Satmanin ja mintun pyynnöstä tässä saarnani, jollainen tuli kyhättyä. Kiitos kaikille tekstistä ajatuksiaan esittäneille!
Tämän pyhäpäivän evankeliumiteksti on kirjoitettuna Luukkaan evankeliumin 16. luvussa jakeesta 1 jakeeseen 9. Nousemme sitä kuulemaan.
1. Jeesus puhui sitten opetuslapsilleen: "Oli rikas mies, jolla oli taloudenhoitaja. Hänelle kanneltiin, että taloudenhoitaja tuhlasi hänen omaisuuttaan. 2. Hän kutsui tämän luokseen ja sanoi: 'Mitä minä sinusta kuulen! Tee tili toimistasi, minun talouttani sinä et enää hoida.' 3. Mies mietti: 'Mitä minä nyt teen? Isäntä panee minut pois taloudenhoitajan toimesta. Kaivaa en jaksa, kerjätä en kehtaa. 4. - Nytpä tiedän! Järjestän niin, että toiset ottavat minut taloonsa, kun joudun lähtemään työpaikastani.' 5. Hän kutsui isäntänsä velalliset vuoron perään luokseen. 'Paljonko olet velkaa isännälleni?' hän kysyi ensimmäiseltä. 6. 'Sata astiaa öljyä', tämä vastasi. Taloudenhoitaja sanoi: 'Tässä on velkakirjasi, istu ja merkitse äkkiä viisikymmentä.' 7. Sitten hän kysyi toiselta: 'Entä sinä, paljonko sinä olet velkaa?' Tämä vastasi: 'Sata tynnyriä vehnää.' Taloudenhoitaja sanoi: 'Tässä on velkakirjasi, merkitse kahdeksankymmentä.'"
8. Ja Herra kehui epärehellisen taloudenhoitajan viisautta. Hän sanoi:
"Tämän maailman lapset menettelevät toisiaan kohtaan viisaammin kuin valon lapset. 9. Minä sanonkin teille: hankkikaa väärällä rikkaudella ystäviä, jotka ottavat teidät iäisiin asuntoihin, kun tuota rikkautta ei enää ole.
Tämän päivän evankeliumitekstiä on perinteisesti pidetty yhtenä vaikeimmin selitettävistä uuden testamentin kertomuksista. Raamatun selitysteosten sivut ovat varmaankin viime päivinä kahisseet ja tuskanhiki on noussut monen saarnaajan otsalle. Eikä ihme, sillä tuntuuhan Jeesuksen vertaus peräti oudolta. Taloudenhoitaja siis jää kiinni isäntänsä rahojen haaskaamisesta, ja sitten hän vielä väärentää velkakirjat, jotta saisi töitä niiltä jotka olivat isännälle velkaa. Ja sen jälkeen toimintaa kehutaan. Herääkin monenlaisia kysymyksiä: Kuka haluaisi palkata työntekijäkseen henkilön, joka juuri on osoittautunut vilpilliseksi? Miksi taloudenhoitajan viisautta kiiteltiin? Mitä on tekstissä mainittu väärä rikkaus ja miksi sillä pitäisi hankkia ystäviä? Miten ystävät voivat iäisiin asuntoihin ottaa ja mitä ne sellaiset asunnot ovat?
Raamatun sana osoittautuu yllättäväksi. Ensimmäiseksi ajattelisi, että Jeesuksen puheellaan pitäisi moralisoida häikäilemättömän ja keinoja kaihtamattoman taloudenhoitajan menettelyä, mutta hän menetteleekin toisin. Hän kehuukin rötösherraa älykkäästä toiminnasta. Jeesus siis näyttää tässä kehuvan epärehellistä toimintaa. Mutta tällainen taas olisi ristiriidassa Jeesuksen muiden opetuksien kanssa. Jeesuksen vertauksen ydinajatus täytyykin olla jossain muualla kuin epärehellisyyden ylistyksessä. Täytyykin olla niin, että Jeesus ei ylistä vääryyttä, vaan viisautta toimia nopeasti, hyvin valittuna hetkenä. Kehumisen aiheena ei siis ollut miehen kehno moraali, vaan hänen kaukokatseisuutensa ja toimintatarmonsa, kun piti selviytyä toivottomasta tilanteesta.
