Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: seppos - 18.05.10 - klo:19:48
-
On muuten hyvä kirjata ne ylös ettei perikunnan tarvitse tapella mitä vainaja halusi tai tulla kysymään vainajalta. Kerran autossa pitkää matkaa taittaessamme sovimme vaimon kanssa mitä haluamme ja molemmilla oli samat toiveet. Hautajaisissa veisataan "kuka lie kodin kaupungin löytänyt joka säilyä vois maan päällä" ja "Kun täällä puolittain silmillä hämärillä". Hautajaisseuroissa pidetään sitten huolta että "maan multa ei armoa peitä".
-
On tekemättä vielä mun parannukseni ...
On valitsematta vielä mun hautajaisvirteni.
-
Kiitos sille joka aloitti tämän. Sain juuri tiedon läheisen työtoverin 47v äkillisestä kuolemasta, todennäköisesti sydäninfarktiin, ja oloni on vähän huumaantunut. Tältä osin ei ole eletty helppoja aikoja muutenkaan. Mutta syy on kyllä oma perussairaus, sillä tyvuvaltimospasmikohtauksiin saattaa menehtyä. Tasapainoon se nyt vasta tammikussa saatiin - siihen saakka kaikki oli epävarmaa...no nyt joku taas älähtää että tekee itsestään foorumin keskipisteen - sanon että siitä vaan, äkkiä ja vauhdilla tekemään toinen piste niin kehittyy tilakäsitys...mikäs ja kukas on tämmöisessä oikeastaan se keskipiste on jonka ympärillä kaikki lopun perin pyörii...ettäkö Leena, joka kärsi viattomana kuoleman ristillä toisten puolesta noin 2000 vuotta sitten...anteeksi mutta on paha olla.
Äitini tietää ne; sanoi kyllä että lähinnä mielikuvituksetonta...suvun vanhat saattovirret. Vain tuo on minun tuo "Te murheelliset, kun kuljette kyynelten teitä..."
-
Aion täyttää sen hautaustoimistosta saatavan 'Näin minä haluan' -vihkosen, että ei olisi omaisilla mitään, tai ainakaan niin paljon, mietittävää käytännön asioiden suhteen. Olen jo kertonut toiveistani läheisilleni ja aion tehdä sen vielä siis kirjallisestikin.
-
Virsien valinta ei välttämättä poista "perikunnan tappeluita". Hautajaisjärjestelyissä on niin monta asiaa, että niistä kyllä saa riitaa jos haluaa.
-
Enpä jaksa uskoa että minun kuolemani aiheuttaisi isojakaan riitoja 'perikunnalle' ja tarkoitin ihan vaan helpottaa lähinnä just virsivalintoja ja kieltää kukkalaitteet etc.
-
Luulen että virsien sisältö ei edes ole tappelevan perikunnan pointti. Tapellaan sitten viimmesen päälle kun ruvetaan. Ja miksi ei virsistäkin.
Itse kai sitä tuumii että siinä saisi sanoa siis...vielä jotakin...ainahan se oli äänessä eläissäänkin, tai jos ei nyt ihan äänessä niin jotakin sinnepäin...no. Haluaa sanoa niillä että nämä sille olivat tärkeitä ja nämä terveiset se jätti. Suo Herra armos loistaa sun istuimeltasi, kun syntinen saa vain nukkua haavoihin Herran, maan multa ei armoa peitä, nyt ylös, sieluni, mullasta nouse tästä, sun haltuus, rakas Isäni --- sillä lailla on saatettu meillä kaikki. Ihan lopuksi ovat läheisimmät laulaneet sen haudalla..Sun, Isä, tahtoos tyytyen saa sydän levon suloisen, oot hädässä ja tuskassa mun auttajani ainoa.
Vaikka kuulkaa --- on nitä auttajia annettu. Nyt kun syvästi suren Katia, ja ihan suosiolla valvon ensi yön...ja elämän puolelle ponnistelen eli Suomi-Venäjä - matsi tuossa on menossa, ja nukun sitten huomenna...niin tuo lohduttaa. Eikö ole vähän ihme juttu? Minun on kuoltava - minun ja Jumalan välissä ei ole mitään....ja silti minä jätän itseni Isän käteen. Kiitos tästä foorumista...saatan roikuskella yöllä täällä vähäsen jotta jaksan taas huomenna sittenkin minulle aika rakkaaksi tulleet ihmiset siellä osastolla. Niillä on nyt vähän vaikeaa...me nykäistään niitä elämän polelle...ja joskus saattaa olla meidän vuoromme... eihän se mitään.
Herra, Jeesus Kristus, Jumalan poika, armahda minua syntistä. :'( Rastas rupattelee omiaan. Tuomi tuoksuu. On suvi läsnä nyt aivan.
-
Mielestäni on hyvä tapa, että omaiset yhdessä papin kanssa päättävät virsistä.
-
Mielestäni on hyvä tapa, että omaiset yhdessä papin kanssa päättävät virsistä.
Sikäli on, todella, että surun jakaminen on heidän.
Jos se tieto auttaa että tätä se Leena usein lauleskeli, saattaa olla iisimpää. Tajuan nyt kun Kati on kuollut, taas hetkeksi, mikä kaaos siinä mielen voi vallata...sen unohtaa - ei tämä ole ensimmäinen äkkikuollut ystäväni.
-
Mielestäni on hyvä tapa, että omaiset yhdessä papin kanssa päättävät virsistä.
Minusta taas on hyvä ja helpottavaa jos vainajan tahto on tiedossa. Papilla voi olla aivan eri maku virsissä kuin vainajalla ja hän voi painostaa oman makunsa mukaisiin virsiin, joita vainaja ei olisi ikinä halunnut.
-
Minusta taas on hyvä ja helpottavaa jos vainajan tahto on tiedossa. Papilla voi olla aivan eri maku virsissä kuin vainajalla ja hän voi painostaa oman makunsa mukaisiin virsiin, joita vainaja ei olisi ikinä halunnut.
Tuostapa tuli mieleeni, että joku oli työpaikalta lähtiessään halunnut veisata: "Mä että täältä erkanen, sen katson voitokseni..." :003:
-
Tuostapa tuli mieleeni, että joku oli työpaikalta lähtiessään halunnut veisata: "Mä että täältä erkanen, sen katson voitokseni..." :003:
:003: :003: :003: :003: :003: :023: :023: :023: :023: :023: :003:
-
Eiköhän se ole vainajalle yksi ja sama mitä siellä veisaavat. Ja muutenkin olen sitä mieltä että ihmisen ei pidä pyrkiä hallitsemaan vielä kuoltuaankin, asettamalla jälkeenjääville kaikenlaisia "sääntöjä ja ohjeita". Sillä lailla tietysti voi toimia että niillä olisi mahdollisimman hyvin asiat kun kerran itsestä aika jättää. Mutta mitä virsiin tulee, veisatkoon mitä tahtovat koska hautajaisethan ovat omaisia, -ei vainajaa varten.
-
Eiköhän se ole vainajalle yksi ja sama mitä siellä veisaavat. Ja muutenkin olen sitä mieltä että ihmisen ei pidä pyrkiä hallitsemaan vielä kuoltuaankin, asettamalla jälkeenjääville kaikenlaisia "sääntöjä ja ohjeita". Sillä lailla tietysti voi toimia että niillä olisi mahdollisimman hyvin asiat kun kerran itsestä aika jättää. Mutta mitä virsiin tulee, veisatkoon mitä tahtovat koska hautajaisethan ovat omaisia, -ei vainajaa varten.
Loppulauseesi on totta, mutta se on viimeinen tilaisuus, missä vainaja on mukana ja ne virret ovat hänen testamenttinsa jälkeenjääville. Minä ainakin koputan arkkuun jos eivät tee niin kuin toivon.
-
Loppulauseesi on totta, mutta se on viimeinen tilaisuus, missä vainaja on mukana ja ne virret ovat hänen testamenttinsa jälkeenjääville. Minä ainakin koputan arkkuun jos eivät tee niin kuin toivon.
HYvä, Seppo, minä kanssa!
Vasarat arkkuun! Heti tämä täydennys testamenttiin!
-
Loppulauseesi on totta, mutta se on viimeinen tilaisuus, missä vainaja on mukana ja ne virret ovat hänen testamenttinsa jälkeenjääville. Minä ainakin koputan arkkuun jos eivät tee niin kuin toivon.
"---testamenttinsa jälkeenjääville---"
Voi miten hienosti oivallettu. Tuotapa en ollut tullut koskaan ajatelleeksi. Nyt kai ei auta kuin alkaa etsiä sopivia hautajaisvirsiä.
-
Mutta mitä virsiin tulee, veisatkoon mitä tahtovat koska hautajaisethan ovat omaisia, -ei vainajaa varten.
Aika monet omaiset ajattelevat hautajaisjärjestelyjä ikään kuin vainajan näkökulmasta: mistä hän olisi pitänyt. Muistelu ei ole pelkkää päänsisäistä aivotoimintaa. Myös konkreettiset asiat kuuluvat siihen, valokuva ja virsi vain esimerkkeinä. Vainajan lempivirsien veisaaminen muistotilaisuudessa ei liene aivan harvinaista. Ne puolestaan saattavat kirvoittaa pohdiskeluja siitä, mitä lempivirsi kertoo vainajan persoonasta. Vainajan virsitoivomus voi olla hyvinkin tärkeä asia jälkeenjääneiden surutyössä, siinä missä muutkin konkreettiset muistot.
Voi olla mahdollista, että joissakin tapauksissa vainajan hautajaisjärjestelyissä on vivahde pyrkimystä hallita kuoleman rajan takaa. En usko tämän olevan kovin yleistä.
Etnologian näkökulmasta hautajaiset ovat yhteisöllinen rituaali, jossa suvun jäsen siirtyy rajan toiselle puolelle, mutta pysyy tavallaan edelleen porukassa. Nimeen liitetty epiteetti "vainaa" vain osoittaa, että nyt puhutaan rajantakaisesta yhteisön jäsenestä. Siksi hiukan vierastan nykyistä suuntausta, jossa on hiljaiset hautajaiset pienellä porukalla ja niistä ilmoitetaan vasta jälkikäteen. Tiedän useampiakin tapauksia, joissa vanhat tuttavat tai naapurit olisivat osallistuneet mielellään hautajaisiin, jos olisivat niistä tienneet.
Hautajaisten yhteisöllisestä luonteesta kumpuaa sekin näkemykseni, että kukkia laskettaessa olisi suotavaa mainita pelkkien (etu)nimien lisäksi suhde vainajaan, kuten mökkinaapuruus tai kuuluminen samaan vapaa-ajan porukkaan.
Mt
-
Epäilen, että poikani eivät tunne lempivirttäni, jos siis sellaista on. Se voisi olla Jumala ompi linnamme (170) tai Matkamies maan.. (631) tai Oi rakkain Jeesukseni (63) tai Jumala meille armossa (586). Mutta olen siis sitä mieltä, että omaiset valitkoon, mitä valitsevat.
-
Minä olen valinnut siikkareita... mutta kohokohtana suomalaisen edesmenneen suuren gospellaulajan, Juicen, sävellys, joka on Risainen elämä. Olen etsinyt veisaajaa tähän.
-
Minulle saisi olla : Maat, metsät hiljenneinä ja meret tyyntyneinä.
Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan.( Bonhoeffer)
Sinuhun turvaan jumala. (Paavon virsi)
Maa on niin kaunis
Kiitos etukäteen .
-
Mahdollisesti 574.
-
Arvostatte liian optimistisesti jälkeenjäävien ajatusmaailmaa hautajaisissanne. Olen ollut niin monessa hautajaistilaisuudessa että olen huomannut niissä aina käyvän samalla tavalla: -kun pappi on puheet pitänyt, hautajaisväki alkaa puhua lehmän ostosta.
Muuta ei heidän päässä pyöri kuin että pääsisi vain äkkiä pois täältä..
-
:-\ Miks tollasia isoja kiviä mun haudan päälle ootta laittaneet?
Haluuttexs te et pysy siellä missä oonki?
Mollissa.. :-\
-
Epäilen, että poikani eivät tunne lempivirttäni, jos siis sellaista on. Se voisi olla Jumala ompi linnamme (170) tai Matkamies maan.. (631) tai Oi rakkain Jeesukseni (63) tai Jumala meille armossa (586). Mutta olen siis sitä mieltä, että omaiset valitkoon, mitä valitsevat.
Sitten hautajaisiini sopisi hyvin Rane Lehtisen "On hetki" (jolloin tuuli uinahtaa) sekä instrumentaaliversiona Jean Gillesin Messe des Morts - Requiem.
-
Muistotilaisudelle edellytän jatkot: Siis, on järjestettävä kaikille halukkaille vapaamuotoinen peijaistilaisuus, jossa soitetaan hyvin paljon irlantilaista folkkia, lauletaan Bellmanin lauluja kunnes "Kruger, den basilisken, summerar tavlan fullt i dag", ja tarjotaan runsaasti Guinnessia, tynnyristä.
Muutakin saa juoda ellei siedä juuri tuota olutmerkkiä.
-
Muistotilaisudelle edellytän jatkot: Siis, on järjestettävä kaikille halukkaille vapaamuotoinen peijaistilaisuus, jossa soitetaan hyvin paljon irlantilaista folkkia, lauletaan Bellmanin lauluja kunnes "Kruger, den basilisken, summerar tavlan fullt i dag", ja tarjotaan runsaasti Guinnessia, tynnyristä.
Muutakin saa juoda ellei siedä juuri tuota olutmerkkiä.
Hmhhh...mun jatkoilla ei juoda olutta vaan koskenkorvaa, punkkua tai madeiraa.
-
Hmhhh...mun jatkoilla ei juoda olutta vaan koskenkorvaa, punkkua tai madeiraa.
Minun jatkoilla ei juoda suvun verta eli Koskenkorvaa. Verestäni 12,5% on Koskenkorvaa. Muut puhuu promilleista ja minä prosenteista (noin viisi) alkoholin osalla. Tämä Koskenkorva on tosin Raahen vieressä eikä Ilmajoella.
-
Olin eilen ystäväni hautajaisissa, jotka hän oli itse aika pitkälle suunnitellut valmiiksi. Se tuntui hyvältä, koska omaisten taakka monien asioiden kanssa oli ihan tarpeeksi suuri ilman hautajaisvirsien ja -ohjelman miettimistäkin. Kun tapasin ystäväni viimeisen kerran muutamaan viikkoa ennen hänen kuolemaansa, hän kertoi, millaisia ajatuksia hänellä on hautajaisjärjestelyistä. Samalla sain itse henkilökohtaisesti kutsun hautajaisiin - päivä vain oli silloin vielä avoin. Hautajaiset olivat ystäväni näköiset, ja niin piti ollakin. Muistojuhlan ohjelma tuntui hänen viimeiseltä vilkutukseltaan meille kaikille.
Kristityn ihmisen hautajaisissa on hyvä olla. Kaipauksen ja kyyneleiden lisäksi mukana on vahva ylösnousemuksen toivo. Ei tarvitse olla epätoivoinen eikä lohduton, vaikka ikävöikin ja itkeekin. Virsi 309 tuntui eilen hienolta valinnalta siunaustilaisuuden alussa.
Minulla on monia lempihautajaisvirsiä. Jos saisin ne kaikki valita, niin siellä veisattaisiin tosi pitkään! (Eihän se olisi mahdollista, ainakaan kappelissa, koska seuraava siunaaminen alkaisi varmaan jo viimeistään 45 min. kuluttua. Pitäisiköhän ehdottaa varattavaksi jokin syrjäinen kirkko ja arkipäivä...) Lopullinen virsivalinta varmaan riippuisi kuitenkin olosuhteista, joiden keskellä hautaan siunaaminen on tullut ajankohtaiseksi. Ja jos omaisilla olisi painava syy tehdä toisin kuin toivon, tehkööt sitten.
Sitä olen viime viikkoina miettinyt, mahtaako vainaja nähdä jostakin toisesta todellisuudesta omat hautajaisensa, vai siirtyykö hän suoraan ylösnousemuksen aamuun, jota odottamaan hänet siunataan. Mitä ajattelette? Tai katsooko joku jopa tietävänsä asian?
-
Sitä olen viime viikkoina miettinyt, mahtaako vainaja nähdä jostakin toisesta todellisuudesta omat hautajaisensa, vai siirtyykö hän suoraan ylösnousemuksen aamuun, jota odottamaan hänet siunataan. Mitä ajattelette? Tai katsooko joku jopa tietävänsä asian?
Näkee ihminen omat hautajaisensa.
-
Meri Vennamo kertoi ehtineensä isäpappansa kuolinvuoteelle myöhään - tämä kaikkien tutt oli jo siirtynyt yli rajan. Hän kertoi ettei nyt ole ns perimmäisiä jrin ajatellut, mutta järkyttyi nähdessään isän seisomassa vuoteen päädyssä ja katsomassa häneen. Samaan aikaan ruumiina vuoteessaan. Sanottakoon mitä hyvänsä - toivomuksen herättämäksi hallsinaatioksi (psykiatria ei tunne) tai kuin vain, niin näin hän näki.
Mietin joskus Joan Arnkilin kuvausta miehensä lähdöstä: Hän heräsi johonkin tietoisuteen sairaalan vuoteessa - hän oli yöpynyt siellä koska puoliso saattoi menehtyä milloin tahansa, mutta nukkui. Rolf Arnkil katsoi häneen; hänen silmissään oli "niin kaunis katse, niin syvä tietämisen ilme"...ja sitten kaikki oli ohi.
Hyvin samanlaisia kertoi ystäväni joka valvoi pääsiäisyön äitinsä kuolinvuoteen äärellä. Äiti, täysin selväpäinen ihminen oli paria päivää aikaisemmin nähnyt "paikan jonne menee" - ja kun oli pyydetty kuvailemaan, sanoi ettei oikein taida osata..."Valoisaa...hyvin valoisaa". -Pelottaako mennä sinne? -Ei, kun oikeastaan on tosi jännää... hän oli tämmäinen "tosi jännää" -ihminen aina ollutkin. Ehkei se ole paikka...se on tila.
Joskus mietin Shakespearen sanoja: On sama kude meissä, kuin unelmissa on, ja unta vain on lyhyt elämämme" - ja jostakin syystä perään ...Herramme Jeesus Kristus on sinut viimeisenä päivänä herättävä - eikä iankaikkisuudessa ole aikaa. Viimeinen päivä - jos se on viime päiväni täällä?
Mutta kysyttiin kuka tietää...tuskinpa kukaan.
-
Hautajaisten suunnittelu etukäteen omaisten toteutettavaksi voi olla suuri help :003:
Olen nähnyt tapauksen, kun äiti ei ollut ilmaissut haluamiaan hautajaisvirsiä, vaikka harras kirkossakävijä olikin ollut. Lapset sitten ottivat äidin virsikirjan, etsivät esiin kaikki ne virret, joiden kohdalta sivun kulma oli taitettu. Niistä virsistä sitten valitsivat ne, jotka mielestään sopivat parhaiten hautajaisiin.
Itse en kyllä tässä vaiheessa ainakaan ole etsimässä itselleni hautajaisvirsiä. Ei siksi, ettenkö usko siihen, että aikani voi loppua vaikka juuri tänän paikkaan. Vaan siksi, että läheiseni ovat kaikki virsiä veisaavaa porukkaa ja ajattelen, että he saavat valita ne virret, jotka heidän mielestään sopii parhaiten tilanteeseen. Luotan heidän makuunsa. :003:
-
Luotan heidän makuunsa. :003:
Se onkin hyvä.
Meillä vedellään aina niitä joista en tykkää.
-
Oireissa on eri tuntu kuin ennen.
Vietkö minut nyt pois?
No siinähän viet.
En urputa. Mieli tekisi.
Virret on valittu.
-
Oletko valinnut hautajaisvirtesi? ... huomiseksi vai 20v tai sitten 40v päästä.
Eipä taida olla minun käsissä.
Kun ei sitä tiedä onko virsiä olenkaan olemmassakaan silloin, kun minun aika tulee.
Toiseksi en tiedä mihin minun maallinen vaellus päättyy,tsunamiin, lentokoneen räjähdykseen...
Se vain tietää Isä ja Hänen vallassaan on kaikki. :eusa_angel:
-
Toivoisin Oi Herra jos mä matkamies maan, Te murheelliset ja Herraa hyvää kiittäkää. Jos vaikka veisaisivat nuo.
-
Oliko Dannyllä sellainen laulu kuin SEIKKAILIJA?
Jollakin oli sellainen.
Se vois olla kiva hautajaisbiisi?
-
Meillä päin on ollut tapana merkitä virsikirjansa takakanteen hautajaisvirsitoive. Jos omaiset sanoo, etteivät tiedä, pappi usein osaa neuvoa vilkaisemaan vainajan virsikirjaa.
Itse en ole vielä virsikirjaani mitään merkinnyt, mutta valintaprosessi on kyllä käynnissä.
Maailman kaunein virsi mielestäni on se virsikirjan viimeinen. Sen ainakin mielellään saisivat vetää. Jos ei läsnä olisi yhtään veisuutaitoista, se kuulostaisi komialta myös uruilla tai muuten instrumentaalikappaleena.
Olen ajatellut jättää jonkinlaisen testamentin ja viimeisen tahdon jälkeeni, ihan vain helpottamaan sitä omaisten järjestelytouhua, mutta kaikki haudantakaiset järjestelyehdotukseni tulee kyllä aina varauksella "sikäli kun sureville sopii". Henkiinjääneiden asiahan se on vainaja kuopata ja muistojuhla pitää, eikä minulla mitään pakkomielteitä ole siitä, että jollain tietyllä tapaa pitäisi asiat hoitaa. Mutta ehdotuksen kyllä jätän jälkeeni. On suvussa ja tuttavapiirissä ollut monta esimerkkiä siitä, miten "jälkisäädös" on helpottanut suuresti hautajaisrulianssin tekoa.
Jokunen kuukausi sitten muuten radiossa oli sellainen ohjelma, johon kuuntelijat soittelivat ja kertoivat, olivatko suunnitelleet omia hautajaisiaan. Aika moni soittaja oli testamentannut ruumiinsa lääketieteelle ja sama ryhmä soittajia piti kaikenlaisia hautajaisseremnioita turhina. Ruumis lääketieteen hyödynnettäväksi on minusta mainio ajatus, mutta minusta seremonioiden tarpeellisuuden kyllä saavat päättää omaiset.
-
Jokunen kuukausi sitten muuten radiossa oli sellainen ohjelma, johon kuuntelijat soittelivat ja kertoivat, olivatko suunnitelleet omia hautajaisiaan. Aika moni soittaja oli testamentannut ruumiinsa lääketieteelle ja sama ryhmä soittajia piti kaikenlaisia hautajaisseremnioita turhina. Ruumis lääketieteen hyödynnettäväksi on minusta mainio ajatus, mutta minusta seremonioiden tarpeellisuuden kyllä saavat päättää omaiset.
Entä jos testamenttaisi ruumiinsa jollekin kodittomien koirien koiratarhalle koiranruuaksi? Tai paikalliselle maataloustuottajien yhdistykselle linnunpelätiksi? :003: :003:
:017:
-
Jokunen kuukausi sitten muuten radiossa oli sellainen ohjelma, johon kuuntelijat soittelivat ja kertoivat, olivatko suunnitelleet omia hautajaisiaan. Aika moni soittaja oli testamentannut ruumiinsa lääketieteelle ja sama ryhmä soittajia piti kaikenlaisia hautajaisseremnioita turhina. Ruumis lääketieteen hyödynnettäväksi on minusta mainio ajatus, mutta minusta seremonioiden tarpeellisuuden kyllä saavat päättää omaiset.
Monella näyttää olevan tarve ulottaa elämän- ja perheenhallinta kuoleman rajan taakse. "Vainaja halusi hiljaiset ja vaatimattomat hautajaiset." En epäile yhtään. Harva suomalainen kehtaa kuolinvuoteellaan sanoa, että laitatte sitten isot hautajaiset ja avoimen kutsun. Hautajaiset ovat tärkeät omaisille, ystäville, työtovereille. Minusta on hyvä, että muillakin kuin ns. perhepiirillä on mahdollisuus tulla hyvästelemään vainaja, joka on saattanut olla jollekin perheen näkökulmasta kaukaisemmalle ihmiselle hyvinkin merkittävä henkilö. Hautajaisilla on oma merkityksensä myös suvun kokoontumisena ja sukuyhteyksien ylläpitäjänä.
Mt
-
Varsinkin maaseudulla hautajaissa puhutaan enemmän lehmän ostosta kuin muistellaan vainajaa. Monelle turhanpäiväiselle suvulle hautajaiset ovat vain yksi "näytön paikka", kuten ylioppilasjuhlatkin yms. Minusta on jotenkin sairasta yrittää vaikuttaa asioihin vielä kuoltuaankin.
-
Monella näyttää olevan tarve ulottaa elämän- ja perheenhallinta kuoleman rajan taakse. "Vainaja halusi hiljaiset ja vaatimattomat hautajaiset." En epäile yhtään. Harva suomalainen kehtaa kuolinvuoteellaan sanoa, että laitatte sitten isot hautajaiset ja avoimen kutsun. Hautajaiset ovat tärkeät omaisille, ystäville, työtovereille. Minusta on hyvä, että muillakin kuin ns. perhepiirillä on mahdollisuus tulla hyvästelemään vainaja, joka on saattanut olla jollekin perheen näkökulmasta kaukaisemmalle ihmiselle hyvinkin merkittävä henkilö. Hautajaisilla on oma merkityksensä myös suvun kokoontumisena ja sukuyhteyksien ylläpitäjänä.
Mt
No älä muuta viserrä. Kesällä kuoli tosi mukava mies ja olisi mukavaa ollut osallistua hautajaisiin. Eipä vain kutsua tullut. Ajattelimme, että eipä tupata kun ei tykätä. Emme sitten laittaneet adressiakaan. Jälkeenpäin kuulin, että ihan pieni joukko oli ollut hautajaisissa, mutta adresseja ja kukkalaitteita aivan hirveästi. Olisi porukalla ollut pätäkkää laittaa ihan kunnon hautajaiset, mutta kun ei niin ei.
-
Työssäni tapaan viikottain omaisia, jotka järjestelevät hautajaisia. Minusta on juuri/vain ja ainoastaan omaisten asia, millaiset hautajaiset pidetään.
Moni mukava ja paljon sosiaalisia kontakteja omannut vainaja voidaan saattaa hautaan hiljaisesti. Voi olla, että tällaisen tosi mukavan miehen omaisille on tosi rankka paikka menettää tämä rakas ja kaikkien rakastama mies. Ei siinä välttämättä jakseta oman surun lisäksi kestitä ja kuunnella koko pitäjän ihmisten muistelua vainajasta. Jos pitäjän ihmiset jäävät näppejään nuolemaan hautajaisten ulkopuolelle, niin pitäkööt oman muistelutilaisuutensa.
Täällä maalla hautajaiset on aina ruokapidot. Usein on avoin lehtikutsu tai sitten kutsutaan muuten vaan paljon väkeä. Niinmuodoin olen päässyt perheen tai edustustehtävän kautta osallistumaan useisiin sellaisiinkin hautajaisiin, joista hädin tuskin tunsin vainajaa.
Usein vanhan ihmisen hautajaiset saattavat olla hyvinkin "hauskat". Sinne kokoontuu sukua ja tuttuja, joita ei vuosiin ole nähty. Ne on varsinaisia sukukokouksia, joista kuitenkin jää hyvä maku suuhun.
Työssäni olen myös tallentanut joidenkin yksinäisten ihmisten toivomuksia omista hautajaisistaan.
Itse en halua sanella miten minut tulee haudata. Me kyllä puhutaan hautajaisista silloin tällöin. Varmasti omaiset tietää, millaisista hautajaisista pidän, mutta enhän minä niitä ole enää näkemässä. Siispä jäljelle jääneet saavat päättää. :023:
-
Koska kuolema on juuri vierraillut kodissamme, vaikkakin koiran kuolema, on hyvä aloittaa kirjoittelu hautajais-aiheesta.
Minua on muistettu monelta taholta Basson lähdettyä taivaalliseen lintumetsään. Ystävät, sukulaiset ja naapurit ovat tulleet juttelemaan ja olleet lähellä. Suru kuolemasta ei ole päälimmäisenä, vaan kodin tyhjä paikka. Sitä tässä ihmettelemme eri tilanteissä. Hyvin tässä jo mennään eteenpäin. Lotta on tehnyt parastaan hellyyden kohteena.
Hautajaisia ei pidetty, mutta muisteltu on kovasti. Itkut tulivat runsaimmin vain silloin kodista lähdön hetkellä. Niinä hetkinä tuli puhelu kahdelta foorumilaiselta, se oli ikimuistettavaa.
Olen järjestänyt äitini ja veljeni hautajaisten kuolinilmoituksen tekstin, ohjelman ja virret. Keski-Lahden srk. antoi äidin kuolemaa ilmoittaessani sellaisen pienen oppaan jossa oli ohjeeksi kaikki tarvittava. Sen mukaan toimien oli paljon helpompaa.
Äiti ja viime joulun alla kuollut anoppini olivat iäkkätä, pitkään sairastaneita valmiita lähtijöitä. Tunnelma muistotilaisuuksissa oli kaunis ja kiitollinen.
Veljeni kuoli syvän masennuksen ja psykoosin jälkeen oman käden kautta. Siitä huolimatta saimme kälyn kanssa käytyä asiat niin läpi ettei mitään salattu keneltäkään ja hänen kuolemansa oli kuolema vaikeaan sairauteen. Veljen hautajaisissa laulettiin mm. Maaat metsät hiljenneinä...
ja Maa on niin kaunis. Ainakin ensinmainitun toivon omaan muistotilaisuuteeni. Muuta en ole ajatellut. Ehkä olisi hyvä laittaa ajoissa jotakin paperille, jos se helpottaisi jälkeenjääviä. Muuten on tärkeintä vain siunaus.
Meillä elämä jatkuu erilaisena , koirattoman perheenä, kaksin. Tänään menemme markkinoille ja huomena sienimetsään.
-
Minä kyllä tiedän hautajaisvirteni, joskaan en ole niitä mihinkään kirjannut - seuraavat ainakin pitää hautajaisten yhteydessä veisata:
SV251
SV155
SV218
SV277
Nämä minusta ovat olennaisempia kuin mitkään puheet toimituksessa...
-
Lisäksi ole toivonut muistamiset Herättäjän nuorisotyölle Vain perheen jäsenet laskevat yhden ruusun kukin. Missä niin varastoi sen viikon kunon krematoriossa?
-
Samaten, olen kieltänyt ne kammottavat 'kukkavihkot' vai mitä ne on. Kukkavihko - on siinäkin nimitys :icon_rolleyes:
-
SV 218 onkin lyhyt ja kuitenkin kaiken sanova hautajaisvirsi. Pidetään mielessä.
-
Lisätty entiseen: Maat, metsät hiljenneinä ja kuinka se jatkuu.