Vintersaga (elokuuu 2002)
Maria Hakkarainen (Thee Ultra Bimboos): Love Kills (lokakuu 2002)
Tämän kirjan omistaa:
Reetta ja Pekka
tämän kirjan
henkilöt ovat
olemassaolevia ja tapahtumilla
on
yhteys todellisuuteen.
Kustantaja: Suomen Yrityslehdet Oy
Painotyö: Karisto Oy, Hämeenlinna 2002
Kansi: Mikko Väyrynen
Taitto: Jii Roikonen
ISBN: 952-5449-01-7
-
Omalla lukemisellani en nyt pääse kehuskelemaan, mutta valaan vatsassa olevan miehen innostus äskettäin kuolleeseen Vonnegutiin pistää kysymään, miltä nuo kirjat ovat nyt lukiessa vaikuttaneet? Olen joskus miettinyt onko Kurtin tuotanto päässyt vanhenemaan. Teininä niitä luin aikoinaan, ja silloin kolahtelivat. Vonnegut on vaan ollut niin vähän esillä, että on alkanut miettimään olisko ollut sittenkin vain "ajan ilmiö?"
( Monta keskeneräistä, yksi niistä pikkuinen "Minä olin Amelia Earhart,"MENDELSOHN, J )
-
Kumppani-lehden 8/2006 liite:
VUOSITUHAT-
TAVOITTEET
___________________
-TOTTA VAI TARUA?
__________________________________
Maailman sarjakuvat - Världens serier ry.
www.worldcomics.fi
-
Omalla lukemisellani en nyt pääse kehuskelemaan, mutta valaan vatsassa olevan miehen innostus äskettäin kuolleeseen Vonnegutiin pistää kysymään, miltä nuo kirjat ovat nyt lukiessa vaikuttaneet? Olen joskus miettinyt onko Kurtin tuotanto päässyt vanhenemaan. Teininä niitä luin aikoinaan, ja silloin kolahtelivat. Vonnegut on vaan ollut niin vähän esillä, että on alkanut miettimään olisko ollut sittenkin vain "ajan ilmiö?"
Vonnegutit varmasti on olleet ajan ilmiö, se sanotaan oikeastaan takakannessakikn kaikissa kirjoissa. Kurtin kirjoissa on kuitenkin jotain, mikä sopii kaikilla lukijoille, kaiken ikäisille (melkein) ja kaikkina aikoina. Niiden huumori on repäisevää, ja filosofiset pohdiskelut on melko hienoja, ainakin välillä. Kerrontatyylistä olen pitänyt erityisesti.
Oikeastaan Vonnegutin huomasin vasta hänen kuolemansa ansiosta, näin uutisissa jutun Vonnegutista ja etsin sen Teurastamo 5:den käsiini, luin ja ihastuin. Kirja on semmoinen, että jokainen ymmärtää sen varmasti eri tavalla, ehkä olisin lukenut sen aivan eri tavalla, jos olisi lukenut sen silloin kun se ilmestyi, mutta nyt luin sen oman aikakauteni pohjalta.
Vaikka Galapágoskin on silloin kahdeksankymmentä luvulla kirjoitettu, siitä kyllä huomaa, että sen voi lukea milloin tahansa. Lisäksi se oli, kuten jokin arvostelija osuvasti oli sanonut "hirtehisen hauska!"
-
Hauska tapaus Rosendalin Suomen herännäisyyden historiassa luvussa 'XIV. Satakunnan herännäisyyden huomattavimmat vaiheet 1810-1833.' osoittaa, että kiihkeää on ollut joskus meilläkin:
"...Syvempiä vammoja hurmahenkisyys ei kuitenkaan ehtinyt Laitilan heränneissä vaikuttaa. Hypyt ja muut sopimattomat menot lakkasivat jo 1-2 vuoden perästä kokonaan. Eivät järjestysmiehetkään olleet tuohon puuttuneet kuin yhden kerran, jolloin porstuasta olevasta saavista nakkasivat vettä riemuitsevan seuraväen niskoihin..."
