Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: vn - 23.05.20 - klo:19:16
-
Ihminen voi olla oman itsensä vanki. Jonain päivänä hän voi kuitenkin löytää
oman itsensä mittaisen vapauden.
-
Itseensä ei voi perin pohjin tutustua yksinäisyydessä.
Oman itsensä etsimisessä on jo etsiminen arvokasta.
Voidakseen oikein unohtaa itsensä ihmisen on ensin tutustuttava itseensä.
-
Itseensä ei voi perin pohjin tutustua yksinäisyydessä.
Oman itsensä etsimisessä on jo etsiminen arvokasta.
Voidakseen oikein unohtaa itsensä ihmisen on ensin tutustuttava itseensä.
Vahvasti koettuna, näin on !
-
Sattumaa vai johdatusta? Kolmas tärkeä tekijä on omat valinnat.
Kynän ja paperin avulla voi purkaa itseään.
Niiden avulla voi myös koota itseään.
Itsekkyys tekee todella sokeaksi: näen vain itseni, ja sekin kuva vääristyy.
Minulla on kylmä. Mitä enemmän keskityn siihen, sitä enemmän palelen.
--------------------
Miettikääpä näitä! :eusa_angel: :109:
jatkan taas ääneen lukemista ja kirjoittamista myöhemmin.
-
Onpa viisas nainen. Olisi kiva tutustua.
Kaikki viisaus ei ole raamatuissa. :109: :039:
-
Joskus vuosikymmeniä sitten törmäsin jotenkin tuohon henkilöön, en muista näinkö
jossain tuon pienen kirjan, vai luinko jostain hänen ajatelmiaan.
Tuntui niin hyvältä että lähdin etsimään tietoja.
Nyt mulla kolme hänen pientä kirjastaan, tämä avainsanoja, sitten on arkisanoja ja kolmas
ja viimeisin peilikaupunki. Minua puhuttelee enemmän nuo kaksi vanhempaa.
Ehkä noita kirjoja antikvariaateista löytyy, ja Paulasta tietoja googlettamalla.
En nyt ryhdy tarkistamaan mitä löytyy vai löytyykö mitään.
Joskus Paula oli töissä Joensuun seurakunnassa, oliskohan ollut diakoniaa tai perhetyötä.
-
Kurkkasin kuitenkin.
Paula löytyy googlettamalla ja oikea henkilö erottuu kyllä vaihtoehdoista.
Kirjasia onkin ilmestynyt enemmänkin kuin mitä mulla on.
On mm. sellainen kuin: Sellaiseksi kuin olet
Mielestäni tuon olen tilannut joskus, en tiedä missä on.... :icon_sad:
Täytyy tarkistaa olisko kotimökillä, siellä mulla joitain Lemisen kirjojakin jemmassa.
-
Voin itse hankkia työlleni arvostusta, mutta identtiteettiäni en pysty yksin hankkimaan.
Sisäinen levottomuus vie paljon tilaa.
Se ei mahdu meihin, vaan täyttää ajan ja paikan, jossa liikumme.
Joka haluaa tehdä parannusta, on jo tehnyt sitä.
-
Hyviä nämäkin. Tuosta vimeisestä muistin kuulemani joka kertoo Jumalan laskevan hyväksemme myös hyvät aikomukset.
Elän siis tästä kiittäen nykyään kun en 'vanhana vaivaisena matona' ole enää aktiivisesti mukana siinä missä haluaisin olla.
Kun tätä olen Isälle huokaillut, olen saanut selvän vastauksen:
Ole Matille hellä !
-
Kun pari päivää sitten aloitin näitä aforismeja tähän, en huomannut mainita että nämä
on kirjassa ryhmitelty tiettyjen aiheiden/otsikoiden alle.
Tähän astiset kaikki, ja vielä seuraavat neljä, on otsikon: MINÄ - IHMINEN alla.
"Olin väärässä!" Havainto täynnä riemua ja tuskaa.
Sallittu voitonriemu: voitto itsestäni.
Voitto itsestäni on voitoista parhain, vaikka yleisö puuttuu.
Tappiot joko jalostavat tai kovettavat ihmisen. Niin tekevät voitotkin.
-
Kyllähän noissa aforismeissä on minullekin aikamoisia oivalluksia, kohti käyviä juttuja, rajujakin.
Siksi mulla tämäkin kirja on tullut hankituksi jo aikoja sitten.
Pari kolahdusta:
Tuo itsekkyys on ajoittain ollut ja on aika vaikea juttu, ja se että itsensä näkeminen voi vääristyä
Ja toinen tuo sisäinen levottomuus, ei pysy tosiaan piilossa sisälläni, haittaa ainakin
omaa elämääni, vie voimia, ei pysty kunnolla hommiin keskittymään jne.
Huomenna jatkan seuraavasta aiheesta, aiheena OPPIMINEN
-
Vasta-alkajana oleminen pelottaa, jos oma minä on tärkeämpi kuin opeteltava taito.
Oppiminen on hauskaa, opetteleminen työlästä.
Elämän koulussa ei ole erikseen opettajia.
Oppilaat opettavat toisiaan - usein tietämättään.
Oppimisen ilo on turmeltumaton.
Paljon oppii, kun suostuu kohtaamaan asian, jota ei haluaisi kohdata.
-
Tutut ja turvalliset kuviot: ei kysymyksiä, mutta ei myöskään vastauksia.
Jos näkökenttä on hyvin kapea, puuttuu halu sen laajentamiseen.
Halu kyllä kasvaa kun päästään alkuun.
On suuri taito oppia kuulemaan sanomattomia sanoja - kunhan on ensin kuullut ne sanotut.
