En uskalla sanoa sitä enkä tätä.
Mutta äkkipyssäyksen jälkeen minuakin vietiin moneen suuntaan . Kävin Helluntaiseurakunnassa, Vapaakirkossa, Ortodoksikirkossakin jonkin kerran. Sitä ikäänkuin etsi vaikutteita asiasta josta ei ennen tiennyt mitään.
Vähitellen alkoi oma vakaa luterilainen kirkonmeno tuntua omimmalta. Siihenhän olin kastettu ja koko suku sitä samaa luterilaista.
Oma kotikirkko , kuinka ihana sanoakin näin, tuntuu kaikkein parhaimmalta. Omat seurakuntalaiset ympärillä. Tutut papit toimittamassa ja oma tehtäväkin siellä silloin tällöin.