Kävin opiskeluaikana muutama vuosi sitten kerran STI:n tiloissa. Priscilla-yhdistys piti siellä jonkinlaisen luennon tai keskustelutilaisuuden, menin mielenkiinnosta. Soili Haverinen (nykyään töissä OPKOlla?) alusti aiheesta tasa-arvo yhteiskunnassa ja kirkossa. Hänen lähtökohtansa oli, että tasa-arvo on upea asia ja että naiset ovat saavuttaneet paljon siihen nähden, kuinka vaikeassa asemassa he ovat (kirkonkin) historiassa usein olleet. Tästä Haverinen päätyi kuitenkin siihen ajatukseen, että tasa-arvon olisi tullut pysähtyä johonkin lähihistorian hetkeen, koska nyt on menty jo liian pitkälle (=pappisvirkaan).
Priscilla on siis niiden naisteologien yhdistys, jotka eivät hyväksy naisten pappisvirkaa. Koko tapahtuma osanottajineen (n. 30 henkeä), keskusteluineen, perusteluineen ja itse yhdistys olemassaoloineen oli minulle niin monimutkainen kokemus, että minulta meni monta viikkoa siitä toipumiseen. En tiedä, oliko tapahtuma tai Priscilla-yhdistys STI:n varsinaista toimintaa vai tarjosiko STI sille vain tilat, joten olen varmaankin jäävi sanomaan mitään STI:n toiminnasta tällä perusteella. Tämän kokemuksen ja STI:n julkaisujen perusteella STI kuitenkin aiheuttaa minulle kymiä väreitä, semminkin kun - kuten Hölkänen jo kommentoikin - körttiläisenä akateeminen teologia tutkimustuloksineen ei tuota minulle minkäänlaisia hengellisiä ongelmia. En siis koe tarvinneeni STI:n edustamaa "vaihtoehtoista" teologista tutkimusta mihinkään, minulle on riittänyt yliopiston avoin ja keskusteleva ilmapiiri.