Vaikein opetettava olen minä itse.
Hitaasti edeten päästään usein nopeimmin toivottuun tulokseen.
Häneltä, jolta et usko voivasi mitään oppia, voitkin oppia eniten.
-
Aihe AJATUKSET
Kun pysähdyt ajattelemaan, ajatukset lähtevät liikkeelle.
Ajattelu kysyy voimia, mutta se myös antaa niitä.
Jotain siitä, mitä ihminen ajattelee, näkyy aina ulospäin.
Niin myös se, mikä jäi ajattelematta.
Ei ajattelematonta ihmistä ole olemassakaan.
Ajattelemme vain vääriä asioita väärässä paikassa.
"Kaiken omani kannan mukanani."
Tämä pitää paikkansa ainakin ajatuksiini nähden.
-
Aihe ELÄMÄ
Elämä ei muistuta niinkään jatkokertomusta kuin kertausharjoitusta.
Elämä on näytelmä, jossa olemme milloin sankarin osassa, milloin statistina.
Mutta katsomoon emme pääse.
Elämän suurimmat taistelut käydään omassa sisimmässä. Siellä haavoitutaan
ja parannutaan, kaadutaan ja noustaan - aina uudestaan.
Tehtyä ei saa tekemättömäksi. Mutta sitä ei ole pakko tehdä uudelleen.
Arjen pikku hankaluuksia ei voi välttää, mutta niistä ei tarvitse elää.
-
Aamuhämärä - iltahämärä. Talvipäivän hämärä - kesäyön hämärä. Hämärän lapsia olemme.
On hyvä, että valo paljastaa pölyn. Jos pimeys tekisi sen, emme kestäisi.
Yksi edessä oleva mahdollisuus on kultaakin kalliimpi.
Avattu ovi voi olla kutsu sisään tai käsky poistua.
Lahjaksi saadun kirjan voi unohtaa hyllyyn. Lahjaksi saatua luovuutta ei.
Haaveilijoita nimitetään vähätellen taivaanrannanmaalareiksi. Nuo maalaukset
voivat olla tyhjänpäiväisiä, mutta myös ihania.
-
Kaikilla maailman ihmisillä pitäisi olla elämisen oikeus.
Toisilla vain näyttää olevan siihen etuoikeus.
Makea elämä tuo mukanaan kyltymättömän janon.
Monesta asiasta elämässämme olemme itse vastuussa.
Mutta toiset voivat auttaa meitä tämän vastuun kantamisessa.
Maailma kohtelee joskus säälimättömästi niitä, jotka säälivät muita.
Elämän salaperäisin tapahtuma: uneen vaipuminen.
-
Aihe SUURUUS - PIENUUS
Ylpeydellään ihminen ei julista suuruuttaan vaan pienuuttaan.
Todellinen suuruus kulkee toisen vierellä, ei yläpuolella.
Ainahan toisia arvostetaan, toisia vähätellään. Mutta kuka määrittelee rajat?
Hän ei ollut mitään sinun silmissäsi. Niin - sinun silmissäsi.
Joka luulee voivansa määrätä toisen ihmisen arvon, tekee itsensä jumalaksi.
Vallan omistaminen sujuu kyllä, mutta sen käyttäminen vaatii jo taitoa.
-
Takarivin Taavikin lepää sankarihaudassa täältä katsottuna takarivissä.
-
Kaikella kunnioituksella vn.
Mistä nämä aforismit on lainattu?
-
Ketjun otsikossa mainittu, löytyy googlettamalla.
-
Ylpeä menee usein yli siitä, missä aita on - ei korkein, vaan matalin.
Joskus minua kantaa nöyryyteni, joskus ylpeyteni.
Suuri ihminen ei kerskaa suuruudellaan - eikä pienuudellaan.
Keskinkertaisena oleminen vaikuttaa helpolta, mutta on monelle vaikeaa.
Omatekoisella marttyyrilla on myös omatekoinen sädekehä.
Saan toisinaan antaa itselleni luvan olla heikko.
Voimat säästyvät hetkeen, jolloin niitä kipeimmin tarvitaan.
-
Kun ruumis on väsynyt, voi sielu olla virkeä. Mutta sielun väsyessä väsyy ruumiskin.
Väsymys ei aina parane levolla. Helpottaa, kun saa tarpeeksi kauan olla väsynyt.
Toiset pakenevat sairautta, toiset sairauteen.
Toiset eivät hoida sairauttaan, toiset terveyttään.
Paastoamalla opin tuntemaan oman heikkouteni ja - voimani.
-
Aihe ILO JA SURU
Voi vaikuttaa siltä, että tunteikas ihminen on heikkoa tekoa.
Mutta tunteissa on myös yllättävä voimavara.
On hienoa, ettei tämänhetkisten tunteittemme tarvitse olla lopullisia.
Ihmisille ei aina pysty perustelemaan tunteitaan. Jumalalle ei tarvitse.
Jaettu ilo on enemmän kuin kaksinkertainen: se alkaa aikaisemmin ja kestää pitempään.
Iloiset silmät puhuvat joskus enemmän kuin iloinen suu.
-
Ilo on kuin kukka: se itää, kasvaa, kukkii ja ... kuihtuu.
Jeesus muistuttaa meitä siitä, että kullekin päivälle on oma murheensa.
Jos olemme tarkkaavaisia, löytänemme kullekin päivälle myös omat ilon aiheet.
Ilottomuus on joidenkin ilo.
En tiedä, pidentääkö nauru elämää. Laatu ainakin paranee.
Voit pakottaa minut istumaan tai seisomaan. Nauramaan et.
