Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: Leena - 09.09.10 - klo:12:20
-
En ole koskaan kysynyt sinulta, Herra, MIKSI?
Tämä on ensimmäinen kerta.
Elämä on ollut liian rikas. Kun menetin jotakin sairauden tähden, olin vain innoissani syöksymässä siihen tähän tuohon
nyt saan, nyt ennätän, nyt on aikaa
hitto niitä potilaita kääntelemään yökaudet päiväkaudet tappelemaan päivystysvuoroista olemattomista resursseista riitelemään sairaalapaikkoja omilleen...
no pakkoko on laulaa kun on teologiakin keksitty, mitä niitä oppilaita junnaamaan ikinä eivät tee itse mitään
voi kun on kiva kirjoittaa, tätähän minä haluan...
tänään kysyn, miksi -- miksi minä.
Ehkä sen täytyi lopulta tulla.
Olin ihmetellyt, miksi en kysy... Annoit liikaa. Sain liikaa. Niin paljon -- liikaa lahjojasi, Herra.
Ja minua painaa moni asia.
Tiesin; ei minulle --- jaettavaksi. Ei se ollut vaikeaa... rakastin ihmisiä, ja yhä rakastan, mutta olenko rakastanut itselleni, vain omaksi ilokseni
olen minä.
Heti poikki kun ei huvita; niinkö, Leena?
Kun on sitä muuta. Ja nytkö minä napisen: Miksi annoit
kun otat pois?
Anna minulle anteeksi
anna edes anteeksi
anna vain anteeksi
Sinun armosi on parempi kuin elämä. :026: :026: :026: On se.
-
:eusa_clap:
SV 166
-
Anna minulle anteeksi
anna edes anteeksi
anna vain anteeksi
Nämä sanat sykähdyttävät. Ne pitävät sisällään paljon jotakin koskettava: anna, anna edes, anna vain. Sanat kertovat nöyrtymisestä:Kunhan vain saan anteeksi, ei mitään muuta. Ei vaatimuksia, ei odotuksia, ei toiveita, kun avain saan anteeksi. Hienoa!
-
Jobin miksi-kysymyksiä . Syvyydestä huudan sinua Herra. Tullut minullekin aikoinaan hyvin lähelle nämä sanat.
http://www.evl.fi/raamattu/1992/Job.7.html