Saako uskova tanssia?

[JSvsj]

Hei! Avaanpa tälläkin foorumilla keskustelunaiheen, koska minua kiinnostaa uskovaisten suhtautuminen asiaan. Kyse on siis tanssimisesta!

Itse harrastan tanssia vaimoni kanssa ja tanssimme sekä kotona että tanssikursseilla ja lavoilla.  Emme näe tässä mitään ristiriitaa uskon kanssa.  Koska Raamattu ei kiellä tanssimista eikä sano sitä synniksi. Luther oli sitä mieltä ettei tanssiminen ole sopimatonta ja sanoi itsekin tanssivansa, varsinkin häissä yms. tilaisuuksissa.

Vanhoina aikoina körteille tanssiminen oli kauhea synti ja nykyään lähinnä uuspietistit sun muut pietistit kauhistelevat tanssimista. Jotkut eivät hyväksy edes lastensa osallistumista koulussa järjestettäville tanssitunneille mikä mielestäni osoittaa melkoista mielenmaiseman ahtautta.

Mites teillä körteillä; kiristääkö pipoa?  :wink:

[Jenni]

En ole körtti, mutta uskovana saan varmaankin kertoa oman kantani. Jumala on kaikessa viisaudessaan antanut meille fyysisen ruumiin sielun temppeliksi, sen vaaliminen, hoitaminen ja käyttäminen ei mielestäni ole ristiriidassa uskon ja Jumalan tahdon kanssa. Itse tunnen tanssiessani olevani joskus hyvin lähellä Jumalaa ja tunnen kiitollisuutta ruumiistani, jonka kautta voin kokea mielihyvää.

Tanssimisen sopimattomuus liittyy varmaankin ajatukseen siitä, että pienessä jurrissa, kesäisillä lavoilla ja muissa tanssipaikoissa tanssiminen voi muuttua jonkinlaiseksi esileikiksi ihan ennestään tuntemattomienkin kesken :oops: . Oman valitun kanssa se on mielestäni ihan sopivaa ja jos voitte nauttia musiikista, liikunnasta ja toisistanne tanssiessanne niin mikäs sen suositeltavampaa!

Eli oma huivi ei ole solmittu turhan tiukalle.

[Miina]

No johannytoki saa!

[myyräpartio]

Ei saa. Kun supdadupatrendikkäät nuoret aikuiset tanssivat kädet ilmassa suomirokkia, näkee tyhmempikin että kohti kadotusta mennään. Elämme todellakin viimeisiä päiviä. :(

[Kauhanen T]

Raamattu ei kiellä tanssimista eikä sano sitä synniksi.

En osaa sanoa onko tanssimista nähty körttiläisyydessä niinkään "syntinä" - koska "synti" on körttiläisille vähän laajempi käsite kuin yksittäiset teot - vaan asiana, jota tehdään sitten siellä Karitsan häissä jos sinne joskus päästään.

[JSvsj]

[En osaa sanoa onko tanssimista nähty körttiläisyydessä niinkään "syntinä" - koska "synti" on körttiläisille vähän laajempi käsite kuin yksittäiset teot - vaan asiana, jota tehdään sitten siellä Karitsan häissä jos sinne joskus päästään.

Ihmisiä on kuitenkin niin monenlaisia yhdenkin liikkeen sisällä.... tunnen kyllä huomattavan määrän vanhempia körttejä jotka ovat kertoneet että heidän lapsuudenkodissaan tanssimista pidettiin uskovaiselle sopimattomana / jopa kauhistuksena. Samoin evankelisissa kodeissa ennen vanhaan ja myös monissa muissa suunnissa.

Itse en kuulu mihinkään herätysliikkeeseen (enkä aio liittyäkään) mutta minua kyllä kiinnostavat yksittäisten ihmisten mielipiteet. Ymmärrän myöskin synti-käsitteen pitkälti samalla tavalla niinkuin katekismus osuvasti sanoo: "synti on sydämen luopumista Jumalasta".

