Kirjoittaja Aihe: Yksi iso tolkku, kiitos  (Luettu 13518 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa harhailija

  • Kaivaa Siionin virsiä takataskusta
  • Viestejä: 53
Yksi iso tolkku, kiitos
« : 03.04.08 - klo:18:28 »
Mitä enemmän pohdin näitä uskonasioita ja yritän saada siihen järkeä, sen vähemmän niissä on mitään järkeä, enkä pääse puusta pitemmälle, vaan jumitun siihen samaan lähtöasetelmaan.

En oikein näe omakseni tuota perinteistä näkemystä asioista, eli pelastus helvetiltä tarjotaan uskomalla Jeesuksen jumalalliseen olemassaoloon... Mielestäni se on kaikkein absurdein vaihtoehto, koska tavallaan tämä Jumala pelastaa meidät itseltään.

Kuitenkaan mikään muu vaihtoehto ei ole sen järkevämpi. Monet asiat, mitä Jeesus sanoi, eivät ole sinnepäinkään, mitä tämä traditionaali kristinusko opettaa, eivätkä oikeastaan minnekäänpäin.

Joskus katsoin järkevänä sellaista näkemystä, että Jeesus tuli vapauttamaan köyhät. Mielestäni se onkin osittain aika terve peruste. Monissa raamatunkohdissa penätään sellaista tietynlaista kommunismia Jeesuksen aatteena, kaikille tasapuolisesti ruokaa...

Mutta ei se voi koko totuus olla, koska juuri kukaan ei ole tätä näkemystä omaksunut.

Palatakseni vielä hetkeksi tuohon kadotus/helvetti-asiaan. En ymmärrä, miksi Jeesus sanoi yhdellä kohtaa, ettei tullut tuomitsemaan ihmisiä kadotukseen, vaan pelastamaan heidät (meidät). Kuitenkin ihmisiä ilmeisesti tuomitaan kadotukseen, eikä missään sanota Jeesuksen kuitenkaan epäonnistuneen. Jompikumpi väittämä, Jeesuksen onnistuminen tai kadotuksen todellisuus, ovat siis väärin. Ellen ole taaskin ymmärtänyt joitain asioita päin honkia.

Ja koska tämä nyt meni niin sekavaksi, lisätään sekavuutta entisestään. Eli olen hieman tullut skeptiseksi siitäkin, josko kuolemanjälkeistä elämää on, tai että se ainakaan olisi se pelastus. Nimittäin alkukielessä sana iankaikkinen (kreikk. aion) kääntyy myös sanoiksi elinikä, aikakausi, sukupolvi. Joka tapauksessa se on mitattavaa aikaa merkitsevä sana, sillä on alku ja loppu. Samaa sanaa käytetään niin ikuisesta elämästä kuin ikuisesta kadotuksestakin. Miten tämä on oikein mahdollista, kuka on hakoteillä (minä vai muut)?

Kun näitä asioita tasapuolisesti pohtii, pääsee siihen, etten ole ottanut tolkkua oikeastaan mistään raamatunkohdasta tai ylipäätään Raamatusta, Jumalasta ja Jeesuksesta. Aina luulen, että nyt on kaikki selvillä, muttei olekaan.

Mikä olisi kaikkein järkevintä tässä tilanteessa? Lakata pohtimasta ja vain elää elämä iloisena, vai jatkaa sinnikkäästi totuuden löytämistä?

Poissa PekkaV

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10375
Yksi iso tolkku, kiitos
« Vastaus #1 : 03.04.08 - klo:19:22 »
Uskonasioiden ymmärtäminen on kuin sipulia kuorisi. Sama vertaus sopii koko elämän ymmärtämiseen. Lopulta kaikki kirkastuu. Etsiminen palkitaan.
Minä olen siinä vaiheessa, että usko ja epäusko vuorottelevat. Ihmisten välinen pyrkimys ymmärtää ja suvaita on kuitenkin pohjavirta, joka pysyy. Kadotus on vaihtoehto lämmölle ja myötätunnolle.
Tervetuloa talkoisiin Vaasaan! Herättäjäjuhlat rakennetaan yhdessä toimien. Juhlien onnistumiseksi tarvitsemme n. 1000 talkoolaista eri tehtäviin. Sellaisia ovat muun muassa juhla-alueen rakentaminen ja purkaminen, kahvioiden ja grillien toiminta, liiken ...

