Körteille Raamattu on Jumalan Sana

[öppiäinen]

Pelkään joskus, ja minua saa oikaista, mutta herännäisyys lähestyy hieman tältä osin ortodoksisen kirkon opetusta.

Heidän mukaansa ihminen on erittäin röyhkeä ja ylpeä, jos kuvittelee että hänellä saattaisi olla oma suhde Jumalaan, siis olla Jumalan kanssa suoraan puheväleissä.

Kuka Siionin virsissä tuon tuostakin puhuva minä on? Jopa Jumalalle puhuva?

Veikkaan, että menee oma-sanan semantiikkaan. Jos lapsi onnistuttaisiin kasvattamaan täysin ateistisessa ympäristössä, sensuroitaisiin hänen lukemistaan kirjoista ym. kaikki tieto siitä että joskus on ollut jotain uskontoja, muodostuisiko hänelle mitään Jumala-käsitystä? Jollei syntyisi niin tarkoittaako tämä, ettei mikään suhde Jumalaan voi olla oma, koska muiden kautta tulee se ajatus että voisi olla joku johon olla suhteessa.

Mutta tuntuu, että tässä on sinulla jonkin aikaa ollut meneillään juttu, josta en ole pätkääkään kärryillä. Jokin kysymys, jota minulla ei ole eikä ole koskaan ollut, ja johon sen vuoksi en voi vastata juuta enkä jaata. Enkä eitäkään. Samaa kuitenkin kysyt koko ajan.

Pikemminkin tuo synteettis-sovinnainen ryhmä ei huoli heitä joukkoonsa.

Ketäpä Suomen evankelis-luterilainen kirkko ei joukkoonsa huolisi? Omaan jäsenyyteensä jo pikkulapsena liitetyistä nyt varsinkaan? En tiedä ketään pois potkitun minun elinaikanani. Se on ihan eri asia, jos kaikki eivät tykkää; sitä nyt ei voi vaatia.

[karjalaisenkyösti]

Kiitos Köpi. Minä taidan tulla vilkaisemaan sinun seurakuntaasi, tämä on mielenkiintoinen ajatus.
,

Tervetuloa Leena.
Se ei minunkaan paikkani täydellinen ole.
Eräs hyvä puoli on se, että siellä ei ainakaan tuomita ihmisiä heidän näkemystensä mukaan eikä puhuta agressiivisesti toisuskoisia vastaan. Jos puhutaan, niin sitten en ole ollut sitä kuulemassa.

[Pena]

Luulen että näissä ihminen on niin arka,  niin arka!   Jos todella pääsisi tuohon myös minun Vapahtajani, siitä seuraisi ehkä sitten muuta. Raamattu on myös minulle. Lupaukset ovat myös minulle. Lohdutus on myös minulle. Ne on aikanansa kirjoitettu ihmisille, samanlaisille  kuin minä. Ei se ollutkaan hömpötystä että Jumala muka piittaa yksittäisistä ihmisistä.

Mietin kertomusta Paimenesta, joka huomaa yhden lampaistaan puuttuvan. Hän jättää muut tarhaan ja etsii sen yhden. Taiteessa kuvataan perinteisesti pieni karitsa piikkiseen pensaaseen takertuneena jyrkänteen reunalle. Tarinan onnellinen loppu merkitsee pääsyä takaisin laumaan.

[juhani]

Eräs hyvä puoli on se, että siellä ei ainakaan tuomita ihmisiä heidän näkemystensä mukaan eikä puhuta agressiivisesti toisuskoisia vastaan. Jos puhutaan, niin sitten en ole ollut sitä kuulemassa.

Mikä on toisuskoinen?... mehän olemme ihmisiä kaikki.

[Pena]

Mikä on toisuskoinen?... mehän olemme ihmisiä kaikki.

Jotkut meistä ovat toistaitoisia tai toiskätisiä, mikseivät siis toisuskoisiakin.

[Leena]

Jotkut meistä ovat toistaitoisia tai toiskätisiä, mikseivät siis toisuskoisiakin.

halutessaan saa jos mitä sävyjä vertaukseen. Luulin aina suin päin että se pois poikennut lähti tiehensä rilluttelemaan siis sulaa silkkaa häijyyttään. Eipä silti, niinkin näin että jaha, paimen tuo lähelle itseänsä takaisin koska vie turvallisinta tietämistä laumaa.

Kai se oma käsitykseni on suoraan Händelin "Messiaan" kohdasta  jossa lauletaan, että all we liike sheep have gone astray,  but the Lord cast on he the iniquity of all of us.