Joillakin on vain näitä perinnäissääntöjä joita vaaditaan noudattamaan, kuten esim. tupakointikielto, absolutismi ja televisiokielto -siis eri hengellisissä suunnissa... -Tanssiessa sydän ei luovu Jumalasta jos sitä harrastetaan siivosti ja oman puolison kanssa tai oikeastaan mielestäni sitä voi kyllä tanssia ihan hyvin jonkun muunkin kanssa jos ei mennä salaa omalta puolisolta eikä asia tuota suhteeseen ongelmia.  "Syntiä " sen sijaan olisi mielestäni ukkomieheltä esiintyä tansseissa seuraa etsivänä poikamiehenä tähtäimessä saada aikaan sutinaa vieraitten kanssa.

Muuten, tässäkin tuli vähän puhetta tanssilavoilla "pienessä jurrissa" olemisesta ja kaikenlaisista lieveilmiöistä joita suomalaiseen tanssilavakulttuuriin mielletään liittyvän.  Jos ajatellaan ihan kesälavoja niin arvio ei nykyään enää pidä oikeastaan paikkaansa!  Nimittäin anniskelua on yleensä vain b-oikeudet ja tanssilavoilla näkee hyvin harvoin selvästi juopuneita ja sellaiset herkästi poistetaan jos ovat häiriöksi muille. Toki a-oikeudet omaavissa paikoissa kuten ravintolat, -on enemmän  myös tätä "perinteistä" kulttuuria alkoholin liikakäytön kanssa.
Yleensä lavoilla kuitenkin ollaan hyvin siivosti ja varsinaiset tanssin suurkuluttajat tapaavat käydä tansseissa  omalla autollaan jolla myös tullaan sieltä poiskin. Tanssiminen ja hyvä musiikki on se josta nautitaan!  Valtaosa tuntemistani tanssijoista (yleensä ovat työkavereita) ovat lavoilla selvinpäin oman puolisonsa kanssa. Toki poikkeuksiakin löytyy!


Mutta kuten Luther sanoi:  Onko tanssiminen sitten syntiä koska se kuitenkin monesti viettelee synteihin?  Siihen hän vastasi itse: -se, että tuommoisissa tilaisuuksissa usein tehdään syntiä, ei ole yksistään tanssimisen syy, sillä yhtälailla istuttaissa ruualla tehdään syntiä tai jopa kirkossa!

Entä mitä pitäisi sanoa kun väitetään: "älkää istuko siellä missä pilkkaajat istuvat!" ?  Minä olen vastannut että työssäni olen kuullut enemmän Jumalan pilkkaamista kuin tanssiessani, joten tämän mukaan olisi jäätävä pian pois töistäkin... -ja sitäpaitsi: jos joku tekee huorin, ei hän varmaankaan tee sitä siksi että minäkin tanssin enkä yritäkään ruveta parantamaan koko maailmaa, tuskin saan itseänikään parannetuksi, täytyy vaan jäädä Kristuksen käsiin ja luottaa siihen että Hän on tehnyt kaiken jo hyväkseni!

Ajattelen siis kaikenkaikkiaan sillä tavalla että meille on annettu tänne maitten päälle tämä yksi elämä jonka voi hukata monella tavalla. Yksi tapa on hukata se synnin humussa ja olla "muistamatta Luojaa nuoruuden kuohuissa" (itse en ole enää kovin nuori) ja toinen tapa on elää ahdasmielisten uskonnollisten säännösten viidakossa ja yrittää "miellyttää Jumalaa" (oksettava käsite!) omilla kuvitelluilla pyhyyden töillä. Silloin ei eletä vaan ollaan kuolleina elävässä ruumiissa.

Mihin Jumala tarvitsee meidän itse keksittyjä kieltäymyksiämme? Eikö Kristuksen pyhyys riitäkään meille?  Minusta Kristus, päällemme puettuna kasteen kautta (gal. 3:27) on juuri Kristuksen lahjapyhyyttä ja Hänen viattomuuttaaan meidän hyväksemme  luettuna ettemme koettaisi pystyttää omaa vanhurskauttamme, parannuksemme varaan. Jeesushan tulee omaksemme kasteen pesossa jossa Hänen vanhurskautensa hyväksemme luetaan. Tätä saadaan täällä ajassa uskoa että emme olisi omassa varassamme vaan sen varassa joka jaksaa kantaa ja on jo kantanutkin kaiken hyväksemme. Meillä kristityillä olisi paljon opeteltavaa pois turhista ja vääristä ponnisteluista.

