91
Raamattupiirit / UUSI ELÄMÄ Kristuksessa
« Uusin viesti kirjoittanut kalamos 02.06.25 - klo:06:43 »Paavali on ensin selvittänyt jo
Avaussanoissa,
sen pitkässä alkulauseessa
ja sitten tervehdyssanoissa,
mikä on Jumalan Evankeliumi.
Ja sitten Paavali on jakanut
tarkan tutkielman
Synnistä ja Sovituksesta
- Jumalattomuus
- Tuomio
- Laki
- Jumalan Uskollisuus
- JUMALAN VANHURSKAUS
- Usko
- Lupaus
- Kirkkaus
- Armo
Ja nyt kolmanneksi on vuorossa
Uusi Elämä.
Ja tämä julistus oli kovasti tarpeen,
sillä Paavalin julistama
Jumalan evakeliumi,
jonka hän oli suoraan
Jeesukselta saanut,
hämmensi varsinkin juutalaisia.
Nimittäin tuon
Syntiä ja Sovitusta
koskevan valtaisan opetuksen
alkaen jumalattomuudesta
ja päätyen armoon
moni oli vääntänyt kieroon.
Ja niin Paavali vielä varmistaa,
että nyt enää ei kukaan
vaan väittäisi sellaista
kuin hänen julistuksensa perusteella
jotkut olivat pilkallisesti sanoneet.
Näin jotkut lakihenkiset pilkkasivat
Paavalin opetusta,
ja osoittivat samalla sen,
että he eivät olleet ollenkaan
ymmärtäneet Paavalin julistamaa
Jumalan Hyvää Sanomaa Kristuksesta.
Siis nyt Uudessa liitossa
on kysymys jostain ihan
uudesta ulottuvuudesta.
Me synnymme uudesti ylhäältä Hengestä
ja meissä alkaa Uusi Elämä
- Kristuksessa
- Vanhurskaudessa
- Taisteluissa
- Kärsimyksissä
Ja tätä neljän kohdan
selvitystä Uudesta Elämästä
Paavali on nyt aloittamassa
saatuaan valmiiksi
yhdeksän kohdan
selvityksen Synnistä ja Sovituksesta.
Me olemme siis kuolleet
pois synnistä.
Me emme enää elä synnissä.
Me elämme Kristuksessa
ja meidät värjää
jokaista pienintäkin kudosta myöten
Hänen Vanhurskautensa.
Meidät on upotettu Kristukseen
niinkuin värjättävä kangas
upotetaan väriliuokseen.
Ja niin me olemme uusi luomus
Kristuksessa.
Ja aivan samoin kuin
me olemme Kristuksessa
paitsi kuolleet synnille
olemme myös haudatut
Kristuksen kanssa.
Ja sitten Jeesus
herätettiin kuolleista.
Isän Kirkkaus jollain tavalla
räjäytti tuon kuolleen ruumiin
eläväksi niin,
että käärinliinoihin jäi valokuva
Jeesuksesta.
Ja samoin me olemme Kristuksessa
herätetyt uuteen elämään
Valkeuden lapsina.
Me emme siis itsessämme
ole suoriutuneet mistään vaiheesta.
Vaan meidät on upotettu siihen,
mikä tapahtui Golgatalla Pääsiäisenä.
Me olemme Kristuksessa
ja siis itse kukin
yksi ruumiinjäsen Hänessä
ja yhteenkasvaneita Häneen.
Siis me (vanha ihmisemme) emme enää elä.
Me olemme kuolleet Kristuksen kanssa.
Olemme kuolleet synnille.
Jumalan Vanhurskaus
on siis läpivärjännyt meidät,
emmekä enää ole se,
mikä olimme silloin,
kun elimme synnissä.
Me olemme kuolleet synnille.
Tämä on siis fakta eli tosiasia.
Me tiedämme tämän
tuntui miltä tuntui.
Meillä on siis nyt tässäkin lupaus,
joka otetaan vastaan uskolla.
Ja silloin meille konkretisoituu
Jumalan uskollisuus ja vanhurskaus
Jumalan armona eli suosiona
meitä kohtaan.
Me olemme siis Kristuksessa
Häneen upotettuja
ja yhteenkasvaneita,
ja tiedämme faktan eli
varman tosiasian,
että Kritus ei enää kuole.
Ja kaikki perustuu siihen,
että vanha ihmisemme kuoli
ja Jumalan Kirkkaus herätti meidät
ja räjäytti tai valotti meidät
Jumalan kuvaksi Kristuksessa.
Me olemme sitä mitä olemme
vain Kristuksessa.
Synnille kuoleminen on tosiasia
vain Kristuksessa
ja sen tähden,
että Hän kertakaikkiaan kuoli synnille.
Valitettavasti tuota kohtaa
ei pidä lukea vuoden 38 käännöksestä,
vaan mistä tahansa muusta käännöksestä,
joista kaikista käy ilmi,
että ei missään tapauksessa
ole kysymys siitä,
että me pitäisimme itsemme
synnille kuolleina.
