Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: SyksynLehti - 29.08.15 - klo:11:18
-
Körtit kunnioittavat Jumalan Sanaa Jumalan Sanana. Siinä he ovat ihan oikeassa koska Raamatun jumalallinen alkuperä on tieteellisesti täysin pätevällä tavalla osoitettu todennäköisyyslaskennan avulla.
Raamatusta löytyy kätkettyjä sanoja (http://www.totta-on.fi/Raamattu/katkettyja-sanoja.html) eli 1900-luvulla eläneiden juutalaisten oppineiden nimi ja syntymä- tai kuolinaika toistensa läheisyydestä. Koska ne löytyvät toistensa läheltä ne muodostavat merkityksellisiä sanapareja (etu- ja sukunimi + syntymäaika). Jos ne olisivat hujan hajan, etunimi tässä, sukunimi tuolla ja syntymäaika jossakin muualla niin niitä ei enää voisi yhdistää toisiinsa eli niillä ei olisi ajatuksellista yhteyttä, niitä ei pidettäisi yhden ja saman henkilön tietoina. Tietojen löytyminen tällä tavalla toistensa läheltä on tilastollisesti merkitsevää, toisin sanoen, ei ole sattumaa. Tämä on siis tieteellisesti pätevällä tavalla osoitettu. Samat sanat löytyvät Raamatusta vaikka Raamatun teksti sekoitettaisiin tai Leo Tolstoin suurromaanin "Sota ja Rauha" hebreannoksesta mutta ne eivät enää ole toistensa läheisyydessä joten asia on tilastollisesti merkityksetön, siis sattumaa.
Australialainen tutkimusryhmä ei halunnut myöntää tätä todeksi vaan teki asiasta oman tutkimuksensa tavoitteena kumota alkuperäisen tutkimuksen tulos. He tekivät sen muuttamalla nimien kirjoitusasua jolloin ne eivät enää löytyneet toistensa läheisyydestä ja näin löytö muuttui tilastollisesti merkityksettömäksi. Tutkimus ei kuitenkaan todista muuta kuin että jos nimien kirjoitusasua muutetaan niin ne eivät enää löydy toistensa läheisyydestä, sen sijaan alkuperäisessä asussa ne edelleenkin löytyvät. Tutkimusta jonka lopputulos päätetään ensin ja joka tehdään niin että lopputulos on oikea, sanotaan nolla-tutkimukseksi. Alkuperäisen tutkimuksen tekijät sen sijaan kirjoittivat jopa tutkimusraportinkin valmiiksi ennen lopullista tietokoneajoa. Raportissa he kuvasivat tutkimusmenetelmän, kertoivat mikä on raja-arvo tilastollisesti merkittävälle tulokselle mutta jättivät avoimiksi ne taulukot joihin lopuksi tehtävästä tietokoneajosta saatavat todennäköisyyden arvot kirjataan.
Tämän kirjoituksen tarkoitus on vahvistaa körttien uskoa Raamattuun ja innostaa heitä lukemaan sitä.
-
Raamatun on ilmoitusta eikä sanojen kätkentää.
-
SyksynLehti, minun tulee tunnustaa etten ymmärtänyt tekstistäsi riviäkään.
-
Liekö kabbalaa vai Baha´i-uskoa. Ei kiinnosta.
Körteille Raamattu on Jumalan ilmoitusta Kristuksesta, sekä Israelin kansan vaiheista kertovaa
historiaa, viisautta ja runoutta.
Kristitylle ja seurakunnille Raamattu antaa ohjeita tätä elämää varten. Raamatusta löytyy Pelastajamme syntymä, elämä ja kuoleman jälkeinen ylösnousemus.
-
Eihän tätä ole vaikea ymmärtää. Tieteelisesti täysin aukottomalla ja pätevällä tavalla on osoitettu että Raamatusta löytyy 1900-luvulla eläneiden oppineiden henkilötietoja. Tämä ei ole mahdollista muuten kuin että Raamatun teksti on saneltu yliluonnolliselta taholta, sellaiselta jonka vallassa kaikki on. Mehän tiedämme että tällainen taho on Jumala itse, Hän joka taivaan ja maan loi sekä ihmiset asuttamaan maata.
Joka haluaa ymmärtää, se ymmärtää. Australialainen tutkimusryhmä valitsi tämän tosiasian kieltämisen. Toivon että sinä et tee niin. Körtit ovat rehellistä väkeä.
-
Eihän tätä ole vaikea ymmärtää. Tieteelisesti täysin aukottomalla ja pätevällä tavalla on osoitettu että Raamatusta löytyy 1900-luvulla eläneiden oppineiden henkilötietoja. Tämä ei ole mahdollista muuten kuin että Raamatun teksti on saneltu yliluonnolliselta taholta, sellaiselta jonka vallassa kaikki on. Mehän tiedämme että tällainen taho on Jumala itse, Hän joka taivaan ja maan loi sekä ihmiset asuttamaan maata.
Joka haluaa ymmärtää, se ymmärtää. Australialainen tutkimusryhmä valitsi tämän tosiasian kieltämisen. Toivon että sinä et tee niin. Körtit ovat rehellistä väkeä.
Tutkaillaan tätä juttua tieteellisen tutkimuksen peruskysymyksillä
1) missä ja milloin tutkimus on tehty ?
2) millä kielellä tutkimus on tehty
3) milloin se on julkaistu?
4) missä se on julkaistu ja onko julkaisua saatavissa ja mistä?
5) minkä kielisestä raamatusta löydös löytyi?
6) kenen henkilötiedot löytyi?
7) ketkä teki tutkimuksen ja millainen koulutus heillä oli?
Löytyykö näihin järkevät vastaukset? Jos ei niin.
-
Kaikille niille jotka haluavat perehtyä tehtyyn tutkimukseen löytyy tietoa tutkimuksesta ja myös linkki itse tutkimukseen sivulta KÄTKETTYJÄ SANOJA (http://www.totta-on.fi/Raamattu/katkettyja-sanoja.html)
-
Kirjoitin tämän Körtit kunnioittavat Jumalan Sanaa Jumalan Sanana. Siinä he ovat ihan oikeassa koska Raamatun jumalallinen alkuperä on tieteellisesti täysin pätevällä tavalla osoitettu todennäköisyyslaskennan avulla. kahdeksan kirjaimen riveihin ilman sanavälejä. Näin saamastani ruudukosta löysin vaaka- ja pystysuoraan sekä vinoon joukon suomen kielen sanoja: Ritsa, taas, mania, maha, ovi, ei, ala, unet, meret, näe, jaa, täi, saa ja anis. Mitä tämä todistaa? Ei sitten mitään.
-
Kirjoitin tämän Körtit kunnioittavat Jumalan Sanaa Jumalan Sanana. Siinä he ovat ihan oikeassa koska Raamatun jumalallinen alkuperä on tieteellisesti täysin pätevällä tavalla osoitettu todennäköisyyslaskennan avulla. kahdeksan kirjaimen riveihin ilman sanavälejä. Näin saamastani ruudukosta löysin vaaka- ja pystysuoraan sekä vinoon joukon suomen kielen sanoja: Ritsa, taas, mania, maha, ovi, ei, ala, unet, meret, näe, jaa, täi, saa ja anis. Mitä tämä todistaa? Ei sitten mitään.
Kyllä mielikuvituksella saa upeita asioita. Pojat ritsailivat kilpailussa mania. Joku ritsaili mahaan ja oveen. Joku kyllästyi ja sanoi "ei ala". Hän meni nukkumaan ja näki unta... merelle hän näki... jaa... mikä täi siinä saa anista. Täysin pätevä virke.
-
Noh noh. ollaampas sitä ilkeitä syksynlehdelle.
Minusta voit olla hyvinkin oikeassa uskoessasi tuohon tutkimukseen ja kiitos, kun jaoit sen.
Jotkut nyt on erimieltä, mutta älä siitä masennu :)
Itse en ole asiaa tutkinut ja en osaa sanoa, mutt onneaetsintääsija uskoosi.
Olet ihan rakas lähimmäinen kaikesta erilaisesta uskomisesta huolimatta.
Ja Jeesus rakastaasinua ihan varmasti :)
Ei muuta kuin . Älä lannistu:)
Kolme sanaa sinulle.
Jeesus rakastaa sinua !
-
Noh noh. ollaampas sitä ilkeitä syksynlehdelle.
Raamattu on heränneille Jumalan sanaa siksi, että sitä lukiessa kuuluu sydämessä Jumalan ääni. Sillä, mitä todennäköisyyden laskijat löytävät, ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Tämän selittäminen ei varmaan sujunut ihan tyylikkäästi. Anteeksi!
-
Anteeksi!
...minultakin!
-
Minä en voi puhua körttien puolesta mitään. Ajankohtaisesti mietin kuinka suhtautua Raamattuun siellä on paljon lohdutuksen sanoja joista mieleni huojenee. Ps 50 luin kun joku esitti että siinä näkyy miten hyvin Sundenin rooliteoria toimii.
Minua inhotti akusta pitäen koko Sunden, ja siksI luin.
Siinä sanottiin sitten muuta ja minun oli mieleni tyytyväinen ja huojentunut eikä se mennyt ollenkaan Sundenin rooliteorian mukaisesti. :icon_biggrin: vaikka suurimman osan aikaa miettisin saako yksittäinen ihminen ne omistaa omakseen, no, siinä vain sanottiin jotakin siitä mitä Jumala on.
-
Taidan aina vain enemmän ajatella Raamatun puhuvan seurakunnalle eikä yksittäiselle ihmiselle. Herran siunauksen 'siunatkoon sinua' tarkoittaa tietääkseni Israelin kansaa eikä jokaista kuulijaa erikseen.
-
Taidan aina vain enemmän ajatella Raamatun puhuvan seurakunnalle eikä yksittäiselle ihmiselle. Herran siunauksen 'siunatkoon sinua' tarkoittaa tietääkseni Israelin kansaa eikä jokaista kuulijaa erikseen.
Mestari Ekhardt sanoo mm. uskontunnustuksesta sen, että koko seurakunta sanoo tämän. Meistä tuli uskovaisia.
-
Taidan aina vain enemmän ajatella Raamatun puhuvan seurakunnalle eikä yksittäiselle ihmiselle. Herran siunauksen 'siunatkoon sinua' tarkoittaa tietääkseni Israelin kansaa eikä jokaista kuulijaa erikseen.
Juuri näin. Raamattua ei kannata lukea esimerkiksi siitä syystä, että jokin psalmi on aikanaan, nuorempana, lohduttanut. Sen vain joko kypsymättömyyttään ymmärsi väärin tai annettiin väärää opetusta. Olen todella tullut vakavasti tähän loppupäätelmään.
Jos Raamattua lukee kuvitellen sen jotenkin itseä koskevaksi, väärinkäsitykšen takanaan piilee vaarallinen kuvitelma itsestä Jumalalle tärkeänä ja rakastettuna.
Vaarallisempi uhka kätkeytyy siihen että käsittää samojen lupausten koskevan toisia. Tilanne on hankala, siis Jumala rakastaisi ja armahtaisi niitä, joita itse inhoaa?
