Mielestäni Paavo Ruotsalaisen ajan herännäisyyden tutkiminen on hengellisesti rakentavaa.
Toki siellä on varmaan paljonkin turhaa riitaisuutta, mutta ne voi hypätä yli ja tutustua siihen kristilliseen ajatteluun, jota sielä kumpuaa ja jota ei nykypäivänä ole enää paljoa tarjolla. Riitaisuudet kyllä ovat jäljellä, joskin molemmat - niin kristillisyys ja riidatkin - ovat nykyään laimeamman oloisia.
? Laimemman oloista ?
Millähän mittarilla toikin on mitattu ?
En nyt oikein allekirjoittaisi tuota väittämää.
Riidat taitaa olla jonkun mielessä, mutta harvinaisen yhtenäistä porukkaa heränneet ovat.
Kristillisyyden tulkitsemisessakin olisi tällä samaisella jollakin tarkistamisen aihetta.
Mikä kumma sitä on pakko kirjoittaa varmana faktana, että kristillisyys oli erilaista Paavon aikana ?
Jokainen meistä kun tutkii Paavon elämää ja herännäisyyttä vedämme omat johtopäätökset, mutta ne on silleen subjektiivisia, että ne edustaa vain omaa tulkintaa.
Viidesläisyys ja muu ahdistava kristillisyys on minusta vääristynyttä ja lakihenkistä, mutta en silti kirjoita sitä jonain ehdottomana totuutena, vaan että
omasta mielestäni.