[Yasmin]

No, noitahan on monia asioita joista voi ruveta miettimään onko se tai se syntiä, saako sitä tai sitä tehdä. Oma ajatukseni on, että mikään mikä ei erota Jumalasta, ei ole kiellettyä. Jos nyt esim. tanssiessa voi kiittää Jumalaa kaikesta siitä hyvästä mitä tanssiminen tuo ja voi puhella muutenkin Jumalalle (no en tiedä onko muilla tapana puhua Jumalalle, mutta minulla on tapana useinkin mielessäni jutella Jumalalle asioita ja pitää yhteyttä ylös päin) , niin ei varmasti ole tekemässä mitään sopimatonta. Ja vapauteen Kristus meidät vapautti. Ei meidän tarvitse yrittää mahtua johonkin toisen tekemään uskovaisen ihmisen muottiin. Toki meidän on yritettävä tehdä parannusta ja kilvoiteltava, en tarkoita, että Kristus olisi meidät vapauttanut synnissä elämiseen, koska hän meidät kuitenkin vapahtaa. Jumalan tahdon mukaan olisi yritettävä elää, mutta mielestäni ei tarvitse takertua kaikkiin pikku asioihin ja miettiä onko joku syntiä vai ei. Uskon, että Jumala karsii meistä kaiken turhan, mikä ei ole meille hyväksi, pois. Vähitellen vaan ei enää kiinnosta joku aiemmin tärkeä asia. Eikä se siltä tunnu, että joutuisi luopumaan jostakin pakon edessä. Jumala muokkaa meistä haluamiaan, enkä usko, että hän tekisi sitä niin, että se tuntuisi ihmisestä pahalta ja vaikealta. Jos jollekin uskovalle ihmiselle vaikka se tanssiminen ei ole hänen elämänsä kannalta rakentavaa ja hän sen itsekin huomaa, se jää varmasti hänen elämästään hiljakseen pois.

Näin minä asian näen. Elettäväksi ja nautittavaksi Jumala on varmasti myös tarkoittanut meille tämän elämän.

[Sanna]

Onko väärin tehdä jotain josta todella pitää, nauttii ja vielä hyötyy? (kunto kasvaa) En ole itse ikinä ymmärtänyt miksi jotain tällaisia asioita kielletään mieltäen ne synniksi! Rippikoulussa opetettiin että synti on "sydämen luopumista Jumalasta".  Miten tämä liittyy tanssimiseen? :/

Ja vielä; voihan ihminen tanssillaan esim. ylistää Jumalaa. Ainakin afrikkalaisissa kulttuureissa se on yleistä, jos olen oikein ymmärtänyt.

[Soopeli]

Eräässä seurapuheessa kerrottiin, kuinka jossain tilaisuudessa oli pohdittu kysymystä tanssin synnillisyydestä. Tähän kysymykseen ikäänkuin vastauksena eräs pikkutyttö oli tokaissut "Mitä, tanssiko syntiä?" ja esittänyt siinä sievän pikku tanssiesityksen. Tästä kuvastuu hyvin se seikka, että Raamatun ulkopuolisten syntiluetteloiden tekeminen on turhaa sen vuoksi, että sellaiset asiat sinänsä eivät ole syntiä, vaan niitä voidaan korkeintaan käyttää välineenä syntiin. Sydämen asenne ratkaisee, minkä merkityksen jokin asia välineenä saa. Väitteen "tanssi on syntiä" yhtä paikkansapitävä väite voisi olla "ampuminen on syntiä"; tämä pitää paikkansa silloin, jos ihminen ampuu toista ihmistä murhatakseen tämän, mutta ei tietenkään silloin, jos ammutaan tarkkuusammuntaa maalitauluun.