Voi käydä todella pahasti! Siinähän saattaa kyseenalaistaa esimerkiksi oikeutuksensa inhota toisia kun lukiessaan armosta, turvasta ja johdatuksesta yhtäkkiä ajatteleekin, hei haloo, tämä koskee siis niitä ihmisiä jotka minusta ovat niin tympäiseviä etten oikein tiedä kuinka pahiten osaisin sen ilmaista.
Raamattu kuuluu ehkä jossakin määrin yleissivistykseen, mutta ei sitä kannata kovin henkilökohtaisesti ottaa. Olen saanut tästä hyvää ja tervettä opetusta onneksi viimeisinä vuosina.
-
Yleinen tapa ajatella lienee se, että Raamatun lohdutukset kuuluvat kaikille muille, mutta ei henkilökohtaisesti minulle.
Toinen yleinen tapa on ajatella niin, että lohdutukset ja lupaukset koskevat minua ja minun seurakuntaani ja kovat sanat kuuluvat muille, ei minulle/meille.
Itse väitän, että Raamattu kuuluu yhtä hyvin seurakunnalle (joka koostuu yksilöistä), kuin yksilöllekin riippuen siitä, missä sitä käytetään.
Seurakunta taasen on se joukko, jonka Jumala seurakunnaksi määrittelee ja jonka tarkkoja rajoja emme tiedä.
Raamattu oikeastaan kuuluu jokaiselle ihmiselle uskomusmaailmasta riippumatta.
-
Yleinen tapa ajatella lienee se, että Raamatun lohdutukset kuuluvat kaikille muille, mutta ei henkilökohtaisesti minulle.
Toinen yleinen tapa on ajatella niin, että lohdutukset ja lupaukset koskevat minua ja minun seurakuntaani ja kovat sanat kuuluvat muille, ei minulle/meille.
Itse väitän, että Raamattu kuuluu yhtä hyvin seurakunnalle (joka koostuu yksilöistä), kuin yksilöllekin riippuen siitä, missä sitä käytetään.
Seurakunta taasen on se joukko, jonka Jumala seurakunnaksi määrittelee ja jonka tarkkoja rajoja emme tiedä.
Raamattu oikeastaan kuuluu jokaiselle ihmiselle uskomusmaailmasta riippumatta.
Kiitos Köpi. Minä taidan tulla vilkaisemaan sinun seurakuntaasi, tämä on mielenkiintoinen ajatus.
,
-
Itse väitän, että Raamattu kuuluu yhtä hyvin seurakunnalle (joka koostuu yksilöistä), kuin yksilöllekin riippuen siitä, missä sitä käytetään.
Seurakunta taasen on se joukko, jonka Jumala seurakunnaksi määrittelee ja jonka tarkkoja rajoja emme tiedä.
Raamattu oikeastaan kuuluu jokaiselle ihmiselle uskomusmaailmasta riippumatta.
Se, mitä vierastan, on käsitys, että Raamattu puhuttelisi vain yksilöä. Siitä ei ole pitkä matka siihen ajatukseen, että se puhuisi oikeastaan vain minulle. Uskon muuttuminen yksityisasiaksi ja Jeesuksen ymmärtäminen henkilökohtaiseksi Vapahtajaksi surettaa.
-
Se, mitä vierastan, on käsitys, että Raamattu puhuttelisi vain yksilöä. Siitä ei ole pitkä matka siihen ajatukseen, että se puhuisi oikeastaan vain minulle. Uskon muuttuminen yksityisasiaksi ja Jeesuksen ymmärtäminen henkilökohtaiseksi Vapahtajaksi surettaa.
Entä, jos otetaan pois tuo "vain"?
Toisinkin päin saattaa käydä.
Arvelisin sitä epävarmoissa ja vähän pelkäävissä puoliprofaaneissa piireissä vaarallisemmaksi:
Eihän se Raamattu yksityistä koske, ja minua nyt ei ainakaan ei ikinä, ei koskaan.
Jos ja kun tämä vakuutus osuu hetkeen, jona Raamattu on kuin uimaisillaan liiveihin, siellä jokin on rohkaissut ja lohduttanut, on vakuutus painettu sieluun poltintaudalla ehkä lopuksi elämää: Sinua tämä ei koske.
Surut ja tuskat ovat valitettavan usein yksityisasioita. Joskus ei puolisokaan voi auttaa, on tilanteita, joissa se jonka piti olla lähin, tuokin suurimman murheen. Jos, ja kun näin nyt neuvotaan, että Raamattua ei sinua varten kirjoitettu, älä sinä luulekaan sieltä itsellesi saavasi, näin päin uskotaan kyllä. Sieltä löytyvä masentunern kannustus ja tuki on vain vuosituhanten takaista juttua... Ei se sinua kuule tarkoita.
Viime tenttiin luin myös lahkoutumisesta, siis näistä jotka olettavat että Raamattu kirjoitettiin vain heille tai heidän johtajalleen. Siinä ei ole tehtävissä mitään. Ihmisten täytyy kai saada iskeä päänsä kiviseinään.
Samoin johonkin edellisistä luin, kuinka suurin toivein uutta käännöstä laadittiin, ja millainen tyrmistys oli kun minkäänlaista raamatturenessanssia ei syntynyt. Oli liian lujasti vakuutettu, ettei sitä kannata lukea kuin akateemisesta intressistä, hyvän kommentaaria kanssa ja ennen muuta ehkä maallikoiden kesken levisi tuo että ei sillä ole sinulle annettavaa, älä kajoa siihen, tule vain tuonne meikäläisten seuroihin.... :'(.
-
Mutta Pena varmaan kertoo, mikä häntä siinä surettaa jos joku on ajatellut Jeesuksen omaksi Vapahtajakseen .
Itse kun toisinaan ajattelen, että jos kerran hän on koko maailman Vapahtaja, niin kun minäkin kuulun koko maailmaan, minä ehkä jaksaisin toivoa, että se koskee myös minua. Se on aivan eri asia, kuin väittää, vain minua. Sitä Pena ei kenties ole vielä huomannut.
-
Sitä Pena ei kenties ole vielä huomannut.
Olen koko ikäni kuulunut eri kokoisiin yhteisöihin, perheestä ihmiskuntaan. Jeesus on meidän Vapahtajamme.
-
Olen koko ikäni kuulunut eri kokoisiin yhteisöihin, perheestä ihmiskuntaan. Jeesus on meidän Vapahtajamme.
Ensimmäisenä vuonna analyysissa käsittelimme kysymystä, onko minulla oikeus ostaa itselleni takki. Olin ilman.
Kaikilla ihmisillä on takki, aloitin uhmakkaasti.
Niin, sanoi analyytikko.
Minä kuulun kaikkiin ihmisiin!
Niin, vastasi analyytikko.
Kaikkiin ihmisiin kuuluvana minulla on myös oikeus omistaa takki!
Analyytikko vaikeni.
Seuraavalle tunnille menin säteillen. Minulla oli takki, harmaa, pitkä, se myytiin alennuksesta muttei se huono ollut. Se piti sadetta ja tuulta. Minä olin mahdottoman onnellinen.
-
kahden vuoden kuluttua hämmästyin analyysitunnilla toista seikkaa.
Enhän minä olekaan vihainen, aloitin.
Niin, vastasi analyytikko.
En minä edes vihaa ketään, minä luulin että ne auraoireet ovat niinkuin minä kokonaan...
Nii-iin niin vastasi analyytikko.
Olimme hetken vaiti.
Mutta mikäs minä sitten olen jos minä en ole vihainen?
Analyytikko nauroi.
Sinä kysyt aina niin suoraviivaisesti analyytikko vastasi. Etkö sinä ole oma itsesi? Sinä olet varsin rakastava ihminen, mitta se kai tuntui aluksi hieman hämmentävältä.
Minun paras ystäväni sanoi: Nyt sinä vasta oletkin outo kun olet milloin mitäkin!
Minä vastasin, niin niin, ja olin varsin säteilevä.
Tuntui ihmeelliseltä olla se mikä oli.
Mutta minä huomasin että paras ystävä oli oikeassa.
-
Moni outoa tautia sairastava kuuluu yhteisöön perheeseen lastentarharyhmään luokkaan kurssiin työpaikkaan muodollisesti.
Hän tietää että lähtö on lähellä, että ensimmäinen kohtaus, oli se millainen tahansa, saa ihmiset reagoimaan voimakkaasti.
Me ei olla sun kanssa.
Se on outo.
Valitettavasti eilinen käyttäytymisesi säikäytti meidät. Puhuimme esimiehellesi. Et voi enää työskennellä täällä.
Kuulin vapaaehtoisryhmältä että olit päihtynyt. Siksi et saa enää tulla mukaan.
Vanhemmilleni olisin suonut eri syistä terveen esikoisen.
Lapset unohtivat, nuoretkin unohtivat, vasta aikuisia aloin pelätä itse.
En varmasti ole ainoa, joka joutuu kysymään: Mikään ryhmä ei huoli minua, en oikeastaan kuulu maailmaan, oletko siitä huolimatta myös minun Vapahtajani? Sillä jos olet, on kaikki ihmisten välillensä rakentamat muurit kaadettu ja jokainen kuilu tukittu.
Ymmärrän mitä Pena tarkoittaa. Pena tuntee ainakin minua jonkin verran, ja ymmärtää, mitä tarkoitan. Niin arvelen. Ja niin on paikattu niitä haavoja joita varmasti myös itse osaan iskeä, ja purettu muureja joita jokainen osaa pystyttää.
-
Olen koko ikäni kuulunut eri kokoisiin yhteisöihin, perheestä ihmiskuntaan. Jeesus on meidän Vapahtajamme.
Siinäpä se, sinä onnenpoika!
-
Tekstisi antaa kyllä ajattelemisen aihetta!
Minun on syytä kysyä itseltäni uskallanko ja saanko olla se mikä olen.
Jeesus antaa minun olla tällainen ja hyväksyy minut lammaslaumaansa,
ja etsii jos eksyn.
Raamatussa tästä kerrotaan.
-
En varmasti ole ainoa, joka joutuu kysymään: Mikään ryhmä ei huoli minua, en oikeastaan kuulu maailmaan, oletko siitä huolimatta myös minun Vapahtajani? Sillä jos olet, on kaikki ihmisten välillensä rakentamat muurit kaadettu ja jokainen kuilu tukittu.
Myös on tässä tärkeä sana. Kyllähän muurit ja kuilut ilmenevät uutisissa joka päivä. On vain muistettava, että myös toisella puolella on ainoastaan ihmisiä.
-
Myös on tässä tärkeä sana. Kyllähän muurit ja kuilut ilmenevät uutisissa joka päivä. On vain muistettava, että myös toisella puolella on ainoastaan ihmisiä.
Tämä on seikka jota olen ikävöinyt itseni kipeäksi.
Luulen että liiankin usein sävähdetään tuota minun Vapahtajani... AI että vain sinun? Siinä on eräästä lähtökohdasta olemassa lahkoutumisesta vaara, mutta sitä ei voi estää, sehän menee kuin juna.
