No niin, tulihan se sieltä. Kaikki ihmeet siis ovat uskontohöperöiden keksintöä. Ihmeitä ovat ainoastaan joka päivä tapahtuvat asiat, kuten auringon nousu ja lasku. Ai niin, ja jos naapuri sanoo päivää, niin sekin on ihme. Just joo!
En ole allergisoitunut ihmeille, koska olen ikäni ollut tässä körttiporukassa. Täytyisi vissiin määritellä uudestaan koko sana. Ihme, mitä se on?
Itse koin tilanteen, jossa näytti vääjämättömästi, että tuttavan perhe hajoaa. Tuntui, että vanhemmat olivat joutuneet niin umpikujaan, että siitä ei ole muuta ratkaisua kuin ero. Järkipuhe ei tuntunut auttavan yhtään mitään ja kolmas osapuoli oli jo valmiiksi katsottuna. Joukko ystäviä minä mukaan lukien (n. 30% körttiläisiä) rukoilimme tämän perheen puolesta, että sopu löytyisi. Rukoustaistelun jälkeen sopu löytyi. Kyllä minä uskon, että Jumala kuuli rukoukset ja pelasti perheen erolta. Minusta se oli suuri ihme ottaen huomioon, kuinka paljon perheitä hajoaa, kun mallia katsotaan kaiken maailman Salkkareista ja muista typeryyksistä. Uskon myös, että ihan persoonallinen Saatana tekee lujasti töitä, että perheet hajoaisivat ja lapset kärsisivät.
SANOKAA VIISASTELIJAT MITÄ HALUATTE, MUTTA OLEN SITÄ MIELTÄ, ETTÄ IHMEET KOSKEVAT MYÖS KÖRTTILÄISIÄ. EN OLE SEN VÄHEMPÄÄ KÖRTTILÄINEN KUIN TE TOISETKAAN.
Meinaa niin keittää, kun täällä alkaa aina se viisastelu: en ole kokenut mitään, en tunne mitään, juoksen vain kauheasti pakoon Jumalaa. Minusta semmoinen nöyristely on ylpeyttä, silkkaa ylpeyttä. Jos me veisaamme (huh, meinasi tulla moka että laulamme)" Sinuhun turvaan Jumala" niin eikö se tarkoita sitä, että me myös turvaamme Jumalaan ja rukoilemme häntä hädässämme?