Meillä päin on ollut tapana merkitä virsikirjansa takakanteen hautajaisvirsitoive. Jos omaiset sanoo, etteivät tiedä, pappi usein osaa neuvoa vilkaisemaan vainajan virsikirjaa.
Itse en ole vielä virsikirjaani mitään merkinnyt, mutta valintaprosessi on kyllä käynnissä.
Maailman kaunein virsi mielestäni on se virsikirjan viimeinen. Sen ainakin mielellään saisivat vetää. Jos ei läsnä olisi yhtään veisuutaitoista, se kuulostaisi komialta myös uruilla tai muuten instrumentaalikappaleena.
Olen ajatellut jättää jonkinlaisen testamentin ja viimeisen tahdon jälkeeni, ihan vain helpottamaan sitä omaisten järjestelytouhua, mutta kaikki haudantakaiset järjestelyehdotukseni tulee kyllä aina varauksella "sikäli kun sureville sopii". Henkiinjääneiden asiahan se on vainaja kuopata ja muistojuhla pitää, eikä minulla mitään pakkomielteitä ole siitä, että jollain tietyllä tapaa pitäisi asiat hoitaa. Mutta ehdotuksen kyllä jätän jälkeeni. On suvussa ja tuttavapiirissä ollut monta esimerkkiä siitä, miten "jälkisäädös" on helpottanut suuresti hautajaisrulianssin tekoa.
Jokunen kuukausi sitten muuten radiossa oli sellainen ohjelma, johon kuuntelijat soittelivat ja kertoivat, olivatko suunnitelleet omia hautajaisiaan. Aika moni soittaja oli testamentannut ruumiinsa lääketieteelle ja sama ryhmä soittajia piti kaikenlaisia hautajaisseremnioita turhina. Ruumis lääketieteen hyödynnettäväksi on minusta mainio ajatus, mutta minusta seremonioiden tarpeellisuuden kyllä saavat päättää omaiset.