Luulen että näissä ihminen on niin arka, niin arka! Jos todella pääsisi tuohon myös minun Vapahtajani, siitä seuraisi ehkä sitten muuta. Raamattu on myös minulle. Lupaukset ovat myös minulle. Lohdutus on myös minulle. Ne on aikanansa kirjoitettu ihmisille, samanlaisille kuin minä. Ei se ollutkaan hömpötystä että Jumala muka piittaa yksittäisistä ihmisistä.
Hurja mitä se merkitsisi. Eihän mitään muureja ole välillämme. Yhdestä laulusta pidin nuorena ja nykyään se on virsikirjassa. " Rakkautesi kaikki kahleet murtaa, ja kaikki ihmislapset yhdistää".
-
Pelkään joskus, ja minua saa oikaista, mutta herännäisyys lähestyy hieman tältä osin ortodoksisen kirkon opetusta.
Heidän mukaansa ihminen on erittäin röyhkeä ja ylpeä, jos kuvittelee että hänellä saattaisi olla oma suhde Jumalaan, siis olla Jumalan kanssa suoraan puheväleissä. Ihminen on yhteydessä kirkkoon, jolla tämä suhde on, muu on ylpeyttä.
Ehkä sanoisimme ihmisen lähenevän ylätietä ja luulevan itsestään tiedä mitä jos lukee Raamattua niin, että on kuulolla ja antaa sen puhua itselleen. Eikä yksinään voi pelastuakaan. Ja tuohan lähenee jo viitoslaisuutta, ajatus omista vapaantahdonratkaisuista.... Että ihminen valitsisi Jumalan!
Ajattelen yksinäisiä ihmisiä. Eri syistä yksinäisiä. Niitä jotka murheet kohtaavat ---- kuitenkin yksin. Vanhuksia joilla ei enää ole ketään. CP-vammaisia jotka saattavat olla erittäin älykkäitä mutta joita ei kukaan kohtaa sellaisena kuin he ovat. Elämä koettelee ihmistä yksin. Ehkä tähän tulee toistoa.
Luin siitä Fowlerin uskon kehitys-teoriasta että suurin osa pysähtyy johonkin: tämä nyt on minun uskontoni. En tiedä mistä syystä osa joutuu jatkamaan matkaa. Se ei oikein vaikuta omalta valinnalta. Pikemminkin tuo synteettis-sovinnainen ryhmä ei huoli heitä joukkoonsa. Ollaan vähän kuin siilit: eurooppasiilit tappavat albinon koska se on erilainen. Niin ihmisetkin.
Yksinäisen taipaleen päässä odottaa aina jokin uusi. Vaikein lähtö koskee irrottautumista tuosta sovinnaisesta ryhmästä, eikä ole selvää miksi on lähdettävä. Kuitenkin ihminen tarvitsee seurakuntaa ympärilleen. Seurakunta koostuu useasti aristuneista ihmisistä. Usein on liikaa vaatiakaan, että he vielä jaksaisivat erilaisuutta.
-
Pelkään joskus, ja minua saa oikaista, mutta herännäisyys lähestyy hieman tältä osin ortodoksisen kirkon opetusta.
Heidän mukaansa ihminen on erittäin röyhkeä ja ylpeä, jos kuvittelee että hänellä saattaisi olla oma suhde Jumalaan, siis olla Jumalan kanssa suoraan puheväleissä.
Kuka Siionin virsissä tuon tuostakin puhuva minä on? Jopa Jumalalle puhuva?
Veikkaan, että menee oma-sanan semantiikkaan. Jos lapsi onnistuttaisiin kasvattamaan täysin ateistisessa ympäristössä, sensuroitaisiin hänen lukemistaan kirjoista ym. kaikki tieto siitä että joskus on ollut jotain uskontoja, muodostuisiko hänelle mitään Jumala-käsitystä? Jollei syntyisi niin tarkoittaako tämä, ettei mikään suhde Jumalaan voi olla oma, koska muiden kautta tulee se ajatus että voisi olla joku johon olla suhteessa.
Mutta tuntuu, että tässä on sinulla jonkin aikaa ollut meneillään juttu, josta en ole pätkääkään kärryillä. Jokin kysymys, jota minulla ei ole eikä ole koskaan ollut, ja johon sen vuoksi en voi vastata juuta enkä jaata. Enkä eitäkään. Samaa kuitenkin kysyt koko ajan.
Pikemminkin tuo synteettis-sovinnainen ryhmä ei huoli heitä joukkoonsa.
Ketäpä Suomen evankelis-luterilainen kirkko ei joukkoonsa huolisi? Omaan jäsenyyteensä jo pikkulapsena liitetyistä nyt varsinkaan? En tiedä ketään pois potkitun minun elinaikanani. Se on ihan eri asia, jos kaikki eivät tykkää; sitä nyt ei voi vaatia.
-
Kiitos Köpi. Minä taidan tulla vilkaisemaan sinun seurakuntaasi, tämä on mielenkiintoinen ajatus.
,
Tervetuloa Leena.
Se ei minunkaan paikkani täydellinen ole.
Eräs hyvä puoli on se, että siellä ei ainakaan tuomita ihmisiä heidän näkemystensä mukaan eikä puhuta agressiivisesti toisuskoisia vastaan. Jos puhutaan, niin sitten en ole ollut sitä kuulemassa.
-
Luulen että näissä ihminen on niin arka, niin arka! Jos todella pääsisi tuohon myös minun Vapahtajani, siitä seuraisi ehkä sitten muuta. Raamattu on myös minulle. Lupaukset ovat myös minulle. Lohdutus on myös minulle. Ne on aikanansa kirjoitettu ihmisille, samanlaisille kuin minä. Ei se ollutkaan hömpötystä että Jumala muka piittaa yksittäisistä ihmisistä.
Mietin kertomusta Paimenesta, joka huomaa yhden lampaistaan puuttuvan. Hän jättää muut tarhaan ja etsii sen yhden. Taiteessa kuvataan perinteisesti pieni karitsa piikkiseen pensaaseen takertuneena jyrkänteen reunalle. Tarinan onnellinen loppu merkitsee pääsyä takaisin laumaan.
-
Eräs hyvä puoli on se, että siellä ei ainakaan tuomita ihmisiä heidän näkemystensä mukaan eikä puhuta agressiivisesti toisuskoisia vastaan. Jos puhutaan, niin sitten en ole ollut sitä kuulemassa.
Mikä on toisuskoinen?... mehän olemme ihmisiä kaikki.
-
Mikä on toisuskoinen?... mehän olemme ihmisiä kaikki.
Jotkut meistä ovat toistaitoisia tai toiskätisiä, mikseivät siis toisuskoisiakin.
-
Jotkut meistä ovat toistaitoisia tai toiskätisiä, mikseivät siis toisuskoisiakin.
halutessaan saa jos mitä sävyjä vertaukseen. Luulin aina suin päin että se pois poikennut lähti tiehensä rilluttelemaan siis sulaa silkkaa häijyyttään. Eipä silti, niinkin näin että jaha, paimen tuo lähelle itseänsä takaisin koska vie turvallisinta tietämistä laumaa.
Kai se oma käsitykseni on suoraan Händelin "Messiaan" kohdasta jossa lauletaan, että all we liike sheep have gone astray, but the Lord cast on he the iniquity of all of us.
Eli en tiedä sitäkään kuinka moneksi niitä vertauksia voi taivutella.... Joka tapauksessa perinteisin taivutus on sekin yhdenlainen taivutus. Ei Jeesus selittänyt lampaan lähteneen siksi tai täksi tai kolmannesta syystä. Mutta noin se jatkuu Raamatussa. Kaikki me olimme kuin lampaat, jokainen poikkesi omalle tielleen, mutta Herra heitti hänen päälleen kaikkien meidän syntivelkamme.
Uhh olen liian kipeä vääntääkseen tästä kättä. Pena pitää siitä ehdottomasti kuin terrieri nyt kiinni, että tuollaiset yksityissuhteet Jumalaan ovat pahasta ja peräti surettavat häntä eikä hän ole ensimmäinen.
Mikäs siinä sitten, helpompaakin on katsella Midsomerin murhia kuin lukea Raamattua. :003: eli jo taisin kerran sanoa että niinpä niin, niin se on.
Ettäkö henkilökohtainen Vapahtaja? Kaikkia! Henkilökohtaisia suruja sinulla on ja kuolet erityisen henkilökohtaisesti mutta Vapahtaja vapahtaja vain lauman. Docensista on siitä kirja, mutta ei hän vankilassa epäillyt kääntyä yksin Jumalan puoleen.
-
Pena pitää siitä ehdottomasti kuin terrieri nyt kiinni, että tuollaiset yksityissuhteet Jumalaan ovat pahasta ja peräti surettavat häntä eikä hän ole ensimmäinen.
Enkä pidä. Suren sitä, että joillekin usko Jumalaan on pelkästään yksityisasia. Se lienee heijastusta ajassamme liikkuvasta taipumuksesta pitää elämää yleensäkin jokaisen omana yksityisasiana.
-
Sekä-että.
Uskonto yhdistää.
Jumalasuhde on henkilökohtainen.
Jumalaa voidaan puhutella yhdessä. Jokaisen kuva Hänestä on kuitenkin omakohtainen.
Mika Waltarin mielestä uskonnon merkitys on yhteenkokoamisessa.
-
Enkä pidä. Suren sitä, että joillekin usko Jumalaan on pelkästään yksityisasia. Se lienee heijastusta ajassamme liikkuvasta taipumuksesta pitää elämää yleensäkin jokaisen omana yksityisasiana.
Pidän rk- kirkon synnintunnustuksen kohdasta; älä katso minun syntejäni vaan kirkkosi uskoa - joskin tuossa luullakseni on puolestaan toisin päin virhe eli koetetaan mennä piiloon jonkin kummallisen "kirkon uskon" taakse.
Eli usein ne synnit on kovasti henkilökohtaisia mutta armahduksen saa vain tässä meidän ryhmässämme.... Ja nyt on tämä jo siirtynyt poispäin eli en ollenkaan väitä että Pena olisi tämmöisiä kirjoitellut.
Pena on hyvin viisas mies mutta toisinaan hänen kanssaan takertuu ja nyt haluan vähän toisiltakin ajatuksia tai lopettaa kun särkee joka paikkaa ja haluan aspiriinia.
Eli tämä menee vähän niinkin. että sinä olet syntinen, mutta meillä on Vapahtaja :003:.meihin jos liityt mene tiedä sinullakin. :003: Ehkä se on ihan oikein. Toisinaan silloin otettiin kaste ja tultiin kristityksi.
-
Minustakin sekä että. Kertomus suorastaan ylistää yksilön tärkeyttä, paimen jättää 99 lammasta yhden lampaan takia. Loppusijoituspaikkana turvallinen lauma muiden (samanlaisten) kanssa.
