Jumalan tahtoon suostuminen

[sadetta]

"Jumalan tahto ei ole tuntematon. Hän kehottaa meitä elämämme arkisissa asioissa armahtamaan toisiamme, olemaan rauhantekijöitä, etsimään oikeudenmukaisuutta, purkamaan viholliskuvat, olemaan valona ja suolana maailmassa, näkemään kärsivissä ja köyhissä ihmisissä veljemme ja sisaremme ja oppimaan luomakunnasta Jumalan tahdon viisautta.Jumalan tahtoon suostuminen ei ole aina helppoa. Se voi merkitä kärsimykseen astumista. Se on sisäisen ja ulkoisen kamppailun asia.Siihen suostuminen on silti parasta, mitä meille voi tapahtua."

http://www.vantaanlauri.fi/arkisto/2001/2001-03-14/ajankohtaista/uuttoinenpaajuttu

Ja entäs oman itsemme kohdalla? Etsimmekö Hänen tahtoaan vai porskutammeko polleina eteenpäin viisaina ja tietävinä? "Kyllä minä olen oikeassa, kyllä minä ymmärrän ja näin sen täytyy olla." Kohta huomaan kompuroivani ja kohta taas ja taas.

Suostuminen ja jättäytyminen Hänen varaansa on yksinkertaista mutta samalla niin vaikeaa.

[santtu-62]

Ja entäs oman itsemme kohdalla? Etsimmekö Hänen tahtoaan vai porskutammeko polleina eteenpäin viisaina ja tietävinä? "Kyllä minä olen oikeassa, kyllä minä ymmärrän ja näin sen täytyy olla." Kohta huomaan kompuroivani ja kohta taas ja taas.

... ja aina vaan polvet veressä. Mutta kaikessa viisaudessani olen huomannut että olenkin aivan järjetön ihminen vaikka olenkin "aina" oikeassa.
Siksi Hän nostaa minut kompuroimasta ja antaa minun juosta jälleen. Mutta tulee aika kun järjetömyydessäni saan hieman viisautta enkä enään juokse enkä kompuroi.
Vaan istun ja kuuntelen Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä.

[Leena]

"Jumalan tahto ei ole tuntematon. Hän kehottaa meitä elämämme arkisissa asioissa armahtamaan toisiamme, olemaan rauhantekijöitä, etsimään oikeudenmukaisuutta, purkamaan viholliskuvat, olemaan valona ja suolana maailmassa, näkemään kärsivissä ja köyhissä ihmisissä veljemme ja sisaremme ja oppimaan luomakunnasta Jumalan tahdon viisautta.Jumalan tahtoon suostuminen ei ole aina helppoa. Se voi merkitä kärsimykseen astumista. Se on sisäisen ja ulkoisen kamppailun asia.Siihen suostuminen on silti parasta, mitä meille voi tapahtua."

http://www.vantaanlauri.fi/arkisto/2001/2001-03-14/ajankohtaista/uuttoinenpaajuttu

Ja entäs oman itsemme kohdalla? Etsimmekö Hänen tahtoaan vai porskutammeko polleina eteenpäin viisaina ja tietävinä? "Kyllä minä olen oikeassa, kyllä minä ymmärrän ja näin sen täytyy olla." Kohta huomaan kompuroivani ja kohta taas ja taas.

Suostuminen ja jättäytyminen Hänen varaansa on yksinkertaista mutta samalla niin vaikeaa.

Tätä olen pitkään ajatellut, Sadetta. Kotona lapsena se merkitsi äidin tahtoon suostumista...minusta tuntui joskus ettei hän ollut muuta lukenutkaan, kuin sen "ei palveltavaksi vaan palvelemaan"   Aina kun oli hommia...pikkusiskon paimentamista tai kaupassakäyntiä tai mitä nyt olikaan... Miikan kirja 6:8: Sinulle, ihminen, on ilmoitettu, mikä on hyvää. Vain tätä Herra sinulta odottaa: tee sitä mikä on oikein,osoita rakkautta ja hyvyyttä, ja vaella valvoen, Jumalaasi kuunnellen. Jumalaa on usein ihan miellyttäväkin kuunnella...paitsi että huomautteleehan tuo siitä että se "rakkaus ja hyvyys" tahtoo jäädä osoittamatta.
Täällä ollaan niin haavi auki, niin hukassa...Siis...mikä rakkaus ja hyvyys...?

