Kirjoittaja Aihe: Erään keskustelun lavennus  (Luettu 13422 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 18465
Erään keskustelun lavennus
« : 27.07.16 - klo:13:41 »
Olin pari vuotta sitten Herättäjän ryhmämatkalla Israelissa. Urpo veti ja Rami toimi oppaana. Siis Ram Laor alias Raimo Majuri. Monia asioita elämänsä varsitiellä kokenut mies. Rami on hyvä opas, koska hän vie matkalaiset sellaisiin paikkoihin, mihin kaikki eivät vie. Esimerkkeinä mainitsen Hiskian tunnelin Jerusalemissa, koska sen läpikulussa alapää vähän kastuu. Toisena mainitsen Megiddon rauniokummun, missä Rami johdattaa opastettavansa kummun syvimpään ytimeen eli 40 m syvälle vesilähteelle. Todella vaikuttava paikka, vaikka onhan sinne nykyään teräsrappuset. Eikähän Taaborin vuorellekaan kaikki oppaat halua mennä, koska linja-auto täytyy jättää puoleen väliin rinnettä ja jatkaa matkaa beduiinimiesten ajamissa pikku-busseissa. Siinä on junailtavaa ja henkilöiden laskemista. Totean, että mainitun parin vetämät matkat ovat raamatullisesti aikaan, paikkaan ja tapahtumaan hienosti sidotut. Körtille on tarjolla monenlaista Raamatun historiaa.

Sitten se keskustelu. Ajoimme Taaborin vuorelta alas Megiddon suuntaan tavoitteenamme oli Muhrakan luostari Haifan yläpuolella. Eräässä kohdassa Rami alkoi kertoa minulle Libanonin sodan aikaisia tapauksia, kaksi niistä. "Tämän risteyksen muistan hyvin, koska ajoimme raskaitten aseitten kranaatteja tuliasemiin. Tuosta ihan läheltä ne haimme. Kulutus oli niin kovaa, että meitäkin tarvittiin. Ja edelleen. En silloin täysin ymmärtänyt hepreaa ja kun olin vielä alin arvoltani eli hepreaksi turai, niin yhdenkin kerran jäin jotenkin joukostani. Meidät oli määrätty vähän sivummalle, ehkä varmistamaan, niin jonkun ajan jälkeen huomasin olevani paikalla yksin. Enpähän tiennyt, että mitä tehdä. Mutta pian ne muut tulivat takaisin, kun olivat huomanneet yhden puuttuvan. Selitin , että entisessä armeijassani ei vartiopaikkaa jätetä ilman käskyä".

Kertasimme hepreaa: kapteeni on sheren, majuri on rav sheren ja everstiluutnantti sgan aluf. Raimo Majuri oli v 1973 Kairossa kenraali Siilasvuon turvamies ja autonkuljettaja. Kyprokselta kuljetettiin tähän, israelilaisittain Jom Kippurin sotaan 208 suomalaista yk-miestä raskaalla kuljetuskoneella C-130. Olin heistä yksi ja näin etäältä Raimo Majurin ja hänen kenraalinsa.


Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21725
Vs: Erään keskustelun lavennus
« Vastaus #1 : 27.07.16 - klo:19:02 »
Mielenkiintoista asiaa on, vaikken ole koskaan Israelissa käynyt, enkä maahan edes
siten tutustunut että voimakkaammin pystyisin elämään mukana.
Kiinnitin huomiota kun kerroit Raimo Majurista.
Muistan hänet Hml:ssa asuneena yhdistetyn hiihtäjänä aikoinaan.
Ja sen tiedän että elämässään ollut monenlaisia vaiheita ja muutti Israeliin.

Poissa Janina

  • Kuulee ehdotuksen "Viimeisen laulun..."
  • Viestejä: 191
Vs: Erään keskustelun lavennus
« Vastaus #2 : 28.07.16 - klo:06:38 »
Itse olen suunnittelemassa ensimmäistä Israelin matkaa todennäköisesti vuodenvaihteen tienoille.

Olen aiemmin vältellyt, koska olen pitänyt Israelin tapaa hoitaa Palestiinalaiskysymystä vääränä.

Mieleni kuitenkin halajaa paikoille joissa Jeesus opetti katsomaan miltä ne näyttävät 2000 vuotta myöhemmin
Kun Herramme ja Mestarimme Jeesus Kristus sanoo: Tehkää parannus jne., niin hän tahtoo, että uskovaisen koko elämä on oleva parannusta.