-
Ihmisen siis on kuuluttava johonkin. Ihminen on utelias. Siksi jo kävelemään oppinut lapsi lähtee äitinsä luota kohti uutta kääntyäkseen kuin porsas roudalla takaisin. Sitä ennen hän on ollut muissa maailmoissa. Hän on "Maantietä matkaava kirjaton, karjaton mies / kruununkin kyyti hälle liika ois kenties / outoja hälle kun on isänmaa, kotiseutu ja lies, puolue, perhe ja muu, verot, verka ja velka ja ies. Ellei hän kuulunekin elon varmemman valtiohon, jonka lie linnat ja maat liki taivahan auringon." (Eino Leino: Löysäläisen laulu)
Ota hänestä selvä. Se on se jännite ja keskustelu. Vaikutteita. Ruokaa. Ravintoa. Elämä on itsetarkoitus. Toisen elämä on toisen elämä. Toisen kuolema on toisen elämä. Voi elämän kevät!
-
Minustakin sekä että. Kertomus suorastaan ylistää yksilön tärkeyttä, paimen jättää 99 lammasta yhden lampaan takia. Loppusijoituspaikkana turvallinen lauma muiden (samanlaisten) kanssa.
Paimen olisi lähtenyt hakemaan ketä tahansa niistä sadasta. Miksi juuri tämä karkulainen olisi ollut hänelle muita tärkeämpi? Olemme jokainen tärkeitä, mutta emme erikoisasemassa. Kristittyjen lauman ei tule olla samanlaisten lauma. Siitä on Uudessa testamentissa toinen vertaus, ruumin eri jäsenistä, jotka ovat kaikki arvokkaita. Yksilöllisyys on eri asia kuin yksityisyys.
-
Paimen olisi lähtenyt hakemaan ketä tahansa niistä sadasta. Miksi juuri tämä karkulainen olisi ollut hänelle muita tärkeämpi? Olemme jokainen tärkeitä, mutta emme erikoisasemassa. Kristittyjen lauman ei tule olla samanlaisten lauma. Siitä on Uudessa testamentissa toinen vertaus, ruumin eri jäsenistä, jotka ovat kaikki arvokkaita. Yksilöllisyys on eri asia kuin yksityisyys.
Psalmisti kysyy: "mikä on ihminen?" ja vastaa epäsuorasti ikäänkuin harpaten varsinaisen vastauksen: "kuitenkin sinä häntä muistat." (ps8) Lauman kaikki lampaat ovatkin varmasti kaikki yhtä tärkeitä paimenelle. Seurakuntalaumassa tosiaan on mukana erilaisia persoonia erilaisine tehtävineen, joita yhdistää se mikä niistä tekee lauman.
-
Paimen olisi lähtenyt hakemaan ketä tahansa niistä sadasta. Miksi juuri tämä karkulainen olisi ollut hänelle muita tärkeämpi? Olemme jokainen tärkeitä, mutta emme erikoisasemassa. Kristittyjen lauman ei tule olla samanlaisten lauma. Siitä on Uudessa testamentissa toinen vertaus, ruumin eri jäsenistä, jotka ovat kaikki arvokkaita. Yksilöllisyys on eri asia kuin yksityisyys.
Mutta eihän tässä ketjussa ole yksikään kommentti vihjaissutkaan ainoaankaan paimennettavan erityisasemaan päin. Minä putosin nyt kuin eno veneestä.
Jos jokin teksti voidaan lukea niin, että juuri minä, erityisesti nyt minä eikä kukaan muu kuin minä olen jotakin joka saa paimenen liikkeelle, sitten väärinkäsitys on syvempi kuin ikinä osasin kuvitellakaan ja suruun todella syytä.
Pekka V. Mansipaani ja Köpi saivat minut toivomaan jo jotakin kirjoittaessaan, että totuus on heidän kokemansa sekä- että. Vähän niinkuin se minun takkini jonka hankin koska "kaikilla ihmisillä on takki"ja tuulella paleli ankarasti.
Pidän siitä siikkarista jossa sanotaan "en lakkaa toivomasta".
Juupas-eipästelyissä ei kyllä ole mitään järkeä, eli kannattaisikohan tämä lopettaa.
-
Enkä pidä. Suren sitä, että joillekin usko Jumalaan on pelkästään yksityisasia. Se lienee heijastusta ajassamme liikkuvasta taipumuksesta pitää elämää yleensäkin jokaisen omana yksityisasiana.
En minä lukenut täältä sellaisiakaan että jos on itsellensä puheväleissä Jumalan kanssa, niin siinä tapauksessa "joillekin usko Jumalaan on pelkästään yksityisasia" .
Luin eurooppasiileistä, että ne tappavat laumaan syntyneen albinon. On nimittäin turvallista ettei lajin geenivirhe siirry eteenpäin. Ihmisessä on vähän tätä samaa. Silloin on suuriarvoinen asia että sillä joka kuka mistäkin syystä ajetaan ulkopuolelle leirin kivitettäväksi on aina, kaikissa oloissaan mukanaan Vapahtaja joka sanoo, älä pelkää, minä olen sinun kanssasi.
-
Ihmisetkin saattavat surmata albiinoja ja muita erilaisia joukostaan. Kristillinen lähetystyö joutuu edelleen tekemään työtä esimerkiksi yhteisöltään kätkettyjen vammaisten lasten löytämiseksi sekä saattamiseksi muiden mukana kouluun ja ihmisarvoiseen elemään.
-
Lienee sisäänrakennettu biologia, että syntipukki ja silmätikku toimivat yhteisön toimivuuden, olemassaolon välttämättöminä määrittäjinä. Heillä on tehtävä kuten Jessellä uhrautua.
Liikkumavara on avainsana. Sen turvin on mahdollista puhua sivistyksestä, keskustella, sopia ja yrittää yhdessä kohti yhteistä päämäärää, yhteisesti sovittua tai hyväksyttyä projektia toteuttaen.
Valitettavaa on, että "inhimillisyys" sisältää myös pimeän puolen tietyllä aikajänteellä.
-
Evankeliumi ilmoittaa, että Jeesus on sen tehtävän jo suorittanut, antakaa kummajaisten olla rauhassa.
-
Paavo sanoo jotenkin tähän tapaan Erämaan profeetassa; Moni makaa tietonsa päällä, mutta se ei pelasta.
...
Ei pelasta raamattukaan jos siitä ei omaksu Pelastajaa. Silloin sillä on lukukirjan arvo
R-m.
-
En osaa ajatella aivan että Raamattu pelastaisi, vaikka kirkon historiassa esiintyi väkeä joka ajatteli siellä olevan viisaustiedon jonka välityksellä pelastetuttiin, mitä se sitten olikaan ja koskaan en käsittänyt miten.
Kyllä Pena on oikeassa, jos yhtään laajemmin. kaarin ajatellaan. Eli Jeesus Kristus on koko maailman Vapahtaja. Siinäkin muuten että moni kaipaa ympärilleen laumaa. Paimen saattaa vain olla ymmällänsä, kun lauma ei hyväksykään jokaista siihen liitettävä.
Sellaisessa hylkimistikanteessa on ankara kuulla muutoin jokin aika nyökyteltäen sivuutettava sanonta: Et sinä missään erityisasemassa ole. Onhan moni, on liikuntavammainen, hyvin pelokas ja ujo, eikä montaa kertaa aheta laumasta kun sanoo sille Paimenelle, jos minä seurailisin täältä etäämpää. En minä uskalla tuohon joukkoon.
"............................
Sillä kohdin minun tuli se epäilys, että jos sitä sentään saisi lukea sekä että. Jos tuo kaikki olisi sekä että. Vähin erin hyvin arka Jumalan lähestymisessä saattaisi olla aika onnellinen. Vaikka olen täällä yksinäni ja pelkään liittyä heihin ja niihin ja noihin, enhän minä yksin ole. Mutta ei saa ollaan itsepetosta tämä.
-
Ei pelasta raamattukaan jos siitä ei omaksu Pelastajaa. Silloin sillä on lukukirjan arvo
Raamattu on oikein mielenkiintoinen lukukirja. Varsinkin, kun lukee myös, mitä muut (esim. se kirkko) siitä kirjasta ovat lukeneet ja itselleen saaneet.
En etsi opinkappaleita (tai Pelastajaa) Raamatusta, sillä tietysti kirkko on ensin. Kirkkohan Raamatun kokosi. Vaikka luen Raamattua itse niin tietysti nenälläni on koko ajan kirkon siihen asettamat silmälasit.
Laumaan kuulumisesta: Onhan se kätevää että on kastettu, omistajan laumaan kuuluvaksi korvamerkillä merkattu. Tuntuu, että ei sen lisäksi tarvitse muuta enää ollakaan. Mutta ei siitä seuraa, että laumassa olisi kivaa. Se nyt vain on fakta että siihen kuuluu, tykkäsi tai ei, antoi sen vaikuttaa käyttäytymiseensä jotenkin tai ei. Tai tykkäävätkö muut että kuulun siihen vai eivät tykkää. Eivät ihmisten tykkäämiset laumaan kuulumista ratkaise; ei se ole mikään huutoäänestyksellä päätettävä asia. Toki siitä laumaan kuulumisesta tai lauman lukukirjan lukemisesta tms. voi koettaa itselleen jotain enemmänkin saada. Minulle ei ole seurallisuus-aspekti tai me-henki koskaan tainnut olla hommassa olennaista.
Mutta minä en taida tietää, mistä tässä nyt oikein puhutaan. Mitä se "oma Jumala" tai "oma jumalasuhde" konkreettisesti olisi? Sitäkö, että rukoilee omin sanoin omista ja lähipiirin asioista, sen sijaan (tai lisäksi) että käyttäisi vanhoja hyväksi havaittuja sanamuodoltaan valmiita rukouksia ja osallistuisi jumalanpalveluksen yhteiseen esirukoukseen? Jos tuota niin missäpä se kielletty olisi, jos siitä tuntee hyötyvänsä?
Eli minä en tiedä, puhutaanko tässä
1) siitä, onko laumassa kivaa ja tunteeko siellä itsensä hyväksytyksi; vai
2) siitä, onko Raamattu jotenkin ymmärrettävissä ja käytettävissä ilman kirkon antamaa esiymmärrystä siitä, mitä siellä on ja mikä on keskeistä; vai
3) jostakin vielä muusta.
Minusta kaksi ensinmainuttua vaihtoehtoa ovat kaksi keskenään ihan eri asiaa.
-
Laumaan kuulumisesta: Onhan se kätevää että on kastettu, omistajan laumaan kuuluvaksi korvamerkillä merkattu. Tuntuu, että ei sen lisäksi tarvitse muuta enää ollakaan. Mutta ei siitä seuraa, että laumassa olisi kivaa. Se nyt vain on fakta että siihen kuuluu, tykkäsi tai ei, antoi sen vaikuttaa käyttäytymiseensä jotenkin tai ei. Tai tykkäävätkö muut että kuulun siihen vai eivät tykkää. Eivät ihmisten tykkäämiset laumaan kuulumista ratkaise; ei se ole mikään huutoäänestyksellä päätettävä asia. Toki siitä laumaan kuulumisesta tai lauman lukukirjan lukemisesta tms. voi koettaa itselleen jotain enemmänkin saada. Minulle ei ole seurallisuus-aspekti tai me-henki koskaan tainnut olla hommassa olennaista.