-
Meille annettu maa - pohjoisen kirkon ympäristökirja (2007).
-
Munkki Serafim: Vapaus. Älyttömän hyvä kirja, tuulettaa mieltä ja sielua. Avara, rakkaudellinen, terävä, ymmärrettävä. Joka sivulta voisi pitää erilaisen seurapuheen.
-
Kesällä olisi aikaa lukea Narnia-sarjaa, joka jäi talvellä kesken. Ensin kuitenkin tyhjennän vähän aikaa päätäni olemalla lukematta mitään.
-
Victor Papanek - Turhaa vai tarpeellista
"On olemassa vahingollisempiakin aloja kuin teollinen muotoilu, mutta niitä on vähän. Ja luultavasti yksi ainoa ala on vielä epäilyttävämpi. Mainonta, jolla houkutellaan ihmisiä ostamaan esineitä, joita he eivät tarvitse, rahalla, jota heillä ei ole, että he voisivat tehdä vaikutuksen muihin, jotka eivät välitä."
Kirja oli kirjoitettu 70-luvulla ja monia asia oli muuttunut näihin päiviin, mutta moni silloin nokittu epäkohta oli vieläkin pelottavasti retuperällä.
Monenlainen ekologia ja kehitys jopa koulutus järjestelmä ruodittiin. Kaikista katkerimpana koin tämän suoritus yhteiskuntamme.
Tarvitsen aikaa tästä toipumiseen ja jotain positiivisia satuja että saan tämän omantunnon hiljennettyä.
Kirja synnytti epätoivoisen itseihmisinhon.
-
^^ En ihmettele, miksei 70-luvun "maailmanparantajien" valtavirta jaksanut pitää kiinni periaatteistaan, kun niillä on ollut asenne pielessä alusta alkaen...
2000-luvun ekohipeille: Mikko Pyhtilä, Reilusti tasan.
-
Lukaisin tuossa Kalle Päätalon esikoisen "Ihmisiä telineillä". kesken olisi vielä Saarisalon "Laestadius" ja Kareksen "Salatut tiet".
-
david almondia
lapsiseikkailumystiikkaa
-
W.B.Yeatsin runoutta. Tassa yks lemppareista:
The Wild Swans at Coole
The trees are in their autumn beauty,
The woodland paths are dry,
Under the October twilight the water
Mirrors a still sky;
Upon the brimming water among the stones
Are nine-and-fifty swans.
The nineteenth autumn has come upon me
Since I first made my count;
I saw, before I had well finished,
All suddenly mount
And scatter wheeling in great broken rings
Upon their clamorous wings.
I have looked upon those brilliant creatures,
And now my heart is sore.
All's changed since I, hearing at twilight,
The first time on this shore,
The bell-beat of their wings above my head,
Trod with a lighter tread.
Unwearied still, lover by lover,
They paddle in the cold
Companionable streams or climb the air;
Their hearts have not grown old;
Passion or conquest, wander where they will,
Attend upon them still.
But now they drift on the still water,
Mysterious, beautiful;
Among what rushes will they build,
By what lake's edge or pool
Delight men's eyes when I awake some day
To find they have flown away?
-
Neil Gaiman - Angels and visitations
-
Mario Puzo: Sisilialainen
Kirkko, Kristillisdemokraattinen puolue, Sisilian köyhät, Robin Hood -vallankumouksellinen, Mafia, äidin rakkaus lapseen ovat kirjan keskeiset voimatekijät, joiden muodostamassa jännitteessä lukija elää.
-
Tuli luettua Mika Waltarin Suuri illusioni ja Ilmari Kiannon Punainen viiva.
-
Saarisalon Pietari. wanha mutta asiaa.
-
Kesällä olisi aikaa lukea Narnia-sarjaa, joka jäi talvellä kesken. Ensin kuitenkin tyhjennän vähän aikaa päätäni olemalla lukematta mitään.
No nyt sain sen viimein luettua. Ihmeen hyvä sarja. Jännästi sekoitettu kristinuskoa sekaan.