-
Nauru yhdistää, mutta se voi myös erottaa.
Huumori, jonka avulla voitetaan ongelmia, on paikallaan.
Huumori, jonka varjolla ne jätetään näkemättä, sitä vastoin ei.
Sure surevan kanssa. Älä kiellä hänen suruaan, älä myöskään surkuttele.
Tuntuu pahalta jos et jaa iloani. Vielä pahemmalta tuntuu, jos et välitä surustani.
Jaettu suru ei välttämättä ole puoli surua, se voi olla kaksi surua.
Mutta sen tuoma siunaus myös kaksinkertaistuu.
-
Aihe PELOT JA KIVUT
Oman pelkonsa tunnustanut on jo voittanut peloista ensimmäisen.
Joku kätkee pelkonsa viimeiseen saakka. Se juuri kavaltaa hänet.
Vaikeimmin voitettavia pelkoja on hylätyksi tulemisen pelko.
Pelot saattavat puristaa näkökentän niin kapeaksi, ettei rohkaisulle jää tilaa.
Kipeimmin haavoitti se, jolla olisi ollut mahdollisuus parantaa.
-
Sokeus toisen ongelmille johtuu usein sokeudesta omille ongelmille.
Luopumisen tuska ei ole niin suuri, jos et vertaile itseäsi muihin.
Masentunut ei aina kaipaa neuvojasi. On hyvä, jos voit yhdessä hänen kanssaan olla neuvoton.
Jakamattoman taakan lisäpainona on juuri tuo: jakamattomuus.
Ainut pätevä mittapuu ihmisen tuskan suuruuteen on oma kokemus.
-
Kärsimys on eteinen, josta avautuu ovia moneen suuntaan.
Suurta hätää ei suureen ääneen maailmalle huudeta.
Kiukku on kokopäivätyötä. Tuska on yötyötä.
Ahdistus uuvuttaa päivällä ja valvottaa yöllä.
-
Aihe VIHA
Tietämättömyys on kateuden kannatinpilari.
Kateus on kaksinkertainen lukko: ette voi yhdessä itkeä ettekä iloita.
Vihan äiti on kateus.
Katkeruus on ihmismielen yö, jonne ei päivä paista.
Hyödyttömyyden tunne kanavoituu parhaimmillaan alttiudeksi, pahimmillaan katkeruudeksi.
-
Pelkään katkeruutta: jos minä en voita sitä, se voittaa minut.
Viha ja - voimattomuus.
Kun vihaan muita, olen itsekin vihan vaikutuspiirissä.
Ei viha aina synnytä vihaa. Toisinaan se vain kuolettaa.
Vihan muuri olisi helpompi purkaa, jos tietäisi minne panna jätteet.
.......jep...tähän viimeisimpään omakohtainen kommentti:
koen että tuo purkauspaikka on erittäin tärkeä...tässä toimii myös tämä foorumi...
-
Aihe RAKKAUS
Alttiina vihalle - alttiina rakkaudelle. Sitä on elämä!
Ilman rakkautta en jaksaisi elää. Ilman vihaa en olisi oppinut tuntemaan rakkautta.
Rakastaminen on vaikeata. Mutta vaikeaa on myös elää vihassa.
Rakkaus tai - kylmyys.
Sydämetön ei ole vailla sydäntä, vaan rakkautta.
-
Jos rakastamme jotakuta, odotuksemme häntä kohtaan helposti kasvavat.
Rakkaudellisempaa olisi vähentää niitä ...
Mitä suurempi rakkaus, sitä suurempi pettymys.
Mitä suurempi rakkaus, sitä suurempi kyky voittaa pettymys.
Rakkaus ei ole sokea, vaan armahtavainen.
Lahjaksi saadut kirjoneulelapaset lämmittävät sekä käsiä että sydäntä.
-
Vaakunani toinen tunnuslause on "Lapaset lämmittävät".
-
Aihe KIITOS
Muista: kiitollisuudenvelan voi maksaa kenelle hyvänsä lähimmäiselle.
Kiitollinen mieli löytää tiensä ihmisen sisimpään vain avatusta ovesta.
Ansaittu kiitos olisi aina annettava, ansaittua moitetta ei välttämättä.
Moite tuntuu pahalta, joskus myös kiitoksen puuttuminen.
-
Kuulen mieluummin molemmilta kiitosta ja moitetta kuin toiselta pelkkää kiitosta,
toiselta moitetta.
En halua olla kiitosten orja.
Jokaiselle lähimmäisellemme voinemme olla jostakin kiitollisia.
Kiitollisuuteen ei voi ketään pakottaa. Se löytyy omasta sisimmästä.
-
Aihe ONNI
Onni on olotila, jossa tyytyminen ja tavoitteet ovat sopusoinnussa keskenään.
Onnen saavuttaminen merkitsee aina jonkinasteista suostumista.
Onni on sosiaalinen olotila - silloinkin, kun se saavutetaan yksinäisyydessä.
Onni on monelle ihmiselle jotain sellaista, jonka saavuttamiseksi tehdään kauheasti työtä
ja jonka menettämistä sitten koko ajan pelätään.
-
Mitä on onni? Ilmiö, johon pitemmän päälle kyllästyisi...
Täydellistä paratiisia emme pysty kuvittelemaan.
Joskus riittävän suuri onni on vain pahan puuttumista.
Jos sinulta nyt kysyttäisiin, oletko onnellinen, voisi olla aika vaikea vastata.
Onnen saavuttaminen perustuu vähintään yhtä paljon oivallukseen
kuin ulkonaisiin tapahtumiin.