Mutta minä en taida tietää, mistä tässä nyt oikein puhutaan. Mitä se "oma Jumala" tai "oma jumalasuhde" konkreettisesti olisi? Sitäkö, että rukoilee omin sanoin omista ja lähipiirin asioista, sen sijaan (tai lisäksi) että käyttäisi vanhoja hyväksi havaittuja sanamuodoltaan valmiita rukouksia ja osallistuisi jumalanpalveluksen yhteiseen esirukoukseen? Jos tuota niin missäpä se kielletty olisi, jos siitä tuntee hyötyvänsä?
Hajanaisia ajatuksia hienojen ajatusten perään. Onnellisuus, hieno elämän eläminen, oma jumala, oma jumalasuhde... en minäkään pyri näihin. Kirkossa käyn kun käyn, karismaattisuus on sielunvihollisen duunia, en minulla ole henkilökohtaista vapahtajaa vaan yhteisönä käyn Isä meidän -rukoukseen. Oma jumalasuhde on minulle keski-ikäisen miehen vatsan pruittailua. Jos se on kunnossa niin se on siedettävää, mutta yleensä ei ole. Mutta minä uskon Lunastajan elävän. Mutta ei tule olla kuin korkeintaan tyytyväinen. Se on niin ahdistavaa tämä elämä. Mutta minä uskon siedettävyyksiin.
-
Ei kai siitä omasta jumalasuhteesta mitään haittaa ole, jollei rupea vaatimaan että muillakin pitää olla sellainen?
Ja jos paljon puhuu omasta jumalasuhteestaan, se on ensinnäkin sama juttu kuin muutenkin puhua kovin paljon omista asioistaan (eli epäkohteliasta), ja toiseksi saattaa antaa sen vaikutelman, että saarnaa muille sen oman jumalasuhteen tärkeyttä, vaikkei niin tekisikään.
Ja toisaalta se, joka ei pidä omaa jumalasuhdetta tärkeänä (tai edes mahdollisena), saattaa turhan herkästi tulkita omasta jumalasuhteestaan puhuvan henkilön puheet käännytyssaarnaksi.
Eivätkö voi puhua omista jumalasuhteistaan keskenään ne, joita asia kiinnostaa, eikä muiden tarvitse siitä loukkaantua? Kumpikin porukka saisi olla rauhassa mitä on.
-
Öppiäinen on selkeä. Olla kastettu on todella oma asiansa, peruuttamatonkin vielä. Sen sijaan se mihin Juhani viittaa on tärkeää mutta ehkä tällä kertaa out of topic. Se omasta jumalasuhteesta puhuminen on hieman toinen asia kuin ken kyseleminen saako sellainen olla.
Joskus opin että semmoinen on suorastaan välttämätön, siinä joukkueessa olikin sitten ainoa joka sopi juuri itselleni. Sen pitemmälle en oikein välittäisi; oli joskus potilaita joilla oli viinan kanssa ongelma ja he sanoivat että AA- kerho ei vain ole jotakin mitä he jaksaa. Noustaan vuorotellen kertomaan teemasta minä ja viina. He sallivat sen niille joiden se sopii, jos heille itsellensä keksittäisiin jokin toinen apu.
Jostakin syystä minulle tietämättömästä, kaipasin semmosta suhdetta Jumalaan kuin on vaikka vanhempiin paitsi että se oli jotakin yli sellaisen. No lapsena se oli jokin jota en edes epäillyt ettei Jumala samasta asiasta pitäisi, ne jaaritukset joissa "minä ajattelen olevaisia" ovat semmoisia rykäisyjä siltä ajalta.
Siihen kuuluu sekin että luen Raamattua ilman niitä silmälaseja. Tai tekisi vimmatusti mieleni. Joskus ajattelen että alkuaanhan ne tiettävästi olivat pätkinä muistiin merkittyjä, joista osasta keräiltiin juttuja joista osa hyväksyttiin nykyiseen, ja koskee molempia testamentteja.
Siellä aika usein on kokemuksia ja. tarinoita joiden takaa saattaa uumoilla joko elämäkerrallista omaelämäkerrallista ainesta, jolloin mietin, miksi ne eivät saisi puhua minulle kuten jokin profaanikin kirja josta ns löytää itsensä, saa rohkaisua ja lohdutusta.
Muistan ensimmäisen lukukokemukseni riparilla kun pitkästytti se vuodelepo johon kuumeessa määräsivät ja päätin lukea ne lopputenttiin määrätyt kohdat. Oli hiottavaa, sivut liimautui yhteen, ei löytynyt Joh 3:16, luin Joh 14 ja että jäähyväispuhe. Kenen tai mihkä oltiin menossa ei mitään tajua, mutta jokin siinä minuun vetosi että luin, ja kun tuli jae 27 rupesin puuskuttamaan kuin pieni siili. Rauhan minä jätän teille! Mitä! Minulle?
Ja sen jälkeen oli se elämäni oudoimpia kokemuksia: ei, uskoon ei voi tulla. Ei nykäisemällä isosta hihasta. Mitä tapahtuikin, myöhemmin käsitin käsittäneeni ettei mitään suhdetta voi aloittaa yksipuolisella päätöksellä. Jos Jumala tahtoo välit minun kanssani sitä ei sitten ylitä mikään.
Sitähän ne olisi minulla seuranneet, Hän olisi johdattanut ja minä seurannut.
Siksi tuntui tylyltä tietty kuulla ettei sinnepäinkään, olin käsittänyt kaiken väärin.
Siitä seurasi sitten itse asiassa juuri tuo että Jumalan paikalla olikin ryhmä, johon piti olla suhteessa ja ryhmä sanoi mikä on oikein ja miten tulee uskoa. Ja tässä ei kyllä ole eroa ryhmällä ja ryhmällä. Nuoruusikään varmaan sopi se ryhmä, ja aikuistuessa herännäisyys.
Mutta ikinä lauma ei kyllä Paimenta minulla ylitä. Se on sitten enää aika epätoivoista selittelyä että eihän se lauma edes halua minua kun ei huoli mustia lampaita.... Tai jos on päätetty olla mustia niin sitten raidallinen on epäkelpo. Tai vihreä. Hus pois.
Kyl se paimen riittää. Hän vie ja varmaan hyväksyy vaikka olisi violetinkukertava. Nytkin antoi siilin.
-
Olen ihmetellyt, mitä tarkoittaa "yhteydestään irroitettu" ja toisaalta "historialliseen kontekstiin sijoitettu" silloin, kun keskustellaan Raamatun ohjeellisuudesta, että voiko Raamatusta ottaa tähän päivään suoraan ohjeita.
Ilmeisen varmasti totuutta etsiessä sananmukainen opas ja tulkattu opas ovat kummatkin tarpeellisia.
Kuitenkin jää tosiasia, että Raamattua lukiessa välittömän lohdun kokeminen on vahvin syy pitää Raamattua Jumalan Sanana. Siksi karismania elää ja voi hyvin.
Tieto lisää tuskaa. Raamatun historiaan perehtyminen vähentää välittömän lohdun saamisen osuutta, ja lisää mielenkiintoa tämänpuoleiseen? Askartelu sinänsä hukuttaa murheen. Käsillä tekeminen auttaa käsittämään, mielen vapaa liikkuminen ravitsee.
-
Olen ihmetellyt, mitä tarkoittaa "yhteydestään irroitettu" ja toisa alta "historialliseen kontekstiin sijoitettu" silloin, kun keskustellaan Raamatun ohjeellisuudesta, että voiko Raamatusta ottaa tähän päivään suoraan ohjeita.
Ilmeisen varmasti totuutta etsiessä sananmukainen opas ja tulkattu opas ovat kummatkin tarpeellisia.
Kuitenkin jää tosiasia, että Raamattua lukiessa välittömän lohdun kokeminen on vahvin syy pitää Raamattua Jumalan Sanana. Siksi karismania elää ja voi hyvin.
Tieto lisää tuskaa. Raamatun historiaan perehtyminen vähentää välittömän lohdun saamisen osuutta, ja lisää mielenkiintoa tämänpuoleiseen? Askartelu sinänsä hukuttaa murheen. Käsillä tekeminen auttaa käsittämään, mielen vapaa liikkuminen ravitsee.
Minä en ihan kaikkea ehkä ymmärtänyt mutta luulen että tärkeän osan.
Itse ryhdyin teologiaan jotta ei aina tarvittisi niitä pappeja rääkätä ja kysellä vaan lukea itsekin jotain, ja tulin toteemaan että siellä on tieteenaloja joiden löydöksistä vedetään kyllä johtopäätöksiä jotka eivät ole toistensa kanssa erityisen konsistentteja tai kuinka sen sanoisin.
Yhden vaiheen eksegetiikka oli kauhean ärhäkkää, samoin uskontotiede mutta uskontotieteessä on hyvin paljon hölynpölyä joukossa ja johtopäätökset ristiriidassa kaiken kanssa. Se on mutuin kaikista teologiatieteistä. Tavallaan kyllä hauskin, mutta en luota sillä lailla kuin vanhempiin ja pidempään tutkittuihin. Ja metodikaanonia ei ole tai se on sieltä täältä haalittua.
Mutta se, että luin niitä tenttikirjoja ei vaikuttanut minuun mitenkään järitsyttäen ehkä koska oli sattumoisin minulle varsin tuttua. joidtakin tuli olo että tahdon ottaa tuosta selvää ja yhdestä seikasta kysyin ja se professori oli hyvin miellyttävä ja lupasi ja toinenkin lupasi.
Kyllä se tuli tällä kertaa maallikkopuolelta: kysyin sitä seitsemisen vuotta sitten täälläkin että mitä olette oppineet johdatuksesta ja körttipapin vastauksen olen kertonut, se oli sikäli huvittava etteihän minä tiennyt mikä on alatien körtti. Jäin vuosiksi siihen käsitykseen että Raamattu ei ole yksityisen ihmisen luettavaa eikä Jumala yhden ihmisen Jumala. Tässä on paljon perää, siis, josta olen tätä mieltä. Vaikka saattaa kuulostaa ristiriitaiselta, hieno on minulle se. "älä katso syntejäni vaan kirkkosi uskoa" joka puolestaan ei ole ihmistyö.
toisaalta Pena tuli käyttäneeksi kielikuvaa joka kylläkin ratkaisi asiat toisin päin kuin ehkä oli tarkoitus.
Tai minun kysymykseni ovat olleet paljon yksinkertaisempia kuin itsekään luulin toisista puhumattakaan.
Vastaus oli että on oleva yksi lauma ja yksi paimen. Ja minä jos ajattelen hyvää Paimenta, niin eikö hän juuri johdata? Ja kun ajattelen mitä opin Dosentilta, eikö Paimenta juuri seurata?
"Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu" .
Eli kysymys oli ihan järkevä. Johdattaako Jumala yksittäisiä ihmisiä kysyy rotkoon suistunut.
Jos ei niin ei sille sitten mitään mahda.
