Kirjoittaja Aihe: Mitä Kristuksen sisäinen tuntemus tarkoittaa?  (Luettu 54482 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Vs: Mitä Kristuksen sisäinen tuntemus tarkoittaa?
« Vastaus #135 : 09.09.10 - klo:11:30 »
Ihminen tuntee, mutta eikä Jumalakin tunne?  :icon_wink:

Jumala on paitsi kaikkitietävä, myös kaikkitunteva, rakastava ja vihaava, iloitseva ja sureva, muistaakseni jossakin Raamatun kohdassa jopa kateellinen.

Poissa Salis

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4426
  • Körtti
Vs: Mitä Kristuksen sisäinen tuntemus tarkoittaa?
« Vastaus #136 : 09.09.10 - klo:11:43 »
Jumala on paitsi kaikkitietävä, myös kaikkitunteva, rakastava ja vihaava, iloitseva ja sureva, muistaakseni jossakin Raamatun kohdassa jopa kateellinen.

Miksi sitten kieltäisimme ihmisiltä tuntemisen, tunteen, tunnon (oma-, synnin-)?
Acta, non verba.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Mitä Kristuksen sisäinen tuntemus tarkoittaa?
« Vastaus #137 : 09.09.10 - klo:19:52 »
Hieman huonosti selasin tämän mutta: Nyt on kyllä  ihan psykologinen fakta, että ikävää havaintoa seuraa tietty pettymys, kauhistuminen, suru ja hätä. hmettelen vähän toisinaan, Jampe, suo anteeksi nyt, sitä että yrität jotakin joka on valitettavasti täysin mahdotonta: Pyyhkiä tunne-elämän pois, tai eliminoida sen ihmisestä.

KUN huomaa vaikka sen että jestas minä olin vaarassa, jos olisin kuollut, missä tilassa olisin joutunut Jumalan eteen, niin on kyllä pahoillaan monesta, suree, katuu, pelkää.  Tunteita kaikki!  Lisäksi uskon että tarpeellisia. Ne johtavat muuhunkin kuin tunteiluun!  Ehkä peräti ties johonkin jota Jumala tahtoisi.  Uskon että  silloin tekee aina tilit, se on kuulkaas auttamaton asia. Ehkä korjaa jotakin jonka pitäisi olla toisin, jota ei ole huomannut itsekkyydessään, hyvänen aika, toisilla on oltava parempi olla!  

 Mutta hengellisesti, toivon, ymmärrys lunastuksen merkityksestä kasvaa ja saa avautua siksi että minä tarvitsen sitä tietoa elämäni lopputaipaleelle enkä pärjää ilman, en.    Vaikka miten toivun kokonaan tässä en  ehkä tule enää ihan samaksi, eikä ole väliksikään. Sitä minä ehkä ajattelen Kristuksen sisäiseksi tunnoksi" tai niin sitä kyllä ihan itselleni nimitän, ja sitä minä pyydän itselleni. Kuinkas te muut. Eiköhän aika samoin.

Johan tuo tunnejuttu  on vähemmässä totta: Yllätäpäs kumppanisi ns rysän päältä ja totea tilanne ilman tunteita. Kas vain. Sinulla on meneillään syrjähyppy. Sopiiko että otan tyynyni? Anteeksi että häiritsin, jatkakaa vain.  
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Atanasia

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2189
Vs: Mitä Kristuksen sisäinen tuntemus tarkoittaa?
« Vastaus #138 : 09.09.10 - klo:20:48 »
Tunne on viesti.
Tärkeää informaatiota vallitsevista olosuhteista ihmisen sisä- ja ulkopuolella.
:109:
Herra armahda.

Poissa mt

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2621
Vs: Mitä Kristuksen sisäinen tuntemus tarkoittaa?
« Vastaus #139 : 09.09.10 - klo:23:22 »
Hieman huonosti selasin tämän mutta: Nyt on kyllä  ihan psykologinen fakta, että ikävää havaintoa seuraa tietty pettymys, kauhistuminen, suru ja hätä. hmettelen vähän toisinaan, Jampe, suo anteeksi nyt, sitä että yrität jotakin joka on valitettavasti täysin mahdotonta: Pyyhkiä tunne-elämän pois, tai eliminoida sen ihmisestä.

Tulkitsen hieman Jampea, saa nähdä osuuko edes sinne päin.

Ei kai Jampe ole pyyhkimässä tunteita pois. Hän korostaa sitä, että niiden varaan ei pidä rakentaa uskonnollista uskoa.

