Olen miettinyt samaa. Voisin muuttaa halvempaan kaupunkiin täältä. Muutto maksaa tosin, kuten se kaikki järjestely. Mutta jos sitä ei oteta huomioon.
Olen ollut hyvin onnellinen päästyäni kerran vuodessa Italiaan Waeltamaan Pyhiin. Säästän rahaa siihen, ja olen niin itsekäs etten mielelläni tahdo luopua siitä. Se paitsi virkistää, merkitsee suuria.
Mitähän olisi. Ostan vaatteet UFFista, se käy edullisemmaksi kuin ommella itse. Siinä putosi tosin harrastus pois. Ostan niitä euron maksavia ruokia, koska ne ovat halvimpia. Ja jos löytää sen tästä tuotteesta kassalla miinus kolmasosa se on oikein edullinen, samoin 28 sentin leipäpussi. Eniten taitaa yhä kulua lääkkeisiin koska sairastan paljon. Siis keuhkokuumetta ja tuollaisia tavallisia.
ihmiset soittavat minulle päin ja vanhemmille tekstaan koska se on heille helpompaa. Joskus soitan kun olen edeltä ilmoittanut aikovani. Kännykkä on heille työläs.
Herra Hugo on ainut ylellisyyskapineeni mutta hänestä minä en suostu luopumaan. Hänen ravitsemisensa sujuu kyllä, sillä matosia saa edullisesti. Ja Herra Hugo sai joululahjaksi kevään sirkat.
Pidin hienona sitä että myönnettiin täyskorvattavuus tappaviin tauteihin, koska jokaisella ei todella ole rahaa ja koska olen nähnyt, mihin niistä pihtaaminen johtaa. Se ettei badilaarimigreenisen annettu lääkityskorvausta johtui siitä että se virallisesti diagnosoitiin vasta 2008 jälkeen, jolloin KELA oli jo ennättänyt ilmoittaa sulkevansa hanat. Siis se ei VOI tappaa, kun KELA Suomessa sanoo ettei sitä tunnusteta
Kyllähän se tunnettiin vaikka harva neurologi tunnisti, on harvinainen, mutta siis siksi otettiin peruskorjaus pois. Koska sitä ei saa, ei lääkekatto auta.