Viime viikkojen vilkas keskustelu kirkon tilasta ja asemasta (siis muuallakin kuin tässä foorumissa) kertoo siitä, miten vaikeaa on pitää erilailla ajattelevia ihmisiä saman katon alla. Usein tulee mieleen ajatus kiskosta eroamisesta, kun kirkosta tulee jatkuvasti sellaisia kannanottoja joita ei itse voi allekirjoittaa.
Voisiko kirkko jollain tavalla jakautua "aatesuunnittain" vaikka henkilöseurakunniksi, niin samalla lailla ajattelevat voisivat kuulua yhteisöön, jossa he olisivat kotonaan?
Olisiko herännäisyys sopiva kotipaikka liberaalisti ajatteleville, vai onko sittenkin siirryttävä maistraatin puolelle?
Uusimmassa Kotimaassa pappi, kolumnisti, kirjailija Jaakko Heinimäki vastaa kysymykseen kansankirkon tilasta:
"Jonkin verran kuuluu ääniä, joiden mukaan kirkkoon pitäisikin kuulua vain taatusti oikeauskoisia mielipiteitä kannattavien hurskaiden, ja että uskonsa kanssa vähän niin ja näin klenkkaavien nimikristittyjen olisi hyväkin lähteä pois. Minusta sellaiset puheet kuuluvat pikemminkin l i h a n j a l o s t u s t e o l l i s u u t e e n (harv. satman) kuin kirkkoon."
Nimikristityistä kirjoittaa Tapio Seppälä Hengellisen kuukauslehden lokakuun numerossa Takarivi-palstalla. Kolumnin otsikko on "Nimikristitty":
"...ei ole huomattu, että kaikissa yhteisöissä osa jäsenistä on vähemmän aktiivisia. Muissa yhteisöissä tilanne ei ole haitannut."
Kolumni käsittelee aihetta monipuolisesti.