Ääh, nyt se jälleen karkasi ennen kuin ennätin tarkentaa. Tarkoitan hieman tännepäin: Kun itse olin isos-ikäinen, meillä oli nuorisopappi, joka tahtoi pitää öisin sellaisia avoimuuskokouksia joissa olisimme sitten toinen toisellemme suolana ja valona. Siis: Jokainen sanoi vapaasti kenelle tahansa, mitä tästä "todella" ajattelee. Se meni kyllä kyllä niin että vain kyseinen pastori oli äänessä.
Hän oli tosissaan! Ehdottomasti vilpitön kaveri. Ensimmäisen session jälkeen ilmoitin että en katso rakentuvani tästä, enkä osallistu. Jos se on ehto isosena olemiselle, lähden kotiin. Yöt ovat nukkumista varten. No --- itse asiassa toiset leirin opettajat olivat tehneetkin siitä lopun, samoin kuin tehtiin loppu "suolaisista" masailmanloppua kuvailevien C-kasettien soittamisesta iltanuotiolla.
Ja tiedän kyllä itse, miten yksinkertaista on "tietää": Juuri tämä on nyt sitä "suolaa" jota täällä tarvitaan. Mistä minä tiedän, onko, ja milloin? Mistä lopulta tiedän, mitä niillä sanoillani saan aikaan? Kirvelyä vai semmoisen tulehduksen että päätyy kaveri amputaatioon?
Joskus, harkittuani, olen jäänyt siihen näkemykseen: Nyt oli asiallista sanoa asiasta.
Sen jälkeen, harkittuani uudestaan, olen kysynyt, kukahan sen määrittelijä oikein on. Toisinaan, suoraan sanoen, pelkään itseäni, sillä en suinkaan ole varma siitä kumpi on äänessä: Kristus vai oma lihallinen kiivaus. Lyödä osaa kuka tahansa. En ole, Jampe, tällä kertaa vuorenvarmasti yhtä mieltä kanssasi. Haluan kyllä ajatella vielä. Kristuksen oli toista: Hän näki ihmisen tilan aivan toisin kuin me näemme. Seuraajinakin!
Meiltä saatetaan vaatia suolana olemista, kyllä, eli uhrin antamista vain siksi että sanomme: Te teette nyt väärin kerta kaikkiaan. Ei tätä tai tuota kansanmurhaa sovi toteuttaa. Mutta entä ne arjen tilanteet, joissa me elämme?
Eikö ole näin, vai olenko väärässä nyt: Muun muassa naispappeuden vastustajat ovat omasta mielestänsä nyt sitten suolana makunsa menettäneelle kristikunnalle.
On eettisiä tilanteita, joissa asiat vaikuttavat maailman yksinkertaisimmilta, eräs itselleni selvä on ollut, että ei abortteja --- mutta mitä teet raiskatulle kolmetoistavuotiaalle joka on nyt raskaana?
Minä en enää tiedä itse, mitä ajatella. Yksinkertaista tämä ei ole. Ohjelmanjulistukset tympäisevät varmaan täällä ketä hyvänsä --- enkä nyt tietenkään tarkoita että olisit sellaisen esittänyt. Milloin näen Kristuksen silmin, mitä tarvitaan?
Loppujen lopuksi arvelen ettei DB erehtynyt suurestikaan todetessaan, ettemme me niinkään helposti edes erota oikeaa väärästä! Siinä on itselläni jonkinlainen mitättömän alun päivä