Mutta koska ihminen ei pääse eroon sisäisestä elämästään eikä niistä tunteista ("mitä ne tuntit ovat?"), mitä niillä sitten tarkoitetaankaan, niin jotenkin ne on hanskattava myös uskonnollisen uskon viitekehyksessä. Kovin voimakas pyrkimys pitää ne erossa tietyistä asioista on paitsi vaikeaa myös joissakin tapauksissa vahingollista, niin kuin tosiasioiden kieltäminen yleensäkin. Jonkinlainen kokonaisuudeksi integroituminen varmaan tapahtuu vuosien myötä - jos hyvin käy - ja tuloksena on niitä rauhallisesti niin uskoon kuin muihinkin elämän ilmiöihin suhtautuvia vanhuksia, joita joskus tapaa.

Mutta nyt huomaan, että on parempi lopettaa, koska tähän asiaan liittyvät käsitteet (tunne/emootio/affekti ym.) ovat minulle varsin epäselvät. Luulen, että erimielisyydetkin näissä keskusteluissa johtuvat osittain siitä, että ei ole aluksi selvitetty käytettävää käsitteistöä.

Mt


Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Vs: Mitä Kristuksen sisäinen tuntemus tarkoittaa?
« Vastaus #140 : 10.09.10 - klo:09:01 »
Ei kai Jampe ole pyyhkimässä tunteita pois. Hän korostaa sitä, että niiden varaan ei pidä rakentaa uskonnollista uskoa.

Ainakaan ei pidä edellyttää toiselta ihmiseltä jotain tiettyja tunnekokemuksia oikean uskon todisteeksi.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Mitä Kristuksen sisäinen tuntemus tarkoittaa?
« Vastaus #141 : 10.09.10 - klo:09:01 »
Käsite-epäselvyys onkin usein väärinkäsitysten isä. Tunteella tarkoitetaan - onko näin myös yleiskielessä - mielen maailman osa-aluetta, joka liittyy mielihyvän ja mielipahan kokemukseen, karkeasti näin. Ne ohjaavat mielihyvähakuisen (biologinen ja lajin säilymistä palveleva ominaisuus kuten nälkä, jano, sukupuoliset tarpeet, usein myös niihin voi katsoa itsetunnolliset tarpeet)  ihmisen käytöstä johonkin alkuaan tarkoituksenmukaiseen, mutta me emme ole vain syöviä, juovia ja parittelevia olentoja, kuten jyrsijät.
....................................................

Niillä on niin suuri osuus, ja ne pyrkivät koko ajan säätelemään meidän käyttäytymistämme, että siinä jaan Jampen näkemyksen täysin: Esimerkiksi uskonnollinen etsintä joka on tämän päällä ja ylläpitää kenties koko ihmisen eheyttä, herättää niin voimakkaita tunteita, että niiden lietsominen on hieman vaarallista puuhaa. Uskoisin että hyvin vaarallista hengellisestä perspektiivistä, milloin ikinä niistä tulee veturi. Ihminen tarvitsee silloin vain mielihyväkokemuksensa, muttei  ehkä huomaa syntejään, eikä tarvitse sovittajaa.  SE ei ole miellyttävä kokemus, sitä saatetaan jopa välttää tällä.

Mutta ne eivät lähde meistä, ei.  Ne on parempi tunnistaa, myöntää tosiasiaksi, suhtautua realistisesti, ja ennemmin rauhoittaa, kuin kiihottaa. Ne rauhotetaan antamalla sanat ja ajatussisältö, ja joskus viisas pappi on esim. lopettanut hienovaraisesti hyvin hyrskyäviä liikutuksia ryhmässä johonkin yhteiseen isämeitään tms.  Viisas Leena tässä kyllä itkeskeli Kiuruvedellä lauantaina ja vielä melkein koko päivän, mutta ensin oli nähty jotakin, joka suretti!

