Mitä enemmän pohdin näitä uskonasioita ja yritän saada siihen järkeä, sen vähemmän niissä on mitään järkeä, enkä pääse puusta pitemmälle, vaan jumitun siihen samaan lähtöasetelmaan.
En oikein näe omakseni tuota perinteistä näkemystä asioista, eli pelastus helvetiltä tarjotaan uskomalla Jeesuksen jumalalliseen olemassaoloon... Mielestäni se on kaikkein absurdein vaihtoehto, koska tavallaan tämä Jumala pelastaa meidät itseltään.
Kuitenkaan mikään muu vaihtoehto ei ole sen järkevämpi. Monet asiat, mitä Jeesus sanoi, eivät ole sinnepäinkään, mitä tämä traditionaali kristinusko opettaa, eivätkä oikeastaan minnekäänpäin.
Joskus katsoin järkevänä sellaista näkemystä, että Jeesus tuli vapauttamaan köyhät. Mielestäni se onkin osittain aika terve peruste. Monissa raamatunkohdissa penätään sellaista tietynlaista kommunismia Jeesuksen aatteena, kaikille tasapuolisesti ruokaa...
Mutta ei se voi koko totuus olla, koska juuri kukaan ei ole tätä näkemystä omaksunut.
Palatakseni vielä hetkeksi tuohon kadotus/helvetti-asiaan. En ymmärrä, miksi Jeesus sanoi yhdellä kohtaa, ettei tullut tuomitsemaan ihmisiä kadotukseen, vaan pelastamaan heidät (meidät). Kuitenkin ihmisiä ilmeisesti tuomitaan kadotukseen, eikä missään sanota Jeesuksen kuitenkaan epäonnistuneen. Jompikumpi väittämä, Jeesuksen onnistuminen tai kadotuksen todellisuus, ovat siis väärin. Ellen ole taaskin ymmärtänyt joitain asioita päin honkia.
Ja koska tämä nyt meni niin sekavaksi, lisätään sekavuutta entisestään. Eli olen hieman tullut skeptiseksi siitäkin, josko kuolemanjälkeistä elämää on, tai että se ainakaan olisi se pelastus. Nimittäin alkukielessä sana iankaikkinen (kreikk. aion) kääntyy myös sanoiksi elinikä, aikakausi, sukupolvi. Joka tapauksessa se on mitattavaa aikaa merkitsevä sana, sillä on alku ja loppu. Samaa sanaa käytetään niin ikuisesta elämästä kuin ikuisesta kadotuksestakin. Miten tämä on oikein mahdollista, kuka on hakoteillä (minä vai muut)?
Kun näitä asioita tasapuolisesti pohtii, pääsee siihen, etten ole ottanut tolkkua oikeastaan mistään raamatunkohdasta tai ylipäätään Raamatusta, Jumalasta ja Jeesuksesta. Aina luulen, että nyt on kaikki selvillä, muttei olekaan.
Mikä olisi kaikkein järkevintä tässä tilanteessa? Lakata pohtimasta ja vain elää elämä iloisena, vai jatkaa sinnikkäästi totuuden löytämistä?