[Kummajainen]

Kun mummi kerran sanoi samoin sanoin: Ei palveltavaksi vaan palvelemaan... kysyi serkkuni mummilta, että ketäs sitten palvellaan, jos kukaan ei suostu palveltavaksi. 

Vakavasti: joskus on hyvin vaikea nöyrtyä palveltavaksi tai ottaa palvelusta vastaan. Mutta kaikkihan me voisimme toistemme jalkoja joskus pestä ja antaa koipemme pestäviksi.

[Leena]

Osaisiko joku selittää minulle tuon yhden kohdan "olla suolana". Minä olen näissä varsin osaamaton.
Minä ymmärrän tuon muutoin, ja tahtoisinkin, mutta kun ei se suju.
Olen hyvin pahoillani.
Onnistuisi nyt edes joskus ja vähässä määrin.

[Pirska]

Kun mummi kerran sanoi samoin sanoin: Ei palveltavaksi vaan palvelemaan... kysyi serkkuni mummilta, että ketäs sitten palvellaan, jos kukaan ei suostu palveltavaksi. 

Vakavasti: joskus on hyvin vaikea nöyrtyä palveltavaksi tai ottaa palvelusta vastaan. Mutta kaikkihan me voisimme toistemme jalkoja joskus pestä ja antaa koipemme pestäviksi.

Tiedän tyyppejä, jotka on opetettu pienestä pitäen aina palvelemaan niin, etteivät he tahdo millään suostua palveltavaksi, vaikka olisivat kuinka huonossa kunnossa. Kyllä heidätkin Siperia opettaa aikanaan palveltavaksi, jos menevät riittävän huonoon kuntoon.

Toisaalta taas tiedän tyyppejä, jotka ovat tottuneet aina vain olemaan palveltavina. Kumpi lie parempi?

[Jampe]

Osaisiko joku selittää minulle tuon yhden kohdan "olla suolana". Minä olen näissä varsin osaamaton.
Minä ymmärrän tuon muutoin, ja tahtoisinkin, mutta kun ei se suju.
Olen hyvin pahoillani.
Onnistuisi nyt edes joskus ja vähässä määrin.

Kyllähän me se kaikki tiedetään, että kyse ei ole ymmärtämisen puutteesta eikä osaamisesta että tämä kohta jää meiltä noudattamatta.  Minusta sen takia kohta ei tarvitse uutta selittämistä vaan omaan napaan katsomista itse kunkin meidän kohdalla. 
Kuten synnintunnustuksessa sanotaan; -"en ole elänyt kuten lapsellesi sopii, en ole noudattanut käskyjäsi..." jne.


Suolana oleminenhan on itse asiassa hirveän yksinkertainen asia käsittää. Toteuttamista meiltä puuttuu eikä ymmärrystä. Suolaahan sekin on, että jo asian miettiminen kirveltää jonkin verran jos nimittäin omaa edes hitusenkaan omaatuntoa tai itsekritiikkiä ja vertaa sitä raamatun käskyihin.


Eihän se tietenkään niin ole että armolla saa kuitata kaiken tahallisen synninteon mutta silti pitää vaan todeta että onneksi (!) on armo!  Meistä yhdenkään on turha edes esittää sen parempaa "kristittyä".

[Leena]

Tiedän tyyppejä, jotka on opetettu pienestä pitäen aina palvelemaan niin, etteivät he tahdo millään suostua palveltavaksi, vaikka olisivat kuinka huonossa kunnossa. Kyllä heidätkin Siperia opettaa aikanaan palveltavaksi, jos menevät riittävän huonoon kuntoon.

