Kirjoittaja Aihe: Mikä usko?  (Luettu 19657 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Jampe

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2205
Vs: Mikä usko?
« Vastaus #30 : 29.03.13 - klo:12:54 »
Kyllä Mansipaani hyvin kirjoittelee. Uskomisesta on moniakin hyötyjä, mutta uskon pitää syntyä ja elää pakottomasti, ilman vaatimuksia määrästä ja laadusta.

Mitenkähän usko voisi syntyä pakottomasti?

Näinkö:

-Teidän pitää uskoa, uskollanne tulette autuaiksi, jos ette usko, joudutte helvettiin?

vai näinkö:

-Kristus on lunastanut sinut ja koko maailman synnit yhdellä kerralla, saat olla vapaa ja ilman syntiä! ("menkää ja saarnatkaa evankeliumia")


Eikö jälkimmäinen tapa ole oikeampi?  Kenessä tämä sanoma sitten synnyttää uskoa, se ei ole meidän asiamme tivata/tutkia. Uskon synnyttää Jumala, vapaasti ilman reunaehtoja ja vaatimuksia volyymista. Eihän missää sanota että uskon pitää olla niin ja niin vahva vaan ainoastaan saarnataan evankeliumi ja usko siihen syntyy kenelle syntyy. Ei ole meidän asiamme ruveta sorkkimaan likaisilla ihmiskäpälillämme kenenkään sydämiä vaatimalla uskon syntymistä tai sen ominaisuuksia, ei edes omaamme.

Ja jos se jollekulle syntyy, ei sen määrällä ole minkäänlaista väliä koska se on pelkkä tarttumistoiminto, ei muuta. Pakottoman uskon mukana syntyy noita muitakin hyötyjä joista Mansipaani mainitsi. Pakollisen uskon myötä syntyy ainoastaan tekopyhyyttä ja turhaa itkua.

Oleellista on mielestäni se, että pienellä uskon ripauksellakin omistetaan koko Taivaan valtakunta kaikkineen. Toisaalta maailman vahvinkaan usko ei omista yhtään sen enempää siunauksia, armoa eikä mitään muutakaan.
Elämä on ihmisen parasta aikaa -Matti Nykänen-

Poissa öppiäinen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 6335
Vs: Mikä usko?
« Vastaus #31 : 29.03.13 - klo:13:12 »
Raamatun mukaan koko maailma on armahdettu yhdellä kerralla, yhdellä ainoalla Uhrilla joka riittää.

Tokihan Raamattu myös sanoo että "ilman uskoa on mahdoton olla otollinen." Sekin pitää paikkansa mutta tässä pitäisi korostaa ettei se usko itsessään ole yhtään mikään vaan se mihin uskotaan. Näin jäävät pois kaikki spekullinnit uskon määrästä ja fokus on oikein asetettu.

Minusta nämä kaksi ovat sovittamattomasti ristiriidassa keskenään. Tarvitaanko sitä uskoa vai ei? Jos tarvitaan, niin koko maailma ei ole armahdettu.

Kummankinsorttista opetusta olen kristityiltä kirjoittajilta kuullut, jälkimmäistä (uskoakin tarvitaan) paljon enemmän. Ensinmainittu (koko maailma on armahdettu) on ollut tyypillistä juuri mystiikkaan taipuvaisille, ei uskon mittaajille.
Mä mitään usko... kunhan kysyn vaan.

Töölöläinen

  • Vieras
Vs: Mikä usko?
« Vastaus #32 : 29.03.13 - klo:13:23 »
Olen todellakin ihmetellyt ei ainoastaan körttifoorumilla vaan myös aivan todellisessa elämässä.
Miten ihmiset alkavat ojentamaan ja tekemään johtopäätöksiä ihmisten uskon asioista.
Tämän lisäksi tuovat hyvinkin voimakkaasti omia näkemyksiää esille ja sen lisäksi vielä ilmaisevat hieman ivallisesti ihmisen omia perinteitä, kuten esim. herännäisyyttä.
Eiköhän ole niin että ette te enkä minä ole selvillä mitä Jumala haluaa ja tarkoittaa yksittäiselle ihmiselle, Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta.

