Saako körttiläinen uskoa?

[TeppoV]

Olen evankelis-luterilainen kristitty, ja herätysliikkeistä minua on ollut lähinnä evankelisuus, koska siellä olen saanut selkeää raamattuopetusta ja armoa on julistettu vapaasti, synnit saan uskoa anteeksi annetuiksi, onhan Jeesus Golgatalla lunastanut minutkin ja olen kastettu hänen omakseen. Olen toiminut SLEY:n maallikkosaarnaajana.

Olen kuitenkin nyt vieraantunut SLEY:stä, koska
1) muutin 2v. sitten pohjois-savoon, missä evankelinen liike ei käytännössä toimi
2) SLEY:n naispappeuskannat ovat muuttuneet niin jyrkiksi että en voi kannattaa sellaista toimintaa, sillä hyväksyn itse ilman muuta naispappeuden

Körttiseuroissa on joskus tullut käytyä, ja pari kertaa herättäjuhlilla. Jonkin verran on häirinnyt se, että raamattuopetusta ei ole näissä kulunut eikä syntiselle ihmiselle kuten minulle ole julistettu syntejä anteeksi. En saa sielulleni rauhaa sellaisesta julistuksesta, josta ei käy ilmi, saanko tällaisena uskoa syntini olevan anteeksi annetut.

Onko pelastusvarmuus todellakin harhaoppista herännäisyydessä? Miksei evankeliumia julisteta? Miksi pitää jäädä epävarmuudessa odottamaan armon vilauksia? Tällaisia mietin.

[Laura]

Onko pelastusvarmuus todellakin harhaoppista herännäisyydessä? Miksei evankeliumia julisteta? Miksi pitää jäädä epävarmuudessa odottamaan armon vilauksia? Tällaisia mietin.

Edelleenkään, en ole mikään teologi, mutta oman ymmärrykseni mukaan, jos nyt ei ihan harhaoppista, niin ainakin melko vierasta. Ts. en ole itse ainakaan törmännyt. Ja omasta mielestäni pelastusvarmuuden julistaminen tuntuu jotenkin tekopyhältä, koska kukaan muu kuin Jumala ei loppujen lopuksi voi pelastuksestani lopullista sanaa sanoa. Olisi tietysti ihanaa, ettei tarvitsisi epävarmuudessa odottaa, mutta näin itse asian näen, ettei pelastusvarmuutta maan päällä oikein voi kukaan julistaa.

[TeppoV]

Edelleenkään, en ole mikään teologi, mutta oman ymmärrykseni mukaan, jos nyt ei ihan harhaoppista, niin ainakin melko vierasta. Ts. en ole itse ainakaan törmännyt. Ja omasta mielestäni pelastusvarmuuden julistaminen tuntuu jotenkin tekopyhältä, koska kukaan muu kuin Jumala ei loppujen lopuksi voi pelastuksestani lopullista sanaa sanoa. Olisi tietysti ihanaa, ettei tarvitsisi epävarmuudessa odottaa, mutta näin itse asian näen, ettei pelastusvarmuutta maan päällä oikein voi kukaan julistaa.

Minusta olisi kamalaa, jos en saisi uskoa olevani Jumalan lapsi. Miten voi saada sielulleen rauhan, jos pitää jäädä elämän tärkeimmästä asiasta epävarmuuteen? Korostan sitä, että pelastusvarmuus EI johdu ihmisen omista ominaisuuksista, uskosta, pyhyydestä tai teoista, vaan Jumalan teoista, siis siitä, että Jeesus on koko maailman synnit sovittanut, siis myös minun. Siksi saan uskossa tarrata tähän. Eikö se ole armon halveksimista, jos ei armoa omalle kohdalleen usko?

Näen pelastusvarmuuden sielunhoidollisena asiana. "Jos luoksesi en pääse voittajana, saan tappioni tuoda kuitenkin"

[vaivainen mato]

Hyvä TeppoV! Varpaisjärvellä on PR:n Riittavaimon kotitalo, Koskenniemen Seuratupa. Siellä on ollut seuroja kesäisin, väh. kerran kuukaudessa. Seuraavat seurat ovat su 5.8.2007 klo 11.30.
Sanan jakajanakin voit toimia. Lisätietoja Varpaisjärven kotisivuilta.

[TeppoV]

Hyvä TeppoV! Varpaisjärvellä on PR:n Riittavaimon kotitalo, Koskenniemen Seuratupa. Siellä on ollut seuroja kesäisin, väh. kerran kuukaudessa. Seuraavat seurat ovat su 5.8.2007 klo 11.30.
Sanan jakajanakin voit toimia. Lisätietoja Varpaisjärven kotisivuilta.

Kiitos tiedosta, tiedän kyllä paikan, olen siellä käynyt joskus. Valitettavasti en pääse noihin seuroihin mukaan sillä tuolloin saarnaan pielaveden kirkossa klo 10 Gideonien (joihin kuulun) kirkkopyhässä.

[Salis]

Minusta olisi kamalaa, jos en saisi uskoa olevani Jumalan lapsi.

Saa kai siihen uskoa. Olemme kaikki Jumalan lapsia.

Miten voi saada sielulleen rauhan, jos pitää jäädä elämän tärkeimmästä asiasta epävarmuuteen?

Elämämme on täynnä epävarmuuksia. Miksei sitten uskossaankin voi olla epävarma tai epäileväinen?

[TeppoV]

Elämämme on täynnä epävarmuuksia. Miksei sitten uskossaankin voi olla epävarma tai epäileväinen?

Saa saa, mutta pointtini onkin se, että mitä pahaa siinä on, jos uskoo olevansa pelastettu Jeesuksen työn tähden ja iloitsee tästä autuudestaan?

[Laura]

Saa saa, mutta pointtini onkin se, että mitä pahaa siinä on, jos uskoo olevansa pelastettu Jeesuksen työn tähden ja iloitsee tästä autuudestaan?

Mitä pahaa on siinä, että ei ole uskossaan niin varma ja iloitse autuudestaan? (En arvosta huutamista, eli CAPSLOKKAAMISTA. Se tuntuu vähän loukkaavalta, to be honest.)

[TeppoV]

Mitä pahaa on siinä, että ei ole uskossaan niin varma ja iloitse autuudestaan? (En arvosta huutamista, eli CAPSLOKKAAMISTA. Se tuntuu vähän loukkaavalta, to be honest.)

Voi hyvänen aika. Enhän minä ole sanonut että siinä olisi mitään pahaa. Paitsi että itselleni en kylläkään saisi sielulleni rauhaa, jos en saisi autuudestani iloita.

Vielä kerran sanon, että ihmettelen vain sitä, että miksi se on körttiläisille myrkkyä, jos joku kertoo uskovansa Jeesukseen ja iloitsee autuudestaan? Miksi pitäisi vain synkkänä kieriskellä murehtimassa pahuuttaan ilman että saisi ottaa armon vastaan? Minun sydämeni ainakin on sellainen sontaläjä, että sitä pahempi löyhkä sieltä nuosee, mitä enemmän sitä kaivan. Siksi ainoa toivoni on, että katson Jeesuksen ristiin.

Jos ja kun Jeesus kerran on sovittanut kaikkien synnit ja lunastanut Perkeleen vallasta ja minut on vieläpä kastettukin hänen omakseen, niin miksi minun pitäisi olla epävarma pelastuksestani? Eikö epävarmuus jotenkin aliarvioi Jeesuksen ristin työtä?

[Laura]

Se on hyvä, jos itsellesi kaikki on varmaa ja selvää. Minulle, yksilönä, ei ole. En voi yhtyä siihenkään, että kaikille körteille olisi myrkkyä, jos sanoo uskovansa Jeesukseen. Minusta se ainakin on melko hienoa. Varsinkin, jos tuntee itsensä vielä autuaaksi, vielä parempi. Edelleen itse autuuden tunnetta odotellessa.

[seppos]

Mitä pahaa on siinä, että ei ole uskossaan niin varma ja iloitse autuudestaan? (En arvosta huutamista, eli CAPSLOKKAAMISTA. Se tuntuu vähän loukkaavalta, to be honest.)

Voi hyvänen aika. Enhän minä ole sanonut että siinä olisi mitään pahaa. Paitsi että itselleni en kylläkään saisi sielulleni rauhaa, jos en saisi autuudestani iloita.

Vielä kerran sanon, että ihmettelen vain sitä, että miksi se on körttiläisille myrkkyä, jos joku kertoo uskovansa Jeesukseen ja iloitsee autuudestaan? Miksi pitäisi vain synkkänä kieriskellä murehtimassa pahuuttaan ilman että saisi ottaa armon vastaan?

Jos ja kun Jeesus kerran on sovittanut kaikkien synnit ja lunastanut Perkeleen vallasta ja minut on vieläpä kastettukin hänen omakseen, niin miksi minun pitäisi olla epävarma pelastuksestani? Eikö epävarmuus jotenkin aliarvioi Jeesuksen ristin työtä?

