Luulen että virsien sisältö ei edes ole tappelevan perikunnan pointti. Tapellaan sitten viimmesen päälle kun ruvetaan. Ja miksi ei virsistäkin.
Itse kai sitä tuumii että siinä saisi sanoa siis...vielä jotakin...ainahan se oli äänessä eläissäänkin, tai jos ei nyt ihan äänessä niin jotakin sinnepäin...no. Haluaa sanoa niillä että nämä sille olivat tärkeitä ja nämä terveiset se jätti. Suo Herra armos loistaa sun istuimeltasi, kun syntinen saa vain nukkua haavoihin Herran, maan multa ei armoa peitä, nyt ylös, sieluni, mullasta nouse tästä, sun haltuus, rakas Isäni --- sillä lailla on saatettu meillä kaikki. Ihan lopuksi ovat läheisimmät laulaneet sen haudalla..Sun, Isä, tahtoos tyytyen saa sydän levon suloisen, oot hädässä ja tuskassa mun auttajani ainoa.
Vaikka kuulkaa --- on nitä auttajia annettu. Nyt kun syvästi suren Katia, ja ihan suosiolla valvon ensi yön...ja elämän puolelle ponnistelen eli Suomi-Venäjä - matsi tuossa on menossa, ja nukun sitten huomenna...niin tuo lohduttaa. Eikö ole vähän ihme juttu? Minun on kuoltava - minun ja Jumalan välissä ei ole mitään....ja silti minä jätän itseni Isän käteen. Kiitos tästä foorumista...saatan roikuskella yöllä täällä vähäsen jotta jaksan taas huomenna sittenkin minulle aika rakkaaksi tulleet ihmiset siellä osastolla. Niillä on nyt vähän vaikeaa...me nykäistään niitä elämän polelle...ja joskus saattaa olla meidän vuoromme... eihän se mitään.
Herra, Jeesus Kristus, Jumalan poika, armahda minua syntistä.
Rastas rupattelee omiaan. Tuomi tuoksuu. On suvi läsnä nyt aivan.
