Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: harhailija - 03.04.08 - klo:18:28
-
Mitä enemmän pohdin näitä uskonasioita ja yritän saada siihen järkeä, sen vähemmän niissä on mitään järkeä, enkä pääse puusta pitemmälle, vaan jumitun siihen samaan lähtöasetelmaan.
En oikein näe omakseni tuota perinteistä näkemystä asioista, eli pelastus helvetiltä tarjotaan uskomalla Jeesuksen jumalalliseen olemassaoloon... Mielestäni se on kaikkein absurdein vaihtoehto, koska tavallaan tämä Jumala pelastaa meidät itseltään.
Kuitenkaan mikään muu vaihtoehto ei ole sen järkevämpi. Monet asiat, mitä Jeesus sanoi, eivät ole sinnepäinkään, mitä tämä traditionaali kristinusko opettaa, eivätkä oikeastaan minnekäänpäin.
Joskus katsoin järkevänä sellaista näkemystä, että Jeesus tuli vapauttamaan köyhät. Mielestäni se onkin osittain aika terve peruste. Monissa raamatunkohdissa penätään sellaista tietynlaista kommunismia Jeesuksen aatteena, kaikille tasapuolisesti ruokaa...
Mutta ei se voi koko totuus olla, koska juuri kukaan ei ole tätä näkemystä omaksunut.
Palatakseni vielä hetkeksi tuohon kadotus/helvetti-asiaan. En ymmärrä, miksi Jeesus sanoi yhdellä kohtaa, ettei tullut tuomitsemaan ihmisiä kadotukseen, vaan pelastamaan heidät (meidät). Kuitenkin ihmisiä ilmeisesti tuomitaan kadotukseen, eikä missään sanota Jeesuksen kuitenkaan epäonnistuneen. Jompikumpi väittämä, Jeesuksen onnistuminen tai kadotuksen todellisuus, ovat siis väärin. Ellen ole taaskin ymmärtänyt joitain asioita päin honkia.
Ja koska tämä nyt meni niin sekavaksi, lisätään sekavuutta entisestään. Eli olen hieman tullut skeptiseksi siitäkin, josko kuolemanjälkeistä elämää on, tai että se ainakaan olisi se pelastus. Nimittäin alkukielessä sana iankaikkinen (kreikk. aion) kääntyy myös sanoiksi elinikä, aikakausi, sukupolvi. Joka tapauksessa se on mitattavaa aikaa merkitsevä sana, sillä on alku ja loppu. Samaa sanaa käytetään niin ikuisesta elämästä kuin ikuisesta kadotuksestakin. Miten tämä on oikein mahdollista, kuka on hakoteillä (minä vai muut)?
Kun näitä asioita tasapuolisesti pohtii, pääsee siihen, etten ole ottanut tolkkua oikeastaan mistään raamatunkohdasta tai ylipäätään Raamatusta, Jumalasta ja Jeesuksesta. Aina luulen, että nyt on kaikki selvillä, muttei olekaan.
Mikä olisi kaikkein järkevintä tässä tilanteessa? Lakata pohtimasta ja vain elää elämä iloisena, vai jatkaa sinnikkäästi totuuden löytämistä?
-
Uskonasioiden ymmärtäminen on kuin sipulia kuorisi. Sama vertaus sopii koko elämän ymmärtämiseen. Lopulta kaikki kirkastuu. Etsiminen palkitaan.
Minä olen siinä vaiheessa, että usko ja epäusko vuorottelevat. Ihmisten välinen pyrkimys ymmärtää ja suvaita on kuitenkin pohjavirta, joka pysyy. Kadotus on vaihtoehto lämmölle ja myötätunnolle.