Minusta on myös aivan turhaa alkaa lainata Raamatun tekstiä tai jatkaa asiasta sivukaupalla josta ei näytä tulevan edes loppua.
Kun ihminen tuo edellä mainittuja mielipiteitänsä näin voimakkasti esiin vuorovaikutus tilanteissa, niin alkaa kyllä minulla hälytyskellot soimaan.

Joten eiköhän olisi hyvä keskittyä siihen oman takapihan siivoukseen.

Tänään katson Herrani ristiinnaulitsemista

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33746
Vs: Mikä usko?
« Vastaus #33 : 29.03.13 - klo:22:08 »
Lapsenusko.

Jos vielä uuden päivän saan, lapsenas auta kasvamaan.
http://www.youtube.com/watch?v=EJHsnKkOocs
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Jampe

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2205
Vs: Mikä usko?
« Vastaus #34 : 30.03.13 - klo:10:24 »
Minusta nämä kaksi ovat sovittamattomasti ristiriidassa keskenään. Tarvitaanko sitä uskoa vai ei? Jos tarvitaan, niin koko maailma ei ole armahdettu.

Kummankinsorttista opetusta olen kristityiltä kirjoittajilta kuullut, jälkimmäistä (uskoakin tarvitaan) paljon enemmän. Ensinmainittu (koko maailma on armahdettu) on ollut tyypillistä juuri mystiikkaan taipuvaisille, ei uskon mittaajille.


Minusta näissä ei ole ristiriitaa. Vikani on se, että puhun liian monin sanoin, mutta tarkoitus oli sanoa että vaikka koko maailma ON armahdettu, niin uskoa tarvitaan siihen että uskotaan tuohon armahdukseen.

Mutta!  Usko ei ole armon ehto. Uskolla ei voi ansaita armoa. Usko ainoastaan vastaanottaa/tarttuu armoon. Armo on olemassa ennen uskomista.  Jos ei ensin ole armoa, ei ole mitään mihin uskoa.
Elämä on ihmisen parasta aikaa -Matti Nykänen-

Poissa juhani

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4178
Vs: Mikä usko?
« Vastaus #35 : 30.03.13 - klo:11:57 »
Olen kertonut riparilaisille, että kun te menette taivaaseen niin siellä tulee vastaan ihan ensimmäisenä käsikynkkää Stalin ja Hitler. He moikkaavat hymyillen teitä.
wilhelmi niskasen jäljillä

Poissa Jampe

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2205
Vs: Mikä usko?
« Vastaus #36 : 30.03.13 - klo:12:04 »
Niinpä!  Tätä ei voi liikaa korostaa.
Elämä on ihmisen parasta aikaa -Matti Nykänen-

Poissa öppiäinen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 6335
Vs: Mikä usko?
« Vastaus #37 : 30.03.13 - klo:12:39 »
Vikani on se, että puhun liian monin sanoin, mutta tarkoitus oli sanoa että vaikka koko maailma ON armahdettu, niin uskoa tarvitaan siihen että uskotaan tuohon armahdukseen.

Minulle sanoja (=rautalankaa) on liian vähän...

Uskoa tarvitaan siihen että uskotaan? No mihin sitä uskomista sitten tarvitaan? Mitä se muuttaa?

Jollei ole uskoa, ei siis voi tarttua armoon. Mitä sellaisella armolla sitten tekee? Sehän on kuin köyhänä nälkäisenä katselisi ruokakaupan notkuvia hyllyjä.

Kyllä usko tuossa kovasti kuulostaa välineeltä, jolla armo hankitaan. Tietysti armon pitää olla olemassa, jotta sen voi hankkia, mutta jollei jollekulle ole annettu välinettä jolla sen voi hankkia, on ihan samantekevää, onko armoa olemassa vai ei.

Eli kyllä se aika lailla rahaan ja ostamiseen rinnastuu, paitsi että uskostaan ei joudu rahan tapaan luopumaan armon hankkiessaan (sinun sanoillasi "armoon tarttuessaan"). Eihän rahallakaan voi ostaa, jollei ole olemassa sitä tuotetta jonka haluaisi ostaa.
Mä mitään usko... kunhan kysyn vaan.

