Saako ihmiselle, johon on rakastanut, sanoa että tykkää tästä? Minä sanoin. Olin toiminut kymmenkunta vuotta seurakunnan virsisäestäjänä ja kuoron harjoituspianistina ja kovasti tykästynyt kanttoriimme, mitä en ollut rohjennut tälle tunnustaa. Sitten kun tilaisuus tuli, kävi ilmi, että olinkin muukalainen, outo, vieras; ja koko harhakuvitelmani siitä yhteisöstä, jonka kuoro- ja muu musiikkitoiminta muodosti, romahti muun mukana.
Minulle näytettiin nimittäin ovea, joten jäin pois toiminnasta. Pyysin jälkikäteen ko. ihastuksen kohteen (työ)puhelinvastaajaan jättämälläni viestillä, että asia selvitettäisiin. Seuraus: esimies uhkasi oikeustoimilla. Sain kuitenkin käydä esimiehen kanssa keskustelun/puhuttelun ja selvittää (kirjallisesti) mitä käsitykseni mukaan oli tapahtunut.
Mitä tästä opimme? Minä opin kaksi asiaa. Ensinnäkin sen, että en ollut yksi joukosta, jonka muodostivat ne kuorolaiset, joilla oli tietty herätysliiketausta. Eivätkä he koko aikana olleetkaan oikeastaan edes puhuneet minulle, minkä olin ajatellut johtuvan siitä, että soitin, sekä siitä, että olin sosiaalisesti niin kyvytön. Toiseksi opin sen, että em. syyn lisäksi olin kaiketi muutenkin täysin sopimaton henkilö toiselle paikkakuntamme "musiikkikuningattarista", kuten häntä eräässä netin juttutuvassa luonnehdittiin.
"Armahtakaa minua, te minun ystäväni."
.