-
Peruskoululaiset tekivät joskus uskonnon läksynään kyselyä ja tulivat minultakin tiedustelemaan mitä Jeesus minulle merkitsee. Vastasin, että hän on viinipuu ja me olemme oksat. Seurakuntaa kuvaavat vertaukset ovat minulle tärkeitä uskoni hahmottamisessa. Ajattelen mielelläni itseäni pienenä osana Kristuksen ruumista tai elävänä kivenä maailmanlaajuisessa Kristuksen kirkossa. Tällaiset ajattelumallit saavat minut kokemaan Jeesuksen elävänä ja maailmassa toimivana henkilönä. 'Henkilökohtainen vapahtaja' on aika vieras ajatus, jollakin tavalla pieneltä kotijumalalta kuulostava.
-
Mitä enemmän pohdin näitä uskonasioita ja yritän saada siihen järkeä, sen vähemmän niissä on mitään järkeä, enkä pääse puusta pitemmälle, vaan jumitun siihen samaan lähtöasetelmaan.
Kun näitä asioita tasapuolisesti pohtii, pääsee siihen, etten ole ottanut tolkkua oikeastaan mistään raamatunkohdasta tai ylipäätään Raamatusta, Jumalasta ja Jeesuksesta. Aina luulen, että nyt on kaikki selvillä, muttei olekaan.
Mikä olisi kaikkein järkevintä tässä tilanteessa? Lakata pohtimasta ja vain elää elämä iloisena, vai jatkaa sinnikkäästi totuuden löytämistä?
Harhailijan seurapuhetta kuunnellaan vakavana. Tiiviin hiljaisuuden jälkeen seuraväki alkaa hieman hapuillen veisata Siionin virttä 101 (http://www.h-y.fi/sv/sv_101-110.html#101)
2. Salattu tie, vain yksinkertaisille
se aukeaa, ei itsetietoisille.
Rampakin sillä kulkee joutuisaan.
Hän juoksee tiellä, kohden kotiansa,
ja luulee eksyksissä ontuvansa.
Tie salattu.
3. Salattu taito. Järki ei nyt riitä.
Maailman viisaus ei tiedä siitä.
Ei paljas sanan tieto käsitä.
Sen hulluudeksi täällä moni sanoo,
se tietää kaiken, silti etsii, janoo-
on salattu.
Mt
-
Eilen olin kansanlähetyksen 3K-illassa ja siellä oli aiheena "Miksi kaikki eivät usko". Oli paljon asiaa, mm. sellainen kohta, että ketään ei ole tuomittu kadotukseen, vaan lähtökohta on, että Jumala haluaa kaikkien pelastuvan, mutta ihminen voi itse päättää, haluaako hän ottaa vastaan Kristuksen, sillä vain se tarvitaan. Armosta me pääsemme taivaaseen, jos pääsemme. Emme siis omin avuin, mutta voimme valita myös helvetin.
Sitten Luther ei kuulema hyväksynyt kalvinistien ennaltamääräämisoppia, vaan hänen mukaansa jokaisella on mahdollisuus. En tunne näitä asioita sen syvemmin, niin oli itselleni uusi juttu, että kalvinisteilla on tuollainen ajatelma.
Oli ihan mielenkiintoinen alustus siinä illassa. Paljon meni tosin ohikin, sen verran tiukkaa tavaraa.
-
Niin, tuo Johanneksen kertoma on sitä perinteistä kristinuskoa. Minä en taasen usko siihen, että kaikki voivat ottaa vastaan Kristuksen. En oikeastaan edes tiedä, mitä Kristuksen vastaanottaminen käytännössä tarkoittaa.
Usko tarkoittaa käsittääkseni luottamista. Asian toinen puoli, eli luottamalla taivaaseenpääsyyn taataan taivaaseenpääsy, kuulostaa hyvältä. Mutta toinen puoli, eli epäluottamuksella taataan helvettiin joutuminen, ei kuulosta niin hyvältä.
-
Joka sunnuntai kirkossa meitä keroitetaa lukemaan uskontunnustus , jos sen teemme ja luotamme siihen ei tarvitse muuta hoopoilla :cry:
-
Ehkäpä minä jätän turhat pohdinnat loppuelämäkseni sikseen... Jumala kyllä ymmärtää, mikäli on olemassa ja mikäli on hyvä, kuten on luvattu.