-
Aihe YKSIN JA YHDESSÄ
Yksinäisyys on hyvä ystävä - jos se ei jää ainoaksi.
Yksinäisyys on mielen työpaja.
Hiljaisuus, jota on liikaa, on tyhjyyttä.
Ennen kuin poltat sillat takanasi, mieti, kuinka vaikeaa on rakentaa ne uudelleen.
Rikkaus, jota on joskus vaikea hyväksyä: ihmisten erilaisuus.
-
Toisen menestys voi olla katkera paikka. Eikö iloa voitaisi sosialisoida?
Jokaisessa ihmisessä on jotain erinomaista. Vajavuus on meissä, jos emme huomaa sitä.
Keskinäinen kilpailu on monesti ihan turhaa - palkintoja kun ei jaeta ollenkaan!
Toiset ovat yksinkertaisesti parempia kuin toiset. Mutta kuka käskee vertailla?
-
Virheettömiä ihmisiä ei ole olemassakaan. On vain enemmän ja vähemmän
korjattuja painoksia.
Tunnustaessaan virheensä ihminen joutuu ahtaalle itsensä kanssa.
Jos hän ei niitä myönnä, hän joutuu ahtaalle toisten kanssa.
On kipeämpää oppia omista virheistään kuin toisten.
Toiset kieltävät virheensä. Toiset taas oppivat niistä.
Jos omat virheemme eivät tunnu meistä kovin suurilta, se johtuu siitä,
että tunnemme niiden taustan paremmin kuin muut.
-
Olen tosin vain perässä hiihtäjä, mutta täältä näenkin meidät molemmat.
Ihminen, joka on kovin riippuvainen toisen mielipiteistä, ei opi aidosti
arvostamaan itseään - eikä tuota toistakaan.
On eri asia sallia toiselle yksinäisyyttä kuin jättää hänet siihen.
Hän oli juhlassa läsnä olemalla sieltä poissa.
Ihmissuhde kysyy aina voimia - katkenneenakin.
-
Aihe LÄHIMMÄINEN
Aito lähimmäisenrakkaus ei valikoi kohteitaan.
Lähimmäisen silmät ovat sieluni peili.
Olla hyvä toiselle - olla hyvä itselleen.
Hymy on aina kahden ihmisen yhteistyötä.
Kypsä ihminen on kiinnostunut lähimmäisistään vaikka olisi
juuri palannut maailmanympärysmatkalta.
-
Yhteistä taakkaa on vaikea kantaa. Tasapaino horjuu helposti.
Jos et halua jakaa toisen taakkaa, et myöskään pääse iloitsemaan hänen kanssaan,
kun helpottaa.
Jos et voi jakaa hänen kanssaan surujasi, jaa hänen kanssaan ilosi.
Surujen aika voi tulla myöhemmin.
Hyväilykin voi tehdä kipeää.
Kovuudella et voita mitään. Lujuudella kyllä.
-
Toisen kuunteleminen on erityisen tärkeää silloin, kun mitään ei kuulu.
Eniten toisten seuraa kaipaa usein juuri syrjään vetäytyjä.
Läheisyyttä ei voi kokea, ellei itse suostu siihen.
Hyvä ihmissuhde kestää sen varassa, että molemmat jaksavat. Vaikka vuorotellen.
Kohtalonyhteys on usein verisiteitä vahvempi.
-
Puhutaan molemminpuolisesta luottamuksesta. Voiko yksipuolista olla olemassakaan?
Hyvän ihmissuhteen perustaksi ei riitä inhimmillisyys.
Todellinen ystävä on ihminen, jonka luokse voi aina palata.
Erimielisyydet ovat ystävyyden etsikkoaikaa.
Ystävyydeltä ei pidä odottaa liikaa. Ei kenellekään voi kertoa koko totuutta.
-
Ystäväsi on peloissaan. Yhtä tärkeää kuin tuntea pelon aiheuttaja on tuntea ystäväsi.
Hyviinkin ystäviin on välillä pidettävä etäisyyttä, ettei jäljelle jäisi pelkkää etäisyyttä.
On hyväksyttävä se tosiasia, että ystävillämme on omia ystäviään,
jotka - syystä tai toisesta - eivät ole meidän ystäviämme.
-
Aihe HENKINEN KASVU
Parempi kipu kasvusta kuin kasvamattomuudesta.
Itsekeskeinen ihminen ei kuuntele muita. Hänen tulisi opetella kuulemaan
muiden korvilla itseään.
Me muutumme ja kehitymme koko ajan. Mihin suuntaan, sen tietävät lähimmäisemme.
Vastenmieliset ihmiset ovat meille hyviä kasvattajia ja siksi tarpeen.
Vastuun voi hetkessä siirtää toiselle, kykyä sen kantamiseen ei.
-
Aihe PUHUMINEN
Turhia sanoja on maailma täynnä. Mutta on siellä vielä tilaa tarpeellisillekin.
Joka jatkuvasti puhuu itsestään, takaa, etteivät muut kysy hänen mielipiteitään.
Monet puhuvat liikaa, toiset taas liian vähän. Jotkut kuulevat liikaa, jotkut taas liian vähän.
Vaikeneminen ei ole aina kultaa, ei liioin puhuminen. On tyydyttävä pelkkään hopeaan.
Passiivinen vaitiolo on vain puoli vastausta.
-
Kuunteleminen luo keskustelun.
Keskustelu on osa tapahtumaketjua: jokin johti siihen ja se johtaa johonkin.
Keskustelu on taitajan laji.
Väittelyä ei voida koskaan sellaisenaan uusia.
Väittelyssä asetat alttiiksi sekä itsesi että asiasi. Pelipanos on siis kaksinkertainen.