-Martti Lutter

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Vs: Erään keskustelun lavennus
« Vastaus #3 : 28.07.16 - klo:08:41 »
Mieleni kuitenkin halajaa paikoille joissa Jeesus opetti katsomaan miltä ne näyttävät 2000 vuotta myöhemmin

Älä unohda Vanhaa testamenttia. Minua puhutteli 70-luvulla erityisesti Abrahamin hauta, joka on pyhä myös muslimeille. Siellä saattoi uskoa uskontojen väliseen sopusointuunkin. Millainen mahtaa sen tilanne olla nykyisin?

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 18465
Vs: Erään keskustelun lavennus
« Vastaus #4 : 28.07.16 - klo:09:01 »
^
^
^
Kiitos jutuista. Israeliinkin pitää ottaa talvella villaisia vaatteita, talvella Jerusalemissa saattaa sataa lunta. Kaikkihan me tiedämme, että tilanne alueella on huonontunut. V 1976 ostin Gazasta korituolit ja pöydän, osa niistä on vieläkin käytössä. Tänään en voisi ajatella meneväni Gazaan, eikä syy ole yksin asenteessani, vaan on monia muitakin, laajoja syitä. Olen tietyssä määrin profetioidenkin kannalla.

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Vs: Erään keskustelun lavennus
« Vastaus #5 : 28.07.16 - klo:20:27 »
Makpelan hauta on Hebronissa. Muistan lukeneeni, että seudun arabit tukivat merkittävästi juutalaisia naapureitaan Israelin itsenäistyessä. Nyt Netanyahun aikaan siellä taitavat välit olla vähemmän ystävälliset. Millainen mahtaa olla patriarkkojen hautojen rauhan laita?

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 18465
Vs: Erään keskustelun lavennus
« Vastaus #6 : 28.07.16 - klo:21:07 »
Daavidhan hallitsi Juudaa Hebronissa seitsemän vuotta. Sen tiedän, että kristityt arabit ovat paljon pois alueelta muuttaneet. Juutalaisilla on pieni enklaavi, mitä sotilaat suojelevat. Muistomerkkejä ja -hautoja voi olla aika vaikea kenenkään hoitaa, voivat olla jopa toistaiseksi suljetut.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Erään keskustelun lavennus
« Vastaus #7 : 15.08.16 - klo:06:39 »
Ram Laor on pistämätön opas, kävelevä tietokirja, kysyt mitä tahansa. Olen käynyt Israelissa kerran. Se riittikin. En lähtenyt tieteni Jeesuksen maisemiin, se edellyttäisi oikeastaan aikamatkaa. Olin saanut ensimmäiseltä Italian matkalta kunnon matkakuumeen ja perusharmissani siitä, että kaikin tavoin parempana aikana juoksentelin kaikki lomani pitkin tuntureita milloin missäkin päin Lappia ja tuntureita etsiskelin silloinkin kun erään ystäväni kanssa kahtena kesänä ajoimme Norjan päästä päähän.

Hiskian tunnelit muistan, Megiddoa en. Kyllähän Kuollut meri oli ihan muuta kuin kykenee kuvittelemaan koska toista vastaavaa paikkaa ei ole. Räiskin tietysti vettä silmiini mutta se nyt johtui alkuvarovaisuuden jälkeisestä yrityksestä uida niinkuin missä hyvänsä vedessä, kun se kelluminen tuntui huiman erikoiselta.

Matka oli kalliinpuoleinen, enkä päässyt mitenkään vastaavaan hurmiotumiseen kuin useimmat Israelin kävijät, en liioin kokenut millään tavalla maata sen ihmeemmin " pyhäksi" kuin jotakin toista. Ajankohtaisesti Riitta Vainio teki sinne matkan myös ja kirjoitteli innoissaan siitä miten jokaisen kristityn pitäisi  kerran eläissään " kokea pyhä maa" ja minä tietty vastaamaan etten siellä nyt niin kokenut järin mitään milä mielestäni juuri kristitylle kuuluu mihin hän että no jos ei Pyhä Henki ole mukana niin ei sitten. Hän taisi olla tosissaan, ei tuo ollut leukailua, Riitta nyt oli niin vimmatun innostuvainen ja tietenkin suuresti elämää rikastuttava juuri sellaisena.  Sitä en epäile etteikö juuri Vanha Testamentti alkaisi elää niissä maisemissa.

Paikka jolla kävisin mielelläni on Nebon vuori, sieltä todella näkyy koko Israel, näin Italiassa eräältä vakikävijältä valokuvan. Ymmärtääkseni oikein juuri politiikkaansa juuri nimen omaan haluaisin siellä asua. En tiedä kuinka se käytännössä järjestyisi, sillä kibbutsien aika on ohi. Sellainen sopisi minulle alkuun. Opettelisin kielen ja pikkuisen itsenäisyyttä vieraissa oloissa, sitten voisin miettiä sitä Safedin kämppää. Italia olisi helppo ja Umbria tietysti siellä paikka sillä en ole oikein suurkaupunkien  suuri ystävä, ehkä Trevi maanjäristyksistä huolimatta koska niitä  nyt on kaikkialla, mutta maa on ongelmistaan huolimatta Eurooppaa, tutunomainen ja osaan kieltä sen verran että pärjäisin itsekseni.