Ei sitä kannata tämmöisistä asioista turhaa ressiä ottaa. Kunhan vain pyrkii olemaan mahdollisimman hyvä muille ihmisille, niin hyvyys kyllä tavalla tai toisella palkitaan. Näin minä uskon.
-
Ei hyvyys vaan ihmisenä oleminen. :wink:
-
että Jumala haluaa kaikkien pelastuvan, mutta ihminen voi itse päättää, haluaako hän ottaa vastaan Kristuksen, sillä vain se tarvitaan. Armosta me pääsemme taivaaseen, jos pääsemme. Emme siis omin avuin, mutta voimme valita myös helvetin.
Sitten Luther ei kuulema hyväksynyt kalvinistien ennaltamääräämisoppia, vaan hänen mukaansa jokaisella on mahdollisuus. En tunne näitä asioita sen syvemmin, niin oli itselleni uusi juttu, että kalvinisteilla on tuollainen ajatelma.
Ihmisen tahdolla on valinnanvapaus yhteiskunnallisissa ja järjelle alisteisissa asioissa, mutta ei hengellisissä. Kääntymyksessä Pyhä Henki tarttuu ihmisen passiiviseen tahtoon ja saa aikaan kääntymyksen. Näin meitä luterilaisia opetetaan, vaikka jo 1500-luvulla keskusteltiin, onko tämä ihmisen tukasta vetämistä pelastukseen.
Kalvinisteille menestys on merkki siitä, että Jumala on valinnut heidät. Tässä on menestyksen teologian juuri.
Luther ei kieltänyt Augustinoksen ajatusta predestinaatiosta ja se ahdisti häntä. Silloin häntä kehotettiin syventymään Kristuksen haavoihin eikä ennaltamäärämiseen.
Anteeksi teologinen vastaukseni, mutta olen allerginen tahdon vapaudelle. Toisaalta tajuan valitettavan hyvin, että kääntyminen on langenneelle ihmiselle ainoa keino päästä eroon itsensä helvetillisestä tuijottamisesta ja nähdä niin Kristus kuin toiset ihmisetkin. Pahinta on, jos olen jo niin paatunut, etten näe omaa päivittäistä kääntymisen tarvetta (tämä vaara on oikea) ja luulen tietäväni miten toisten on käännyttävä. Enkä kiellä, etteikö kääntymys ole suuri asia - se ei vaan ole ihmisen käsissä.
-
Tuasko sitä pittää immeisen suorittoo valintoja. Immeinen on kerran valinnut väärin. Jos nyt valihtoo uuvestaan, se valinta on hetken voimassa, ja sitten tulloo katumapiälle, eekä usko valintaasa, homma on pahasti vialla ja pyssyy vialla. Parasta on antaa valinnan tapahtua yläkerrassa.
-
Ymmärsinkö täysin oikein vai väärin, että kun Jumala antaa uskon, usko näkyy myös ulospäin (tai ainakin uskovalle itsellen), ja täten tietää ainakin itsestään aikalailla varmasti, pääseekö taivaaseen vai joutuuko helvettiin?
Tarkoittaako tämä myös sitä, että kun sitä uskoa ei saa itseensä millään tiristettyä, voi huoletta luopua toivosta ja tyytyä ajatukseen, että Jumalalla on kyllä tie minulle: painu helvettiin, painu suoraan helvettiin kulkematta lähtöruudun kautta?
-
Emme me ole edes itsemme ja uskomme tuomareita. Toivo on siinä, että Kristus voi viedä minut perille, vaikka joudun jatkuvasti lähtöruutuun. Ja minne perille? Elän sen lupauksen varassa, että Jumala on istuttanut minuun iankaikkisuuden... en minä sitä vielä tunne ja hämmästynen kovasti, jos pääsen perille.