https://herattajajuhlat.fi/talkoot2024

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Yksi iso tolkku, kiitos
« Vastaus #2 : 03.04.08 - klo:20:38 »
Peruskoululaiset tekivät joskus uskonnon läksynään kyselyä ja tulivat minultakin tiedustelemaan mitä Jeesus minulle merkitsee. Vastasin, että hän on viinipuu ja me olemme oksat. Seurakuntaa kuvaavat vertaukset ovat minulle tärkeitä uskoni hahmottamisessa. Ajattelen mielelläni itseäni pienenä osana Kristuksen ruumista tai elävänä kivenä maailmanlaajuisessa Kristuksen kirkossa. Tällaiset ajattelumallit saavat minut kokemaan Jeesuksen elävänä ja maailmassa toimivana henkilönä. 'Henkilökohtainen vapahtaja' on aika vieras ajatus, jollakin tavalla pieneltä kotijumalalta kuulostava.

Poissa mt

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2621
Re: Yksi iso tolkku, kiitos
« Vastaus #3 : 03.04.08 - klo:21:20 »
Lainaus käyttäjältä: "harhailija"
Mitä enemmän pohdin näitä uskonasioita ja yritän saada siihen järkeä, sen vähemmän niissä on mitään järkeä, enkä pääse puusta pitemmälle, vaan jumitun siihen samaan lähtöasetelmaan.

Lainaus käyttäjältä: "harhailija"
Kun näitä asioita tasapuolisesti pohtii, pääsee siihen, etten ole ottanut tolkkua oikeastaan mistään raamatunkohdasta tai ylipäätään Raamatusta, Jumalasta ja Jeesuksesta. Aina luulen, että nyt on kaikki selvillä, muttei olekaan.

Mikä olisi kaikkein järkevintä tässä tilanteessa? Lakata pohtimasta ja vain elää elämä iloisena, vai jatkaa sinnikkäästi totuuden löytämistä?

Harhailijan seurapuhetta kuunnellaan vakavana. Tiiviin hiljaisuuden jälkeen seuraväki alkaa hieman hapuillen veisata Siionin virttä 101 (http://www.h-y.fi/sv/sv_101-110.html#101)

2. Salattu tie, vain yksinkertaisille
se aukeaa, ei itsetietoisille.
Rampakin sillä kulkee joutuisaan.
Hän juoksee tiellä, kohden kotiansa,
ja luulee eksyksissä ontuvansa.
Tie salattu.   

3. Salattu taito. Järki ei nyt riitä.
Maailman viisaus ei tiedä siitä.
Ei paljas sanan tieto käsitä.
Sen hulluudeksi täällä moni sanoo,
se tietää kaiken, silti etsii, janoo-
on salattu.


Mt

Poissa Johannes

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1334
Yksi iso tolkku, kiitos
« Vastaus #4 : 03.04.08 - klo:22:41 »
Eilen olin kansanlähetyksen 3K-illassa ja siellä oli aiheena "Miksi kaikki eivät usko". Oli paljon asiaa, mm. sellainen kohta, että ketään ei ole tuomittu kadotukseen, vaan lähtökohta on, että Jumala haluaa kaikkien pelastuvan, mutta ihminen voi itse päättää, haluaako hän ottaa vastaan Kristuksen, sillä vain se tarvitaan. Armosta me pääsemme taivaaseen, jos pääsemme. Emme siis omin avuin, mutta voimme valita myös helvetin.

Sitten Luther ei kuulema hyväksynyt kalvinistien ennaltamääräämisoppia, vaan hänen mukaansa jokaisella on mahdollisuus. En tunne näitä asioita sen syvemmin, niin oli itselleni uusi juttu, että kalvinisteilla on tuollainen ajatelma.

Oli ihan mielenkiintoinen alustus siinä illassa. Paljon meni tosin ohikin, sen verran tiukkaa tavaraa.
"Ei mikään niin voi virvoittaa,
en muusta iloani saa,
ei autuutta saa suurempaa
kuin minkä Jeesus lahjoittaa."