Enemmän vaatisi lähteä Israeliin, mutta niin vain on, että enemmän se maa myös antaisi. Viikossa tulee tietoähky. Sekä mennyttä että tätä päivää haluaisin katsella omin silmin, en toimittajien luupin läpi. Jokin pysyväksi jäänyt " itte tahtoo" vetoaa myös palestiinalaiskysymyksen kuten koko lähihistorian kohdalla.

Saisikohan sinne viedä Herra Hugon? Jokainen on sitten tervetullut kylään. Mitä nyt teen, voin aivan hyvin tehdä missä tahansa ja onhan minulla pitkään ollut tuo omalaatuinen kaipaus nähdä jokin toinen maa ja sen tapa elää, sen luonto ja ihmisluonto. Israelin moni kysymys on sen verran polttava ja kompleksinen, että tosissani mieluiten vaikenen tai ryhdyn kelvollisesti ottamaan selvää. Parhaiten saisin sitä selvää varmasti osaamalla hepreaa ja ehkä jos jaksaisin opiskella myös arabiaa ja kieltä oppii käyttämällä sitä, maata ymmärtäisi asumalla ja katselemalla ympärilleen.

En ole saanut oikein vinkkiä miten sinne pääsisi. Juutalaista minussa ei ole vähäistäkään rahtua siis siinä merkityksessä, että voisin maahanmuuttajaksi pyrkiä. Joku ehdotteli sitä suomalaisten entistä kibbutsia nykyistä matkailuyritystä, Jerusalemin lähistöllä se on mutta hän siis tarkoitti omatoimimatkaa ja edullista yöpymispaikkaa nähtävyyksien katseluun, ne eivät taida huolia sinne töihin. Koko kibbutsijärjestelmä kuuluu historiaan, vapaaehtoistyöllä on omat säädöksensä, yrityksellä on hommansa pitää nekin jotka se työllistää. Näin nyt kuitenkin on. Olen selvitellyt YAPPI-juttua joskaan en pidä sen valmiiksi pureskellusta ideologiasta kun juuri tahdon mennä ja ottaa selvää koko palestiinasotkusta. Asioilla on historiansa myös.

Lähetysseuran kautta onnistuu jos onnistuu, suuresti riippuu kuka vastaa puhelimeen. Yritin nimittäin vimmatusti puolisen vuotta. Eihän tuo mikään meriitti ole, että osaamatta arvioida miten usein tai millä viikonpäivällä tajunta katoaa mutta jos siihen pysähtyy, saa elämänsä kyllä hyvin pysäkille.

No kaikki se mitä näin kyllä pyörrytti ja välillä tuntui, että historiaa on täällä liikaa kerralla omaksuttavaksi.  Jonkin telin kaivauksen kerrokset esimerkiksi, egyptiläisistä ristiretkeläisiin ja edespäin. Se mikä kyllä heräsi oli vimmattu halu asua siellä vähän aikaa, nimenomaan Safedissa. Kyselin juuri Ramilta yksiöiden hintoja, ei ollenkaan mitään tolkutonta.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Paikalla Viisveisaaja

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 8325
Vs: Erään keskustelun lavennus
« Vastaus #8 : 19.08.16 - klo:20:33 »
Itse olen suunnittelemassa ensimmäistä Israelin matkaa todennäköisesti vuodenvaihteen tienoille.

Olen aiemmin vältellyt, koska olen pitänyt Israelin tapaa hoitaa Palestiinalaiskysymystä vääränä.

Mieleni kuitenkin halajaa paikoille joissa Jeesus opetti katsomaan miltä ne näyttävät 2000 vuotta myöhemmin

En tiedä,

Minusta Israelissa oli parasta ne falafelit joita sai ostaa katujen kulmissa.

No illalla joskus tietty Makkabi okut ja Karmel viini olivat hyviä, siis niinku isot pojat kertoi.
Muutenhan Israel ei ole ainakaan lomapaikka.
Vaikka on kivat rannat, niin ainakin, kun itse olin niin aamulla pommiryhmä kävi tarkastamassa, että pommeja ei ole ja mietitytti pikkasen mennä hotellista sinne uimaan.

Toinen, että siellähän on aika skitsoa jengiä, siis ihmiset elää ainaisen terroriiskujen ja sodat tai ohjusten alle jäämisen pelossa.
Sehän on selvä, että se tekee ihmiset hermosairaiksi.