Jeesus käytti opetuksessaan yleensäkin paljon kertomuksia. Kertomukset toimivan välineenä viestin välittämiseen. Tämän päivän aiheena on uskollisuus Jumalan lahjojen hoitamisessa. Tämän vertauksen kautta Jeesus ei sittenkään kehota meitä epärehellisyyteen vaan viisaaseen toimintaan Jumalan lahjojen hoitajina. Jeesushan sanoi suoraan, että huoneenhaltija oli väärämielinen, ja jotta kukaan ei ymmärtäisi vertausta väärin, hän liitti lopuksi kehotuksen olla uskollinen väärän mammonan hoidossa. Ja heti seuraavissa jakeissa Jeesus sanoo: "Joka on vähimmässä luotettava, se on luotettava paljossakin, ja joka on vähimmässä vilpillinen, se on vilpillinen myös paljossa. Jos te ette luotettavasti hoida väärää rikkautta, kuka uskoo teille todellista?”
Näyttää siltä, että tässä puhutaan taloudenhoitajan "jatketusta" rikoksesta. Hän siis jo kerran epärehellisyydestä kiinni jääneenä jatkaa harrastustaan yrittääkseen varmistaa uuden työpaikan kiitollisuudenvelassa olevien asiakkaiden luona. Mutta toisenkinlainen selitys voi olla mahdollinen. Jos taloudenhoitaja pienensi velkakirjoja vain korkojen osalta, hän olikin sankari. Mooseksen laki kielsi nimittäin koron ottamisen. Vaikka kohdassa ei suoraan mainitakaan korkoa, saattoi viralliseen velkakirjaan kirjoitettava uusi summa olla nimenomaan koroton määrä. Näin ollen ovela mies olisi pysynyt lain puitteissa, mutta sai siitä huolimatta hankituksi useita ystäviä.
Kertomus joka tapauksessa muistuttaa meitä monenlaisista asioista. Ensinnäkin tilinteosta. Olemme kukin oman elämämme taloudenhoitajia. Jumalan edessä joudumme tilintarkastuksiin päivittäin ja joudumme myöntämään, että ”huonosti suoritin tehtävän sen, päiväni palvelus puutteellinen.” Kerran on myös lopullisen tilinteon hetki kun Jeesus tulee kuninkaana takaisin. Silloin meillä on lohdutuksena vain se, että Kristus on velkamme maksanut. Jos olemme Jeesuksen panneet toivomme eläessämme, saamme kuulla nämä sanat: ”Sinun syntivelkasi on mittaamattoman suuri. Mutta minä maksoin sen jo, se on maksettu ja kuitattu, se on poispyyhitty, jo ristillä armahdin sinut.”. Velkakirjaasi siis kirjoitettiin Golgatan ristillä Jeesuksen verellä: Kuitataan maksetuksi. Ja pyhässä kasteessasi sinullekin henkilökohtaisesti tuo mitätöity velkakirjasi ojennettiin. Paljonko annat sille arvoa?
Kertomus muistuttaa myös omaisuuden hoitamisesta. Olemme saaneet Jumalalta niin paljon hyvää. Olemme saaneet hengellisiä ja materiaalisia lahjoja, erilaisia kykyjä, varallisuutta ja paljon muuta. Miten olemme käyttäneet niitä? Miten olemme palvelleet niillä lähimmäisiämme? Omaisuuden omistaminen ei ole syntiä, mutta sen käyttöön liittyy vastuu. Joka on käyttänyt omaisuuttaan lähimmäistensä hyväksi, on toiminut vastuullisesti.
Kertomus voi muistuttaa myös siitä, että kun on oikea hetki, on toimittava nokkelasti, nopeasti, älykkäästi ja viisaasti. Toista hetkeä ei nimittäin ehkä enää tule. Väärän taloudenhoitajan esimerkkikertomuksen opetus ei siis liity toiminnan moraaliin, vaan menettelytavan nokkeluuteen: roistonkin oveluudesta voi jotain oppia tarvitsematta itse sortua rikollisuuteen. Kertomuksen opetus on tämä: Älä ohita elämäsi tilaisuutta ratkaisevalla hetkellä. Tämä on muistettava myös silloin, kun on etsikkoaikamme, kun Jumala kutsuu. Viisasta on silloin vastata hänen kutsuunsa. Älykkäät ja nokkelat keinot ovat varmaankin suositeltavia myös evankeliumin levitystyössä. Pelastukseen ei vaadita korkeaa älykkyyttä, vaan sen voi vastaanottaa jokainen. Mutta se, joka on älyn lahjoja saanut, on saanut ne Jumalalta, ja siksi hänen on niitä käytettävä Jumalan kunniaksi ja lähimmäisten parhaaksi.
