Kuinka monta murhetta ne ovatkaan saaneet kantaa lapsistansa peljäten, että maailma ja saatana ne vie, monta pelkoa, monta vapistusta, ja kuinka monta kertaa onkaan pimeältä näyttänyt ja kyselty, mitenhän käynee kotimme, miren kylämme! Kun toisekseen tietää kaikki ne kiusaukset ja sen voiman ja mahdin, millä maailma koettaa kietoa varsinkin sitä ihmistä, jolla on jotain osaa Herrassa, ja kun tietää meidän ihmisraukkain oman heikkouden ja häjyyden ja tottelemattomuuden Herraa kohtaan sekä mielitekomme maailmaan, niin eikö se ole ihmeen ihme, että me olemme vielä täällä veisaamassa isien virsiä, lukemassa niiden lukuja, kantamassa niiden kuormaa, harjoittamassa niiden harjoituksia ja että meillä on vielä sama sota, mikä niilläkin oli, sama pelko, mikä niillä, sama vapistus, mikä niillä oli nuoresta kansasta, meilläkin siitä nuorisosta, jonka täytyy olla eturivissä, vakinaisena väkenä ottamassa vastaan vihollisen kaikkein kovimmat hyökkäykset, kun se meinaa ainakin tulevassa polvessa saada kokonansa Jumalan työn turhennetuksi! Kuinka paljon onkaan Herran täytynyt antaa armoansa, että on edes senkin verran kuin on, saatu öljyä lampuissa säilymään!
Vilhelmi Malmivaara