Toisaalta taas tiedän tyyppejä, jotka ovat tottuneet aina vain olemaan palveltavina. Kumpi lie parempi?

No tällä pääsee kerrankin kehumaan että palveltavaksi oli pakko oppia, kun ei omin jaloin selviytynytkään mihinkään  , eli kyllä se taitaa olla toisteppäin...täällä meillä...

Mutta se mitä varsinaisesti piti tulla saman tien sanomaan ettei se kyllä siihen saa jäädä, että vikisee ettei onnistu.  Eipä niin ellei vahingossa. Mutta ei pidä halveksia niiden pienten alkujen päiviä, ja jos nyt jokainen päivä on se masentava pienten alkujen päivä eikä eilisestä ole kehitytty minnekään päin niin sitten se on. Vähän lohduttaa se joskus kuultu: ei tästä anneta tyylipisteitä.

Eikä se edes pelasta, vain armo on käypää valuuttaa siinä mutta silti --- miksi ei tottelisi kun tuo on niin selvää kieltä?  Jos maailma on paha niin kai se on siitä syystä ettei edes yritä. Ja miksi maailman pitäisi olla paha siksi ettei kristitty (ainakin nimeltä) mitään viitsi?  Kuka sitä helpoksi uskottelee? Ei kukaan...

Mutta jos joku olisi kiltti ja selittäisi tuon "olla suolana" niin kovinpa olisin hyvilläni. Se on varmaan ihan pässinlihaa teille mutta minulle ovat useimmat jutut aivan epäselviä.  Valo on nyt kyllä jo ymmärretty kun se on yhdessä Bonhoefferin kirjassa jonka noin kymmenennellä lukukerralla ymmärsin. Mutta jätti äijäpaha minusta tämän epäselvästi selitetyksi. Tietysti voi sanoa että suola säilöö ja antaa maun mutta oliko se tässä alkuperäinen merkitys ja miten te sitä toteutatte... joku selvyys olisi taas tervetullut.  On kuulkaa määrättömästi kohtia joista en ymmärrä mitään.  Joskus jokin selkiää kuin ihmeen kautta ja silloinkin miettii, että niin, näin minä näen nyt, mutta entä toiset.

[Leena]

Suolana oleminenhan on itse asiassa hirveän yksinkertainen asia käsittää. Toteuttamista meiltä puuttuu eikä ymmärrystä. Suolaahan sekin on, että jo asian miettiminen kirveltää jonkin verran jos nimittäin omaa edes hitusenkaan omaatuntoa tai itsekritiikkiä ja vertaa sitä raamatun käskyihin.

Meidän lähti viestit yhtä aikaa minä huomaan, kiitos tuosta. Ei se ole minulle kuule pätkän vertaa selvää.  Itsestäni kun usein tuntuu tuo päinvastaiselta. Kyllä niitä kirveleviä sivalluksia irtoaa, eli siinä mielessä "suolana oleminen" on äärimmäisen helppoa!  Mutta sitäkö se on, se minun suolana olemiseni?  Niinkö minä seuraan Kristusta?

 Tietenkin on tilanteita joissa ei saa vaieta hengenlähdön uhallakaan - sen käsitän hyvin. Ja joskus, ehkä, on parempi sanoa asiasta, kuin olla vain se hellä ja kaiken salliva kristillismielinen pikku pyhimys. Mutta useammin taidan lyödä kuin parantaa --- ja se on kyllä muuta kuin "suolana olemista". Voisi ehkä olla ensin itselleen, niin ajattelen tällä hetkellä mutta entä te toiset?

Olen yrittänyt kyllä itse oppia pidättelemään omaa kättäni ennemmin kuin huitaisemaan, sillä en todellakaan tiedä, millä kohtaa joku toinen vaeltaa.  

Kuulisin ihan mieluusti muitakin. Ajattelen sitä Löytyn(kö) Siionin vVrttä jota veisasimme että jos en itse makua löydä elämälle, kuinka voisin suolana olla maalle tälle.. niin kai se meni.  