Tekemällä listaa eri asioiden synnillisyydestä rajoitetaan yksilön valinnanvapautta, mutta toisaalta huojennetaan sitä vastuun taakkaa, jonka yksilön joutuu kantamaan tehdessään päätöksiä omantuntonsa varassa. Tarkoitus lienee alunperin ollut varjella yhteisön jäsentä tilanteilta, joissa tämä voisi altistua erilaisille kiusauksille, mutta sinänsä sellaisten asioiden, joita Raamatussa ei ole erikseen mainittu, ja jotka eivät kuulu mihinkään Raamatussa mainitun synnin kategoriaan, väittäminen synniksi on virheellistä. Tarkoitus voi olla silti yksilöä varjeleva.

[Teme]

Syntilistojen tekeminen ei korosta Kristusta kenenkään elämässä. Päin vastoin: Syntilistat vievät Kristuksen sovituskuolemalta kaiken pohjan! Jos me pystyisimme listaamaan, että tämä ja tuo on syntiä, olisimme heti tilanteessa, jossa voisimma tavoittaa Jumalan Pyhyyden vain välttämättällä tuota ja tätä. Ja silloin kun pyhyys voidaan tavoittaa tekemällä, käännämme heti katseen itseemme. Joka sekuntti on vain itsensä tarkkailua.

Sitten jatkan hieman kokemuksesta ja tämä saattaa olla hieman provokatiivista. Kokemukseni mukaan, jos joku tekee jotain syntilistoja, hän löytää synnit muista, mutta ei itsestään. Syntilistaa voidaan säätää aivan vapaasti omien mieltymysten mukaan, jos vain  halutaan. Se tehdään ennen kaikkea Raamatun perusteella. Ainoastaan jos synti on jotain muuta kuin vain tekemistä ja tekemättä jättämistä, voimme löytää itsemme paikasta, jossa Kristus on korotettu Sovittajaksi. Syntilistoilla myös rakennetaan upeat jai ihanat pyhyyshierarkiat seurakunnan (tai muun porukan) sisälle. "Ei ole hyväksyttävää, että XXX laulaa kuorossa, koska hän tupakoi" tyylistä olen kuullut vaikka kuinka monta kertaa.

*huokaus* Elin pitkään tuollaisissa piireissä muuten. Langennut ei voinut aina edes palata takaisin srk:hon. Kaveri meni sitten yliannostuksella, kun ei päässyt eroon enää ajatuksesta, että hän painuu lankeemuksen jälkeen suoraan helvettiin. Ja jos mennään helvettiin, niin sitten kannattaa mennä ihan täysillä, loppuun saakka.

Eli painukaa vain tanssiin... minä en koskaan ole oppinut sitä taitoa.

Teme

[JSvsj]

Hyviä kirjoituksia!  

Huomaa ettei körttiläisten päätä kiristä (ainakaan tässä ketjussa!).
Olen aivan samaa mieltä ettei ole syytä ruveta rustaamaan syntilistoja. Millä perusteella niitä edes tekisimme?  Sellaiseen ei ole kehoitusta missään, eikä se rakenna varmastikaan kristillisyyttä.

Pohdinpa asiaa hieman emotionaalisemmalta kantilta:

Minusta tuntuu että tietynlaisissa yhteisöissä rakennetaan yhteinen identiteetti osaksi näitten käyttäytymissääntöjen päälle. Yhteisä kokee olevansa "ainoa oikeaoppinen" tai ainakin "ainoa vakavissaan oleva" kristillinen järjestö ja muut ovat enemmän tai vähemmän luopion teillä. Tehdään tietoisesti eroa "maailmaan" noudattamalla itserustattuja pyhyys-säännöksiä joiden avulla sitten on helpompi jäsentää maailmaa ja erottaa "meidät ja muut".

Loppujen lopuksi tällainen ei kai ruoki muuta kuin ihmisen luontaista omahyväisyyttä ja oma-vanhurskautta. Joku jo totesikin että synnit löydetään sitten muista ja kovasti tarkkaillaankin toisten vaellusta, muistaen aina paheksua kun joku yhteisön ulkopuolinen ei elä "sääntöjen" mukaan.

En tahdo loukata enkä leimata yleistäen ketään ihmisryhmää mutta tuntuu siltä että aivan erityisesti tällaiset ilmiöt vaivaavat pietistisiä ja ns. karismaattisia yhteisöjä, joissa on kummallisia konkreettisia sääntöjä aina ehkäisykiellosta tupakointikieltoon, kaikkea taivaan ja maan väliltä... olen joskus kuullut jopa nauramiskiellosta.