-
Aihe RISTIRIIDAT
Ennen kuin ryhdyt puhumaan asioita halki, ajattele ne halki.
Ennen tiukkaa puhuttelua perehdy tarkoin asiaasi, vastapuoleesi ja - itseesi.
Mitä sinulle kuuluu?
Tavanomaisuudestaan huolimatta hyvä kysymys, joka antaa vastaajalle liikkumatilaa.
Pahat sanat sattuvat - sanattomuus joskus vielä enemmän.
Sanat voivat haavoittaa - tai oikeastaan sen tekee tapahtumasarja, josta ne johtuvat.
-
Riidellessämme kartoitamme alustavasti maastoa, jossa liikumme.
Puhtaaksikirjoitus tapahtuu sitten sovinnossa.
Eivät riitaa rakenna aina erilaiset mielipiteet, vaan tapa käsitellä niitä.
Omientuntojen ristiriidat ovat ristiriidoista vaikeimpia.
Omatunto on hyvin henkilökohtainen asia.
Emme voi jatkuvasti elää toisten omantunnon mukaan.
Tie toisen sydämeen käy oman sydämeni kautta.
...........voin sanoa että ollaan menossa kovin kohtikäyvässä aiheessa (toim.huom.)
-
Etäinen.
Helposti lähestyttävä.
Hurskas.
Hyväntahtoinen.
Hälläväliä.
Joustava.
Järki ja tunne.
Kiihkeä.
Kopea.
Kova.
Kylmä.
Lempeä.
Luotettava.
Lämmin.
Neutraali.
Omatunto.
Rauhallinen.
Tunneilmaisu.
Tunnepitoinen.
Tunnoton.
Tunteellinen.
Tunteenhallinta.
Tunteenpurkaus.
Tunteettomuus.
Tunteikas.
Tunteilu.
Välinpitämätön.
Välittävä.
Ylpeä.
-
Oman omantunnon mukaan eläminen vapauttaa, toisen omantunnon mukaan
eläminen orjuuttaa.
Ihmisten ongelmat ovat yhteismitattomia. Siksi niiden vertailu on hyödytöntä.
Itsensä hylkääjän hylkäävät helposti myös toiset.
Hylätyksi tulemisessa ei taida harjoitus tehdä mestaria. Jokainen kerta on liikaa.
Toisten syrjiminen voi tapahtua huomaamatta. Vain syrjityt huomaavat sen varmasti.
Toisten ahkera arvosteleminen kertoo voimantunnosta, ei voimasta.
-
Jos haluaa mitätöidä toisen aikeet, on tehokkaampaa käsittää ne väärin kuin olla käsittämättä.
Ilonpilaajan osa ei ole kadehdittava. Hänen ilonsa meni pilalle jo ennen kuin muiden.
Kevytmielinen ihminen voi olla raskas lähimmäinen.
Toinen ei ymmärrä. Toinen ei halua ymmärtää. Jälkimmäistä kavahdan.
Luonnonilmiöistä pelottavimpia ovat - ihmiset.
-
Kivikova ihminen on kovempi kuin kivi.
Anteeksiantaminen on vaikeaa, niin myös anteeksiantamattomuus.
Epäsuhta tämäkin: lyönti kestää vain silmänräpäyksen, mutta paraneminen on hidasta.
Lyönti sattuu myös omaan käteen.
Lyönti koskee eniten osuessaan jo ennestään kipeään paikkaan.
Muista, että ihminen, joka on sinulle kylmä, palelee itsekin.
-
En paljasta sisintäni sille, joka näyttää pelkäävän sitä.
Luottamuksen rikkominen kertoo, että jotain on jo aikaisemmin mennyt rikki.
Luottamuksen pettämistä ei ole vain se, että juoruaa kuulemansa eteenpäin.
Sitä on myös se, ettei suostu kuulemaan, mitä toisella on sanottavanaan.
Jos lähelläsi on ahdistunut ihminen, joudut tekemään valinnan:
joko kohtaat hänet tai sivuutat hänet. Kolmatta vaihtoehtoa ei ole.
Ristiriitojen puuttuminen on pikemminkin etäisyyden kuin läheisyyden merkki.
-
Paula Sainion aforismit ovat helposti ymmärrettäviä, napakoita sanoja ja koetun tuntuisia. Ne koskettavat lukijaa syvästi. Ainakin minua.
Koen ne oivallisina elämisen ohjeina ja lisäksi Raamatun opetusten mukaisina.
Väli-kiitos linkityksistä vn. Anna tulla lisää, jos niitä piisaa. :eusa_clap:
-
Kiitos kommentistasi! :039:
Toivottavasti muitakin lukijoita aforismeille on täällä, viisaita ajatuksia on.
Kirja on yli puolen välin, eli vielä mielelläni niitä tänne jatkan.
Loppuosassa ehkä enemmän hengellistä, mutta ei suoria viittauksia raamatun kohtiin,
paitsi aiheena.
-
Aihe TYÖ
Näkymätön työ mahdollistaa näkyvän.
Hiljainen aherrus kantaa usein kauniin hedelmän, jokma myös hiljaisuudessa huomataan.
Käden työ on aina myös henkistä. Eihän sitä koskaan tee pelkkä käsi!
Jokainen saa työstään moitetta tai kiitosta, usein molempia.
Eri asia sitten, kantautuvatko nämä asianomaisen korviin.
On hienoa arvostaa omaa työtään - kunhan se ei tapahdu muiden kustannuksella.
-
Laiska töillään kehuu - ja ahkerakin, joka haluaa olla toisten silmissä vielä ahkerampi.
