Aamuhartaus 23

[Riitta-mummi]

Jeesus sana elämän

https://www.youtube.com/watch?v=QwRXkYNO1Ps

[Pena]

Ja se sana, mitä nykyaikanakin kuulemme, tuomitsee toiset iankaikkiseen kadotukseen, toiset iankaikkiseen elämään. Jos me tunnemme itsemme mahdottomiksi siihen armoon, mitä me Jumalalta saamme, emme silloin pääse pahentumaan emmekä loukkaantumaan siihen sanaan, vaan meiltä kohoaa Herralle kiitos siitä, että Hän meidän kuolemattomia sielujamme hoitaa ja ruokkii ja ohjaa iankaikkiseen elämään.

Joho Malkamäki

[Pena]

Tuo kirja teki kysymyksen, päästäänkö taivaaseen. Ja siihen on meidän ehdottomasti vastattava niinkuin siihenkin mitä on luettu ja kuultu. Siinä joutui lukemisen alla kaipaamaan itseltään jotakin vastausta, että mitähän tuosta ja tuosta kohdasta olisi otettavaa, sillä luultavasti meille tuntuisi hyvin tympeältä ajatella, jos pitäisi kuolla synnissä, niinkuin puhuttiin Israelin ensimmäisestä kuninkaasta, jonka Jumala oli ottanut ikäänkuin omaan talutukseensa ja johdatukseensa, niinkuin ensimmäisenä miehenä Israelin pääksi ja johtajaksi. Ei suinkaan häntä oltu vähillä ihmislahjoilla varustettu, vaan Jumala oli hänelle antanut suuret tavarat. Mutta siinä kävi sittenkin niin onnettomasti, että hän kuoli synnissä. Ja hänen kuolemansa johdattaa ajattelemaan sitä, kuinka peräti tärkeää on, että ottaa vaarin Jumalan panemista vittauksista, niin että niitä noudattaa kuuliaisesti, eikä käänny niistä pois, vaan pysyy uskollisena Jumalan tahdolle, ettei tarvitsisi synnissä kuolla, kun on edessä lähtöhetki.

Juho Malkamäki

[Pena]

Ja sehän on aivan luonnollista sitten, että sellainen lapsi pääsee vähemmällä kurituksella ja nuhteilla ja vaivoilla, joka on ollut vanhemmillensa tottelevainen. Mutta tottelematon ja kuulematon lapsi saa aina osallensa kärsimisiä. Jos Jumalan sydän olisi samallainen kuin meidän ihmisten on, niin kai Hän jättäisi ihmisen hyvin vähällä, kun hän ei Häntä tottele, jättäisi hänet oman onnensa nojaan, siksensä, ja niin ihminen pääsisi ehkä hyvin vähillä kärsimisillä mutta saisi mennä kuolleessa tilassa iankaikkisuuteen. Mutta kun Jumalan sydän on sellainen kuin eräässä virressä veisataan, ettei Hän sallisi ihmisen tulevan saatanalle myydyksi ja sen valtaan jätetyksi, niin on Hänen sydämensä kiintynyt ihmiseen samoinkuin äidin sydän lapseensa, äidin, jonka täyty häntä ahdistaa ja pakottaa kuuliaisuuteen ja tottelevaisuuteen ja niihin tapoihin ja menoihin, jotka talouden pidossa hyväksytään. Niin tuottaa ihminen itsellensä, tottelemattomuuden tähden Jumalaa vastaan, äärettömän paljon lisää vaivoja, kiusoja ja kipuja ja omantunnon tuskia ja muita ahdistuksia.