Uskollisuus Jumalan lahjojen hoitamisessa näkyy siinä, ettemme lykkää mahdollisuuksiamme toimia jonnekin tulevaisuuteen. Myös tänään kuulemassamme Pietarin kirjeen kohdassa meitä muistutetaan samasta asiasta. Kaikki ymmärrys, viisaus ja rakkaus sekä lähimmäistä että koko luomakuntaa kohtaan on laitettava käyttöön tässä ja nyt. Viisaaseen taloudenhoitoon kuluu koko luomakunnan huomioon ottaminen. Mieleeni tulee tässä myös ihmiskuntaa uhkaavaa ilmastonmuutos, joka johtuu omasta itsekkyydestämme ja kerskakulutuksestamme, mutta on vielä myös torjuttavissa, jos tahtoa on.
Kertomuksen lopussa Jeesus puhuu siitä kuinka maailman lapsi, tuo taloudenhoitaja, on esimerkkinä valon lapsille, siis Jeesuksen seuraajille. Tämä tietysti kirpaisee meitä. Mutta on tarpeellista muistuttaa meitä siitä, että kun jotain olemme saaneet, se on tarkoitus laittaa käyttöön. Taloudenhoitajassa esimerkillistä oli se, että hän laittoi kaiken taitonsa ja oveluutensa likoon.
Vaikka taloudenhoitajan keinot olivatkin kyseenalaisia, hänen ajatteli kuitenkin tulevaisuuttaan. Hän pyrki toiminaan niin, että hänellä on toimeentuloa tulevaisuudessakin. Kertomus voi auttaa meitäkin miettimään tulevaisuuttamme. Missä vietämme iäisyytemme? Miten pääsemme taivaaseen? Tähän ei ole poppakonsteja, vaan Kristuksen veri, joka vie meidät taivaaseen.
Entä kertomuksen väärällä rikkaudella ystävien hankkiminen? Rahalla ei varmaankaan tosi ystäviä hankita. Ehkä väärä rikkaus tarkoittaa tässä vain maallista mammonaa. Kun käytämme sitä lähimmäistemme hyväksi, palvelemme samalla Kristusta. Jeesus puhuu myös iäisistä asunnoista. Taivaan koti on tärkein sijoituskohteemme. Paljonko olemme valmiita sijoittamaan siihen?
Voidaan myös ajatella, että tämän maailman lapsilla Jeesus tarkoittaa niitä, jotka ovat epäuskon tietä kulkemassa kohti kadotusta. He eivät usko Jeesukseen, vaan ovat tehneet itselleen omia epäjumalia, turvaavat vääriin asioihin elämässään ja pelastavat vain omansa nahkansa, niin kuin kertomuksen taloudenhoitaja. Valon lapsi, siis Jumalan herättämä ihminen, sen sijaan ymmärtää että hänen on tehtävä tili Jumalalle. Jos Jumala tekee samoin kuin rikas mies taloudenhoitajalleen, silloin ei meitä auta mammona eivätkä maalliset ystävät. Silloin tarvitaankin todellinen Ystävä, sellainen Ystävä, joka uhraa itsensä kuolemaan meidänkin edestämme, antaa synnit anteeksi, elämän ja autuuden, armosta ja ilmaiseksi. Onko sinulla tällainen Ystävä?
Jeesuksen opetuksen loppu on sarkastinen. Eli hankkikaa tekin "väärällä mammonalla" itsellenne ystäviä. Jospa he sitten ottavat teidät iäisiin asuntoihin, kun viimeinen päivä koittaa. Piikkinä tässä ivassa on, että rahalla ei voi sellaisia ystäviä, eikä yleensäkään todellisia ystäviä, hankkia. Kun Jumala ottaa väärät taloudenhoitajat tilille ei heille löydy auttajaa. Kun velkakirjat katsotaan, silloin ihmisen turvana voi olla ainoastaan Jumalan armo. Viimeisenä päivänä ei maallinen rikkaus meitä auta.
Kun Jumala tulee vaatii meitä tilille velkakirjojen kanssa, saatamme järkyttyä, sillä huomaamme, että niissä on paljon sellaista, joista meillä paatuneilla ja omahyväisillä ihmisillä on korkeintaan kalpea aavistus. Oikea parannuksen teko merkitsee täydellistä vararikkoa Jumalan edessä. Vain silloin Jeesus saa olla syntisten Vapahtaja. Silloin huomaamme, että velkakirjamme on jo Jeesuksen allekirjoituksella kuitattu maksetuksi. Silloin meillä on Ystävä, joka ottaa meidät iäisiin asuntoihin viimeisenä päivänä. Tähän Ystävään turvatkaamme!