-
Kun etsin ratkaisua oppiaakseni uskomaan näkymättömään todellisuuteen, sorrun ties mihin haluun ja himoon. Usko on nöyrtimistä, alistumista näkymättömien kurinalaisuuteen ja tahtomme sekä toiminnamme ojentamista sen mukaan, mitä en näe.
Vaikka se sitten maksaisi , mitä tahansa :aikaa, vaivaa, tuskaa,kipua, yöttömiä öitä,häpeää,pilkkaa jopa hengen menetyksen. On tässä vaan syytä meidän uskoa Herraan.
Koko pelastustyö, minkä Jumala meissä suorittaa ja tekee syntiin nähden vihaa, mutta ihmiseen nähden armoa : " armosta te olette pelastetut "
Jos tämä asia olisikin meillä selvillä ja hallussa. Niin silloinhan meillä olisi avain Herramme teiden ja töiden oikeaan käsittämiseen, ja näin sokeana kulkijana me emme niihin kompastuisi. Tällöin me kaikki varjeltuisimme monesta eksymisestä ollessamme Herran omien kanssa "armon alla"
"Nuorena aikuisena" en ala taistelemaan Jumalan kanssa, tappio tulee ja varmasti.
ps.Teksti lainattu osittain E.W.Pakkalalta, mutta kirjoitettu niin kuin minä asian käsitän.
-
Usko on nöyrtimistä, alistumista näkymättömien kurinalaisuuteen ja tahtomme sekä toiminnamme ojentamista sen mukaan, mitä en näe. Vaikka se sitten maksaisi , mitä tahansa :aikaa, vaivaa, tuskaa,kipua, yöttömiä öitä,häpeää,pilkkaa jopa hengen menetyksen. On tässä vaan syytä meidän uskoa Herraan.
Eikö usko voisi olla myös itsetunnon kasvamista, vapautumista riippuvuuksista, vastarintaa, tietoisuuden kasvua, rakkautta, hyvän olon tunnetta, energiaa ja virtaa?
-
Jumalaa pelkäävän ei tarvitse mitään tai ketään muuta pelätäkään.
-
Minulla on kyllä täysin huoleton asenne näihin kysymyksiin. Ajattelen että jos Jumala on olemassa - siis absoluuttinen - niin ei ole hätää, ja ellei Jumalaa ole olemassa niin siltikin on arvoa sillä, että pyrimme kohti absoluuttista, vaikka miten avuttomasti. Se että olemme ihmisiä - heikkoja, huonoja, itsekkäitä, lyhytnäköisiä - johtaa siihen, että pakostakin aina erehdymme väärille teille: olemme järkyttävän rajallisia, ja valtaa ja voimaa ei pitäisi kenellekään meistä antaa, koska niiden väärinkäyttäminen seuraa välittömästi. Jotkut joutuvat pahempiin paikkoihin kuin toiset, tekevät pahempia asioita, ovat heikompia, jotkut sitten ovat parempia, paremmissa paikoissa, vähemmän koiteltuja. Mutta absoluuttisen näkökulmasta nämä erot ovat minimaalisia: joku ryömii muutaman millimetrin pitemmälle miljoonien kilometrien taivalta, joku jää lähtöviivalle. Mikään ei riipu "oikeasta" opista, "oikeasta" dogmasta, "oikeasta" rituaalista, "oikeista" mielipiteistä - näillä konsteilla emme livahda taivaaseen, pakota sen porttia auki erinomaisuudellamme: meidän luoksemme täytyy syntisten ystävän tien kulkea, itse emme pääse perille.
-
Minulla on kyllä täysin huoleton asenne näihin kysymyksiin. Ajattelen että jos Jumala on olemassa - siis absoluuttinen - niin ei ole hätää, ja ellei Jumalaa ole olemassa niin siltikin on arvoa sillä, että pyrimme kohti absoluuttista, vaikka miten avuttomasti.
