Jumalan tahtoon suostuminen

[Leena]

Ei suola ilmesty ruokaan itsestään, vaan ruuan tekijä ripottelee sitä sinne sen verran kuin katsoo parhaaksi.

Jätän kokin homman Kristukselle. Kerta kaikkiaan. Kun, eihän mistään omista laitelmista koskaan tullut kuin ruokamyrkytys, jos tehoa odotti.

[juhani]

Jeesus on kokki ja Hänelle ei käy urputtaminen...

[mt]

Jeesus on kokki ja Hänelle ei käy urputtaminen...

Hyvin käy vanhalta-Aatamilta...

Mt

[Kummajainen]

Minä tapasin tänään työssäni suolan. Ihmeellisesti hän yhdisti joukon ihmisiä tekemään töitä yhteisen tavoitteen eteen, kokosi hajanaisia ajatuksia ja sovitteli kinasteluja. Hän oli suola, mutta tiesiköhän olevansa. Huomasikohan oman vaikutuksensa ryhmään?

[Sanneli]

Askel-lehdessä puhuttiin suolasta... Kerrottiin, että suola on ensinnäkin puhtauden merkki jo valkoisen värinsäkin puolesta, mutta myös siksi, että muinaiset roomalaiset pitivät suolaan kivasti liittyviä merta ja aurinkoa maailman puhtaimpina asioina. Toiseksi suola estää pilaantumisen, mitä ehkä voidaan verrata Jumalasta luopumiseen. Kolmanneksi suola sopivassa määrin saa ruuan maistumaan.

[Leena]

Jostakin kollasin samaa ja luin, että suola menettää makunsa kun jotakin sinänsä maistuvaa sanaa hoetaan niin että merkitys kärsii inflaation. "Rakkaus" on eräs näistä. Porkolalla se oli mutta oli muuallakin.
Muistin kuinka erikoislääkärikoulussa puhuttiin sanojen merkityksestä, ja siitä miten niihin sidotaan tunnetta. Ja jos se tunne ei enää hyödy sanoista, niin alkavat teot. Jos joka toinen sana on v-u, se ei enää sido mitään. Aggressiivisen toiminnan kynnys alenee. 

[Yvonne May]

Mikä tahansa asia menettää merkityksensä, kun sitä toistetaan liian usein. 

Jännä juttu on se, että useimmiten siellä missä puhetta on paljon, asiaa itseään on vähän. 
Minulla oli kerran uskova työkaveri.  Hän puhui jatkuvasti sanasta 'anteeksi', pyysi koko ajan anteeksi, selitti, että meidän on annettava anteeksi.  Eikä siinä sinänsä mitään pahaa olekaan, niinhän se on. 
Hänen elämänsä vaan oli siitä erikoista, että hän pyysi anteeksi, käänsi selkänsä ja teki välittömästi saman asian, jota oli pyytänyt anteeksi. 

Koko anteeksi-sanalla ei ollut lopulta mitään merkitystä.

[Leena]

"Jumalan tahto ei ole tuntematon. Hän kehottaa meitä elämämme arkisissa asioissa armahtamaan toisiamme, olemaan rauhantekijöitä, etsimään oikeudenmukaisuutta, purkamaan viholliskuvat, olemaan valona ja suolana maailmassa, näkemään kärsivissä ja köyhissä ihmisissä veljemme ja sisaremme ja oppimaan luomakunnasta Jumalan tahdon viisautta.Jumalan tahtoon suostuminen ei ole aina helppoa. Se voi merkitä kärsimykseen astumista. Se on sisäisen ja ulkoisen kamppailun asia.Siihen suostuminen on silti parasta, mitä meille voi tapahtua."

Alkoi oirepäivänä eli miettimisellä pitkäänkö katsellaan ennen kuin kaivetaan lähetettä lipaston laatikosta ja yritetään Meikkuun, tai tehdäänkö niin.
"Jos teet ristin kantajaksi, muuta risti mieluisaksi". Ei se nyt ihan niin mene. Mutta jotakin selkiää, myös. Jumala tahtoo yhtä sun toista käsittämätöntä.
Ei se mitään.
Tahdo Sinä sitten vaan. Yritetään täällä päässä olla rähjäämättä.
Kaikki hyvin.
Pelotta?
No, jos ei ihan, niin yritetään pitää mielessä.

[Leena]

Luottaen ja rohkeasti
minne tieni johtaakaan
kristittynä minut kutsuit
käsiin jäämään Jumalan.

Kuolemaan ei mikään pääty
matkan myrskyt vain jää taa
tieltä tuskan, ahdistuksen.
saavun rauhan maailmaan .

Kuolema vain sulkee portin
josta astuu ihminen
määränpäähän ikävöityyn,
luokse rakkaan Kristuksen.
 
(Paul Gerhardt)

[Leena]

Haa, meni ohi. Uskomatonta.
Täälllä ollaan hiljaa kiitollisia, taas kerran.

Mutta tuo Paul Gerhardtin virsi on pahan päivän suuri lohtu.

[Riitta-mummi]

Tänään olisi riihiseurat Hämeenkoskella klo. 18. MUTTA oma hartaus saa jäädä harjoittamatta, sillä pikku-ukot tulee hetken päästä loman loppuja mummilaan viettämään. Lisäksi tänään on pienemmän syntymäpäivä ja lettukestit luvattu.

Sydäntäni lämmitti kun tämä pikkuinen poika pisti kätensä pöydän alla ristiin ruoalle ruvetessa viime käynnillä.

Hyvää on tällekin päivälle luvassa, eikä tahtoonsa tyytyminen ole liian vaikeaa.

[Leena]

"Jumalan tahto ei ole tuntematon. Hän kehottaa meitä elämämme arkisissa asioissa armahtamaan toisiamme, olemaan rauhantekijöitä, etsimään oikeudenmukaisuutta, purkamaan viholliskuvat, olemaan valona ja suolana maailmassa, näkemään kärsivissä ja köyhissä ihmisissä veljemme ja sisaremme ja oppimaan luomakunnasta Jumalan tahdon viisautta.Jumalan tahtoon suostuminen ei ole aina helppoa. Se voi merkitä kärsimykseen astumista. Se on sisäisen ja ulkoisen kamppailun asia.Siihen suostuminen on silti parasta, mitä meille voi tapahtua."

http://www.vantaanlauri.fi/arkisto/2001/2001-03-14/ajankohtaista/uuttoinenpaajuttu

Nyt voi jatkaa tämän ulkolukua. Luulen mietittyäni että usein jo tuo alku sisältää sen, olemaan valona ja suolana maailmassa. Armahtamaan toisiamme, olemaan rauhantekijöitä, siis sovittelemaan, etsimään oikeudenmukaisuutta ja elämään sen mukaan, - ja tuossa, näkermään kärsivissä veli ja sisar. Helppoa kun on yksin kotona, a piece of cake. Lähdetään taas rymistelemään tästä niin toista tapahtuu.

Se mitä kyllä olen joskus ja useinkin kysellyt saattaa toisille olla ihan piece of cake, mutta itselle taas ongelma. Kaikkia tapahtuu kaikille, se on selvää. En aina tiedä, onko ylipäänsä oikein ajatella vaikka nyt sairautta Jumalan antamana ja siten kas suhde siihen muuttuu. Jos niin ajattelee, suhtautuu rauhallisemmin. Se vain on niin. Mutta tästäkin on opetettu monin tavoin, on todettu ettei sitä niin pitäisi edes ajatella. Mitähän te ajattelette, mietin joskus. Tietysti kaikille sattuu kaikkea - mutta uskokaa huviksenne, juttu on helpompi jos ajattelee että tulipa tuo Jumalan kädestä. Keksin selitykset joskus, nyt vain totean. Onkohan ihan harhaoppista ajate´lla niin...

[sadetta]

Se mitä kyllä olen joskus ja useinkin kysellyt saattaa toisille olla ihan piece of cake, mutta itselle taas ongelma. Kaikkia tapahtuu kaikille, se on selvää. En aina tiedä, onko ylipäänsä oikein ajatella vaikka nyt sairautta Jumalan antamana ja siten kas suhde siihen muuttuu. Jos niin ajattelee, suhtautuu rauhallisemmin. Se vain on niin. Mutta tästäkin on opetettu monin tavoin, on todettu ettei sitä niin pitäisi edes ajatella. Mitähän te ajattelette, mietin joskus. Tietysti kaikille sattuu kaikkea - mutta uskokaa huviksenne, juttu on helpompi jos ajattelee että tulipa tuo Jumalan kädestä. Keksin selitykset joskus, nyt vain totean. Onkohan ihan harhaoppista ajate´lla niin...

Ihan inhimillistä. Ja välillä voi päätyä ajattelemaan toisin. Kehitystä? Tämä on Jumalan antamaa.. tai ehkä sallimaa? Tai ehkä, että polku menee tässä, välillä putoan pitkospuilta ja sitten taas nousen ja jatkan.

[Frank]

"Jumalan tahto ei ole tuntematon. Hän kehottaa meitä elämämme arkisissa asioissa armahtamaan toisiamme, olemaan rauhantekijöitä, etsimään oikeudenmukaisuutta, purkamaan viholliskuvat, olemaan valona ja suolana maailmassa, näkemään kärsivissä ja köyhissä ihmisissä veljemme ja sisaremme ja oppimaan luomakunnasta Jumalan tahdon viisautta.Jumalan tahtoon suostuminen ei ole aina helppoa. Se voi merkitä kärsimykseen astumista. Se on sisäisen ja ulkoisen kamppailun asia.Siihen suostuminen on silti parasta, mitä meille voi tapahtua."

http://www.vantaanlauri.fi/arkisto/2001/2001-03-14/ajankohtaista/uuttoinenpaajuttu

Ja entäs oman itsemme kohdalla? Etsimmekö Hänen tahtoaan vai porskutammeko polleina eteenpäin viisaina ja tietävinä? "Kyllä minä olen oikeassa, kyllä minä ymmärrän ja näin sen täytyy olla." Kohta huomaan kompuroivani ja kohta taas ja taas.

Suostuminen ja jättäytyminen Hänen varaansa on yksinkertaista mutta samalla niin vaikeaa.

Pyhä Henki auttavaa meitä ajattelemaan, puhumaan ja tekemään sitä, mikä on oikein.

[Leena]

SV 101