..............ei ehkä koske foorumikirjoittelua....(toim.huom.) :icon_sad:
Tehtävä, jonka hylkäämme, ei häviä. Sen vain tekee joku toinen.
On tietenkin olemassa helppoja ja vaikeita tehtäviä. Mutta on myös motiivit ja niiden puuttuminen.
Hänelle kelpaavat vain tietynlaiset työt. Minä kelpaan vain tietynlaisiin töihin.
Kumpi meistä lienee onnellisempi?
-
Työ tekijäänsä neuvoo. Ongelmia syntyy, kun tekijä neuvoo toista tekijää.
Jos kartat jotain työtehtävää siksi, että pelkäät sitä, voi ehkä sanoutua siitä irti.
Mutta pelko jää jäljelle.
Ahkeruus ja lepo eivät aina ole toistensa vastakohtia.
Työstä väsynyt toipuu nopeammin kuin ihmisiin väsynyt.
Vapaa-aika tuntuu pidemmältä, kun työt on ensin tehty.
-
Toiset kuljettavat työtään mukanaan vapaa-aikanaankin. Minulle työ on ystävä,
jonka annan välillä levätä.
Toimettomuus, jota ei ole itse valittu, kaksinkertaistaa ajan.
Kaikessa työssä ei "tehokkuus" ole arvo sinänsä. Tai sitten se on arvo, jolle meillä ei ole mittaria.
Läheinen työtoveruus kysyy paljon kestääkseen läheisenä.
Miehen ja naisen tasa-arvosta: molemmilla on yhtäläinen oikeus työniloon!
-
Aihe PERHE
Oppiessaan kierähtämään selältä vatsalleen vauva saa uuden näkökulman koko maailmaan.
Näin suuria mullistuksia elämässä myöhemmin harvoin tapahtuu.
Tottakai nelikuisen kanssa kannattaa katsella kuvakirjaa.
Hän lukee siitä paljon äidin läheisyyttä ja lämpöä.
..........miten mahtoi olla isän laita...isoisä edes yritti.... (toim.huom.)
Kävelemään opettelevalle lapselle koti on jännittävä maailma täynnä uusia mahdollisuuksia.
Niinhän se voisi olla meille vanhemmillekin.
Lapsen päivä koostuu palasista, jotka eivät ole liian tiukasti kiinni toisissaan.
Ihailen lapsen kykyä unohtaa.
-
Tämä hetki on lapsen hyvä. Aikuisen hyvä on monikerroksisempi.
Suuren perheen keskellä nautin omasta yksityisyydestäni,
koskipa se miten pieniä asioita tahansa.
Lupaan, enkä tee: innostukseni ei etene päästä käsiin asti. Antakaa anteeksi.
Olen nainen - ilman etumerkkiä "vain".
Kannamme mukanamme vanhempiemme virheiträ.
Mutta ne ovat lähtökohta, eivät päätepiste.
-
Aihe JUMALA
Jotkut pitävät uskoa Jumalaan naurettavana.
Tämän päivän maailmaa katsellessa usko ihmiseen itkettää. (aforismikirja v:lta 1987, toim.huom.)
Usko Jumalaan ja usko itseeni eivät ole toistensa vastakohtia.
Jumala on kokonaisuuksien Jumala. Hän hallitsee sen, mikä oli, mikä on ja mikä tulee.
Jumala on alku ja loppu. Ihminen on vain välisoitto.
Jumalan tehtävä oli luoda ihminen. Ihmisen tehtävä ei ole luoda Jumalaa.
-
Olemassaolomme oikeus ei perustu siihen että "olemme jotakin", vaan siihen, että olemme
Jumalan luomia. Sen saa - ja se täytyy - vain hyväksyä.
Jumala on luonut meidät kaikkine piirteinemme. Mutta hän ei ole ohjelmoinut näitä piirteitä
toimimaan tietyllä tavalla eri tilanteissa.
Jumala ei tyytynyt kolmiulotteiseen maailmaan. Siksi hän loi musiikin.
Kun Jumala antoi ihmiselle kyvyn ajatella, hän antoi tälle jotain omasta itsestään.
Jumalalla on aina aikaa meille. Meillä on vain niin vähän aikaa hänelle.
-
Aihe SANAN KUULOSSA
Onko olemassa hyvää saarnaa? Ehkä olikin vain vastaanottavainen sielu.
Monet Jumalalle esitetyt kysymykset jäävät vastaamatta.
Olemmeko kuitenkaan kiinnostuneita niistä vastauksista, joita saamme?
Raamatussa on paljon sellaista, mikä on vaikeaa soveltaa omaan aikaamme.
Älköön se estäkö meitä näkemästä sitä, mikä on sovellettavissa!
Ei Sana aina puhuttele yhtä väkevästi.
Ei se mitään. Ei nuotiokaan aina pala samanlaisella liekillä.
-
Monille ihmisille Raamattu ei sano mitään. Ehkä he ovat sanoneet sen ensin Raamatulleen.
Jeesus kehotti välttämään ensimmäisiä sijoja....Tätä oppia suomalaisessa kirkossa
noudatetaan tarkoin - kuinka lienee muiden opetusten laita?
Jeesus on paimen, me olemme lampaita. Lammas on mitä suurimmassa määrin
laumaeläin, joten siinäkin kohden vertaus osuu oikeaan.
Jeesus on hyvä paimen, joka antaa henkensä lammastensa edestä - ei, jotta nämä
varjeltuisivat kaikilta vaaroilta, vaan kestäisivät niissä.
-
Kylväjävertauksessa hyvään maahan pudonneet siemenet antoivat satakertaisen sadon.