Sitten on kaikkea joka sotkuistaa tätä... on tunneherkkyyttä jonka takana on esimerkiksi tuore aivoinfarkti --- tätä näkee vanhuspotilailla paljon. Olisi väärin nuhdella kyyneltymisistä heitä.  Samoin luonteeseen se voi liittyä, vaikka takana olisi raitis luja usko.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Mitä Kristuksen sisäinen tuntemus tarkoittaa?
« Vastaus #142 : 10.09.10 - klo:09:07 »
Ainakaan ei pidä edellyttää toiselta ihmiseltä jotain tiettyja tunnekokemuksia oikean uskon todisteeksi.
Se on eräitä vaarallisimmista, hämmentävimmistä ja monelle syvästi onnettomaksi tekevistä puuhista. Herääpi kysymys. Onkohan joskus myös toisinpäin? Tunteen kieltäminen meinaan. Jampe? SeKIN voi olla manipulaatiota.
« Viimeksi muokattu: 10.09.10 - klo:09:16 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Mitä Kristuksen sisäinen tuntemus tarkoittaa?
« Vastaus #143 : 10.09.10 - klo:09:20 »
Jaakaan näistä juuri paria Freudin artikkelia, ja muistanpa toiseen pohjautuvan, tenttimäni kirjan.

Olisi hyvä elää vähän "Beyond pleasure principle" eli mielihyväperiaatteen yläpuolella. Tykkäsin siitä kirjasta kun luin sitä joskus sata vuotta sitten tenttiin. Siel on jotakin joka pitää ihmisen koossa -.-- vaikkei tarjoa välitöntä mielihyvää!

Ja tässä olen löytänyt herännäisyydessä jotakin hyvin tervettä!  Se on näin, juuri. Vähitellen tutkiskelen historiaa, ja käsittääkseni se erikoinen Telppäsniityn kokemus pääsi lujiin ja terveisiin käsiin paljolti Paavo Ruotsalaisen, mutta myös pappiensa ansiosta.  Muuten se olisi kenties sammunut sinne niinkuin jokin vesipuro hiekkaan. Oli mitä olikin. Hyvin auttoi Jumala siinä asias.
« Viimeksi muokattu: 10.09.10 - klo:09:26 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Sanneli

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2387
Vs: Mitä Kristuksen sisäinen tuntemus tarkoittaa?
« Vastaus #144 : 10.09.10 - klo:15:32 »
No jopas! Meillä on koulussa Raamatun käytön syventävällä kurssilla melekeen tästä samasta aiheesta nyt tehtävä! Se kuuluu näin:

Lainaus
Kotimaassa 9.9.2010 oli mielipidekirjoitus, jossa tiivistetysti todettiin, että fyysisyys ja aistillisuus eivät sovi kirkkoon. Fyysisyyttä ja aistillisuutta ei itsessään pidetty pahoina, mutta kirjoittajan mukaan niiden kautta ei sovi pyrkiä (eikä voi pyrkiä) Jumalan läheisyyteen, pelastuksen saavuttamiseen tai kokemukselliseen Jumalan tuntemiseen. Miten vastaat väitteeseen? Mielipiteen kirjoittaja siteerasi Lutheria (Operationes in Psalmos 1519-1521: ”kulta ei ole pahaa mutta sen himo on, liha ei ole paha mutta lihan himo on”). Voiko fyysisyys ja aistillisuus olla ainakin osin väylänä uskolle? Millaisia näkökulmia Raamattu antaa?

Kökkö kun en pääse nyt ite lukemaan Kotimaata. Mää meen kirjottamaan nyt tuota tehtävää, jutelkaa teki tästä jos haluatte!
"Kun oma pohja vajoaa Niin armo yhä kannattaa. Sen päällä, niin kuin kallion Minulla turvapaikka on."
Parhain terveisin Sanna

Poissa Jampe

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2205
Vs: Mitä Kristuksen sisäinen tuntemus tarkoittaa?
« Vastaus #145 : 10.09.10 - klo:15:46 »
Tunteen kieltäminen meinaan. Jampe? SeKIN voi olla manipulaatiota.

Mt oli aivan oikeassa tulkitessaan sanomisiani, että minä en pyri kieltämään tunteita. Toivoisin ettei tätä enää tarvitsisi hokea. Sensijaan en tahtoisi nähdä niiden ohjaavan ja hallitsevan uskoa. Muutenhan tunteet kuuluu kaikkeen ihmiselämään, myös uskoon.