Eikös Paavo ja Hedberg keskustelleet tästä Venellin häissä Espoossa pääsemättä yhteisymmärrykseen?

Kysymys voidaan asettaa tietysti toisinkin päin. Epävarmuus lisää Jeesuksen ristin työn arvoa, kun se ei ole niin helppoa. Olen käännynnäinen körttiläisenä ja kun en voinut tuota pelastusarmoa pitää totena ihan noin vain, tapahtuu mitä tapahtuu elämässä, minusta tuli sitten körttiläinen. Se ei tarkoita, että uskoni Jumalaan olisi huonompi tai heikompi, vaan uskoni itseeni sitä on.

[Liisa]

Vielä kerran sanon, että ihmettelen vain sitä, että miksi se on körttiläisille myrkkyä, jos joku kertoo uskovansa Jeesukseen ja iloitsee autuudestaan?

En minä sitä pahana pitäisi. Ei vaan ole körteille tyypillistä pelastusvarmuus. Mutta jos joku on varma ja iloinen uskostaan, suotakoon se toki. Hyvä niin.

Miksi pitäisi vain synkkänä kieriskellä murehtimassa pahuuttaan ilman että saisi ottaa armon vastaan? Minun sydämeni ainakin on sellainen sontaläjä, että sitä pahempi löyhkä sieltä nuosee, mitä enemmän sitä kaivan. Siksi ainoa toivoni on, että katson Jeesuksen ristiin.

Jos ja kun Jeesus kerran on sovittanut kaikkien synnit ja lunastanut Perkeleen vallasta ja minut on vieläpä kastettukin hänen omakseen, niin miksi minun pitäisi olla epävarma pelastuksestani? Eikö epävarmuus jotenkin aliarvioi Jeesuksen ristin työtä?

Ei ole körttiläisillä kovin kummoista uskonvarmuutta. Siksipä epävarmoja pelastuksesta ollaan ja parempaa vaan toivotaan. Armoa toivotaan, kun ei enempään varmuuteen kyetä. Ajattelen minä.

[Salis]

Jos ja kun Jeesus kerran on sovittanut kaikkien synnit ja lunastanut Perkeleen vallasta ja minut on vieläpä kastettukin hänen omakseen, niin miksi minun pitäisi olla epävarma pelastuksestani? Eikö epävarmuus jotenkin aliarvioi Jeesuksen ristin työtä?

Taisi Tuomaskin aikoinaan epäille, että mihin tässä oikein ollaan menossa. Olen kovin epävarma siitä, olenko minä pelastettu vaikka kristitty olenkin.

Se on hyvä, jos itsellesi kaikki on varmaa ja selvää. Minulle, yksilönä, ei ole. En voi yhtyä siihenkään, että kaikille körteille olisi myrkkyä, jos sanoo uskovansa Jeesukseen. Minusta se ainakin on melko hienoa. Varsinkin, jos tuntee itsensä vielä autuaaksi, vielä parempi. Edelleen itse autuuden tunnetta odotellessa.

 :lol: Sinäpä sen sanoit. Tässä sitä pelastuksen ja autuuden tunnetta odotellaan.  :roll:

[Liisa]

Körttiseuroissa on joskus tullut käytyä, ja pari kertaa herättäjuhlilla. Jonkin verran on häirinnyt se, että raamattuopetusta ei ole näissä kulunut eikä syntiselle ihmiselle kuten minulle ole julistettu syntejä anteeksi. En saa sielulleni rauhaa sellaisesta julistuksesta, josta ei käy ilmi, saanko tällaisena uskoa syntini olevan anteeksi annetut.

Käy seuroissa toki jatkossakin, jospa sieltä jotain löytyisi. Raamattutuntihan herättäjäjuhlilla on, viimeksi Lahdessa otsikolla Jumalan kasvojen salaisuus.

[TeppoV]

Se ei tarkoita, että uskoni Jumalaan olisi huonompi tai heikompi, vaan uskoni itseeni sitä on.

Minunkin uskoni itseeni on erittäin huono. Eikä ole usko Jumalaankaan häävi. En voi kerskua uskollani, pyhitykselläni, hyvyydelläni, tai millään. En myöskään nöyryydelläni   Olen syntinen ja paha ihminen.

Mutta Jeesus on hyvä. Siksi uskon, että lähellä kuoleman rajan, näen lempeät kasvot Vapahtajan.