Keskustelu > Yleinen keskustelu

Korvamato

<< < (9/9)

PekkaV:

   Maantietä matkaa ...

Tuonne taakse

Sua vain yli

Taas on aika auringon

Mä näitä polkuja tallaan

Tuol on mun kultani

Miss siintää

Kalliolle kukkulalle

Aamun kirkas aurinkoinen

Eldanka järven jää

Huomenna kaikki on toisin

Illan tullen

Jos sais kerran reissullansa ja toisen kerran kotona

Kerran viel

Läksin minä kesäyönä

Maailmassa monta on ihmeellistä aasiaa

Pelko pois on viesti salainen

Reippahasti käypi askeleet

Sua vain yli kaiken mä raa-a-ka-as-tan olet aarteeni päällä maan. Minä maiset murheeni unohdan sinisilmiis kun katsoa saan. Ylin riemuni oot mitä toivoisin kun istut mun rinnallain, olet armaani aarteeni kallehin, olet onneni unelmain. Oi sallithan että mä suutelen sinisilmiäis armahain ja jos kauaksi luotasi joutunen, kuvas seuraa mua matkallain.

Taas on aika auringon

Uudeksi minä teen kaiken. Katso, se on oraalla.

Viimeisen kerran katson Djebriin ennen kuin lähden täältä pois. Rannalla Djebrin kerran kohdata sain armaani yössä toukokuun. Jäljellä nyt on mulla muistoja vain, kimmeltää tähdet elokuun.

Yksiskös yskiskelet Löksiksessä

Äitini mun / Olethan sinä mun (Et olekaan, vaan armaani mun). Äiti pien äiti pien. Harmaat hapsesi aurinko kultaa. Äiti armas tänä yönä. Äitikkä. Äiskä. Huh huh.

Öinen taivas. Öylätti.

... kirjaton karjaton mies. Loppu hyvin kaikki hyvin. Kruununkin kyyti hälle liikaa ois kenties. Outoja hälle kun on isänmaa, kotiseutu ja lies, puolue perhe ja muu, verot, verka ja velka ja ies. Mutta kuulkaa! Hän laulaa! Ellei hän kuulunekin elon varmemman valtiohon, jonka lie linnat ja maat liki taivahan auringon. (Leino)

Metsäkulman Murre

Isä, hatara (Siljo) nuttu ol eloni tää, se kylmän pitää, ei lämpimää. Mut ainut antis oli nuttu tää. Ylen hajalla sen päällys on, tasku puhki ja pohjaton, paha sinne säästää mun mitään on. Isä! Käskevät paikata nuttua mun. Ah paikkuutyöhönkö poikas sun ja nuttu paikaten pahenis vain. Ei, sellaisna kannan kun sulta sen sain ja ihmiskummana kuljen vain. Kunis poliisi kuolema tulee ja vie, minut oljille korjaa, nutun nurkkaan vie.
  Mut aamuna uunna nutun uuden saan! Ken verhoa vanhaa nyt paikkaamaan kun isä, uuden sulta saan.

Tät siit

Jatkuu jatkuu jatkuu, elämä jatkuu. Kuolemasta ei ole kuin tieto. Kokemus on toisaalla. Tämä tässä nyt. Hellurei ja hellät tunteet. Se on täytetty. Kaikki on tällä erää taas valmis. Loppu hyvin kaikki hyvin. Eikä ollenkaan hyhhyttelyä. Telkkarin areenassa on dokkari Sibbestä. Ne kuusien kuiskeet ja koivujen katveet, vaarojen siinnot ja jokien juoksut, metsien kohinat tuulten tuhinat, taivaan sini, öinen usva. Ne kaikki, ne kaikki on Sibelius tallentanut varmaankin musiikkiinsa luulisin ehkä ainakin myös ja paljon muuta. Hurmion hurmion taivaiden taaton, kuoleman kiellon, elämän riennon ja tuskan tulen. Ne kaikki. Ne kaikki. Kaikki on siinä ja siellä ja tässä. Mitään ei puutu. Kaikki on paremmin kuin hyvin. Aamen aamen hallelujaa. Kiitos soikoon Kuninkaalle, Rauhan Ruhtinaalle. Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.

Riitta-mummi:
Voi sinnuu Pekka !

Kummal se Miki Liukkonen on sukkuu tein perrees ?

Ai ko mie tykkään ko ihmine uskaltaa ! A´vot !

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[*] Edellinen sivu