Poissa Jampe

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2205
Vs: Mikä usko?
« Vastaus #38 : 30.03.13 - klo:15:03 »

Jollei ole uskoa, ei siis voi tarttua armoon. Mitä sellaisella armolla sitten tekee?


No yritetään sitten vääntää rautalankaa. Oletetaan että sinulle kerrotaan, että tilillesi on pantu kolme miljoonaa euroa pelkästä antajan hyväsydämisyydestä.

Kuullessasi tämän, uskot asian, ilahdut ja riennät kiittämään antajaa. Alat käyttää varoja jotka sinulle annettiin.

=> Kysymys:

Toiko rahat tilillesi se että uskoit asiaan?  Vai toiko rahat tilillesi se, että antaja oli hyväsydäminen sinua kohtaan? Kumman valitset?

Aivan samalla tavoin on uskomisenkin kanssa. Ensin on julistettu yleinen, koko maailmaa koskeva anteeksiantamus ja vasta tämän julistuksen jälkeen kehotetaan uskomaan siihen. Evankeliumi on kuin tuo rahalahja, antaja kuin Jumala.


Lainaus
Kyllä usko tuossa kovasti kuulostaa välineeltä, jolla armo hankitaan.



Edellisen perusteella nimenomaan ja ehdottomasti ei! Jos asia olisi näin, niin uskon mittaajatkin olisivat tuolloin oikealla asialla.




Lainaus
Tietysti armon pitää olla olemassa, jotta sen voi hankkia, mutta jollei jollekulle ole annettu välinettä jolla sen voi hankkia, on ihan samantekevää, onko armoa olemassa vai ei.


Tähän huomautan ettei armoa meidän tarvitse enää "hankkia". Se on hankittu kertakaikkisesti, lopullisesti ja riittävästi Golgatan ristillä n. 2000 vuotta sitten. On suorastaan hullua kuvitella että ihminen kykenisi hankkimaan itselleen jotenkin armon. Eikö oma kokemuskin jo osoita että on mahdoton täyttää mitä laki sanoo?



Lainaus
Sehän on kuin köyhänä nälkäisenä katselisi ruokakaupan notkuvia hyllyjä.


Näinhän se nimenomaan juuri onkin. Silti uskolla ei ansaita/hankita/osteta/kerjätä/inistä/kitistä/anella/vaihdeta eikä muullakaan tavalla tavoiteta armon osallisuutta. Hinta on yksinkertaisesti liian kallis hankittavaksi. Kristus on maksanut täyden hinnan. Muun puhuminen on armon halventamista.


Tällaisessa opissa jää hyvin vähän, jos ollenkaan tilaa omille töille. Eikö se ole hyvä asia?
Se on myös luterilaisen kirkon uskonkäsitys.  En ymmärrä miksi tällaisella palstalla pitää puolustaa edellämainittuja käsityksiä... -luulisi olevan toisinpäin...
Elämä on ihmisen parasta aikaa -Matti Nykänen-

Poissa Jampe

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2205
Vs: Mikä usko?
« Vastaus #39 : 30.03.13 - klo:15:25 »
Joudun vastailemaan loputtomiin kysymyksiin, vastaankin toki ihan mielelläni kun nyt ei juuri ole muutakaan tekemistä, -mutta sallittakoon minunkin esittää muutama kysymys:


Uskon vaatijan on oltava pakosta myös uskon määrittelijä ja mittaaja.  On täysin loogista että että jos uskoa pidetään armon ansaitsemiskeinona/pääsyvaatimuksena, niin tuolloin on osattava ihmisille kertoa myös tarkalleen millainen uskon tulee olla, miten sen tulee syntyä ja miten voi olla varma uskostaan. (pietistithän ovat huonolla menestyksellä yrittäneet ratkoa näitä, vrt. "armonjärjestys, katumistuntemuksien kokeminen" yms.)

Olen nuorena työskennellyt mielisairaiden parissa joilla ei omasta mielestään ole uskoa, eivätkä jaksaneet edes huolehtia niin raskaista asioista, osa suorastaan kielsikin koko asian, mutta mikä osa oli itseä, mikä sairauden aiheuttamaa ja miten nämä eritellään riittävän luotettavasti?