Poissa harhailija

  • Kaivaa Siionin virsiä takataskusta
  • Viestejä: 53
Yksi iso tolkku, kiitos
« Vastaus #5 : 04.04.08 - klo:09:18 »
Niin, tuo Johanneksen kertoma on sitä perinteistä kristinuskoa. Minä en taasen usko siihen, että kaikki voivat ottaa vastaan Kristuksen. En oikeastaan edes tiedä, mitä Kristuksen vastaanottaminen käytännössä tarkoittaa.

Usko tarkoittaa käsittääkseni luottamista. Asian toinen puoli, eli luottamalla taivaaseenpääsyyn taataan taivaaseenpääsy, kuulostaa hyvältä. Mutta toinen puoli, eli epäluottamuksella taataan helvettiin joutuminen, ei kuulosta niin hyvältä.

jUHOMA4

  • Vieras
Yksi iso tolkku, kiitos
« Vastaus #6 : 04.04.08 - klo:11:55 »
Joka sunnuntai  kirkossa meitä keroitetaa lukemaan uskontunnustus , jos sen teemme ja luotamme siihen ei tarvitse muuta hoopoilla  :cry:

Poissa harhailija

  • Kaivaa Siionin virsiä takataskusta
  • Viestejä: 53
Yksi iso tolkku, kiitos
« Vastaus #7 : 04.04.08 - klo:18:17 »
Ehkäpä minä jätän turhat pohdinnat loppuelämäkseni sikseen... Jumala kyllä ymmärtää, mikäli on olemassa ja mikäli on hyvä, kuten on luvattu.

Ei sitä kannata tämmöisistä asioista turhaa ressiä ottaa. Kunhan vain pyrkii olemaan mahdollisimman hyvä muille ihmisille, niin hyvyys kyllä tavalla tai toisella palkitaan. Näin minä uskon.

Poissa juhani

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4178
Yksi iso tolkku, kiitos
« Vastaus #8 : 04.04.08 - klo:18:59 »
Ei hyvyys vaan ihmisenä oleminen. :wink:
wilhelmi niskasen jäljillä

Poissa apellikka

  • "Silmäisi eteen, Jeesus..."
  • Viestejä: 108
Yksi iso tolkku, kiitos
« Vastaus #9 : 04.04.08 - klo:20:00 »
Lainaus käyttäjältä: "Johannes"
että Jumala haluaa kaikkien pelastuvan, mutta ihminen voi itse päättää, haluaako hän ottaa vastaan Kristuksen, sillä vain se tarvitaan. Armosta me pääsemme taivaaseen, jos pääsemme. Emme siis omin avuin, mutta voimme valita myös helvetin.

Sitten Luther ei kuulema hyväksynyt kalvinistien ennaltamääräämisoppia, vaan hänen mukaansa jokaisella on mahdollisuus. En tunne näitä asioita sen syvemmin, niin oli itselleni uusi juttu, että kalvinisteilla on tuollainen ajatelma.


Ihmisen tahdolla on valinnanvapaus yhteiskunnallisissa ja järjelle alisteisissa asioissa, mutta ei hengellisissä. Kääntymyksessä Pyhä Henki tarttuu ihmisen passiiviseen tahtoon ja saa aikaan kääntymyksen. Näin meitä luterilaisia opetetaan, vaikka jo 1500-luvulla keskusteltiin, onko tämä ihmisen tukasta vetämistä pelastukseen.
Kalvinisteille menestys on merkki siitä, että Jumala on valinnut heidät. Tässä on menestyksen teologian juuri.
Luther ei kieltänyt Augustinoksen ajatusta predestinaatiosta ja se ahdisti häntä. Silloin häntä kehotettiin syventymään Kristuksen haavoihin eikä ennaltamäärämiseen.
Anteeksi teologinen vastaukseni, mutta olen allerginen tahdon vapaudelle. Toisaalta tajuan valitettavan hyvin, että kääntyminen on langenneelle ihmiselle ainoa keino päästä eroon itsensä helvetillisestä tuijottamisesta ja nähdä niin Kristus kuin toiset ihmisetkin. Pahinta on, jos olen jo niin paatunut, etten näe omaa päivittäistä kääntymisen tarvetta (tämä vaara on oikea) ja luulen tietäväni miten toisten on käännyttävä. Enkä kiellä, etteikö kääntymys ole suuri asia - se ei vaan ole ihmisen käsissä.