Kirjaimellisesti kääntäen Paavali
sanoo:
Lukekaa/Laskekaa
itsenne kuolleiksi synnille.
Me olemme upotetut Kristukseen,
joka on kuollut synnille.
Ja silloin me olemme osalliset
kaikesta siitä, mitä Jeesus on,
mukaanlukien se,
että synti ei enää Häntä hallitse.
Pidämme siis tosiasiana sitä,
että olemme kuolleet synnille.
Ja tämän tosiasian tähden
me voimme antaa
itsemme ja jäsenemme
Jumalan käyttöön
eikä suinkaan antaa
synnin hallita itseämme.
Vastaus on nyt annettu
suorastaan typerään
kysymykseen siitä,
pitääkö meidän pysyä synnissä,
että armo tulisi suureksi.
Asia on nyt selvä.
Meidän ei pidä pysyä synnissä
eli ei ole pakko tehdä syntiä,
jotta armo tulisi suureksi.
Ja vieläpä niin,
että synnin ei pidä meitä
vallitseman.
Mutta sitten Paavali
jatkaa ottaen esille
ikäänkuin jatkokysymyksen.
Meidä ei pidä tehdä syntiä,
jotta armo suureksi tulisi,
eikä synnin pidä meitä vallitseman,
mutta ... saammeko tehdä syntiä.
No vastaus tähän on
tietenkin yhtä selvä
kuin ensimmäiseen kysymykseen.
Vastaus
ensimmäiseen kysymykseen
oli Kristuksessa.
Toiseen kysymykseen vastaus
on oleva Vanhurskaudessa.
Room 6:1-14
Avaussanoissa,
sen pitkässä alkulauseessa
ja sitten tervehdyssanoissa,
mikä on Jumalan Evankeliumi.
Ja sitten Paavali on jakanut
tarkan tutkielman
Synnistä ja Sovituksesta
- Jumalattomuus
- Tuomio
- Laki
- Jumalan Uskollisuus
- JUMALAN VANHURSKAUS
- Usko
- Lupaus
- Kirkkaus
- Armo
Ja nyt kolmanneksi on vuorossa
Uusi Elämä.
Ja tämä julistus oli kovasti tarpeen,
sillä Paavalin julistama
Jumalan evakeliumi,
jonka hän oli suoraan
Jeesukselta saanut,
hämmensi varsinkin juutalaisia.
Nimittäin tuon
Syntiä ja Sovitusta
koskevan valtaisan opetuksen
alkaen jumalattomuudesta
ja päätyen armoon
moni oli vääntänyt kieroon.
Ja niin Paavali vielä varmistaa,
että nyt enää ei kukaan
vaan väittäisi sellaista
kuin hänen julistuksensa perusteella
jotkut olivat pilkallisesti sanoneet.
- Mitä siis sanomme?
Onko meidän pysyttävä synnissä,
että armo suureksi tulisi?
Näin jotkut lakihenkiset pilkkasivat
Paavalin opetusta,
ja osoittivat samalla sen,
että he eivät olleet ollenkaan
ymmärtäneet Paavalin julistamaa
Jumalan Hyvää Sanomaa Kristuksesta.
- Pois se!
Me,
jotka olemme kuolleet
pois synnistä,
kuinka me vielä
eläisimme siinä?
Siis nyt Uudessa liitossa
on kysymys jostain ihan
uudesta ulottuvuudesta.
Me synnymme uudesti ylhäältä Hengestä
ja meissä alkaa Uusi Elämä
- Kristuksessa
- Vanhurskaudessa
- Taisteluissa
- Kärsimyksissä
Ja tätä neljän kohdan
selvitystä Uudesta Elämästä
Paavali on nyt aloittamassa
saatuaan valmiiksi
yhdeksän kohdan
selvityksen Synnistä ja Sovituksesta.
Me olemme siis kuolleet
pois synnistä.
Me emme enää elä synnissä.
Me elämme Kristuksessa
ja meidät värjää
jokaista pienintäkin kudosta myöten
Hänen Vanhurskautensa.
Meidät on upotettu Kristukseen
niinkuin värjättävä kangas
upotetaan väriliuokseen.
Ja niin me olemme uusi luomus
Kristuksessa.
- Vai ettekö tiedä,
että me kaikki,
jotka olemme kastetut
Kristukseen Jeesukseen,
olemme hänen kuolemaansa kastetut?
Ja aivan samoin kuin
me olemme Kristuksessa
paitsi kuolleet synnille
olemme myös haudatut
Kristuksen kanssa.
Ja sitten Jeesus
herätettiin kuolleista.
Isän Kirkkaus jollain tavalla
räjäytti tuon kuolleen ruumiin
eläväksi niin,
että käärinliinoihin jäi valokuva
Jeesuksesta.
Ja samoin me olemme Kristuksessa
herätetyt uuteen elämään
Valkeuden lapsina.
- Niin olemme siis
yhdessä hänen kanssaan
haudatut kasteen kautta kuolemaan,
että niinkuin
Kristus herätettiin kuolleista
Isän kirkkauden kautta,
samoin pitää meidänkin
uudessa elämässä vaeltaman.