Ja pliis: älkää olevasti väistäkö vastaamisesta sanomalla että "se jää Jumalan huoleksi"!  Miksi ette saa niin saisi tehdä?  No siksi että ehditte jo vaatimaan uskoa armon saamisen ehtona! Jos siis olet ehtinyt ajatella näin, mietitääs seuraavaksi mitä vastataan kysyjälle kun sairas tulee ovelle kysymään asiaa.  Minulla on tähän kyllä selvä ja yksinkertainen vastaus: Uskominen ei tee autuaaksi vaan Kristuksen ansaitsema armo. Jos sinulle ei siis ole voimaa uskoa niin voit kaivata, jos ei ole voimaa kaivata, voit huokailla mutta jos et jaksa mitään näistä niin minä vastaan että omistat silti kaikki taivaan lahjat ja armon kokonansa, ihan sellaisenasi, ilman uskoa (johon sinulla ei ole voimaa).


Entä mitä sanotaan äidille jonka lapsi ehti kuolla ennenkuin ehti ymmärtävään ikään jossa voidaan olettaa uskon syntyvän?

Pliis älkää paetko mystiikan suojiin sanomalla että "usko on salaisuus jota ihmset eivät voi ymmärtää"  _ tämä on näet pelkkää potaskapuhetta.  Ei usko ole mikään salaisuus vaan se on ilmoitettu avoimesti kaikille luoduille!

Kun mystiikastakaan ei ole takaoveksi, niin mikä eteen?  Itse olen kirkossa istuessani kuullut että Jumala on armollinen ja on antanut ainoan Poikansa kuolla kaikkien luotujen edestä. Kaste riittää, ja jos ei ole ehditty kastaa niin evankeliumi riittää sillä kaste ei ole enempää eikä vähempää kuin evankeliumi itse.

Ei voida aina varmuudella tietää, onko uskoa vai ei. Jokainen tietää omasta kokemuksestaankin ettei itsestäänkään voi olla aina varma. Puhumattakaan siitä onko usko riittävää!

Sen takia ei voida vaatiakaan uskoa armon ehtona sillä muutoin olisi kyettävä aukottomasti selittämään ja mittaamaan "oikea" usko ja sen määrä.
Elämä on ihmisen parasta aikaa -Matti Nykänen-

Poissa mt

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2621
Vs: Mikä usko?
« Vastaus #40 : 30.03.13 - klo:17:20 »
Jos armon voi hankkia, se ei ole armoa vaan palkkio ansiosta. Armo on määritelmän mukaan edellyksetöntä.

Ihminen voi uskoa mitä ja mihin tahansa. Se on omaa, itse päkistettyä uskoa. Siitä olisi hyvä päästä eroon. Itse päkistetty usko on vähän kuin känni. Kännissäkin kuvittelee yhtä ja toista. Krapulassa näkee jo vähän todellisuuttakin, mutta vielä vääristyneesti. Vain selvin päin voi nähdä selvästi, vaikka aina ei näe. Joskus sitten ehkä...

Mt

Poissa Jampe

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2205
Vs: Mikä usko?
« Vastaus #41 : 30.03.13 - klo:17:59 »
Jos armon voi hankkia, se ei ole armoa vaan palkkio ansiosta. Armo on määritelmän mukaan edellyksetöntä.
Mt

Olen samaa mieltä, ja ajatusta voi jatkaa koskemaan myös armon suhdetta uskoon:

Koska armo ON edellytyksetöntä, ei ole mahdollista että uskokaan olisi sen edellytys.

Muuten armo ei ole edellytyksetöntä.  Joko tai.  Ei Lutherkaan hyväksynyt että armoon sotketaan "edes pikkuisen" ehtoja, ei hitustakaan. Lain on saatava olla laki ja armon on saatava olla armo.
Elämä on ihmisen parasta aikaa -Matti Nykänen-

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33746
Vs: Mikä usko?
« Vastaus #42 : 31.03.13 - klo:08:03 »
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Sanneli

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2387
Vs: Mikä usko?
« Vastaus #43 : 31.03.13 - klo:21:52 »
Otteita Roomalaiskirjeestä:
"1:16 Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat, ensin juutalaisille, sitten myös kreikkalaisille.
17 Siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon. Onhan kirjoitettu: "Uskosta vanhurskas saa elää.""

