Monelta kuulin, että epilepsian puhkeaminen oli Jumalan rangaistus koska ylipäänsä lähdin opiskelemaan. Silloin taisin itkeä ensimmäiset itkut. Arkisen tavallinen ihminen ei vain ymmärrä kaikkea. Täällä on muitakin lääkäreitä. He ovat pysytelleet ammateistaan viisaasti vaiti. Olin itsekin, mutta kirjoiteltuani tänne vuoden, joku sen arvasi. Sitten kun tapailtiin muutenkin tuntui hölmöltä esittää muuta.... Tai minä en osaa.
Myös sitä en jaksanut enää selittää, minkä tähden luin ja opiskelin muuta. Minusta siinä irvaillussa " luterilaisessa työmoraalissa" on äärettömän paljon hyvää, sillä aina uuden mahdollisen ammatin, työn ja opiskelun etsiminen rytmitti päivän ja viikon. Itse leivoin niistä uutta ja samaa kyllä suosittelen jokaiselle, jos vielä on voimia ja halua, kiinnostusta ja löytyvät taloudelliset edellytykset. Teologiaa on mahdollista opiskella yllättävän pitkälle netissä, sitten kyllä täytyy pureskella kynsiä kun kaikki on tehty! Ei kuin vääntämään niitä lisäopintopisteitä ja miettimään pääsisikö Joensuun körttikotiin.
Tai ja kun jos vaikka niitä niin kutsuttuja taideamnatteja? Ne ovat tavallista työtä nekin. Pääsin kun musiikkialalle ylikoulutettiin, vähemmälläkin lahjakkuudella
ja taisi sama koskea kirjoituskursseja.
Ja kuvitelkaa, kaiken takana oli
Dietricus Docens ja surkean epäonnistunut hengentuote ja yritys joskus isona saada aikaan parempi. Siksi, että hänellä on annettavaa.
Vihdoin tuntuu että kenties uskallan. Kävi niinkin, että liekö johdatusta vai sattumaa, vahingossa NVL: sta lukijan joka on koulinut ihan napakasti ja tylyttämällä teelmiä.
Vihapuheisiin minulla ei riitä aikaa. Jos joku haluaa niin ajatella, se pala täytyy kurkusta nielaista, syyttää itseään ohutihoisuudesta ja sivuuttaa. Paras tapa on anteeksianto. Ja pieni tauko.
Siunattua pääsiäistä!
Huomenna vietämme ylösnousemusjuhlaa.
