Sanoillahan tässä pelataan. Olisiko heränneen henkilön "maailmassa" elävä vastinehenkilö suruton. Sana körtti liitettäneen vanhoihin vaatteisiin: körttivästi miehillä, musta pitkä hame naisilla, muutama sininen rantu sai olla, siis sellaista mustavalkoisen Suomi-filmin stereotyyppistä kuvaa uskovaisista. Seurapenkissä istuttaessa monella on kaipuu tuohon vanhaan, naiset kaivavat laukustaan mustan, sinirantuisen hartialiinan olkapäillensä penkissä olemisen ajaksi. Minä mietin osaani, olisiko minusta västin kantajaksi. Uskon lujuudesta siinä on kyse. Tällä iällä jo voisi, sisäinen muutos on sitä, että "vuosi vanhan vanhattaa". Ulkonäöstä ei voi päätellä kuka on körtti. Taloyhtiössäni alapuolellani asuu körttipariskunta, koska olen heidät Herättäjäjuhlilla nähnyt. Esiintyvät aina iloisina, yhteistyöhaluisina, sellaisiin ihmisiin haluaa leimautua. Jutellaan, mutta ei ole puhuttu kotiseuroista. Omasta "heräämisestä" ei saa tekstiä, se on pitkä prosessi, muitten rakkaudesta siinä on kyse ja Isän.