"2:21 Nyt Jumala on kuitenkin laista riippumatta tuonut ilmi vanhurskautensa, josta laki ja profeetat todistavat.
22 Tämä Jumalan vanhurskaus tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen, ja sen saavat omakseen kaikki, jotka uskovat. Kaikki ovat samassa asemassa,
23 sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta
24 mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi.
25 Hänet Jumala on asettanut sovitusuhriksi, hänen verensä tuo sovituksen uskossa vastaanotettavaksi. Näin Jumala on osoittanut vanhurskautensa. Pitkämielisyydessään hän jätti menneen ajan synnit rankaisematta,
26 mutta nyt meidän aikanamme hän osoittaa vanhurskautensa: hän on itse vanhurskas ja tekee vanhurskaaksi sen, joka uskoo Jeesukseen.
27 Onko siis syytä kerskailuun? Siltä on pohja pudonnut pois. Mikä laki on saanut tämän aikaan? Sekö, joka vaatii tekoja? Ei, vaan uskon laki.
28 Katsomme siis, että ihminen tulee vanhurskaaksi, kun hän uskoo, ilman lain vaatimia tekoja."

"4:1 Kun nyt Jumala on tehnyt meidät, jotka uskomme, vanhurskaiksi, meillä on Herramme Jeesuksen Kristuksen ansiosta rauha Jumalan kanssa.
2 Kristus on avannut meille pääsyn tähän armoon, jossa nyt lujasti pysymme. Me riemuitsemme siitä toivosta, että pääsemme Jumalan kirkkauteen."

Armo on Jumalan ja koskee koko maailmaa, sille aamen. Mutta yksittäinen ihminen on vanhurskas ja osallinen Jumalan armosta nimenomaan uskon kautta. Armo ei ole ihmisen omaisuutta.

Markuksen evankeliumista:
"15:15 Hän sanoi heille: "Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille.
16 Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.

Jos lopetettais käyttämästä armoa ja pelastusta synonyymeina.
Se, että puhutaan koko maailmaa koskevasta armosta, johtuu siitä, että Paavali yrittää selittää jengille pelastuksen koskevan kaikkia Kristukseen uskovia kansalaisuudesta huolimatta, ei pelkästään juutalaisia (kuten aiemmin oli ajateltu).

Toinen juttu: onko "mato matkamies maan" -meininki syy vai seuraus? Ei kukaan eikä missään opeta, että oman uskon lujuuteen pitäisi jotenkin erikseen kiinnittää huomiota! Valitettavasti vain on ihmisiä, joiden on vaikea "iloisesti uskoa" tai kokea "parannuksen armoa", vaikka periaatteessa tietävät syntien olevan sovitetut. Oman uskon lujuuden epäily ei ole mikään itseisarvo ja päämäärä vaan kiusaajan työtä! Jutun juju on vain siinä, että heränneiden joukossa myös epäilijät kelpaavat, toisin kuin joissain muissa porukoissa, joissa on pakko uskoa iloisesti tai joissa pitää tuntea parannuksen armo voidakseen sanoa uskovansa.
"Kun oma pohja vajoaa Niin armo yhä kannattaa. Sen päällä, niin kuin kallion Minulla turvapaikka on."
Parhain terveisin Sanna

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21732
Vs: Mikä usko?
« Vastaus #44 : 31.03.13 - klo:22:05 »
Kiitos Sanneli näistä kaikista rohkaisevista raamatunkohdista...
sekä ajatuksistasi.
Tuo viimeinen kappaleesi on minun "akilleen kantapää" vai miksikä sitä pitäisi sanoa.
En tiedä mikä minussa on vialla? Vai onko mikään? Mutta arkuutta, epäilyä, pelkoa, huonoa itsetuntoa on...
Ilo ja rohkeus ajoittain kateissa, ajoittain mielestäni iloakin koen.
Olen aika herkkä, hiljainen, syrjään vetäytyvä.
Lapsuuden vaikeat ajat ja olosuhteet vaikuttavat minussa tänään paljon enemmän kuin näen ja ymmärrän.
Lauluharrastus on minua auttanut ja rohkaissut aivan suunnattomasti...samoin tämä foorumi,
kiitos ystävät!  :eusa_pray: :eusa_angel: :039: