Opin taas kipeästi millaisia piirteitä minusta löytyy. Sitä selvitellessä ja voimia keräillessä menikin lähes loppupäivä.
Älä sellaista murehdi tekee mieleni sanoa, älä murehdi. Se ei ole miellyttävää mutta eheyttävää on, ja lopulta itsetuntemus on tuotakin, ja oikeastaan juuri tuota. Ei ole olemassakaan miellyttäviä salaisuuksia ja ihminen ottaa vastaan epämiellyttävän totuuden itsestään vasta, kun mieli jaksaa sitä kantaa. Milloin ikinä oppii ikäviä itsestään, tietää vahvistuneensa.
Olen erään homman tiimoilta joutunut sivuasiana muistamaan kuutta serkusta ja heidän ominaisuuksiaan, kyselemään, onko joku piirre lopulta saatu perittyinä, miten yhden oli helpompaa sopeutua ja oppia olemaan kilpailematta riitelemättä härnäämättä provosoitumatta kadehtimatta kerskumatta juoruilematta vaatimatta kuin toisen ja kuinka se, jonka saattoi olla vaikeaa välttää yksi karikko oli vaikea välttyä haaksirikkoutumatta toiseen. Joku oli onnellisemmassa asemassa, jotakin mitä kutsuisin mielelläni "helpoksi ihmiseksi" ja tahtoisin tutkia kuinka sujui elämä näiltä, ei ainoastaan " helpoilta". kuinka se sujui aikuisuuteen ja vanhuuden rajalle.