Maailman helpoin: Minä olen hyvä paimen. Tällä kertaa et lähtenyt torveileman omin päin vaikka sitäkin osaat vaan satuit nyt putoamaan. Ei se muuta asiaa. Kun yksi sadasta katoaa, minä haen sen takaisin. Minä johdatan laumaa, ja pitäessäni laumani koossa minä ohjailee siinä yksittäisiä paimennettaviasi, muutenhan ei olisi laumaa ollenkaan. Eli minä haen sinut, eikä ole oleellista että lauman luo, vaan parennettavakseni.
Ei se ole oleellista että juuri laumassa. Jos lauma hylkii niin kuljet vähän sivummalla tai jotakin järjestyy. Näinhän syntyi mustien baptistikirkko, että valkoihoisen eivät suvainneet heitä kirkossansa. Olisi ollut väörin ja älytöntä julistaa että juu juu, mutta lauma on niin oleellinen, teidän on pysyttävä laumassa vaikka se huutaa koko ajan, että only for white. :icon_eek:
-
Toisinaan jokin lause on todella asiayhteydestään irrotettu ja jää puhuttelemaan. Se tyyli jolla niitä tekstejä kirjoitettiin mahdollisti sen, ne eivät ole reportaaseja vaan monenlaisia kirjoja, joihin on joukkoon sujautettu esimerkiksi kiitosjakso tai yksityisen henkilön kiitosvirsi tai muuta.
Tuo tyyliseikka olisi kai otettava huomioon kun lukee. Kauheasti korostetaan että ei saa irrottaa asiayhteydestä siitä huolimatta, että sinne on kirjoitettu asioita jotka ovat irti asiayhteydestä jo valmiiksi irrallisia rukouksia, dialogeja tai kaunokirjallisuutta, joka usein on varsin irti kaikesta.
Ja vielä kun sitä tekstiä on kokoiltu palasista huomaa joskus itsekin vähän outoja hyppyjä. Siinä on palanen pois ja jatkon yhteys asiayhteyteen vähän arveluttava.
Mutta jos nyt ajattelee että se on Paimenen puhetta niin ainakin jossakin on "pantu Jeesuksen suuhun nämä sanat" (jäi tämä tapa jumittamaan): minun lampaani tuntevat minun ääneni ja seuraavat minua. Siten sitä ehkä kannattaisi sieltä täältä kuitenkin vähän lukea. Ehkä sittenkin Hyvä Paimen sanoisi jotakin lukijalle, jotakin joka tukisi auttaisi ja rohkaisisi, miksi ei myös huomauttaisin että minä totean taas tässä Paavalin sanoin tuosta terävästä kielestä. Koeta päästä siitä tavasta, sinä satutat toisia.
Laumassa liikkuminen on monin tavoin tarkoituksenmukaista. Laumassa voi lainata kahvia jos se loppuu ja noin. Mutta laumassa vaarana ovat yksityisopevttajat jotka vievät harhaan, ja siksi olisiko, että kumpaakin olisi viisas sentään harrastaa. Eli jokainen lammas on sen Paimenen hyvin tuntema ja varmasti Paimen ei ole pahoillaan jos se tungeskelee viereen selittämään että mun siili löysi tänään uuden unipaikkan, kiitos siilistä.
Siitä on piiiiitkä matka siihen että perustaa siililahkon, jossa jokainen omistaa siilin. :003:
-
Muistan lukeneeni Jumalsta tällaisen vertauksen: Jumala ei ole kuin emokissa, joka tarttuu pentua niskasta ja kantaa sen turvaan vaikka väkisin. Jumala ei myöskään ole kuin emoapina, jonka turkissa pennun on omin voimin roikuttava emon kiivetessä turvaan. Jumala on kuin kanaemo, joka levittää siipensä ja kutsuu niiden alle turvaan. En ole varma, pidänkö tätä ihan viisaana, mutta käyttihän Jeesus itsekin kanaemovertausta: Miten monesti olenkaan tahtonut koota lapsesi, niin kuin kanaemo kokoaa poikaset siipiensä suojaan! Olen tainnut käydä Israelissa Kanaemon kirkossakin. Oikea nimi lienee Dominus flevit -kirkko.
-
Tuon äskeisen johdattamana teen eilen radiossa esitetyn kysymyksen pikkuisen säädettynä. Jumalalla on hyvin omaperäinen huumorintaju jos hän pelastaa vain 5miljoonan tai 1sadantuhannen tai 10 hengen ehdottomasti ainoina oikeassa olevien ryhmän ja hylkää helvettiin loput 7 miljardia ihmistä, kuten näissä ryhmissä opetetaan. Onko näin?
-
Ainakin Raamatussa kerrotaan, että harva pelastuu. Taisi itse Jeesus niin todeta. Luuloa paljon, uskoa vähän.
-
Ainakin Raamatussa kerrotaan, että harva pelastuu. Taisi itse Jeesus niin todeta. Luuloa paljon, uskoa vähän.
Toisaalta pelastettujen joukon kerrotaan olevan niin suuri, ettei kukaan kykene sitä laskemään.
Saa nähdä. Uskohan tulee Jumalalta, jos on tullakseen.
-
Luuloa paljon, uskoa vähän.
Armoa on ylenpalttisesti.
-
^No niin, tuo oli napakasti sanottu.
Ehkä uskon ylenmääräinen korostaminen on jokin väärinkäsitys.
-
Roomalaiskirje, 10. luku kertoo näin: Jos sydämessäsi uskot ja suullasi tunnustat että Jeesus on ristiinnaulittu ja ylösnoussut, niin pelastut.
Tämän kun saa omakseen, yksilö tai seurakunta, niin toivossa on hyvä elää.
Tunnustaminen ei tarkoita julistamista, messussa Uskontunnustus, sanottuna niin että tarkoittaa mitä sanoo, toimii puolestamme. Uskon näin.
-
^Joo eli ei toivoa minulla :eusa_angel: On niin kova tuo sydämessä uskomisen vaatimus. Sitä paitsi minähän mitä ilmeisimmin palvelen epäjumalia, mm. Mammonaa, joten Johanneksen ilmestyksen mukaan paikkani on tulisessa järvessä. :093:
-
Ken on hän, tämä :093: ? Mielenkiintoinen ilmestys.
-
Roomalaiskirje, 10. luku kertoo näin: Jos sydämessäsi uskot ja suullasi tunnustat että Jeesus on ristiinnaulittu ja ylösnoussut, niin pelastut.
Tämän kun saa omakseen, yksilö tai seurakunta, niin toivossa on hyvä elää.
Tunnustaminen ei tarkoita julistamista, messussa Uskontunnustus, sanottuna niin että tarkoittaa mitä sanoo, toimii puolestamme. Uskon näin.
Jaaaaa siksi se piti puol karjahdellen laususkella ainakin jos oli huumorintajua. :003: minä oitis tunnustamaan ettei ole sitäkään muttet varmasti mitään niin höperöä kuvitellukkan. Siis että nyt Leenalla saattaisi mitään parempaa ominaisuutta.... Siinä on kerrankin joku viisas niin ei hän pety, mikään ei tunnu inhottavammalta.
No noin vakavasti en tiedä nitä sillä tarkoitetaan lainkaan. Mutta se on mielen päällä se "joka häpeää minua..." On useinkin. En siis oleta että kyseessä olisi Kristuksen häpeämisen jos antaa ihmisten olla kadulla rauhassa menemättä niitä kiusaamaan, se oli niin kertakaikkisen tympeää kun tultiin selittämään jotain jonka olin kuullut ennen kuin se nassikka oli syntynytkään, vaan että elämässä saattaa tulla eteen tilanne tai olla tulematta jona tietää itse hyvin että nyt en kehtaa kertoa. millaista seurapiiriä. minulla on vaikka ensin vongu vuosia että täytyy saada se jumalasuhde... Kai sen sitte tietää kohastansa.
En minä osaa toisten puolesta sanoa mitään.
-
Jumalasuhde on henkilökohtainen.
Jumalaa voidaan puhutella yhdessä. Jokaisen kuva Hänestä on kuitenkin omakohtainen.
Kuvakseen Hän hänet loi.
-
Koetan pysyä tässä uskomisessa: Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen ja puhalsi häneen o m a n henkensä.
Jumala antoi o m a n poikansa veljeksemme, kaltaiseksemme. Ilman syntiä kuitenkin.
Jumala rakastaa meitä ihmisiä, omiaan, mutta ei syntiä.
Syntiemme sovitukseksi saimme Vapahtajan. Hän puolustaa ja pelastaa.
Jos häpeämme itseämme, hävetkäämme syntiä meissä. Jos häpeämme ihmistä, luonnetta meissä, se on kuin häpeäisimme Jumalan luomistyötä.
Kaikesta tästä on kirjoitettu Raamatussa. On vain tehtävä löytöjä.
-
Koetan pysyä tässä uskomisessa: Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen ja puhalsi häneen o m a n henkensä.
Jumala antoi o m a n poikansa veljeksemme, kaltaiseksemme. Ilman syntiä kuitenkin.
Jumala rakastaa meitä ihmisiä, omiaan, mutta ei syntiä.
Syntiemme sovitukseksi saimme Vapahtajan. Hän puolustaa ja pelastaa.
Jos häpeämme itseämme, hävetkäämme syntiä meissä. Jos häpeämme ihmistä, luonnetta meissä, se on kuin häpeäisimme Jumalan luomistyötä.
Kaikesta tästä on kirjoitettu Raamatussa. On vain tehtävä löytöjä.
Tässä pidän äärettömästi seikasta josta en tiedä kirjoittiko Riitta-mummi tietensä vai tuliko se asia tähän eteväksi kirjoittajaksi kirjoittamalla kehittyneeltä ihmiseltä kuin mustepullosta käväisseeltä pääskysen siiveltä; hän lukee Raamattua. Ja ne löydöt mitä hän on tehnyt, ovat puhuneet hänelle itselleen, eli sitähän kyselin, voiko itse lukea.
Vai kyselinkö? Tuotapa en tiedä. Kaikki jossa ihminen kysyy: saanko itsekin, on myös tämä kysymys mukana. Eikä se ole ihan samaa kuin altrarikutsuun vastaaminen, tai jollakin on. Eikä sitä että nostaa kättä, saanko minäkin uskoa.... Tai jolkekin on.
Toisinaan on niin: ensin tulee vastaus, sen jälkeen osaa asettaa kysymyksetkin. Ja tuo oli minusta kiinnostava mitä Riitta-mummi kirjoitti häpeästä. Jos ihmiset eivät ilkene minua ottaa joukkoonsa niin minun kai täytyisi nähdä asia toisin. Tässä arveluni on että Jumala luo kaikenlaista. Onhan selvä asia että se viidestoista yö jona valvoo siksi että on hiljaa epätoivoinen, kun riittävän moni sanoo tuollaisia ei saisi olla olemassakaan, hän ei loukkaa minua vaan Jumalan luomistyötä, ja tämä tulisi muistaa aina, aina!
Ajattelen nyt muunlaisia erilaisia joita on enemmän ja joille sanotaan varmasti useammin nimittäin homoseksuaaleja. En ihmettele sitä että nuori poika hirttäytyi epätoivossansa, kun kristityt selittivät että hänen pitäisi olla muuta kuin mitä hän on. Vasta sitten Jumala voisi hyväksyä ja rakastaa. Hän oli kuitenkin syntynyt sellaisena, ei valinnut sitä eikä muutenkaan ollut mitään järin himokas. Ei siinä enää huvittanut mikään.