Yleensä kylläkään ne ihmiset, jotka sääntöjä kiivaimmin noudattavat, eivät ilmeisesti itse koe niitä ahdistaviksi tai elämää kaventaviksi vaan ovat mielellään esim. ilman saunakaljaa tai televisiota. Myöhemmin, kun tulee useampia vuosia uskon tiellä , huomaa ettei sääntöjen noudattamisesta saakaan kestävää tyydytystä. Kun oma syntisyys ja mahdottomuus kaikessa kolkkoudessaan alkaa näyttäytymään, ei enää jaksa uskoa niitten ja näitten pyhyys-säädöksien tuovan autuutta tullessaan. Uskominen alkaa pikku hiljaa pelkistyä Kristukseen ja Hänen sovitustyöhönsä katselemiseen. Siinä olemme kuitenkin aina kovin huonoja mutta huonoina meidät on lunastettu ja kastettu, huonoina ja keskeneräisinä ostettukin!  

Janne Tulkki laulaa erässä iskelmässään: "sellaista se on se nykyaika; ihmiseltä valtavasti vaativa..."  -niin; sellaista on myös aina ollut ja se leimautuu ihmisen jumala-suhteeseen myös.  Sen takia Paavalikin ahkerasti kehoittaa tutkimaan Kristuksen armon syvyyttä että oppisimme ulkoa päin jotakin, mitä luonnostaan emme tule ajatelleeksi. Niinhän siellä Isossa Krisjassa sanotaan, etti "ole ihmisen korva kuullut, eikä ole ihmisen sydämeen noussut..."

[shuichi]

tanssiminen, syntiä??!!! no ei kyllä tule markkinoita! miten tanssiminen ja synti itse asiassa liittyvät ees toisiinsa??!! :?:  :!:

[Kauhanen T]

Muistaakseni n. kolme vuotta sitten kirkon rahoilla tehtiin tutkimus, jossa ihmisiltä kysyttiin mitä he pitävät "syntinä". Listalla oli tarjolla aviorikosta, talousrikosta, kortinpeluuta ja tanssia, muiden muassa. Kun tutkimus julkistettiin (en muista mitään viitteitä lehtiin tms.), iltapäivälehdet otsikoivat: "Tanssi ja kortinpeluu eivät ole syntiä".

Tutkimuksen suuri hyöty oli se, että onnistuttiin antamaan se kuva, että kirkossakin ajatellaan synnin olevan yksittäisiä tekoja (avio- ja talousrikoksia) eikä mikään ihmisen perusasenne. Ja näin pönkitettiin käsitystä siitä, että kun en käy vieraissa enkä kavalla, saan pelata, tanssia yms. - enhän siis ole syntinen.

Joten synnittömyyslistojen laatimisessa näyttäisi olevan ihan yhtä vähän mieltä kuin syntilistojen. Nykymuotoisenkaan körttiläisyyden ei kannata sortua siihen, vaan julistaa perisyntiä ja armoa sen vallassa oleville.

[mannaryyni]

Ja vielä; voihan ihminen tanssillaan esim. ylistää Jumalaa. Ainakin afrikkalaisissa kulttuureissa se on yleistä, jos olen oikein ymmärtänyt.

Aivan, samaa mieltä Sannan kanssa.

[Mä vaan]

Itse olen kirkonvirkaan tähtäävä teologi körttitaustalla. Puoliskon kanssa käymme lavoilla säännöllisesti, emmekä koe ristiriitaa "kunnon kristillisyyden" ja tanssiharrastuksen välillä. En usko tanssin suorituksena muutenkaan olevan syntiä, vaan lähinnä ajatukset ja motiivit, mitä päässä saattaa pyöriä tanssiessa. Ja seuraukset. Lähetäänkö juhannustansseista tuntemattoman matkaan lämpimään kesäyöhön? Eiköhän nykypäivänä ihminen, joka haluaa toimia ns. holtittomasti voi toteuttaa itseään muuallakin kuin tansseissa... (vrt. esim. kuppilat ja festarit)   :wink: