"Kateus on vihainen tunne, joka voi hyvin vain nähdessään kärsimystä." (Melanie Klein).
Kateus saattaa havaita ihailtavaa, muttei tyydy ihailtavan vähättelyyn. Kun kettu totesi pihlajanmarjat happamiksi, kettu oikeastaan pärjäsi aika hyvin. Kateellinen kettu olisi kaatanut koko pihlajan, ja mitä kivuliaammin sitä parempi. Kateus haluaa aina ja kaikkialla sellaisen pois, jonka joku jostakin saa; aiheetta ei puhuta hyvin puetuista ihmisistä, jotka "kadehtivat paitaa kerjäläisen päältä".
Kateus on siten paljon vakavampi asia kuin ihailun kääntöpuoli. Sitä, jos mitä, on syytä itsessänsä pitää silmällä, se tuhoaa lopulta kaiken mistä itse saattaisi iloita.
