Sää on meidän pihassa sellainen, että kun aurinko sulattaa lumen katoilta ja se valuu vetenä saunarakennuksen varjoisaan seinävierustaan, siinä on liukkaat paikat.
Sain sitä tuta tänään kun tultiin kirjastosta. Lensin pyrstölleni vaikka oli suksikeppi toisessa kädessä apuna. Sen piikki luisui kovaa jään pintaa eikä pitänyt minua pystyssä.
Onni onnettomuudessa ovat luomu-pehmusteeni, paksu puoliturkki ja kirjakassi. Olisin voinut kumauttaa pääni pahastikin saunan tiiliseinään, mutta taas oli enkelinsiipi välissä kuten kerran aiemminkin.
Matti hiekottaa joka päivä sen taloontuloväylän sepelillä. Iltapäivällä, näihin aikoihin ,aurinko alkaa osua siihen ja sepelinmurut lämmettyään painuvat jään sisään. Päivällä sulaa, yöllä jäätyy. Ilman autoa en nyt lähde liikenteeseen ennenkuin jalkakäytävät ovat sulat.