Poissa vaivainen mato

  • Ostaa kotiin viemisiksi hjuhlaoppaan
  • Viestejä: 297
Yksi iso tolkku, kiitos
« Vastaus #10 : 04.04.08 - klo:20:12 »
Tuasko sitä pittää immeisen suorittoo valintoja. Immeinen on kerran valinnut väärin. Jos nyt valihtoo uuvestaan, se valinta on hetken voimassa, ja sitten tulloo katumapiälle, eekä usko valintaasa, homma on pahasti vialla ja pyssyy vialla. Parasta on antaa valinnan tapahtua yläkerrassa.

Poissa harhailija

  • Kaivaa Siionin virsiä takataskusta
  • Viestejä: 53
Yksi iso tolkku, kiitos
« Vastaus #11 : 04.04.08 - klo:20:36 »
Ymmärsinkö täysin oikein vai väärin, että kun Jumala antaa uskon, usko näkyy myös ulospäin (tai ainakin uskovalle itsellen), ja täten tietää ainakin itsestään aikalailla varmasti, pääseekö taivaaseen vai joutuuko helvettiin?

Tarkoittaako tämä myös sitä, että kun sitä uskoa ei saa itseensä millään tiristettyä, voi huoletta luopua toivosta ja tyytyä ajatukseen, että Jumalalla on kyllä tie minulle: painu helvettiin, painu suoraan helvettiin kulkematta lähtöruudun kautta?

Poissa apellikka

  • "Silmäisi eteen, Jeesus..."
  • Viestejä: 108
Yksi iso tolkku, kiitos
« Vastaus #12 : 04.04.08 - klo:21:36 »
Emme me ole edes itsemme ja uskomme tuomareita. Toivo on siinä, että Kristus voi viedä minut perille, vaikka joudun jatkuvasti lähtöruutuun. Ja minne perille? Elän sen lupauksen varassa, että Jumala on istuttanut minuun iankaikkisuuden... en minä sitä vielä tunne ja hämmästynen kovasti, jos pääsen perille.

Benkku

  • Vieras
Yksi iso tolkku, kiitos.
« Vastaus #13 : 04.04.08 - klo:21:58 »
Kun etsin ratkaisua oppiaakseni uskomaan näkymättömään todellisuuteen, sorrun  ties mihin haluun ja himoon.                          Usko on nöyrtimistä, alistumista näkymättömien kurinalaisuuteen ja tahtomme sekä toiminnamme ojentamista sen mukaan, mitä en näe.
Vaikka se sitten maksaisi , mitä tahansa :aikaa, vaivaa, tuskaa,kipua, yöttömiä öitä,häpeää,pilkkaa jopa hengen menetyksen.                           On tässä vaan syytä meidän uskoa Herraan.

Koko pelastustyö, minkä Jumala meissä suorittaa ja tekee syntiin nähden vihaa, mutta ihmiseen nähden armoa : " armosta te olette pelastetut "

Jos tämä asia olisikin meillä selvillä ja hallussa. Niin silloinhan meillä olisi  avain Herramme teiden ja töiden oikeaan käsittämiseen, ja näin sokeana kulkijana me emme niihin kompastuisi.  Tällöin  me kaikki  varjeltuisimme monesta eksymisestä ollessamme Herran omien kanssa                                                                                                 "armon alla"                                                                              

"Nuorena aikuisena" en ala taistelemaan  Jumalan kanssa, tappio tulee ja varmasti.

ps.Teksti lainattu osittain E.W.Pakkalalta, mutta kirjoitettu niin kuin minä asian käsitän.

Poissa Salis

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4426
  • Körtti
Re: Yksi iso tolkku, kiitos.
« Vastaus #14 : 05.04.08 - klo:06:38 »
Lainaus käyttäjältä: "Benkku"
Usko on nöyrtimistä, alistumista näkymättömien kurinalaisuuteen ja tahtomme sekä toiminnamme ojentamista sen mukaan, mitä en näe. Vaikka se sitten maksaisi , mitä tahansa :aikaa, vaivaa, tuskaa,kipua, yöttömiä öitä,häpeää,pilkkaa jopa hengen menetyksen. On tässä vaan syytä meidän uskoa Herraan.


Eikö usko voisi olla myös itsetunnon kasvamista, vapautumista riippuvuuksista, vastarintaa, tietoisuuden kasvua, rakkautta, hyvän olon tunnetta, energiaa ja virtaa?
Acta, non verba.