Näin muuten viime yönä kummallisen unen: olin jostain syystä päätymässä jäseneksi ortodoksikirkkoon ja kävin heidän tilaisuuksissa. Koko ajan taustalla soi jokin liikuttavan kaunis virsi tai harras laulu ja ihmiset olivat hyvin ystävällisiä. Kieltämättä ortodoksiuskossa ja siinä menossa on jotain kaunista ja herkistävää. Siinä on vanhan kristillisyyden maku, vaikka pohjiani myöten luterilainen olenkin. Herättyäni  ajattelin että ihminen tarvitsee myös jotain herkkyyttä ja kauneutta elämäänsä ja että ne ovat hyviä asioita kunhan pysyvät oikealla paikallaan. Mutta paljon on väärääkin, liian paljon. Tätä mieltä siis olen ja olen ollut aina että älköön syytettäkö tunteiden kieltämisestä kun en sellaista ole sanonut.
Elämä on ihmisen parasta aikaa -Matti Nykänen-

Paikalla Viisveisaaja

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 8333
Vs: Mitä Kristuksen sisäinen tuntemus tarkoittaa?
« Vastaus #146 : 10.09.10 - klo:16:05 »
Miksi ei Jampe salli tunteita ja tunteiluja?

Eikö ne kuulu uskonnon/uskon piiriin?

No juu, mutta minusta jopa Sannelien lainaamaan uutisen tunteet ja tunteellisuus kuuluvat. :-\
Tik toc.

Poissa Sanneli

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2387
Vs: Mitä Kristuksen sisäinen tuntemus tarkoittaa?
« Vastaus #147 : 10.09.10 - klo:17:39 »
Näin mää tuohon tehtävään vastasin:

Lainaus
Melko lailla samasta aiheesta on juuri ollut keskustelua Körttifoorumilla (http://www.h-y.fi/foorumi/index.php?topic=1936.0). Keskustelu tuolla foorumilla koskee siis tätä Kristuksen sisällistä tuntemista, mihin seppä Högman kuuluu nuorta ja ahdistunutta Paavo Ruotsalaista opastaneen. Varmaankin liittyy melkein yksi yhteen tuon "kokemuksellisen Jumalan tuntemisen" kanssa. Itse olen ymmärtänyt tuon "Kristuksen sisällisen tuntemisen" tarkoittavan sen sisäistämistä, että ihan oikeesti jotain tärkeää tapahtui eräänä perjantaina ja ihan oikeesti se koskee myös minua! Eli sen sijaan, että hätäilisi omaa pahuuttaan, kääntäisi katseen omasta navasta ristinpuuhun. Eihän se ketään yhtään pyhemmäksi tee Jumalan silmissä, miten mistäkin asiasta ajattelee, mutta omaa elämää se saattaa helpottaa huomattavasti, kun tajuaa, että puolestani on jo kärsitty. Ja luonnollisesti asian kässäämiseen yleensä liittyy tunteita. Helpotusta? Kiitollisuutta? Surua siitä, että jonkun toisen piti minun puolestani kuolla? Vaikka mitä. Jos tunteet lasketaan kokemuksiksi, niin kyllä niiden avulla kristinuskon perusasioiden sisäistäminen on paljon helpompaa kuin kylmällä analysoinnilla. Tästä jos ruvetaan kokemuksia kuolettamaan, niin tiedä mitkä on seuraukset. Sen verran tiiviisti erilaiset tunteet ihmisen elämään kuuluu. Toisaalta älytöntä on lähteä myöskään tunteita ja kokemuksia lietsomaan, se nyt ainakin pahentaa tilannetta.

"-- Jumalan läheisyyteen --"
No joo. Esimerkiksi rukoushelmien avulla meditoiminen on näppärä keino tyhjentää pää ylimääräisistä ajatuksista ja keskittyä siihen rukoukseen. Samoin jokin kokemus saattaa sytyttää uskon tai vahvistaa sitä. Eli luulen, että aistillisuudella voi joissain määrin pyrkiä Jumalan läheisyyteen. Joissakin piireissä vaan vedetään tää vähän överiksi. Kilpaillaan siitä, kuka on se paras viinipuun oksa sillä perusteella, että on "uudestisyntynyt, kuudesti kastettu, viidesti saanut hengen, neljästi kaatunut, kolmesti puhunut jopa kieliä" (kuten eräässä laulussa vähän piikitellään). Armolahjoja lienee olemassa ja ihmeitä tapahtunee, mutta kunnia niistä kuuluu Jumalalle, eikä tuommosia kokemuksia kuulu keräillä kuin jotain tarroja hyvän uskiksen merkiksi.

"-- pelastuksen saavuttamiseen --"
Kirjoittaja on oikeassa siinä, että tuommonen tosiaan menis jo aika tyylikkäästi hevonpaskan puolelle. "Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän." [Joh.3:16] "Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja." [Ef.2:8] Pelastus on Jumalan lahja kaikille, jotka uskovat, ja uskokin on Jumalan lahja. Se ois aika paksua pajunköyttä sanoa, että ihminen, joka on jäänyt ilman jonkinlaista kokemusta, ei pelastu.

Pähkinänkuoressa: pidän erilaisia kokemuksia seurauksena, ei syynä. Jos joku on iloinen, koska on juuri hokannut, että Jumala rakastaa, niin ilo kuin tajuaminenkaan eivät mielestäni ole mitään merkkejä Jumalalta. Jumala rakastaa koko ajan. [Room. 8:38-39] Ihmiselle se on monesti liian iso juttu tajuttavaksi kerralla. Jumala ei rakasta siksi, että ihminen on nyt vaikka iloinen.
Jotku asiat on liian monimutkaisia tajuttavaksi ajattelemalla, siksi tunteita ja kokemuksia tarvitaan. Myös kirkossa. Ja jos niitä ruvetaan ilman hyvää syytä tukahduttamaan, se menee jo aivopesun puolelle. Mutta jos kokemuksista tulee jumalia, silloin ollaan aika raakasti metässä.

Tulipa pitkä. Eläkää kauhistelko, mulla vaan on täällä hyvin aikaa jaaritella.
Erős vár a mi Istenünk.

-Sanna
"Kun oma pohja vajoaa Niin armo yhä kannattaa. Sen päällä, niin kuin kallion Minulla turvapaikka on."
Parhain terveisin Sanna

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Mitä Kristuksen sisäinen tuntemus tarkoittaa?
« Vastaus #148 : 10.09.10 - klo:19:21 »
Mt oli aivan oikeassa tulkitessaan sanomisiani, että minä en pyri kieltämään tunteita. Toivoisin ettei tätä enää tarvitsisi hokea. Sensijaan en tahtoisi nähdä niiden ohjaavan ja hallitsevan uskoa. Muutenhan tunteet kuuluu kaikkeen ihmiselämään, myös uskoon.

Näin muuten viime yönä kummallisen unen: olin jostain syystä päätymässä jäseneksi ortodoksikirkkoon ja kävin heidän tilaisuuksissa. Koko ajan taustalla soi jokin liikuttavan kaunis virsi tai harras laulu ja ihmiset olivat hyvin ystävällisiä. Kieltämättä ortodoksiuskossa ja siinä menossa on jotain kaunista ja herkistävää. Siinä on vanhan kristillisyyden maku, vaikka pohjiani myöten luterilainen olenkin. Herättyäni  ajattelin että ihminen tarvitsee myös jotain herkkyyttä ja kauneutta elämäänsä ja että ne ovat hyviä asioita kunhan pysyvät oikealla paikallaan. Mutta paljon on väärääkin, liian paljon. Tätä mieltä siis olen ja olen ollut aina että älköön syytettäkö tunteiden kieltämisestä kun en sellaista ole sanonut.
Ymmärrän. Taidat unohtaa kyllä sen tehneesi. Ehdotan, että luet viestejäsi nyt itse, ei ole minun asiani osoitella. Katsos, kun jossakin hyökkäät jopa tunteista puhumista vastaan ja vaadit tai toivot aikaa - kahteen vuoteenko se oli - jona ei kirkossa edes mainita niitä, niin toisin on vaikea käsittää. Olen kyllä itse tuuminut menevätkö tunnne ja tunteilu vähän sekaisin nyt vain.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Mitä Kristuksen sisäinen tuntemus tarkoittaa?
« Vastaus #149 : 10.09.10 - klo:19:25 »
Ymmärrän. Taidat unohtaa kyllä sen tehneesi. Ehdotan, että luet viestejäsi nyt itse, ei ole minun asiani osoitella. Katsos, kun jossakin hyökkäät jopa tunteista puhumista vastaan ja vaadit tai toivot aikaa - kahteen vuoteenko se oli - jona ei kirkossa edes mainita niitä, niin toisin on vaikea käsittää. Olen kyllä itse tuuminut menevätkö tunnne ja tunteilu vähän sekaisin nyt vain.
Aiheetta Jampe, sinusta enempää: Ilmaisematon, nimeämätön ja käsittelemätön tunne karkaa juuri siksi hallitsemattomaksi tunteiluksi jota itse kavahdan. Niin vain käy. Ainut keino on käydä kohti.


10 sivua täynnä.
« Viimeksi muokattu: 10.09.10 - klo:19:47 kirjoittanut anonyymivalvoja »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.