Kannatan tätä tulkintaa jo pelkästään tieteenfilosofisista syistä. :smt023
Mikään ei riipu "oikeasta" opista, "oikeasta" dogmasta, "oikeasta" rituaalista, "oikeista" mielipiteistä - näillä konsteilla emme livahda taivaaseen, pakota sen porttia auki erinomaisuudellamme: meidän luoksemme täytyy syntisten ystävän tien kulkea, itse emme pääse perille.
Kannatan tätäkin näkemystä, mutta siitä huolimatta me voimme tehdä hyviä tekoja, luopua kaikesta turhasta ja seurata Jeesusta.
-
Kannatan tätäkin näkemystä, mutta siitä huolimatta me voimme tehdä hyviä tekoja, luopua kaikesta turhasta ja seurata Jeesusta.
Toki, pitää ehdottomasti yrittää parhaansa, mutta ei pidä luulla onnistuvansa tai että vähän toisia paremmalla onnistumisella olisi valtavaa arvoa. Äärimmäisyyteen vietynä tähän tekojen ja oman persoonallisuuden merkityksen korostamiseen sisältyy itsensä täydellistämisen ajatus: jopa niin että pystyisimme lopulta tekemään ehkä itsestämme jumalallisen täydellisiä vaikka Jumalaa ei valmiiksi olisikaan. Tämän inhmillisen edistyksen ajatuksen täytyy varmasti pysyä jonkinlaisena b-suunnitelmana, jos olemme jumalattomassa maailmankaikkeudessa (eikä muunlaisesta ole toistaiseksi uskottavia empiirisiä havaintoja), mutta on vaikea nähdä, että säilyttäisimme arvokkaimman inhimillisyydestä, jos emme näkisi tilaa Jumalalle maailmassa, tyhjää tai varattua. Eli tässä mielessä parempinakin toivottattavasti tulemme edelleen ikävöimään kohti maisemia, joita tuskin edes osaamme kuvitellakaan. Paljon on meiltä salattu.
-
Ilwyd edustaa kuten minäkin pascalilaisuutta (=körttiagnostikkojen meininkiä). :wink: ps. se on ollut lutteeruksen ajatuksia
-
Äärimmäisyyteen vietynä tähän tekojen ja oman persoonallisuuden merkityksen korostamiseen sisältyy itsensä täydellistämisen ajatus: jopa niin että pystyisimme lopulta tekemään ehkä itsestämme jumalallisen täydellisiä vaikka Jumalaa ei valmiiksi olisikaan.
Aika äärimmäisesti tulkittu. Pidän ihmisen tekoja ja toimintaa tosiasiallisten arvojen ilmaisuna. Aiemmin totesin, että ihminen voi sanoa olevansa tasa-arvon kannalla, mutta toimia täysin ilmoittamansa periaatteen vastaisesti.
Hyvien tekojen vaatiminen kristillisen uskon ilmaisuna on tietysti kova vaatimus itseään täynnä olevalla länsimaiselle ihmiselle. Vaikkakin Jeesuksen vaatimus oli: Jätä kaikki mammona ja maallinen omaisuus ja seuraa minua. Hyvien tekojen vaatimus uskon ilmaisuna on tietysti rankka juttu ja siksi tämä vaatimus pyritään kaikin mahdollisin keinon selittämään vääräksi tulkinnaksi kristinuskosta. On helppoa olla kristitty, kun ei elämäntapaan kohdistu uskon mukaisia vaatimuksia.
Hyvät teot eivät johda oman persoonallisuuden korostamiseen, koska ne ovat seurausta uskosta. Kun Jeesus vaatii, että jätä kaikki ja seuraa minua, ei siinä omaa persoonaa korosteta.