[Leena]

Ääh, nyt se jälleen karkasi ennen kuin ennätin tarkentaa.  Tarkoitan hieman tännepäin: Kun itse olin isos-ikäinen, meillä oli nuorisopappi, joka tahtoi pitää öisin sellaisia avoimuuskokouksia joissa olisimme sitten toinen toisellemme suolana ja valona. Siis: Jokainen sanoi vapaasti kenelle tahansa, mitä tästä "todella" ajattelee. Se meni kyllä kyllä niin että vain kyseinen pastori oli äänessä.
Hän oli tosissaan!  Ehdottomasti vilpitön kaveri.   Ensimmäisen session jälkeen ilmoitin että en katso rakentuvani tästä, enkä osallistu. Jos se on ehto isosena olemiselle, lähden kotiin. Yöt ovat nukkumista varten.  No --- itse asiassa toiset leirin opettajat olivat tehneetkin siitä lopun, samoin kuin tehtiin loppu "suolaisista" masailmanloppua kuvailevien C-kasettien soittamisesta iltanuotiolla.  

Ja tiedän kyllä itse,  miten  yksinkertaista on "tietää": Juuri tämä on nyt sitä  "suolaa" jota täällä tarvitaan. Mistä minä tiedän, onko, ja milloin?  Mistä lopulta tiedän, mitä niillä sanoillani saan aikaan? Kirvelyä vai semmoisen tulehduksen että päätyy kaveri amputaatioon?  

Joskus, harkittuani, olen jäänyt siihen näkemykseen: Nyt oli asiallista sanoa asiasta.
Sen jälkeen, harkittuani uudestaan, olen kysynyt, kukahan sen määrittelijä oikein on. Toisinaan, suoraan sanoen, pelkään itseäni, sillä en suinkaan ole varma siitä kumpi on äänessä: Kristus vai oma lihallinen kiivaus. Lyödä osaa kuka tahansa. En ole, Jampe, tällä kertaa vuorenvarmasti yhtä mieltä kanssasi. Haluan kyllä ajatella vielä. Kristuksen oli toista: Hän näki ihmisen tilan aivan toisin kuin me näemme. Seuraajinakin!

Meiltä saatetaan vaatia suolana olemista, kyllä, eli uhrin antamista vain siksi että sanomme: Te teette nyt väärin kerta kaikkiaan. Ei tätä tai tuota kansanmurhaa sovi toteuttaa. Mutta entä ne arjen tilanteet, joissa me elämme?  

Eikö ole näin, vai olenko väärässä nyt: Muun muassa  naispappeuden vastustajat  ovat omasta mielestänsä nyt sitten suolana makunsa menettäneelle kristikunnalle.

On eettisiä tilanteita, joissa asiat vaikuttavat maailman yksinkertaisimmilta, eräs itselleni selvä on ollut, että ei abortteja --- mutta mitä teet raiskatulle kolmetoistavuotiaalle joka on nyt raskaana?

Minä en enää tiedä itse, mitä ajatella. Yksinkertaista tämä ei ole.  Ohjelmanjulistukset tympäisevät varmaan täällä ketä hyvänsä --- enkä nyt tietenkään tarkoita että olisit sellaisen esittänyt. Milloin näen Kristuksen silmin, mitä tarvitaan?

Loppujen lopuksi arvelen ettei DB erehtynyt suurestikaan todetessaan, ettemme me niinkään helposti edes erota oikeaa väärästä!  Siinä on itselläni jonkinlainen mitättömän alun päivä

[santtu-62]

"Jumalan tahto ei ole tuntematon. Hän kehottaa meitä elämämme arkisissa asioissa armahtamaan toisiamme, olemaan rauhantekijöitä, etsimään oikeudenmukaisuutta, purkamaan viholliskuvat, olemaan valona ja suolana maailmassa, näkemään kärsivissä ja köyhissä ihmisissä veljemme ja sisaremme ja oppimaan luomakunnasta Jumalan tahdon viisautta.Jumalan tahtoon suostuminen ei ole aina helppoa. Se voi merkitä kärsimykseen astumista. Se on sisäisen ja ulkoisen kamppailun asia.Siihen suostuminen on silti parasta, mitä meille voi tapahtua."

