Huih. Ehkä maailman kiinnostavin, pelottavin ja ristiriitaisin aihe.
Karmiminta mielestäni on, että julkisesti tätä aihetta ruvetaan usein purkamamaan siltä kannalta, onko lesbopareilla oikeus lapseen, onko yksinhuoltajilla oikeus lapseen/heldelmöityshoitoon..useimmiten näkökulmana on aikuisten oikeudet, vaikka kyseessä on mahdollisen lapsen koko elämä. Tärkeintä onkin siis pohtia, millaisia oikeuksia lapsella tulisi olla.
Lapsen perusoikeutena on turvallinen ja tasainen ympäristö varttua; oikeus äitiin ja isään.
Monien tutkimuksien varjolla ollaan esitetty, ettei ilman isää kasvaneet lapset ole joutuneet kärsimään psyykkisistä häiriöistä tms. Näkökulma on taas aivan väärä. On monia sairauksia, jotka eivät tuota lapselle psyykkisiä häiriöitä, mutta emme silti halua heidän joutua alttiiksi niille. Lesboparit eivät varmasti tuota lapsen sielunelämään traumoja, mutta väitän, etteivät tällaisessa ympäristössä kasvaneet lapset silti pääse kehittymään koko potentiaalinsa voimasta.
Toisaalta, minulla ei sinänsä ole mitään homopareja vastaan. Toisaalta, toisaalta, toisaalta... kun vain joku osaisi sanoa, mikä on loppujen lopuksi lapselle parasta. Mietin myös, eikö hedelmöityshoidon avulla syntynyt lapsi saata kohdata suurta juurettomuuden ahdistusta, epätietoisuutta. Oman minuutensa rakennuksaineksien ollessa ties missä, korkeintaan paperilla niminä ja numeroina, on vaikea lähteä rakentamaan omaa identiteettiään. Sillä geeniperimä, se ei ainoastaan määrää silmien väriä ja kengän kokoa vaan ympäristön ja sosiaalisaation kanssa muokkaa sinusta sen, mitä sinä olet. Geeneillä on vaikutus myös siihen, miten tunnet ja miten suhtaudut asioihin, kuinka älykäs olet ja siis myös kuka olet.
Aihe on kuitenkin niin monimutkainen. Liian monimutkainen pienen pään pyöriteltäväksi. En tiedä, jostain kumman syystä otan aina yhteiskuntaa ja erityisesti sen lapsiväestöä koskevat asiat kuin omakseni. Siinä meneekin sitten yöunet - ja tässä tapauksessa myös ylppäreihin luku - siihen että miettii asioita, joihin ei loppujen lopuksi voi oikein millään lailla vaikuttaa. Ja oma ajattelukaan ei riitä kuitenkaan ottamaan jokaista näkökulmaa huomioon, joten aina lopulta iskee raskas frustraation ja huonommuuden tunne.
Lapsien parasta ajakaamme !
(en muuten lukenut koko threadia, joten toivottavasti en aivan puhunut ohi aiheen :-? )
Äänestys