Polvileikkauksen jälkeen minulla oli vaikeuksia päästä Panacodista eroon. Olen näköjään herkkä opiaateille. Naureskelin, kun lääkäri ei antanut 94v äidilleni opiaattia, kun siitä voi tulla riipuvaiseksi.
Minä kysyin jo kertaalleen oliko näin, kun tätä kerrottiin klinikalla vitsinä jo 70-luvulla. Ei Seppos vastannu joten ehken oli mutta saahan hyvää vitsiä kertoa uudestaan, Oon tehny niin itte, kun sairaanhoitajat kiälsi kandia antamasta infarktipotilaalle 85v opiaattia suoneen samasta syystä... ja siinä oli vähäsen ittekoettua mukana.
Minuu kävi kipeimmin, kun hammaslääkäri joutu poraamaan yläetuhampaat juureen saakka auki eikä voitu välittää siitä puutuko ne vai ei. Terävä vihlova kipu on ilkeempi, kun tylppä sanovat. Vaikka sitä sanotaan niin paljo ja monenlaista.
Tästä kivusta oli keskustelu ja se aina virii uudestaan meitin ammattiliiton palstalla. Poikkesin kattomassa mitä on, ja kahesti kun se virii aina uudestaan, kus lääkäriin sattuu kans. Tuumaus on, että jos vanhuksena saatais siedettävän turvallinen kipulääke niinku on tuo Panacod ja se viel pitää hyväl tuulel, nii se myö valittas.
Tämän hetken ongelmana on että kontrollia on täs maas enempi kun toimen lääkärei. Apteekista menee sana ja VALVIRA napsii taikka rajaa oikeuksii. Soittelin jälleen kiarrosta, mitä niille kuuluu kun jäi tänne kun itte rupesin ammatinvaihtoon ja muutin täältä kokonaan sinne Joensuuhu, johon haikailen. Järkytyin vähäae, kyllä sen verrabn tunsin muutamaa eritoten hyvää lääkäriä ja uudemmis tutuis oli myös. Oma neurologi ilmottaa että mulle pitäs jostain saaha diatsepaameja, yleensä sanotaan että betsodiatsepiineja, kun niil kupeerataa kohtaukset kun hän ei kirjota eikä piä hyvän että miä kirjottasin ite. Vähät siitä, mikjä on annos kun niitä saa päivämäärälleen halutessaan seurata, ja käyttöö olen itte tarkoin valvonnu ettei vaan mene yli mistään , oli mikä oli, ennemmin ali. Jos joku psykiatri. Kun ne ei tasan rupee jonku pamitohtoriks, vaikka olishan se kepee homma kun piän paree että puhun totta. Sekin olis etuna.
Että hoitoo ei saa, ja varmaseutit on vissii ruvennu korvaamaa meiän hyvät osaavat sairaanhoitajat. Oli tarvis rasvasiepparia, ei tyttö myy vaa pitää luentoo viijest ateriast ja tenttaa kalorit. MAinuu nauratti paitti kotona järkytti.
Terveyskeskuksee pääsin. Elokuus varasin aikaa. Lokakuus oli hoitajan aika ja hgän päätti minkä tiäsin että lääkäriin olis tarvis. Aika oli äskettäin, siis marraskuus.
Kuka täs järjestelmäs tekis tyätä? Kiitokseks saa liika useest sättimiset, jotka perustiuu insinööritiatoon ja luuloon siit mitä ihmises on sisäl. Miän kun sanon ettei ne osaa tät tautii HUSin neurol, saan kuulla sen saman puheen jonka ooin pitänny itte liika monta kertaa kun nuari olin, en miä ole niin puhunnu vuasii ilman tiatoo että mitä kuka teki ja kuka luuli ja mitä. Sanoin et lopeta jo, miä olen sul kolleeka, ne ei osaa kun ei osaa ellei ole oppin viime vuasin. Mist ne osaois kun kukaa ei opeta muuta kun liuotushoitoo, kun työkenttä jaettii 80-luvul, nyt påitäs vissii muuttaa kuopioo jos on tämmöne tauti.
Enhä miä sitä, sanoin että hoietaas tää verenpaine nyt. Loppuu lääkkeet.
Hän hoiti ja hyväst hoiti. Tykkäsin siitä Mirasta kovast. Ikävä tulee jos maalle muutan. Taikka täält nähen maaseutuu on Kotkakii.