Olen ihmetellyt, mitä tarkoittaa "yhteydestään irroitettu" ja toisa alta "historialliseen kontekstiin sijoitettu" silloin, kun keskustellaan Raamatun ohjeellisuudesta, että voiko Raamatusta ottaa tähän päivään suoraan ohjeita.
Ilmeisen varmasti totuutta etsiessä sananmukainen opas ja tulkattu opas ovat kummatkin tarpeellisia.
Kuitenkin jää tosiasia, että Raamattua lukiessa välittömän lohdun kokeminen on vahvin syy pitää Raamattua Jumalan Sanana. Siksi karismania elää ja voi hyvin.
Tieto lisää tuskaa. Raamatun historiaan perehtyminen vähentää välittömän lohdun saamisen osuutta, ja lisää mielenkiintoa tämänpuoleiseen? Askartelu sinänsä hukuttaa murheen. Käsillä tekeminen auttaa käsittämään, mielen vapaa liikkuminen ravitsee.
Minä en ihan kaikkea ehkä ymmärtänyt mutta luulen että tärkeän osan.
Itse ryhdyin teologiaan jotta ei aina tarvittisi niitä pappeja rääkätä ja kysellä vaan lukea itsekin jotain, ja tulin toteemaan että siellä on tieteenaloja joiden löydöksistä vedetään kyllä johtopäätöksiä jotka eivät ole toistensa kanssa erityisen konsistentteja tai kuinka sen sanoisin.
Yhden vaiheen eksegetiikka oli kauhean ärhäkkää, samoin uskontotiede mutta uskontotieteessä on hyvin paljon hölynpölyä joukossa ja johtopäätökset ristiriidassa kaiken kanssa. Se on mutuin kaikista teologiatieteistä. Tavallaan kyllä hauskin, mutta en luota sillä lailla kuin vanhempiin ja pidempään tutkittuihin. Ja metodikaanonia ei ole tai se on sieltä täältä haalittua.
Mutta se, että luin niitä tenttikirjoja ei vaikuttanut minuun mitenkään järitsyttäen ehkä koska oli sattumoisin minulle varsin tuttua. joidtakin tuli olo että tahdon ottaa tuosta selvää ja yhdestä seikasta kysyin ja se professori oli hyvin miellyttävä ja lupasi ja toinenkin lupasi.
Kyllä se tuli tällä kertaa maallikkopuolelta: kysyin sitä seitsemisen vuotta sitten täälläkin että mitä olette oppineet johdatuksesta ja körttipapin vastauksen olen kertonut, se oli sikäli huvittava etteihän minä tiennyt mikä on alatien körtti. Jäin vuosiksi siihen käsitykseen että Raamattu ei ole yksityisen ihmisen luettavaa eikä Jumala yhden ihmisen Jumala. Tässä on paljon perää, siis, josta olen tätä mieltä. Vaikka saattaa kuulostaa ristiriitaiselta, hieno on minulle se. "älä katso syntejäni vaan kirkkosi uskoa" joka puolestaan ei ole ihmistyö.
toisaalta Pena tuli käyttäneeksi kielikuvaa joka kylläkin ratkaisi asiat toisin päin kuin ehkä oli tarkoitus.
Tai minun kysymykseni ovat olleet paljon yksinkertaisempia kuin itsekään luulin toisista puhumattakaan.
Vastaus oli että on oleva yksi lauma ja yksi paimen. Ja minä jos ajattelen hyvää Paimenta, niin eikö hän juuri johdata? Ja kun ajattelen mitä opin Dosentilta, eikö Paimenta juuri seurata?
"Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu" .
Eli kysymys oli ihan järkevä. Johdattaako Jumala yksittäisiä ihmisiä kysyy rotkoon suistunut.
Jos ei niin ei sille sitten mitään mahda.
Maailman helpoin: Minä olen hyvä paimen. Tällä kertaa et lähtenyt torveileman omin päin vaikka sitäkin osaat vaan satuit nyt putoamaan. Ei se muuta asiaa. Kun yksi sadasta katoaa, minä haen sen takaisin. Minä johdatan laumaa, ja pitäessäni laumani koossa minä ohjailee siinä yksittäisiä paimennettaviasi, muutenhan ei olisi laumaa ollenkaan. Eli minä haen sinut, eikä ole oleellista että lauman luo, vaan parennettavakseni.
Ei se ole oleellista että juuri laumassa. Jos lauma hylkii niin kuljet vähän sivummalla tai jotakin järjestyy. Näinhän syntyi mustien baptistikirkko, että valkoihoisen eivät suvainneet heitä kirkossansa. Olisi ollut väörin ja älytöntä julistaa että juu juu, mutta lauma on niin oleellinen, teidän on pysyttävä laumassa vaikka se huutaa koko ajan, että only for white.