Juho Malkamäki

[Pena]

Sillä jos vaan rupeaa tarkkaamaan omaa elämäänsä, niin huomaa Jumalan puhuvan, ikäänkuin äänellisesti keskustelevan meidän kanssamme. Sillä omatunto sanoo aivan selvästi, missä on tehty vilppiä ja pahoitettu Jumalan mieltä. Se puhuu aivan niin, kuin sen asian sanoisi joku toinen ihminen, että eiköhän tässä ole nyt menty toisin, kuin Jumalan tahto olisi. Ja jos sen kuullessa ei jää siinä viivyttelemään sen kauempaa, vaan rupeaa tuota ääntä tottelemaan, niin pääsee vähemmillä kärsimyksillä, pienemmillä kiusoilla ja vaivoilla. Mutta jos ei osoita kuuliaisuutta, niin saa kovempia kärsimisiä itsellensä, päästäkseen taas oikeaan suhteeseen Jumalaan.

Juho Malkamäki

[Viisveisaaja]

Sillä jos vaan rupeaa tarkkaamaan omaa elämäänsä, niin huomaa Jumalan puhuvan, ikäänkuin äänellisesti keskustelevan meidän kanssamme. Sillä omatunto sanoo aivan selvästi, missä on tehty vilppiä ja pahoitettu Jumalan mieltä. Se puhuu aivan niin, kuin sen asian sanoisi joku toinen ihminen, että eiköhän tässä ole nyt menty toisin, kuin Jumalan tahto olisi. Ja jos sen kuullessa ei jää siinä viivyttelemään sen kauempaa, vaan rupeaa tuota ääntä tottelemaan, niin pääsee vähemmillä kärsimyksillä, pienemmillä kiusoilla ja vaivoilla. Mutta jos ei osoita kuuliaisuutta, niin saa kovempia kärsimisiä itsellensä, päästäkseen taas oikeaan suhteeseen Jumalaan.Juho Malkamäki

Minun omatuntoni venyy kuin purukumi, sen mukaan kuin tarvis.

Omaantuontoon ei kannata, siis luottaa.
Ihmistä syyttää niin moni lähimmäinen ja perkelekkin vielä.

[Pena]

Siinä tulee sitten niin kumman selväksi se, että kun rupeaa seuraamaan omaatuntoa, niin ei pääse sanomaan heikkouden synniksi, eikä miksikään muuksi kuin ehdolliseksi synniksi sitä, mitä on harjoittanut. Omatunto sanoo sen, mitä on sitä vastaan tehty, ehdolliseksi synniksi, ja se on Jumalan sana, mitä hänelle omatunto sanoo. Ja siinä saa sitten kyllä jauhaa, ennenkuin suhde Jumalaan on taas oikea. Kun niitä syntejä kasaantuu sitten vielä useampia ja eri laatuisia ja aina uudistuvia, niin kai se on penseys tai synnin rakkaus, eli mitä se mahtaa olla, joka estää, niin ettei tohdi antaa Jumalalle täyttä lupausta, ei sitä, että antaisi koko sydämensä, sielunsa ja ruumiinsa, koko olentonsa Hänelle. Siinä on liuhalliselle mielelle liika rakkaita puolia, joista ei luopuisi, ja sentähden joutuu jakamaan sydäntänsä ja mieltänsä, josta taas saa kärsimisiä paljon enemmän, jos kerran Jumalan Henki asuu sydämessä ja omatunto valvoo, niin että synti syntinä pysyy, sen nimisenä, mitä se todella on.

Juho Malkamäki

(Ehdollinen tarkoittanee ehdoin tahdoin tehtyä syntiä.)

[Pena]

Eivät ne ole terveitä kutkaan, jotka ovat Herran parissa. Niillä on alituinen halu tulla Herran neuvomiksi. Ja Herralla on alituinen työ siitä, mitä olisi sille ja sille sairaalle tehtävä, mikä olisi sille parannukseksi. Herran parissa tulee sairaalle sellainen kohta, että siellä pannaan paljon kipeämpää kuin soisi, annetaan vaan kipuja kipujen lisäksi. Mutta kaikki tämä on vaan parannusta, että viimeinkin tulisi iankaikkiseen elämään puhdistetuksi synnin taudilla tahrattu ihminen. Kun Jumalan sanan edessä tarkkaa omaa tilaansa, kun se sana saa tehdä tehtävänsä ja kautta käy, etä meitä löydettäisiin oikeiksi Jumalan edessä, niin siinä löytää itsensä alituisesti sieltä, missä ei saisi olla, milloin oikealla, milloin vasemmalla puolella. Milloin on antanut lihalliselle mielelle ja lihallisille haluille vapautta, milloin taas yrittänyt Kristuksen kunniaa ehkä itsensä tietämättä itsellensä anastaa.