Minä koen usein olevani ohdakkeita ja orjantappuroita kasvava tiensivu.
Voisinko tuottaa pikkuruisen sadon minäkin?
Jeesuksen vertauksessa susi ryöstää ja hajottaa palkkalaisen lammaslauman.
Jos lampailla tarkoitetaan ihmisiä, niin kyllä he hoitavat tämän työn itse - ei siihen sutta tarvita!
"Te olette maan suola." Suolana oleminen onkin vaativa tehtävä - ei liikaa eikä liian vähän.
Jeesus on viinipuu, me olemme oksia. Niin erilaisia - ja kaikki kiinni hänessä.
-
Puun oksat joutuvat kokemaan myrskyä ja hellettä, yön pimeyttä ja päivän paistetta.
Ne kestävät sen.
Jumala pitää huolen taivaan linnuista - eivätkä nämä aseta sitä kyseenalaiseksi.
Jumalan valtakuntaa ei tarvitse lähteä etsimään mistään kaukaa.
Matka voi silti tuntua pitkältä.
Jeesus sanoo, että hänen ikeensä on sovelias ja kuormansa keveä. Ehkä se johtuu siitä,
että hän kantaa kuormaa yhdessä kanssamme.
Jeesus sanoi synagogan esimiehelle: "Älä pelkää, usko ainoastaan."
Usko karkottaa pelon - eräs ulottuvuus tämäkin.
-
Aihe RAKASTA LÄHIMMÄISTÄSI
Evankeliumin asialla on kiire. Mutta ei sillä niin kiire ole, että lähimmäinen jää huomaamatta.
Jumalaa palvellaan palvelemalla lähimmäistä - myös sitä vastenmielistä.
Kirkastusvuori tarjoaa kolme näköalaa:
näemme Jeesuksen, ihastuttavan maiseman ja lähimmäiset.
"Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi." Itsestään saa siis aloittaa.
Tuntuu vain niin epähurskaalta.
Loppujen lopuksi ihmisen teot punnitaan taivaassa. Täältä puuttuvat oikeat punnukset.
-
Aihe RUKOUS
Jos yksikin rukous olisi turha, Jumala olisi turha.
Merkittäviä vastauksia saa Jumalalta vasta, kun on nöyrtynyt kysymään.
Kun rukoilen, Jumala muuttaa joko olosuhteita tai minua.
Kysyn Jumalalta. Saan yleensä vastauksen ihmisiltä.
Kristus rukoili ristillä: "Isä, anna heille anteeksi..."
Siksi me voimme ruloilla: "Isä anna meille anteeksi."
-
Rukoukseen sisältyy toivo, toivoon taas kätkeytyy voima. Niin rukous kantaa.
Esirukous kantaa sekä kohdetta että rukoilijaa.
Ahdistus opettaa rukoilemaan, rukoileminen kestämään ahdistusta.
Rukouksen voimaa epäilevät eniten ne, jotka ovat siihen vähiten turvautuneet.
-
Totisesti, hyviä ovat.
-
Kun rukoilemme: "Tapahtukoon sinun tahtosi", toivomme usein voivamme
vaihtaa paikkaa Jumalan kanssa.
"Tapahtukoon sinun tahtosi" on rukouksista rikkain. Samalla se riisuu ihmisen.
Kun en jaksa uskoa rukouksen voimaan, jää jäljelle usko Jumalan voimaan.
-
"Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta" on myös nykyaikaan sopiva, mielestäni.
-
Aikamme on täynnä monenlaisia kiusauksia. Se on totta. Pahuuttakin on jos jonkinlaista. Rukoillaan yhdessä, ralfkoo.
-
Aihe KILVOITTELU
Viivytteleekö Jumala? Vai olemmeko me vain kärsimättömiä?
Kun kilvoittelu loppuu, loppuvat haasteetkin.
Ihmisen syvin kriisi on kriisi Jumalan edessä.
Ihmisen miksi-kysymykset perustuvat palkinto- ja rangaistusoppiin. Jumalan syyt eivät.
Vain uupunut voi löytää Jumalassa levon.
-
Kiitän Jumalaa vaikeuksistani. Niiden kautta olen oppinut kiittämään myös elämän
hyvistä puolista.
Jumala painaa alas ja nostaa jälleen. Ihmiset jättävät työn usein puolitiehen.
Sanotaan, että Jumala vihaa syntiä, mutta rakastaa syntistä.
Ihminen menettelee usein päinvastoin - molemmissa tapauksissa.
Hengen hedelmät pystyvät kasvamaan hyvinkin rikkaruohoisessa puutarhassa.
Hengellinen köyhyys ja hengellinen rikkaus ovat oikeastaan saman asian kaksi eri puolta.
-
Katumus on silta vanhan ja uuden välillä.
Katumus on yhtä aikaa menetys ja mahdollisuus.
Katuva ihminen näkee uudella tavalla itsensä, mutta myös toiset.
Hyödyttääkö katuminen? Katumattomuus ainakin kammottaa.
Eikö katumus voisi olla iloinen asia?
Katumus on meille kutsu omaan sisimpäämme, lähimmäisemme ja Jumalan luo.
Paljon tapahtuu jos vastaamme näihin kutsuihin.
-
Aihe AIKA
Aika on meille annettu lahja, jota emme voi antaa takaisin.
Aika - ystävä ja vihollinen.
Aikaa ei voi lahjoa.
Aika on kaikkien käytettävissä oleva työkalu.
Sekä elämän hyvinä että pahoina päivinä on arvokas taito osata suhtautua oikein aikaan.