Meillä taitaa olla toisistamme tavaton vastuu. Jonas Gardell, se kirjailija josta pidän, hän kertoi tästä, ellen muista aivan kelvottoman väärin.
Mutta sen hirttäytyjän mielen maisemia käsitän. Kyllä ihminen saa toisen uskomaan että maailma olisi parempi paikka ilman häntä. Ei ihan heti, mutta noin toistettuna.
-
Mutta muutama sana häpeästä: Saattaa olla että joku alkaa hävetä itseään. Useimmat, niin kyllä luulen ja niin sanovat ne joita vaikka koulussa kiusataan, heitä pelottaa mennä toisten joukkoon. Etenkin jos lyövät, se sattuu. Sanojakin saattaa alkaa vähitellen pelätä. Pelkää sitä että alkaa itkeä, ja toiset intoutuivat kahta pahemmiksi.
Itse olin hämmentynyt ja se oli raskasta. Itse nyt tietysti pelkäsin itseäni ja syntinä tunnustin kohtaukset. Sain ne sitten pitkän kaavan mukaan anteeksi. Ei se minua vahingoittanut, mutta ei se mitään selkiyttänytkään. Se kuitenkin oli lohdullisempaa kuin "tuollaisia ei pitäisi olla olemassa". Täytyy tunnustaa, ikinä ei kiusattu koulussa ei kotona ei seurakunnan nuorissa. Kyllä se alkoi aikuisiällä. Ja körtti on sille herkempi kun viidesläinen, koska viidesläinen ottaa paineita sen toišen sielusta. Körtti ei semmoisia koe.
En paheksu heitä, jotka vähitellen alkavat pelätä laumaa. Jos Jumala paheksuu, niin no, se on sitten vain voi voi. Lauman taipumuksia taantua niin, ettei enää muisteta miksi yhteen kokoonnuttiinkaan, niitä taidan vähän paheksua. Eräs on että keskitytään miettimään miksi kaikki on niin kurjaa, löydetään vastaus, kun tuo on täällä! Se pitää hyvin harvoin paikkaansa. Kaikki missä poiketaan totuudesta on vähän voi voi....
Jos sanon, että tuntuu turvattomalta ajatus että ainoastaan siinä laumassa saan kuunnella Jumalan ääntä saa minut monesta syystä kysymään, miksi joku pitää siitä niin ehdottomasti kiinni. Joka ajattelee siten hän ajattelee, hänellä on täysi vapaus ajatella niin omasta kohdaltaan. Mutta se on aika kauhea saarna ja julistus sellaiselle joka pelkää laumoja.
"....................
Sitten oli se mistä minä kirjoitin itse.
Saattaa tulla elämässä eteeni hetki, jona alan hävetä Kristusta ja peitellä sitä, kuinka tärkeästä henkilöstä on minulle kyse, ja siinä on kokonaan toisesta asiasta kysymys.
Mieluummin näkisin sanovani, arvaan mitä. Kuuntele tarkkaan nyt: Kun te ajoitte minut pois, hän ei ajanut, siksi hän on ainutlaatuinen. Kun sinä sanoit minulle että olen kai v*********n ihminen jota maa päällään kantaa, hän ei sanonut niin. Kun sinä sanoit: Sä. oot kauheen hyvä ja kiva mut mene jonkin muualle, ja minä tiesin ettei maailmassa semmoista johkinia olekaan, hän sanoi: ei olekaan mutta täällä on. Minä olen johkin kaikille joiden käsketään häipyä johkin muualle. Sen takia, ymmärrätkö, hän on niin tärkeä. Hänessä on tämmöiset piirteet joita ihmisessä harvemmin on. Ihmisistä on pohjimmiltaan jännää katsella kun joku ajetaan pois. Oikeastaan semmoinen piristää päivää ja joskus alamme uskoa itsekin niin: ties vaikka hyödyttäisikin meitä että häipyy. Jos näin ei olisi, me asettuisimme väliin: Älä kiusaa mun kaveria.
-
Kirjoitan taas itsestäni vaikka kuinka sivistymättömäksi ja huonokäytöksiseksi mainittaisiin. Osaan nimittäin olla välittämättä.
Olen saanut kasvaa rakastavassa, vilkkaassa karjalaisyhteisössä jossa ei paljonkaan naapurien vuoksi hävetty.
Minulla oli ensimmäisenä opettajana kulttuuri-karjalainen joka hyödynsi kykyjä joita hän minusta löysi. Äiti oli siinä hyvänä ' takatuupparina'.
Minua kierrätettiin monenlaisissa kulttuurikilpailuissa. Siksiköhän inhoan kilpailua omalla kohdallani. Häpeäntunnetta en silti tuntenut tästä enkä muustakaan olemisestani tai tekemisistäni ennen kuin aivan aikuisena kun jouduin vieraan, hyvin hitaan heimon pariin.
Nyt jo opin häpeämään itseäni. Kaikki oli väärin miten olin ja elin. Suoraan ei tuomittu, mutta arvosteltiin. Tunsin kaiken sielussani, sillä omaan herkän vaiston aistia ajatuksia.
Myös uskovien piireissä joihin ohjaannuin sain kokea että on olemassa tietyt mallit oikeinuskovalle. Ahdistusta kesti aina Lahden Herättäjäjuhliin saakka. Olin hyvin valmis ottamaan vastaan vapauden.
Olen vihdoin saanut olla niin kuin olen, Jumalan luomus. Tämä on körttiläisyyden salaisuus että ei vaadita vaan suvaitaan. Ihmisrakkauttakaan ei lopulta tarvitse saada, mutta jos saa, se on ystävällisyyttä. Ja se on Jumalasta.
Aikansa tuo häpeäminen minuakin rassasi, mutta ei enää. Häpeä typistää elämää. Katkeruus kaventaa loputkin. Vapaus avartaa näkymät. Rakkaus on k a i k k i .
-
Jos sanon, että tuntuu turvattomalta ajatus että ainoastaan siinä laumassa saan kuunnella Jumalan ääntä saa minut monesta syystä kysymään, miksi joku pitää siitä niin ehdottomasti kiinni.
.
Mitä tarkoittaa "siinä laumassa"?
Tarkoittaako se, että pitää olla konkreettisesti läsnä vaikka jumalanpalveluksessa?
Vai tarkoittaako se sitä, että meille on pienestä pitäen kerrottu Raamatun tarinoita, useimmille koulussa opetettu uskontoa, olemme kaikkien viestinten kautta kristinuskon käsitysten kyllästämiä, vaikka emme itse kirkkoon kuuluisi saati siellä kävisi, Raamattua lukisi tms.
Ja tuota jälkimmäistä (tai jotain sinne päin) tarkoitin, kun sanoin, että Raamattua lukiessa nenällä on aina ne kirkon asettamat silmälasit. Eli tietää, mitä kirkko tässä pitää tärkeänä ja mitä ei. Ja jälkimmäiseen sisällytän senkin, mitä tutkimus sanoo Raamatun syntyhistoriasta.
Vähän vaikea kommentoida keskustelua, kun en tiedä, mitä itse kukin keskustelija laumassa olemisella tarkoittaa.
-
Viisautta tuo viimeinen lause. On syytä sanoa selkeästi mitä tarkoittaa.
Minä koen siis yhteyttä kirkossa, etenkin ehtoollisen vietossa. Myös Herättäjäjuhlilla koen samaa, toki maallisemmin.
Raamattua en mene enää opiskelemaan piireihin, enkä kuuntele raamattuluentoja.
Olen lukenut itse kauan, mutta en oppiakseni ulkoa, vaan kuullakseni Paimenen ääntä.
-
Ajateltaessa Suomen kirkkoa koko itsenäisyyden ajalta, sen sisäinen yhtenäisyys on jättänyt paljon toivomisen varaa. Näin oli jo ennen valtion itsenäistymistä, siitä saakka, kun luterilainen ortodoksia alkoi rakoilla.
Sen tähden kysyessään papilta, mitä kirkko opettaa tästä tai tuosta, ei useimpiin kysymyksiin ole vastausta olemassakaan. Tuo kysymys sopii akateemisiin keskusteluihin ja siellä ekumenian alueelle. Voisin ymmärtää jonkin pienen kirkkokunnan sirpaleen tutustumassa suomalaisiin ja siellä: How does'nt your church teach about... Oh, interesting, really.... Mutta tiedän jo nyt sentään sen verran, ettei tuo arkipuheessa vain onnistu.
Siinä tulisi osata kysyä jotakin. aika kauas jäävää, jonka oikean vastauksen pappi muistaisi. tunnustuskirjatentistä, luulen. Kun vielä nekään eivät ole sisäisesti aivan. yhtenäiset, kyseenalaistan kyllä, voidaanko todella puhua "kirkon asettamista silmälaseista".
Meillä niitten silmälasien asettaja saapuu jonkin herätysliikkeen vaikutusalueelta. Käytetty ilmaisu ja uskon harjoittamisen painopiste saattaa olla niin omaperäinen ettei sitä toisen herätysliikkeen alueelta saapuva edes käsitä. Jumput ja Rutut ja Jesset ja montussaolemiset nyt ovat viidesläisyydessäkin nuorisoslangia ja toivoisin että jätettäisiinkin sellaiseksi. Mutten tiedä ymmärtäisikö herännäisseudulla kasvanut automaattisesti mitä merkitsee se että "tehdään uskonratkaisu" tai. "annetaan sydän Jeesukselle". Itse suoritin viitoslaisen rippikoulun mutta minä en valitettavasti ymmärrä kumpaakaan. vieläkään. Samoin en ole aivan satavarmaa siitä että jokin "alatie" tarkoittaisi minulle sitä mitä kai pitäisi.
Olisi suurta jos näille löytyisi arkikieliset ilmaisut. Bonhoeffer oli ensimmäinen kohtaamani kristitty teologi, joka käytti kristinuskosta puhuessaan ainoastaan tavallista kieltä. Itselleni tuo "uskova seuraa, seuraaja uskoo". oli. huikea parannus kaikkeen aikaisempaan hölynpölyyn. Sanoit itse että uskova seuraa, seuraaja uskoo sehän on pelkkä mantra jota hoetaan.
Niinkin saattaa käydä-- kun tavallinen lause siirretään koskemaan jotakin uskonnollista, se menettää sisältönsä, ja silloin se todella on mantra, mantraahan käytetään tyhjentämään mieltä liian vilkkaasta ajatuksien liikenteestä.
. Jos opettaa koiraa ja sanoo sille "seuraa" niin tuskin se kovin henkevää on, ja jos opastaa eksynyttä ulkomaalaista, on itse menossa samaan suuntaan, ja sano, please, just follow me niin tuskin se on muuta kuin tavallista puhetta jolle ei tarvitsekaan löytää sen ylevämielisempää sisältöä. Kun koetin selittää uusille työntekijöille mistä syystä tällä poliklinikalla on tiivis yhteys paikallisseurakuntaan, sanoin " me on tässä seurattu Riston toimintaa, hän varsinaisesti aloitti sen koska...". Samoin on aika loogista ajatella, että sopii koettaa seurata, jos vaikka siten oppisi jotakin kristinuskosta.