-
Serial killers
Kirja tutki psykologisesti, mika tekee ihmisesta sarjamurhaajan ja loysi aikakin monta seikkaa joka on yhteista kaikilla sarjamurhaajilla. Kirja oli mielenkiintoinen, joskin myos melkoisen raskas luettava ehka juuri siksi et kaikki pahat teot oli oikeesti tapahtunut.
Nyt pitaa lukea jotain ihan muuta...Luultavasti jatkan kolmatta Potteria englanniksi. Te kaikki ootte tietysti nyt paa savuten jo vipan Potterin kimpussa :lol: ?
-
Antti Tuuri: Perhokalastuksen alkeet - kalastuskertomuksia
-
Robert Adams: Ruohometsän kansa.
Ostin tämän divarista parilla eurolla. Jäi joskus aikanaan ala-asteella kesken, ja nyt tuli hyvä tilaisuus ottaa vahinko takaisin. Samalla kesken on yhä
Melito Sardianus (Sardeen piispa Meliton, 160-l jKr.): Pääsiäisen salaisuus
Tästä sävellän pop-oratorion jonakin päivänä. Tiukkaa tekstiä, kaunista kuin mikä - jos jättää aika-ajoin hurjankin juutalaisvihan omaan arvoonsa.
-
Sain viime yönä luettua Alex Haley -Juuret.
Vasta klo 1 yöllä pääsin nukkumaan, kun en malttanut loppua kesken heittää. Uskomaton kirja ja vieläpä tositapahtumiin perustuva. Ihan kylmät väreet tuli. On se ollut rankkaa niiden mustien afrikkalaisten elämä, jotka joutuivat Amerikkaan orjiksi.
-
Menossa on Ayaan Hirsi Alin islamia kritikoiva Neitsythäkki. Kovaa tekstiä. Somalialaissyntyinen kirjoittaja on irrottautunut islamista (ja ilmoittautuu nykyisin ateistiksi) ja on koulutukseltaan yhteiskuntatieteilijä. Hän tuntee kohteensa sisältäpäin ja analysoi sitä modernin länsimaisen sosiologian käsiteapparaatilla. Tämän lisää esseiden mielenkiintoisuutta ja painavuutta.
Useinhan islamilaista yhteisöä käsittelevät tekstien kirjoittajat ovat kristillistaustaisia orientalisteja tai toisen sukupolven kotoutuneita kansalaisia.
Suosittelen. Lisätietoja kirjoittajasta löytyy Wikipediasta, jossa etenkin englanninkielinen artikkeli on huolellisesti laadittu ja runsain lähdeviittein varustettu.
Mt
-
Viimeinen Potteri
Mr. Norrel and Mr. Strange - Taikuus herää lontoossa ja kivipatsaat puhuu ja muutakin kummaa tapahtuu. Aika herkullisesti kirjoitettua.
Sitten Kemiaa kultasepille. - Tylsää, mutta tarpeellista (kyllä sieltä kiintoisaakin löytyy, mutta pitää keskittyä niin pirkaleesti.)
-
Onneksi eilen oli viimeinen tentti, sillä tänään voin tarttua yöpöydällä odottavaan kasaan. Tässä muutamia mainitakseni:
Arto Salminen: Lahti
Ernest Hemingway: Kenelle kellot soivat
Ismail Kadare: Särkynyt huhtikuu
Reidar Palmgren: Jalat edellä
Hallgrímur Helgason: 101 Reykjavik
Yleensä tulee lueskeltua vain Tammen Keltaisen Kirjaston sarjaan kuuluvia teoksia, mutta nyt olen hieman lipsunut siitä.
Olipa mukava huomata, että olet lukenut Arton kirjan Lahti. Se on aika rankkaa luettavaa niin kuin kaikki hänen kirjansa. Arton elämä katkesi liian varhain. Rauha hänen muistolleen.
Minä luen tällä hetkellä Helena Anhavan Toimita talosi. Hyllyssä odottaa P.D. Jamesin Majakka.
-
Antti Tuuri: Joki virtaa läpi kaupungin
Kolmen 'minän' kertomus: kirjapainon teknisen johtajan, taiteilijan ja professorin. Ilmestyi 1978.