Juho Malkamäki

[Pena]

Se on merkillistä, ettei sitä löydä itseänsä koskaan oikein ehjästi käymästä tieltä, vaan aina syrjästä. Tie on ikäänkuin sellaista kukkulaista, jossa ei ollenkaan saa astelluksi kohdallansa, vaan aina nyrjähtää jalka syrjään. Ja siinä jää aina sitten oikeaksi vaan Herra, se Herra, joka sen elämäntien matkamiehen kuljettaa ja vie iankaikkiseen elämään. Sentähden voi nyt lähteä taas tätäkin päivää kulkemaan ja seuraavia. Ei suinkaan ole muuta neuvoa nytkään, kuin antaa Herran taluttaa ja kuljettaa ja johdattaa. On aivan mahdotonta pysyä elämän tiellä, ellei Hän pidä kädestä kiinni, mahdotonta nousta, ellei Hän vedä.

Juho Malkamäki

[Pena]

Me tiedämme jokainen, että tämän kuun alkupuoliskolla on ollut tavallista enemmän juhlia, enemmän kuin monesti muina aikoina näilläkään kentillä. On ollut juhlia ja kokouksia, joissa on kai Jumalalla ollut aikomus valloittaa maailmalta enemmän ja enemmän alamaisia ja jäseniä. On ollut juhlia, joissa on ollut tarkoitus valistaa kansan ymmärrystä ajattelemaan oman maan historiaa. On jälleen ollut juhlia, jotka ovat äärettömän valaisevasti tuoneet näkösälle, miten ennen on eletty, miten aikaa ennen kulutettu ja millä tapaa, ja niistä on otettu ikäänkuin valaistusta ja ymmärrystä eteenpäin elämiselle. Se kai on tietysti tarpeellista sekin. Ei suinkaan tiedon ja valistuksen puutetta nykyaikana kukaan hyväksy, vaan sen arvon tiedämme jokainen tunnustaa.

Juho Malkamäki

[Pena]

Mutta kumminkin luulisin niin, että kun näitä arvostelemme, niin ikäänkuin meidän tunto sanoisi, että se kumminkin on pääasia, että Jumala saisi valloitetuksi enemmän ja enemmän alamaisia ja jäseniä, että me annamme sille ensimmäisen sijan ja jätämme toiseen sijaan sen, mikä koskee tätä ajallista elämää, kun se kumminkin on tätä ajallista, mutta se toinen on iankaikkista.

Juho Malkamäki

[Pena]

Meissä jokaisessa on tavallansa vastenmielisyys niin äärettömän hyvään asiaan kuin tämä itsessänsä olisi. Meissä hyvin helposti voittaa se, mikä on ajallista. Meidän, jotka olemme itsestämme joutuneet tarkkaamaan, kumpi minussa mieluummin hallitsee, mikä henki on vallan päällä milloinkin helpoimmin, meidän täytyy tunnustaa, että meissä on itsessämme sitä ajallista, ja meidän on ikäänkuin sodan ja taistelun kautta aina uudestaan voitettava se asia, joka on iankaikkista. Ja Jumalan täytyy aina uudelleen ja uudelleen, aina eri tavalla tehdä tämä asia tiettäväksi niissäkin ihmisissä, joissa se on jo sijaa saanut. Ja kai myönnämme, että tuntuisi aivan hukkaan menneen näissäkin pidoissa käynti, jos ei täällä mitään muuta saisi, kuin sen, että me täällä ruumistamme ravitsemme. Kyllä kai Kaanaan häissäkin pidettiin huolta siitä, että ruumis tuli ravituksi, mutta kun sinne oli elämän Herra haastettu ja Hänen opetuslapsensa, niin siellä oli kai myöskin puhe Jumalan valtakunnan asioista ja sen valloittamisesta.