Tällä kertaa keskustelu taisi koskea pääasiassa sitä, kannattaako Raamattua lukea lainkaan, koska sen kirjallisuus ei ole sinulle eikä minulle eikä ainoallekaan meistä tarkoitettua. Meidät tarkoitettu kulkemaan laumassa, jolla sitten niinkun on vain yksi paimen. Suomalaiset herätysliikkeet jo muodostavat varsin monta laumaa, jotka nyt lähinnä purevat toisiaan vammoille, enkä pidä siitä.
Se mikä minua kiinnosti alusta saakka, on suhtautuminen siihen, ettei kuuluisi ainoaankaan näistä ryhmistä. Silloin menettää tärkeäksi katsotun "hengen yhteyden" ja "uskon matkatoverit". Siis Suomen kielellä ne ihmiset, joiden seurassa voi luontevasti keskustella hengellisistä kysymyksistä. Ehkä itse pystyt samaan kenen seurassa tahansa, mutta minun oletetaan kyllä vain haluavan käännyttää jos yritän aloittaa keskustelua kristinuskosta ilman sitä lähtökohtaa, että olen tavannut ja vielä muutamaankin kertaan vaikka nyt naapurin tai työtoverin jossakin hengellisessä tilaisuudessa. Viimeksi niin tapahtui viisi- kuusi vuotta sitten, kun satuimme samaan messuun ja kirkkokahveille sellaisen pariskunnan kanssa, joita en ollut kohdannut kolmeenkymmeneen vuoteen. Näin asiat ovat kuitenkin aina olleet, uskonasioista puhuminen ei ole tuntunut kovinkaan helpolta, Riitta-mummikin toteaa nyt puhuvansa itsestään vaikka sitä huonotapaisena pidetäänkin--- kas kuinka nyt yhtäkkiä, itsestänsähän hän tähän astikin on ilman mitään ongelmaa puhunut eli jälkikasvustansa, istuttamistaan kukkasipuleista, laittamastaan ruoasta, seuraanastasn ohjelmasta, lukemistaan kirjoista jne pitämättä sitä ollenkaan huonona tapana. Ja vaikea tänne on muusta kirjoittaakaan: " hiivin naapurin terassille ja kurkistin sisälle, vaimo ompeli siellä satiinimekkoa ja mies purki matkalaukkua. Kun siinä aikani seisoin niin arvatkaa mitä sitten..." :003: tuo kai epäilyttävää olisi.
Itse nyt löysin täältä vihdoin viimein vastauksia. Vaikka olisi mielestään kuinka hukassa ja kauhuissaan, meillä on Paimen, ja hyvä vielä, juuri johdattamassa meitä. Jumalaa nimenomaan kiinnostaa yksittäinen ihminen, muutoin tuota lammasvertausta ei olisi ikinä esitetty. Minä erehdyin olettaessani ettei näin mitättömillä ole väliä. Tai että galaksien sommittelu ja sen sellainen olisi kiintoisampaa. Meitä varten kiintoisimnat uhraukset annettiin. Olen hyvin iloinen ja kiitollinen.
Lisäksi löysin enerituspiispa Huovisen kirjan " Kärsimys ja ilo" katumuspsalmeista.
Eli joka tahtoo jatkaa tästä hän luonnollisesti jatkaa. Öppiäisen kanssa on jonkin kerran käynyt niin, että ilmeisesti jostakin ymmärtämisen vaikeudesta johtuen olen juurtunut merkilliseen juupasepästelyyn, olen ihan näännyksissä. sen tapaisestakin.
Kiitän ja kumarran. Tämä oli minulle ketju jossa löytyivät vastaukset kysymyksiin jotka kuutisentoista vuotta sitten esitin ensiksi itselleni. Sitten viisaammilleni. Minun on hyvä olla.
-
Viisautta tuo viimeinen lause. On syytä sanoa selkeästi mitä tarkoittaa.
Minä koen siis yhteyttä kirkossa, etenkin ehtoollisen vietossa. Myös Herättäjäjuhlilla koen samaa, toki maallisemmin.
Raamattua en mene enää opiskelemaan piireihin, enkä kuuntele raamattuluentoja.
Olen lukenut itse kauan, mutta en oppiakseni ulkoa, vaan kuullakseni Paimenen ääntä.
Niinpä niin.
On niinkin, että tunteemme vaikuttavat toisinaan siihen, kuinka ymmärrämme ja varsinkin, ketä ymmärrämme. Jos joku on meille vastenmielinen, me emme ymmärrä sitten yhtään mitään hänen teksteistään tai sanoistaan. Näin kerrottiin useimmissa kirjoissa viime talvena ihmisille tapahtuneen. Minä en ymmärrä sinua merkitsi itse asiassa: Minä olen kyllä niin suuttunut että suorastaan vihaan sinua. Sen takia minä en edes yritä.... Kun puolestaan ihana ja hyvä Isän suoranainen lahja johti kerran oman uskovien joukkonsa tekemään ryhmäitsemurhan. Sai jotenkin ihmiset "ymmärtämään" itseään.
Tämä tosin riippuu hieman siitä kuinka paljossa annamme itse tunteillemme valtaa. Ja luonnollisesti sellaisesta, että joku on mielestämme meitä loukannut. Sellainen tilanne kyllä lukitsee kaiken ymmärryksen.
Sitten on tilanteita, joissa tarkennusta todella tarvitaan. Täällä on itselleni sattunut varsin harvoin niin etten ole ymmärtänyt yhtään mitään. Silloin oli hyvä että en tuota henkilöä tuntenut. Tiesin itse että eipä pyyhkäise nyt tunteet hoksottimia nurin. Tavallisesti on niinpäin, että ymmärrän melkein kaiken mutta pelkään että käsitin jotain väärin. Hyvä tapa kirjoittaa lyhyesti on aika ajoin vienyt tekstin niin tiiviiksi että täytyy tarkentaa.
-
Suomalaiset herätysliikkeet jo muodostavat varsin monta laumaa, jotka nyt lähinnä purevat toisiaan vammoille, enkä pidä siitä.
Se mikä minua kiinnosti alusta saakka, on suhtautuminen siihen, ettei kuuluisi ainoaankaan näistä ryhmistä. Silloin menettää tärkeäksi katsotun "hengen yhteyden" ja "uskon matkatoverit".
Suurin osa ei kuulu. Ja ne, jotka kuuluvat, ovat omankin poppoon jäsenten kanssa eri mieltä. Kai sitä voi olla tilapäistä matkatoveruutta ties kenen kanssa.
Minut nyt on tietämättäni kastettu ja tietoisella valinnalla olen liittynyt takaisin Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon, ja täällä juttelen milloin juttelen, ollen enimmäkseen eri mieltä, ja muualla satunnaisesti, ja jotain kirjallisuutta luen. Siinähän sitä laumaa jo, ja matkatoveria. Yhteydestä en tiedä.
Ehkä kun minulla ei ole takanani historiaa minkään kovin kiinteän ryhmän jäsenenä, siis sellaista että se ryhmä olisi ollut itselleni tärkeä ja todella paljon antava, en oikein kykene ymmärtämään.
Mutta hvyä sentään, että arvelet juupaseipäsväittelyittemme johtuvan ymmärtämisen vaikeudesta. Tätä on käynyt muidenkin kanssa että niin kovasti haluaisin ymmärtää, että se vastapuolen korvissa kuulostaa väittelyltä.
Joskus opiskeluaikoina fysiikan harjoitusryhmässä en jotakin asiaa hiffannut, assistentti sitä rupesi minulle selittämään, ja yhtäkkiä, kesken selityksen, sanoin että joo nyt ymmärrän. Se oli fiksu assistentti, lopetti selittämisen siihen, vaikka alkuun vähän epäuskoiselta näyttikin. En nyt ollut ihan yhtä fiksu, mutta jospa nyt lopetan sitten.
-
:)
Sitten kun löydätte sen täydellisen porukan jonka sisällä ei ole eroja ja näkemyseroja, niin kertokaa mulle, niin pysyn kaukana siitä :)
Kristinuskon yksi ydin on kuitenkin yhteisöllisyys, Jeesus siitä jotain totesi, että siitä teidät tunnetaan, että teillä on yhteinen rakkaus tai jotenkin.
Puuh, mun ois aika kerrata Raamattu taas, onkohan tänä vuonna jäänyt tekemättä, joka vuosi luen sen kannesta kanteen, vaikka enajatuksella, mutta se nyt on tapa siinä missä tupakan poltto jollain toisella.
Tiedän, että körtti tai herännäisyys tai mikä nyt sit onkin porukka, niin on paljonkin eripuraa.
On suhtautumista seksuaalisesti erilaisiin kuin itse ja opillissti,vaikka koko sana opillisuus ei kai kuulu körteille?
Luonani kävi pari körttisuvun edustajaa ties monennessako polvessa ja he puistelivat päätään joillekkin asioille tässä liikkeessä.
Ja onhan se varmaan vaikeaa sopeutua itselleen uusiin tuuliin.
Kuitenkaan en ole onnekseni tavannut körttiä joka ei olisi silti yhteisöllinen. Ei kukaan näistä erilaisia tuntoja omaava ole ollut muuta kuin ilonen, että onpas erilaisuutta porukassamme.
Transit mies laulaja sanoi, että hän toivoo, että hänestä tulisi oppilaille ja muille mieleen vain hyväksyntää hymyilevä vanha ukko..
Ei se ole heikoutta, jättää tuomitsemiset ja vaatimukset toisten muuttumisesta ja synneistä parannusta huutamiset pois.. Kyllä jokaista painaa synnit muutenkin ja muuttuvat kun muuttuvat. Harva muuttuu hetkessä pyhimyseksi.
-
:)
Sitten kun löydätte sen täydellisen porukan jonka sisällä ei ole eroja ja näkemyseroja, niin kertokaa mulle, niin pysyn kaukana siitä :)
:icon_wink:
-
:)
Sitten kun löydätte sen täydellisen porukan jonka sisällä ei ole eroja ja näkemyseroja, niin kertokaa mulle, niin pysyn kaukana siitä :)
Kristinuskon yksi ydin on kuitenkin yhteisöllisyys, Jeesus siitä jotain totesi, että siitä teidät tunnetaan, että teillä on yhteinen rakkaus tai jotenkin.
Kuitenkaan en ole onnekseni tavannut körttiä joka ei olisi silti yhteisöllinen.
Juur jotain tännepäin. Toisille se on seurat ja sen jälkeen monta kupillista kahvia ja paljon puhetta. Ovat vaan olleet keveämmistä aiheista sitten. Ihan hyvä.
Toisinaan jää paljon kysyttävää että kaipaan toisinaan myös lähtökohdiltaan hieman eri tavoin ajattelevia ihmisiä vain keskustelemaan. Enkä minä kiellä juomasta montaa kupillista kahvia siinä enkä, että puheenvuoro olisi valmisteltu. Meille saisi tulla mutta ei kukaan tule. :'(