Eli en tiedä sitäkään kuinka moneksi niitä vertauksia voi taivutella....  Joka tapauksessa perinteisin taivutus on sekin yhdenlainen taivutus. Ei Jeesus selittänyt lampaan lähteneen siksi tai täksi tai kolmannesta syystä. Mutta noin se jatkuu Raamatussa. Kaikki me olimme kuin lampaat, jokainen poikkesi omalle tielleen, mutta Herra heitti hänen päälleen kaikkien meidän syntivelkamme.

Uhh olen liian kipeä vääntääkseen tästä kättä. Pena pitää siitä ehdottomasti kuin terrieri nyt kiinni, että tuollaiset yksityissuhteet Jumalaan ovat pahasta ja peräti surettavat häntä eikä hän ole ensimmäinen.

Mikäs siinä sitten, helpompaakin on katsella Midsomerin murhia kuin lukea Raamattua.    eli jo taisin kerran sanoa että niinpä niin, niin se on.

Ettäkö henkilökohtainen Vapahtaja? Kaikkia! Henkilökohtaisia suruja sinulla on ja kuolet erityisen henkilökohtaisesti mutta Vapahtaja vapahtaja vain lauman. Docensista on siitä kirja, mutta ei hän vankilassa epäillyt kääntyä yksin Jumalan puoleen.

[Pena]

Pena pitää siitä ehdottomasti kuin terrieri nyt kiinni, että tuollaiset yksityissuhteet Jumalaan ovat pahasta ja peräti surettavat häntä eikä hän ole ensimmäinen.

Enkä pidä. Suren sitä, että joillekin usko Jumalaan on pelkästään yksityisasia. Se lienee heijastusta ajassamme liikkuvasta taipumuksesta pitää elämää yleensäkin jokaisen omana yksityisasiana.

[PekkaV]

   Sekä-että.
Uskonto yhdistää.
Jumalasuhde on henkilökohtainen.
Jumalaa voidaan puhutella yhdessä. Jokaisen kuva Hänestä on kuitenkin omakohtainen.
Mika Waltarin mielestä uskonnon merkitys on yhteenkokoamisessa.

[Leena]

Enkä pidä. Suren sitä, että joillekin usko Jumalaan on pelkästään yksityisasia. Se lienee heijastusta ajassamme liikkuvasta taipumuksesta pitää elämää yleensäkin jokaisen omana yksityisasiana.

Pidän rk- kirkon synnintunnustuksen kohdasta;  älä katso minun syntejäni vaan kirkkosi  uskoa -  joskin tuossa luullakseni on puolestaan toisin päin virhe eli koetetaan mennä piiloon jonkin kummallisen "kirkon uskon" taakse.

Eli usein ne synnit on kovasti henkilökohtaisia mutta armahduksen saa vain tässä meidän ryhmässämme....  Ja nyt on tämä jo siirtynyt poispäin eli en ollenkaan väitä että Pena olisi tämmöisiä kirjoitellut.
Pena on hyvin viisas mies mutta toisinaan hänen kanssaan takertuu ja nyt haluan vähän toisiltakin ajatuksia tai lopettaa kun särkee joka paikkaa ja haluan aspiriinia.


Eli tämä menee  vähän niinkin. että sinä olet syntinen, mutta meillä on Vapahtaja  .meihin jos liityt mene tiedä sinullakin.        Ehkä se on ihan oikein. Toisinaan silloin otettiin kaste ja tultiin kristityksi.
 

[Mansipaani]

Minustakin sekä että. Kertomus suorastaan ylistää yksilön tärkeyttä, paimen jättää 99 lammasta yhden lampaan takia. Loppusijoituspaikkana turvallinen lauma muiden (samanlaisten) kanssa.

[PekkaV]

   Ihmisen siis on kuuluttava johonkin. Ihminen on utelias. Siksi jo kävelemään oppinut lapsi lähtee äitinsä luota kohti uutta kääntyäkseen kuin porsas roudalla takaisin. Sitä ennen hän on ollut muissa maailmoissa. Hän on "Maantietä matkaava kirjaton, karjaton mies / kruununkin kyyti hälle liika ois kenties / outoja hälle kun on isänmaa, kotiseutu ja lies, puolue, perhe ja muu, verot, verka ja velka ja ies. Ellei hän kuulunekin elon varmemman valtiohon, jonka lie linnat ja maat liki taivahan auringon." (Eino  Leino: Löysäläisen laulu)

Ota hänestä selvä. Se on se jännite ja keskustelu. Vaikutteita. Ruokaa. Ravintoa. Elämä on itsetarkoitus. Toisen elämä on toisen elämä. Toisen kuolema on toisen elämä. Voi elämän kevät!

[Pena]

Minustakin sekä että. Kertomus suorastaan ylistää yksilön tärkeyttä, paimen jättää 99 lammasta yhden lampaan takia. Loppusijoituspaikkana turvallinen lauma muiden (samanlaisten) kanssa.

Paimen olisi lähtenyt hakemaan ketä tahansa niistä sadasta. Miksi juuri tämä karkulainen olisi ollut hänelle muita tärkeämpi? Olemme jokainen tärkeitä, mutta emme erikoisasemassa. Kristittyjen lauman ei tule olla samanlaisten lauma. Siitä on Uudessa testamentissa toinen vertaus, ruumin eri jäsenistä, jotka ovat kaikki arvokkaita. Yksilöllisyys on eri asia kuin yksityisyys.

[Mansipaani]

Paimen olisi lähtenyt hakemaan ketä tahansa niistä sadasta. Miksi juuri tämä karkulainen olisi ollut hänelle muita tärkeämpi? Olemme jokainen tärkeitä, mutta emme erikoisasemassa. Kristittyjen lauman ei tule olla samanlaisten lauma. Siitä on Uudessa testamentissa toinen vertaus, ruumin eri jäsenistä, jotka ovat kaikki arvokkaita. Yksilöllisyys on eri asia kuin yksityisyys.

Psalmisti kysyy: "mikä on ihminen?" ja vastaa epäsuorasti ikäänkuin harpaten varsinaisen vastauksen: "kuitenkin sinä häntä muistat." (ps8) Lauman kaikki lampaat ovatkin varmasti kaikki yhtä tärkeitä paimenelle. Seurakuntalaumassa tosiaan on mukana erilaisia persoonia erilaisine tehtävineen, joita yhdistää se mikä niistä tekee lauman.

[Leena]

Paimen olisi lähtenyt hakemaan ketä tahansa niistä sadasta. Miksi juuri tämä karkulainen olisi ollut hänelle muita tärkeämpi? Olemme jokainen tärkeitä, mutta emme erikoisasemassa. Kristittyjen lauman ei tule olla samanlaisten lauma. Siitä on Uudessa testamentissa toinen vertaus, ruumin eri jäsenistä, jotka ovat kaikki arvokkaita. Yksilöllisyys on eri asia kuin yksityisyys.

Mutta eihän tässä ketjussa ole yksikään kommentti vihjaissutkaan ainoaankaan paimennettavan erityisasemaan päin. Minä putosin nyt kuin eno veneestä.

Jos jokin teksti voidaan lukea niin, että juuri minä, erityisesti nyt minä eikä kukaan muu kuin minä olen jotakin joka saa paimenen liikkeelle,  sitten väärinkäsitys on syvempi kuin ikinä osasin kuvitellakaan ja suruun todella syytä.

Pekka V. Mansipaani ja Köpi saivat minut toivomaan jo jotakin kirjoittaessaan, että totuus on heidän kokemansa sekä- että. Vähän niinkuin se minun takkini jonka hankin koska "kaikilla ihmisillä on takki"ja tuulella paleli ankarasti.

Pidän siitä siikkarista jossa sanotaan "en lakkaa toivomasta".   

Juupas-eipästelyissä ei kyllä ole mitään järkeä, eli kannattaisikohan tämä lopettaa.

[Leena]

Enkä pidä. Suren sitä, että joillekin usko Jumalaan on pelkästään yksityisasia. Se lienee heijastusta ajassamme liikkuvasta taipumuksesta pitää elämää yleensäkin jokaisen omana yksityisasiana.

En minä lukenut täältä sellaisiakaan että jos on itsellensä puheväleissä Jumalan kanssa, niin siinä tapauksessa "joillekin usko Jumalaan  on pelkästään yksityisasia" .

Luin eurooppasiileistä, että ne tappavat laumaan syntyneen albinon. On nimittäin turvallista ettei lajin geenivirhe siirry eteenpäin. Ihmisessä on vähän tätä samaa. Silloin on suuriarvoinen asia että sillä joka kuka mistäkin syystä ajetaan ulkopuolelle leirin kivitettäväksi on aina, kaikissa oloissaan mukanaan Vapahtaja joka sanoo, älä pelkää, minä olen sinun kanssasi.