Arabi alueille kun menee, niin he ovat niin piss of, siis suuttuneita kaikkeen, kun heitä kiusataan ties millä kontrollilla ja nöyryytetään ja viedään asuinalueita.

Eli Janina, onhan Jeesus varmaan siellä joskus talaillut sandaaleissa, mutta mikään lomaparatiisia mohitoineen se ei ole.
Tik toc.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Erään keskustelun lavennus
« Vastaus #9 : 20.08.16 - klo:09:40 »
Mutta historiaa, sitä siellä on, vaude kuinka vain onkin.  Tosi on, arabialueella minua pelotti.  Reissu meni hieman sivuun suunnitellusta sillä Ram oli unohtanut passinsa jonnekin minne hän unohti.  Yritettiin sitten selviytyä. Hieman se muistutti entistä Neuvostoliittoa;  tässä saatte kävellä ja täällä syödä ja tätä tarjotaan. 

Tuijotus oli vihamielistä sen muistan, ja bussikuskeilla niin kuulin on tarkat diilit siitä kuka ajaa mitäkin reittiä ja omalle kuskillemme tuli riita. Hän hyppäsi tiehensä ja joku " serkku" saapui ajamaan autoa jotta pääsimme pois. Minun on tunnustettava etten tiennytkään kuinka kalashnikovin näkeminen voi rauhoittaa kun rajanylityspaikalla kolme nuorta juutalaissotilasta hyppäsi bussiin tarkastamaan paperimme. Kuitenkin maa jäi ristiriitoineen minua kiehtomaan.  Halusin jäädä sinne. Tiberiaassa arabit ja juutalaiset vaikuttavat elävän sulassa sovussa.  Kuilin kyllä että kymmenesosa väestöä rettelöi ja kumpaakin yhdeksääkymmentä prosenttia harmittaa. Juutalaisissa on väkeä jotka muuttavat arabikortteleihin ja leväyttävät ikkunasta riippumaan Israelin lipun, taisin nähdä itse ja järkyttyä sillä Suomessa valtiolipun merkitys on toinen, ei sitä levitellä noin. Sillä kuulemma näytetään mieltä. Suomessa olin saanut käsityksen että arabit osoittavat mieltä ja juutalaispoliisi tukahduttaa sen, opin että osuus molemmista osoittaa mieltä ja kummallakin osapuolella on omistaan huolehtivat poliisivoimatkin.

Muttei se ole mitenkään jako kahteen ja siinä kaikki.  Eräs kysymys koskee ortodoksijuutalaisten elintapaa, vapautusta asepalveluksesta ja sisäänpäinkääntyneestä elämästä ja sitten noita maanvaltaajia. On paljon vaikeasti ratkaistavaa sisäpolitiikkaa, eikä ympäristövalloilla edelleenkään ole maailman sopuisimpia välejä. Inflaatio laukkasi ainakin, neljäkö vuotta matkastani onkaan no siis silloin.  Tuliaisiin minulta kului tolkuttomasti rahaa vähän vahingossa.

En kiellä, etten joskus kaipaisi lujasti sinne kuten kaipaan tiettyjä seutuja Italiassa. Ollapa yksikin kibbutz vielä vaan ei se maa elä appelsiineista, siksi joku " alkuperä merkkaa" on ihan kakaramainen hanke.... BKT:sta pari prosenttia saadaan maantuotteesta.

Gazan kysymys on oma juttunsa ja se matkavuoteni oli vaalivuosi joten pian kotiin palattuamne alkoivat raketti-iskut. Perheessä isäni huolestui ja sisar järkyttyi kuten oli kauhuissaan jo matkustaessani mutta äitini totesi tyynesti että siellähän vain on vaalit, ainahan vaaleja edeltää tietty määrä levottomuuksia. En itse pelännyt siellä.  Hassua, aivan kuin Kekkosen nootti ne raketit tulevat, kuin varmistamaan että Netanyahu valitaan seuraavallekin kaudelle.  :icon_rolleyes:  .  Kaiken tämmöisen tajutakseen siellä pitäisi voida elää.  Eilat kai on kohtalainen rantalomapaikka, joskin kyllä Kesarea ja siellä kirkas aurinko, hehkuvansininen Välimeri, ne olivat jotakin, siis siis jotakin jo nähdä.  En ikinä unohda. 

Jos siis jokukaan keksii miten sinne pääsisi niin Leena lähtee. Siis vähän pitemmäksi aikaa  kuin yhdelle matkalle.  Paremmin asumaan ittekseen.

« Viimeksi muokattu: 20.08.16 - klo:09:54 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.