Olen luullut, etten niin perusta kaalikeitosta, mutta kun jäi isosta kaalista uloimmat lehdet ja kanta, kokeilin tällä kertaa venäläisen štšin tyyppisesti tehdä, ja ai että tulikin hyvää! Eli siis kaali tarvitsee keittoon seurakseen
happamuutta ja hieman makeuttakin, niin jo maittaa. Hapankaalista se kai yleensä tehdäänkin. Mutta jos tehdään tuoreesta, lisätään esim. happamia omenoita. Raastoin sekaan jättiläisomenan, ja kun se ei ollut kyllin hapan, pistin etikkaa päälle. Ja yhden etikkakurkunkin lisäsin, kun oli vanhaksi menossa, vaikkei se ehkä oikein kuulu asiaan. Lisäksi oli porsaankielten keittelystä jäänyt rasvainen liemi, nahistunutta purjoa, porkkanaa, selleriä, tillin ja persiljan varsia (joita aina jää jämiksi ja pakastan), punalaputettua jauhelihaa, vettä, suolaa, mustapippureita ja laakerinlehtiä. Niin ja toissasyksyisiä lehmäntatteja pakastimesta myös. Eli varsinainen komposti
, eikä hinnalla pilattu (omppukin niitä eurolla kilo -tapauksia). Lautasella sekoitan joukkoon turkkilaista jogurttia, ja tuohon on hyvä liottaa kuivaa ruisleipää. Jatkossa jos jää kaalia yli tai sattuu väkevämpi yksilö, tiedän mitä sille teen. Happosalpaajaa on kyllä varmaan hyvä silti käyttää.