-
Kuningas ja kerjäläinen - aika kuluu samalla tavalla.
Rikkaus, joka on kaikille tarjolla: ajan mukanaan tuomat muutokset.
Yksi muistikuva puhuu joskus enemmän kuin sata lausuttua sanaa.
Ahdistuksen ajat ovat hyvä mittapuu elämän myöhempien tapahtumien varalle.
-
Työskentele mielessäsi läpi päivän tapahtumat - ja vasta sitten luovuta päivä menneisyydelle.
Emme voi muuttaa menneisyyttämme. Se vain on muuttanut meitä.
Kanna mukanasi menneisyyttäsi, mutta vain sitä osaa siitä, josta olet oppinut jotain.
Menneisyyden merkitys johtuu sen ainutkertaisuudesta, tulevaisuuden viehätys
sen arvaamattomuudesta.
-
Joka päivä tapahtuu jotakin, mitä et olisi osannut kuvitellakaan. Tarkkailepas vain!
Päiväni tosin koostuvat pienistä sirpaleista, mutta yhdessä ne muodostavat
kauniin kokonaisuuden.
Miksi taakse jäänyt aika tuntuu usein niin lyhyeltä, edessä oleva pitkältä?
Jälkimmäistä rasittaa vastuumme ja odotettavissa olevat ratkaisut.
Ohikiitävä, hyväksyvä katse - tämän päivän anti minulle.
-
Tämä päivä on tärkeä: eilinen ja huominen ovat merkittäviä juuri tämän päivän näkökulmasta.
Tänään on tärkeä päivä: astun elämäni koskemattomalle maaperälle.
Tämän päivän ei tulisi liian vahvasti ankkuroitua menneeseen tai tulevaan.
Muuten sen omat mahdollisuudet jäävät löytämättä.
Tämän päivän epäonnistumisen ei tarvitse pilata huomisen mahdollisuuksia.
Kenelläkään ihmisellä ei ole käytettävissään enempää kuin yksi päivä kerrallaan: tämä päivä.
-
Huomisen muutokset alkavat tänään.
Valmistaudumme huomista varten elämällä tätä päivää aidosti ja avoimin silmin.
Jos tulevaisuus on oven takana, seisomme koko ajan käsi oven kahvalla.
Ei tulevaisuus sinänsä ole niin pelottava, vaan meidän osamme siinä.
Kristityn tulevaisuus on Jumalan kädessä. Lohdullista tietää: niin myös menneisyys.
-
Aihe NUORUUS - VANHUUS
Elämän kevättä - nuoruutta - kuvataan ihanana aikana. Unohtuiko, kuinka silloin itkettiin?
Nuoren on saatava löytää itsestäänselvyydet itse.
Nuoret uskovat yleensä tosiasioihin, paitsi siihen, että hekin ovat joskus vanhoja...
Nuori - ja omasta mielestään viisas. Vanha - ja muiden mielestä viisas.
-
Keski-iän kriisi on sisältönsä puolesta usein lapsuuden kriisi.
Pelätty vanheneminen taitaa sittenkin olla Jumalan suurta armoa. - Sairaudet ovat asia erikseen.
Vanheneminen kuuluu luomisjärjestykseen ja on siis "sangen hyvää".
-
Aihe KUOLEMA
Ihmisen suurin elämänmuutos on - kuolema.
Pelkäänkö kuolemaa? En tiedä. Elämä kyllä joskus pelottaa.
Monet pelkäävät kuolemaa, mutta kuolema ei pelkää ketään.
Syntymän ja kuoleman välistä aikaa kutsumme elämäksi.
Ilman kuolemaa se olisi vain olemista.
-
Keski-iän kriisi on sisältönsä puolesta usein lapsuuden kriisi.
Pelätty vanheneminen taitaa sittenkin olla Jumalan suurta armoa. - Sairaudet ovat asia erikseen.
Vanheneminen kuuluu luomisjärjestykseen ja on siis "sangen hyvää".
Vanheneminen siinä mielessä, että asioiden tekeminen hankaloituu ja muutenkin olemus raihnaistuu, taitaa olla syntiinlankeemuksen seurausta eikä näinollen kuuluisi siihen alkuperäiseen luomisjärjestykseen, johon ei kuulunut mitään pahaa. Kuolema on sitten se vihollisista viimeisin, kuten Paavali asian ilmaisi.
Mutta jotain hyvääkin vanheneminen voi tuoda: jotkut vanhetessaan viisastuvat.
-
Kirjoittihan Paavali niinkin, että ’minulle elämä on Kristus ja kuolema on voitto’.
-
Elämä opettaa. Kuolema vielä enemmän.
Kuoleman edessä kaikki ihmiset ovat samanarvoisia.
Siinä mielessä kuolema ei erota, vaan yhdistää.
Kristittyinä uskomme, että kuolema on meille uuden elämän alku.
Tämän oivaltaminen on omalla tavallaan jo - uuden elämän alku.
-
Tämä aforismikirja oli sitten tässä. :109:
On mulla toinenkin, aika paljon lyhyempi mitä tämä "Avainsanoja" on.
Voisin senkin pikkuhilaa hiljaa lukea ja tänne ääneen naputella kuuluville...kunhan jahka...
kun nykyisin mulla on "oman pään tuotteet" aika vähäisinä tauolla...olisi jotain kirjoittamista... :023:
Noh...taidan kuulostella marja-ajan ohi tuleeko sieltä kieltoa vai kehoitusta
moiseen kopsaamiseen ja ääneen kirjoittamiseen...ajatukset sinänsä kyllä viisaita, mutta toki
monilla tiedossa jo entuudestaan. :039: