Aamuhartaus 25

[Pena]

Kun tärkkaa ihmiselämää, niin ei tapaa yhtään ihmistä, jolla ei olisi kärsimyksiä. Kärsimykset eivät ole Jumalasta kotoisin, vaan ne aheutuvat synnistä. Synti toi kärsimykset mukanaan, niin että jokaisen ihmisen täytyy synnin tähden joutua kärsimyksiin, vieläpä niidenkin, jotka eivät ole Jumalan Hengen antaneet herättää itseään eikä vetää Jumalan yhteyteen, sille tilalle, jossa kärsimykset tulisivat heille elämäksi ja autuudeksi. Niidenkin täytyy kärsiä kaikkien yhteisiä vaivoja. Mutta aivan eri kärsimyksiä tulee sitten olemaan niillä, jotka ovat Jumalan Hengen vaikutuksen alla, ja niillä, jotka ovat siitä osattomia.

Juho Malkamäki

[Pena]

Otetaan esimerkiksi lukuun joku perhe, jossa Jumalan herättävä armo on käynyt, herättänyt siellä isän tai äidin, pojan tai tyttären. Niille alkaa, kun tämä muutos on tapahtunut, kohta erilaiset ajat kuin siihen asti. Tulee kärsimyksiä oman surkeuden tähden, muistellessa, miten on laupias Jumala vihoitettu, miten on Jumalan Hengen vetämistä vastustettu, miten on Pyhä Henki murheellisena pois ajettu. Tässä alkavat ensi kerran kärsimykset niistä synneistä, jotka astuvat omalletunnolle. Ken alkaa toista elämää, ken Jumalan sanasta ja sen harjoituksesta pyytää saada selvää johdatusta kuinka olisi eteenpäin elettävä, sille alkaa myöskin kärsimyksiä ulkoapäin. Jos hän vaan vilpittömästi ja rehellisesti tahtoo ruveta elämään, niin Herran etsimisestä saa kärsimyksiä. Häntä alkavat muuttumattomat ihmiset pilkata ja estellä, vieläpä usein astuu vastustamaan isä tai äiti, jos lapselle tuo armo tapahtuu. Heitä alkaa peloittamaan, mikä tästä tulee, jos lapsi menee niin kauas, ettei kelpaa enää maailmalle eikä sen huvituksista huoli. Sillä niin pimitetty ja sokaistu on vanhusraukkakin synnin kautta, niin paatuneita ovat hänen syntitoverinsa ja kasvinkumpaninsa.

Juho Malkamäki

[Pena]

Tämänlaisia kärsimyksiä ilmaantuu taipaleella niillekin nuorukaisille, jotka ovat heränneistä vanhemmista kasvaneet, ja joita on meidän joukossamme suurin osa. Niinkuin äsken kuulimme kirkossa, kuluu matka hupaisesti silloin, kun on alkuparannuksen aika, mutta kun tulee jokapäiväinen parannus kysymykseen, niin siinä saa jokahetkisesti viettelyksiä ja vihollista vastaan taistella, itseänsä vastaan kaikkein enimmin. Kaikkien omatunto kyllä sanoo, että muualta ei elämää löydy kuin Jumalasta, eikä muiden välikappaleiden kautta kuin Hänen sanansa ja sakramenttiensa kautta. Mutta pannaanpas me vanhemmat vaakalle tämä kysymys: kuinka helppoa on vanhalle Aatamille aloittaa arkitöihin lähtö joka päivä Jumalan sanalla, ottaa ensin se esille, ennenkuin työasareihin ryhdytään. Mikä helpommin tulee laiminlyödyksi kuin tämä, sinä aikana, jolloin se olisi tehtävä. Ja meidän jokaisen tunto todistaa, kuinka olismme varusteut hyvillä eväillä päivää viettämään, maallisia toimiakin tekemään, jos olisi Jumalan sanalla evästetty itseänsä ja perhettänsä heti aamusella. Silloin olisi saatiu käydä Jumalan puheilla, päästy Jumalan eteen sen sanaharjoituksen kautta.

Juho Malkamäki

[Pena]

Mutta tämä on ehkä niin äärettömän tähdellistä ja se olisi niin suuri tappio vihollisen valtakunnalle, ettei se mistään niin estäisi kuin tästä. Se koettaa millä keinolla tahansa varustaa asiat niin, ettei ihminen tulisi Jumalan sanalla ja rukouksella ravituksi. Nyt me tiedämme, etteivät vanhemmat eivätkä nuoremmat voi Jumalan Hengen vaikutuksen alaisina pysyä kuin sen ajan, jolloin Jumalan sana on jokapäiväisen viljelemisen välikappaleena. Mutta samalla kun tiedämme tämän, niin murheeksemme näemme, kuinka kovaa tämä on vanhalle Aatamille, kun se ahdistetaan Jumalan sanan ääreen, jossa sillä ei ole mitään hekumaa. Kun hartaudenharjoitusta täytyy vastenmielisesti ilman mitään halua tehdä, niin se hyvin helposti jätetään pois. Ja se on kaikkein surin surkeus, mikä heränneen kansan keskuudessa saattaa olla ja viedä kerran heränneen takaisin heräämättömyyteen.

Juho Malkamäki