Me emme siis itsessämme
ole suoriutuneet mistään vaiheesta.
Vaan meidät on upotettu siihen,
mikä tapahtui Golgatalla Pääsiäisenä.
Me olemme Kristuksessa
ja siis itse kukin
yksi ruumiinjäsen Hänessä
ja yhteenkasvaneita Häneen.
- Sillä jos me olemme
hänen kanssaan yhteenkasvaneita
yhtäläisessä kuolemassa,
niin olemme samoin
myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa,
Siis me (vanha ihmisemme) emme enää elä.
Me olemme kuolleet Kristuksen kanssa.
Olemme kuolleet synnille.
Jumalan Vanhurskaus
on siis läpivärjännyt meidät,
emmekä enää ole se,
mikä olimme silloin,
kun elimme synnissä.
Me olemme kuolleet synnille.
Tämä on siis fakta eli tosiasia.
Me tiedämme tämän
tuntui miltä tuntui.
- kun tiedämme sen,
että meidän vanha ihmisemme
on hänen kanssaan ristiinnaulittu,
että synnin ruumis kukistettaisiin,
niin ettemme enää syntiä palvelisi;
sillä joka on kuollut,
se on vanhurskautunut
pois synnistä.
Meillä on siis nyt tässäkin lupaus,
joka otetaan vastaan uskolla.
Ja silloin meille konkretisoituu
Jumalan uskollisuus ja vanhurskaus
Jumalan armona eli suosiona
meitä kohtaan.
- Mutta jos olemme
kuolleet Kristuksen kanssa,
niin me uskomme
saavamme myös
elää hänen kanssaan,
Me olemme siis Kristuksessa
Häneen upotettuja
ja yhteenkasvaneita,
ja tiedämme faktan eli
varman tosiasian,
että Kritus ei enää kuole.
- tietäen,
että Kristus,
sittenkuin hänet
kuolleista herätettiin,
ei enää kuole:
kuolema ei enää
häntä vallitse.
Ja kaikki perustuu siihen,
että vanha ihmisemme kuoli
ja Jumalan Kirkkaus herätti meidät
ja räjäytti tai valotti meidät
Jumalan kuvaksi Kristuksessa.
Me olemme sitä mitä olemme
vain Kristuksessa.
Synnille kuoleminen on tosiasia
vain Kristuksessa
ja sen tähden,
että Hän kertakaikkiaan kuoli synnille.
- Sillä minkä kuoli,
sen kerta kaikkiaan kuoli synnille;
mutta minkä elää,
sen elää Jumalalle.
Niin tekin
pitäkää totena,
että olette synnille kuolleet,
mutta elätte Jumalalle
Kristuksessa Jeesuksessa.
Valitettavasti tuota kohtaa
ei pidä lukea vuoden 38 käännöksestä,
vaan mistä tahansa muusta käännöksestä,
joista kaikista käy ilmi,
että ei missään tapauksessa
ole kysymys siitä,
että me pitäisimme itsemme
synnille kuolleina.
Kirjaimellisesti kääntäen Paavali
sanoo:
Lukekaa/Laskekaa
itsenne kuolleiksi synnille.
Me olemme upotetut Kristukseen,
joka on kuollut synnille.
Ja silloin me olemme osalliset
kaikesta siitä, mitä Jeesus on,
mukaanlukien se,
että synti ei enää Häntä hallitse.
- Älköön siis synti hallitko
teidän kuolevaisessa ruumiissanne,
niin että olette kuuliaiset
sen himoille,
älkääkä antako jäseniänne
vääryyden aseiksi synnille,
vaan antakaa itsenne,
kuolleista eläviksi tulleina,
Jumalalle,
ja jäsenenne
vanhurskauden aseiksi Jumalalle.
Pidämme siis tosiasiana sitä,
että olemme kuolleet synnille.
Ja tämän tosiasian tähden
me voimme antaa
itsemme ja jäsenemme
Jumalan käyttöön
eikä suinkaan antaa
synnin hallita itseämme.
- Sillä synnin ei pidä teitä vallitseman,
koska ette ole lain alla,
vaan armon alla.
Vastaus on nyt annettu
suorastaan typerään
kysymykseen siitä,
pitääkö meidän pysyä synnissä,
että armo tulisi suureksi.
Asia on nyt selvä.
Meidän ei pidä pysyä synnissä
eli ei ole pakko tehdä syntiä,
jotta armo tulisi suureksi.
Ja vieläpä niin,
että synnin ei pidä meitä
vallitseman.
Mutta sitten Paavali
jatkaa ottaen esille
ikäänkuin jatkokysymyksen.
Meidä ei pidä tehdä syntiä,
jotta armo suureksi tulisi,
eikä synnin pidä meitä vallitseman,
mutta ... saammeko tehdä syntiä.
No vastaus tähän on
tietenkin yhtä selvä
kuin ensimmäiseen kysymykseen.
Vastaus
ensimmäiseen kysymykseen
oli Kristuksessa.
Toiseen kysymykseen vastaus
on oleva Vanhurskaudessa.