Juho Malkamäki

[Pena]

Kun pari viikkoa sitten tapasi ihmisiä liikkeellä, mistä tulivatkin, oli heillä aina surullisia ajatuksia, että nyt ei tule mitään, nyt menee vaivannäkö hukkaan tänä vuonna. Oli niin kylmä, maa ei kasvanut. Eräs matkustaja Karttulasta oli tullut halki Keski-Suomen polkupyörällä, ja hän kertoi, että oli surkeaa nähdä, kuinka kansa huokaili epätoivon huokauksia: "Nyt ei tästä tule mitään viljaa." Mutta ei ole kulunut siitä oikein kahta viikkoakaan. Onkos nyt sellaista? Eikö ole muuttunut näin vähässä ajassa niin, että nyt jo voi hyvin hyvällä syyllä ajatella, että on aivan täysi mahdollisuus saada kohtuullinen sato ja tulos siitä vaivannäöstä, mitä on uhrattu.
Mikä tämän on vaikuttanut? Kyllä kai ne ainakin, jotka vielä Jumalan Jumalaksi tunnustavat, ymmärtävät, mikä sen on vaikuttanut. Siinä näkyvät Jumalan suuret ihmetyöt, kun Hän muuttaa niin vähässä ajassa ilmasuhteet, panee kasvikunnan kasvamaan ja rehottamaan, vaikka aivan epätoivo oli tarjona. Ja Jumalan suuret työt näkyvät myös, jos vähänkin ajattelee Suomen historiaa yleensä ja erittäin hengellisiä liikkeitä muutama vuosikymmen taapäin. Se on äärettömän kehoittavaa.

Juho Malkamäki

[Pena]

Ei ole oppineissa aina tietty juuri jumalanpelkoa olevan. Mutta minä olen omilla silmilläni nyt nähnyt näinä vuosina, että niitä on kokoontunut satakunta, rakentanut itselleen huoneen pääkaupungissa ja sinne kokoontunut rukoilemaan ja hengellisistä asioista keskustelemaan, jumalansanaa viljelemään yhdessä. Eihän tämä ole pieni ajanmerkki hyvään päin.
Kansakouluissa ei ole juuri ollut opettajia, jotka olisivat vähääkään koettaneet eteenpäin kehittää sitä jumalanpelkoa, jota vanhemmat lapsissaan ovat kotona koettaneet panna alulle, ja siitä syystä oli niin äärettömän raskasta panna lapsia kansakouluihin. Mutta nyt tämä asia on korjaantunut äärettömässä määrässä.

Juho Malkamäki

Juho Malkamäki syntyi 23. toukokuuta 1844 Ylistarossa Malkamäen talossa.

[Pena]

Äskettäin oli Lapualla vähän yli 40 pappia, jotka yhdistyivät nöyrtyen pyytämään suurelta Jumalalta armoa, että Hän antaisi heille tavaransa käytettäväksi lunastettujen sielujen pelastamiseksi, kun he ovat tähän asti olleet niin kylmiä, tehneet niin virallisesti sitä työtä, jättäneet Kristuksen lauman ruokkimatta. Ja heidän tunnoillansa oli painona, että nyt pitäisi alkaa tehdä tätä työtä todella.
No, kun sitten kysytään, mikä tämän on tehnyt, mikä tätä muutosta on ruvennut panemaan aikaan, niin me kai vastaamme jokainen, että se on suuri Jumala, joka rakastaa vielä Suomen kansaa. Hänellä on vielä pelastettavana monta, nyt synnin tiellä kulkevaa. Aivan mahdollisesti tulee autetuksi se, joka vielä autetavissa on.

Juho Malkamäki