Isä... Sinä tiedät että minä kärsin ja haluat että minä suostun tahtoosi.
Isä ...Sinä tiedät kuinka verenpainneni nousee välillä ja kuinka kamppailen sisäisesti ja ulkoisesti oman verbaalisuuden kanssani.
Isä... Sinä tarkoitat silti tässäkin asiassa vain parasta.

Minä hiljenen ja kuuntelen Sinua.

[Leena]

Isä... Sinä tiedät että minä kärsin ja haluat että minä suostun tahtoosi.
Isä ...Sinä tiedät kuinka verenpainneni nousee välillä ja kuinka kamppailen sisäisesti ja ulkoisesti oman verbaalisuuden kanssani.
Isä... Sinä tarkoitat silti tässäkin asiassa vain parasta.

Minä hiljenen ja kuuntelen Sinua.

Leena jakaa tämän pyynnön, Benkku.

[Riitta-mummi]

Olen tullut sellaiseen ajatukseen että suolana olemistaan ei pidäkään tietää. Tekemisistään ei tarvitse huolehtia( hyvistä ).

Aiemmin luulin että Jeesuksen nimen esilläpitäminen, evankeliumin saarnaaminen, todistaminen ja seurakunnan yhteyteen vetäminen olivat sitä suolaa!

Edellä-olevat aarteet voi omistaa , mutta katson että niiden käyttäminen käännyttämiseksi eivät ole suolaa vaan omahurskauden soopaa!

[Leena]

Kiitos Riitta-mummi!  Sinä opetat viisaammin tämän kuin dosentti Bonhoeffer. Hän oli valosta tuontapaista mieltä. Tietysti hän kristittynä saa valoa kaoottiseen tilanteeseen Raamatustaan, ja Jumalan käskyistä.

Mutta itse hän se valo on - ollessaan kristitty - ja noin sen täytyisi olla suolameininginkin kanssa. Jos tässä rupeaa aktiivisesti  suolaamaan ympäristöään, niin jäljet pelottavat!  

Se sama viisas pappi joka rohkaisi sillä että menoksi vaan, ei tästä tyylipisteitä anneta, opetti, että Kristus meissä on toimija, ja lienee sitten se valo ja suolakin.
´
Juuri nyt on edelleen se olo, että jos tuomionkin kuulisin, katsoisin hyljättynäkin silmiisi helliin, Jeesus. Ja siitä on pudotettu konditionaali pois. Joten hirvittää, minussa ei löydy valoa ei suolaa.  Mutta kuule, tuon jutun minä tajusin. Dosentti Bonhoeffer on viisas mies ja tärkeä herättäjä mutta perin korkeastioppinut minulle.   Sitten kyllä hyvä kun tajuaa mitä hän tarkoittaa, mutta joku kirja oli sekavahko.

JOS nyt on kuten on, tai näyttää, niin kuinka on, pidetäänkö tapana armahtaa syntisiä ja kipata heihin sitä maailman tarvitsemaa suolaa? Ja vähän tiloja Kristukselle sitä valoa varten?  Hätääntynyt ihminen kun saattaa olla vain muodollisesti rauhallinen... kyllä, kyllä, olen juonut vettä neljä litraa tänään ja tekstailen ja poukin ihan tavalliseen tapaan täällä, mutta mitä ihminen tekee, kun hänessä ei ole suolaa eikä valoa ja hän on hyvin pahoillaan?  Hän odottaa, minä luulen, ja toivoo... vaikkei ois toivoa ollenkaan.  On sentään edeltämenijöitä, joilla on varmasti ollut samanlaisia oloja.

Kiitos Riitta.

 

[Sarai]

Ei suola ilmesty ruokaan itsestään, vaan ruuan tekijä ripottelee sitä sinne sen verran kuin katsoo parhaaksi.