Niillä lapsilla on valinnanvapaus. Jos hengelliset asiat kiinnostaa, he saavat asioihin tutustua ja tehdä omat ratkaisunsa. Minunkin lapset, vauvana kastetut eli seurakunnan jäsenyyteen otetut, saavat muodostaa itse oman käsityksensä. Tässä kun on kyse ihmisen ja Jumalan välisestä suhteesta. Aikuisena ja vanhempana (tai iso-) voin tehdä vain rajallisesti. Olla esimerkkinä ja rakastaa pyyteettömästi ja hyväksymällä lapsen omana itsenään. Rukoilla hänen puolestaan vilpittömästi, eli ei sitä mitä minä katsoisin parhaaksi mitä lapselle on, vaan antaen koko hänen elämänsä Jumalan käsiin.
Sisareni toimitti tenavansa pyhäkouluun, syy: En minä osaa niille mitään opettaa, mutta tahdon, että ne saa kuulla. Valitkoot itse, mutta kuinka ne osaa valita jos eivät tiedä mitään?
En osaa kommentoida jotakin "Jumalan kutsua", siitä tosin puhuttiin paljon sillä riparilla jonka kävin, mutta mietin aika äkkiä, mistä nuo "Jumalan kutsusta" kertovat isoset sen tietää että se on joku "Jumalan kutsu" mistä puhuvat? Tässä fiiliksessä, iltatyynellä rannalla, kun sorsat narisevat kaislikossa, kun auringonlaskun viime säteet värittävät vastarannan mutta varhaiset tähdet syttyvät jo, kun nuotio räiskyy, kun hyvä-ääninen tyttö laulaa todella kauniin laulun jonka sanat on kuin teinille kirjoitetut, sitä alkaa vähän äkkiä kuulla jos jonkinsorttista "kutsua".
Lapset kuulivat keskellä arkea kristinuskosta sen verran mitä ihmisen lisääntymistoiminnoista, kun perheeseen syntyi nuorempia ja kysyivät mistä ne tulee. Huvittava kyllä ne nuorimmat kaksi joita ei enää kukaan jaksanut juoksuttaa edes pyhäkouluun ponkaisevat pystyyn ja lähtevät Ehtoolliselle kuin maailman selvimpänä juttuna, ja kun kootaan Anttolassa kirkkosakkia, niin miehet lähtee tikkana, naisia ei niin huvita...
No, meni taas asiasta viidenteen. Itse en osaa nähdä "nimiäisiä" kuin näin: Eimemitäänkirkkootarttetajuhlintaan.
Siinäpä. Kirkko ei ole "juhlintaan" vaan arkeen. Kasteessa lapsi liitetään seurakunnan jäseneksi, Jumalan perheväkeen, nimiäisissä...---???