-
Jostein Gaarderin Sofian maailmaa. On jäänyt monta kertaa kesken ja nyt jopa olen ihan aidosti innostunut kirjan lukemisesta. Hyvää yleissivistyksen päivitystä ja filosofiaan tutustumista, se kun lukiossa tuntui niin korkealentoiselta aineelta, että kiinnostusta ei kovin riittänyt.
Seuraavaksi ajattelin lukea Kultaisen kompassin, niin voisin hyvillä mielin mennä elokuvaakin katsomaan.
-
Seuraavaksi ajattelin lukea Kultaisen kompassin, niin voisin hyvillä mielin mennä elokuvaakin katsomaan
Suosittelen lämpimästi ja lueppa samalla trilogian kaks muutakin osaa. Itse luen kesän naistenlehtiä, ihana aivoton loma!
-
Seuraavaksi ajattelin lukea Kultaisen kompassin, niin voisin hyvillä mielin mennä elokuvaakin katsomaan
Suosittelen lämpimästi ja lueppa samalla trilogian kaks muutakin osaa.
Sarja vaikutti minusta alussa ja keskivaiheilla todella lupaavalta, mutta loppu jotenkin lässähti. Ei nyt mistään isoista jutuista ollut kysymys, mutta hieman pettynyt maku jäi suuhun. On se kuitenkin keskimääräistä parempaa fantasiaa kokonaisuutena.
-
Sarja vaikutti minusta alussa ja keskivaiheilla todella lupaavalta, mutta loppu jotenkin lässähti. Ei nyt mistään isoista jutuista ollut kysymys, mutta hieman pettynyt maku jäi suuhun. On se kuitenkin keskimääräistä parempaa fantasiaa kokonaisuutena.
No voe rähmä, kun mulla on vielä vipa kirja lukematta!
-
Oho, sain sen käsityksen, että pääsit jo loppuun. Anteeksi, jos meni tunnelma pilalle. Kyllä se viimeinenkin kannattaa ilman muuta lukea, jos olet jo noinkin pitkälle edennyt. Ehkä pidät siitä enemmän kuin minä.
-
Antti Tuuri: Joki virtaa läpi kaupungin
Monien Suomen kaupunkien (ja kuntien) läpi/sivuitse virtaa joki, joten mikä kaupunki (Tuurin Kauhava?) vai jokin kuvitteellinen?
-
Taitaa olla Oulu.
-
Luin viimeksi lahajaksi saarun Keijo Leppäsen kirian Kotitehtäviä, rakentajan ilot ja murheet.
Saatteeksi kiriaalia oli präntänny: Martille kotitehtävä, muistin virkistämiseksi ja vahingonilon aktivoomiseksi.
Kiria on velemusti kiriootettu ja hyäryllinen monelle omakotitaloon tekoa suunnittelevalle, vaikka ei mikään oppikiria ookkaan.
Rakennusprojekti on monelle se elämän suurin koittelemus, joka natisuttaa omaa elämää monin tavoon.
Tua vahingonilo ei kylläkään aktivootunu, vaikka kuinka myätä elin rakennusprojektin kurimukset kiriassa.
Rakennustyä on olosuhteeren armoolla moninaasten riskien minimoontia, että siinä ei virheetä ja hankaluuksia soisi ittelle eikä muillekkaan.
-
Alexander McCall Smith: Blue Shoes and Happiness
Mma Ramotswe ja hänen etsivätoimistonsa No.1 Ladies' Detective Agency of Botswana tietävät mistä elämässä on kysymys.
-
Oho, sain sen käsityksen, että pääsit jo loppuun. Anteeksi, jos meni tunnelma pilalle. Kyllä se viimeinenkin kannattaa ilman muuta lukea, jos olet jo noinkin pitkälle edennyt. Ehkä pidät siitä enemmän kuin minä.
Eipä mittään, et oo mitään onnistunut pilaamaan. Sen verran hyvästä sarjasta on kyse et aion sen kyllä loppuun jokatapauksessa lukea. Itseasiassa aloitin jo lukemaan kolmosta englanniksi, mut tulin huomaamaan kielitaitoni rajat ja päätin lukea sen suomeksi.
-
Ohjaaminen työssä
toim. Tarja Frisk
julkaisija Educa-Instituutti Oy, Copyright Opetusministeriö ja Etelä-Suomen lääninhallitus, 2003, Kustantaja EUROOPAN YHTEISÖ rakennerahastot
ISBN 952-5047-25-3
Helsinki 2005
-
Ainakin Vonnegutin Kissan kehto ja Húrinin lasten tarina on luettu viimeaikoina. Nyt on Jonathan Strange ja herra Norrel yöpöydällä, mutta koulukirjoissa taitaa olla ihan riittämiin.
-
The Interpretation of cultures (C. Geertz)
-
Aino Sibeliuksen kirjeitä Järnefelt - suvun jäsenille.
-
Antti Tuuri: Kylmien kyytimies
Eero Paloheimo: Tämä on Afrikka
Mauno Rosendal: Suomen herännäisyyden historia
-
Ester Salminen: IHMEELLINEN PUUTARHA ja muita Vanhan Testamentin kertomuksia;
Ostin kirjan Aholansaaren antikvariaattikojusta Lahden juhlilla. Lapsena teos teki varsinkin kuvillaan (Kaj ja Per Beckman) taianomaisen vaikutuksen. Ehkä osasyynä oli hiukan erikoinen värien valinta. Teksti on lapsille luettaviksi taitavasti siistittyjä ja oiottuja Raamatun tarinoita.
Taianomaisesta kiehtovuudesta osa oli vielä jäljellä. Mielikuvitukseni on haalistunut, teos ei.
-
Amy Tan: Rouva Chenin henki.
Äärimmäisen ajankohtainen kirja nyt kun Myanmarin (Burman) munkit osoittavat mieltään diktatuuria vastaan Yangonissa (Rangoonissa), maassa, jossa nimetkin muutetaan keskustelun tukahduttamiseksi ja historian vääristämiseksi. :evil:
-
Yritin lukea Steven Hallin Haitekstiä, mutta se kävi yli ymmärrykseni ja lopetin kesken. En jotenkin jaksa tajuta tuollaisia aivan utopistisia kertomuksia. Ihmeen hyviä arvosteluja se on kyllä saanut.
-
Yritin lukea Steven Hallin Haitekstiä, mutta se kävi yli ymmärrykseni ja lopetin kesken. En jotenkin jaksa tajuta tuollaisia aivan utopistisia kertomuksia. Ihmeen hyviä arvosteluja se on kyllä saanut.
Aika vaikean kirjan olet ottanut luettavaksi. Ohitin Hallin tyylikkäästi 20 sivua luettuani. Ei ollut mainostamisen arvoinen.
Minulla on vuorossa Bo Carpelanin "Berg", jonka olen lukenut aiemmin jo suomeksi (Kesän varjot). Ja toista kertaa niinikään Jose Luis Peixoton "Tyhjä Taivas".
Osa kirjoista on sellaisia, että ne on pakko lukea aina uudestaan. Minulla tällaisia kirjoja ovat Michel Tournierin Perjantai, Kolmen Kuninkaan Kumarrus ja Kultapisara, Yann Martelin Life of Pi (englanniksi), Henning Mankellin Comedia Infantil (ruotsiksi), Aleksis Kiven "Seitsemän Veljestä", MikaWaltarin "Valtakunnan salaisuus" sekä Leena Landerin "Käsky".
-
Ruotsia ynnä saksaa.
-
Luen sananlaskuja parhaillaan Raamatusta. :)
-
Luin juuri mitä Aimo T. Nikolainen kirjoittaa Hebrealaiskirjeen kristologiasta. Kirja on Uuden testamentin tulkinta ja tutkimus. Otan sen silloin tällöin käteen, kun tulee kiinnostava asia eteen.
-
Ei lukio ole sen raskampaa kuin yläaste. Yläasteella veteli viikossa helposti yhden tiiliskiviromaanin, parhaassa kaksi. Nyt olen lukenut yhtä ja samaa, Jonathan Strange ja herra Norrelia, koko lukion ajan. Siis melekein pari kuukautta, ja olen vasta puolenvälin ylittänyt.
Pitäisi varmaan ottaa huomioon, että on tullut aika monta oppikirjaa jo luettua, samoin Hessen Alppien poika jne. Mutta silti, eipä tuota vapaa-ajan lukemistoa ole todellakaan kertynyt. :evil:
Vieläkin makaa Kurjat ja Salatut tiet puolilukosina yöpöydällä.
-
Ei lukio ole sen raskampaa kuin yläaste. Yläasteella veteli viikossa helposti yhden tiiliskiviromaanin, parhaassa kaksi. Nyt olen lukenut yhtä ja samaa, Jonathan Strange ja herra Norrelia, koko lukion ajan. Siis melekein pari kuukautta, ja olen vasta puolenvälin ylittänyt.
Pitäisi varmaan ottaa huomioon, että on tullut aika monta oppikirjaa jo luettua, samoin Hessen Alppien poika jne. Mutta silti, eipä tuota vapaa-ajan lukemistoa ole todellakaan kertynyt. :evil:
Vieläkin makaa Kurjat ja Salatut tiet puolilukosina yöpöydällä.
Samainen kirja luvussa.
Kuin myös Bulgakovin Saatana saapuu moskovaan.
Ja Saila susiluodon: missä leikki loppuu
sekä Heimot-roolipeli.
-
Lukisin Paolo Coelhon uutukaista Portobellon noitaa jos vain kiireiltäni ehtisin (mitenköhän netissä siis ehdinkään istua?), iltalukemisiksi taitaa mennä, luku kerrallaan. :)
-
1) Taina Latvala: Arvostelukappale ( tekijän esikoinen)
2) Tuulikki Pekkalainen - Seppo Rustanius: Punavankileirit 1918
3) Allison Du Bois: Näkijän tarina
4) Tähtien tarina: Helsingin Jalkapalloklubi 100 vuotta
-
Kohtaan no4 esitän kommentin. Olin fanaattinen ågelilainen gnistanilainen n. 10 vuotta. Suurimman osan pelasin kapteenina beckenbauerimaisen puolustuksen lukkona, liberona. Kaikki muut joukkueet voitettiin, mutta ei klubia. Olen vihainen klubille ja kalistajan lukemisiin en kykene vaikuttamaan. Mutta en lue klubilaista kirjaa. :wink:
-
Kalistaja, miltä nro 1 vaikuttaa? Tunnen/tiedän Tainan lukioajoilta ja muutaman kerran olen Helsingissäkin törmännyt. Olisi mielenkiintoista tutustua kotopitäjän kasvatin kirjoitelmiin.
-
An-na: Taina Latvalan novellikokoelma Arvostelukappale on sujuvasti kirjoitettu, keskeisintä siinä on isän menetys. Entisenä lapualaisena saat kirjasta enemmän irti kuin joku sysmäläinen. Uskoakseni et pety, jos tai kun Arvostelukappaleen luet.
-
Salman Rushdien Saatanalliset säkeet aloitin juuri.
Luku Raamattua illassa-projekti on päässyt Genesiksen kuudenteen lukuun asti, vastahan sen kuukausi sitten aloitin :)
Timo Veijolan teoksen Vanhan Testamentin tutkimus ja teologia sain juuri loppuun. Oli aika hyödyllinen lukemus, suosittelen!
-
Timo Veijolan teoksen Vanhan Testamentin tutkimus ja teologia sain juuri loppuun. Oli aika hyödyllinen lukemus, suosittelen!
On muuten tosissaan älyttömän hyvä opus, on tullut lueskeltua tuota monesti! Näin Uuden testamentin eksegeettinä (heprean alkeetkin unohtaneena) olen havainnut Veijolan kirjan hyväksi perustietopaketiksi Vanhasta testamentista. Rauha Veijolan sielulle!
-
Olen lukemassa viimeisiä kappaleita Nancy Hustonin Syntymämerkistä. Traaginen, koskettava tarina neljästä sukupolvesta, katsottuna kuusivuotiaiden silmin. Sivutaan myös toisen maailmansodan aikoja hieman eri näkökulmasta kuin normaalisti. Pidän kovasti, vaikka masennuksen vuoksi minun onkin vaikea keskittyä lukemiseen :smt090
No, sivu kerrallaan...
eeva
-
Laiskana systemaatikkona olen lukenut useaan kertaan (se on vessassa - tärkein paikka). :wink:
-
Mary Higgins Clark, Kaksoset. Ei kyllä ollut mitään jännitystä vaan lähinnä dekkari.
-
Luin juuri Pekka Tarkan kirjoittaman Pentti Saarikosken elämänkerran (vol1 ja vol2).
-
Hän oli hyvä ihminen... jopa körttiläiseksi haukuttu. :wink:
-
Aimo T. Nikolaisen Katoliset kirjeet (Avaa Uusi testamentti 11), 1. Pietarin kirjeen toisen luvun selittäminen menossa
-
Erich Maria Remarquen "Länsirintamalta ei mitään uutta" tuli tuossa luettua, siinä sotaa vähän inhimilliseltä kantilta. Nyt vähän eri näkökulmasta Colin Forbesin "Aavepanssari".
-
Lukemani kirja:
Tapio Puolimatka: Usko, tiede ja Raamattu. Vuoden kristillinen kirja 2007 ehdokas.
Arvosteluja:
- "Hätkähdyttävää luettavaa" (Eero Junkkaala).
- "Teos on korkeasti suositeltava" (Tuomo Mannermaa).
- "Tällaista kirjaa on kaivattu" (Timo Laato).
- "Kirja on merkittävä puheenvuoro maassamme käytävään keskusteluun kristinuskosta ja kirkosta" (Reijo Arkkila).
Omat kommenttini:
- Toivoisin tämän kirjan lukevan niidenkin, jotka ovat omaksuneet eri käsityksen historiallis-kriittisessä Raamatun tulkinnassa kuin Puolimatka.
- Ehdottomasti parhaita lukemiani kirjoja.
Yksi kohta Puolimatkan kirjasta:
- "Raamattunsa tuntevan maallikon ei ehkä ole järkevää auktoriteettiuskoisesti seurata raamattukriitikoiden vaihtelevia keksintöjä, koska ne heijastelevat enemmän akateemisen maailman valtarakenteita ja ´ajan henkeä´ kuin historiallista todistusaineistoa".
-
Näin leffana Kärpästen herran, psykantunnilla katottiin. Joten nytpä luen sitä.
-
Siionin virsiä. 8)
-
Heikki Räisänen: Rosoinen Raamattu. Eipä tuo kirja sinänsä mitään uutta ja mullistavaa antanut, mutta Räisäsen tekstiä on aina mukava lukea. Siinä kun osataan ripauttaa sopivasti kuivakkaa huumoriakin mukaan. Tai sitten minun huumorintaju on jotenkin kummallinen, sillä hykertelin tuon tuostakin lukiessani. Suosittelen kaikille, uskoakseni varsin helppotajuinen kirja maallikollekin.
Ja Juhanin lailla, Siionin virsiä lueskelen. Viime viikolla tuli luettua Siionin virsiä oikein urakalla. Etsin nimittäin sopivaa muistolausetta lauantaina haudan lepoon siunaamalleni ukilleni. Runsaudenpulaa meinasi olla lauseista. Päädyin lopulta seuraavaan säeyhdistelmään (vaikkeivät oikeasti olleetkaan peräkkäiset säkeet, niin toimivat minusta): "Turvaa et suo muuhun panna, etkä anna minun muuta haluta. - Taivaan armon lämmittämä, mieli tämä, toivon löytää luonasi."
* (Osanotto ylläolevaan.) Ja:
2.11.07 Laitetaanpa tämä kymmenen sivun rajan täytyttyä nyt lukkoon. Saa jatkaa uudessa ketjussa. Ylläpito*