-
mikä on "usko", Salis. :wink:
-
Kirjoittin 04.04.2008
"Usko on nöyrtimistä, alistumista näkymättömien kurinalaisuuteen ja tahtomme sekä toiminnamme ojentamista sen mukaan, mitä en näe. Vaikka se sitten maksaisi , mitä tahansa :aikaa, vaivaa, tuskaa,kipua, yöttömiä öitä,häpeää,pilkkaa jopa hengen menetyksen. On tässä vaan syytä meidän uskoa Herraan."
Salis kirjoitti 05.04.200
Eikö usko voisi olla myös itsetunnon kasvamista, vapautumista riippuvuuksista, vastarintaa, tietoisuuden kasvua, rakkautta, hyvän olon tunnetta, energiaa ja virtaa?
Kyllä, usko on sitäkin. Asioita voi luetella aivan äärettömästi ja ennenkaikkea mitä ihminen itse tuntee sielussan. Meillehän on annettu vapaus määrittää oma uskomme, se on taas eri asia, onko se oikea.Mutta siksi minä huudankin kiukuisena, kyynelten valuessa apua Herraltani. Että, Hän pitäisi minut uskossa ristin edessä.
Pena kirjoitti 05.04.2008
Jumalaa pelkäävän ei tarvitse mitään tai ketään muuta pelätäkään.
No,kyllä minä pelkään Isää, mutta tiedän myös että Hän rakastaa meitä kaikkia. Mutta kun katson tätä maalista vaelustani, täytyy rehellisyyden nimissä sanoa,että eniten pelkään itseäni. Mikä taas johtaa siihen että en voi olla aivan huoleton omista tekemisistäni. Mitä taas tulee hyviin tekoihin ja pahoihin tekoihin , en voi välttää näitä tekoja tai ajatuksia elämääsäni. Mutta voin antaa Hänen hoitaa minun taisteluni. Sillä minä henkilökohtaisesti olen saanut kokea viime vuosina. Mitä on hyvät teot kun olen Kristuksen kutsun ottanut vastaan.
Valitettavasti pahuus ei ole minusta mihinkään lähtenyt. Ilmeneehän se päivittäin,jopa teoilla.
Vaikka työskentelenkin palvelu tehtävissä ja ihmiset ovat nostamassa tämän alan ihmisiä korokkeelle. Niin kateus ja kosto, leimahtaa välillä esille. Siinä sitä sitten ollan taas, "en minä mitään tehnyt."
"Olemme maailmassa elääksemme, emme paetaksemme elämää"
-
Että mitäkö on usko?
Usko on on minulle kuin huonosti varustettu pelastusvene, joka keikkuu aallon harjalta toiselle rantautuakseen toivon mukaan joskus sille rannalle, joka ei katoa myrskyjen ja maanjäristysten seurauksena. Pelastusvenekin on lahjatavaraa. Pelastusveneessä ollessa tulee usein sellainen olo, että kestääkö se rantaan saakka? Täyttä varmuutta en ole vielä saanut, vaikka joskus elääkin pieni toivon kipinä, sillä ikään kuin hämärästi koen peräsimessä olevan minua yli 2000 vuotta sitten maan päällä eläneen Veljen.
-
Soom mun veli. :wink:
-
Että mitäkö on usko?
Usko on on minulle kuin huonosti varustettu pelastusvene, joka keikkuu aallon harjalta toiselle rantautuakseen toivon mukaan joskus sille rannalle, joka ei katoa myrskyjen ja maanjäristysten seurauksena. Pelastusvenekin on lahjatavaraa. Pelastusveneessä ollessa tulee usein sellainen olo, että kestääkö se rantaan saakka? Täyttä varmuutta en ole vielä saanut, vaikka joskus elääkin pieni toivon kipinä, sillä ikään kuin hämärästi koen peräsimessä olevan minua yli 2000 vuotta sitten maan päällä eläneen Veljen.
No, mitä sitten en usko?
- En usko sattumiin elämässäni, enkä maailman luomisessa.
- En usko tieteeseen elämäni perustana (se selvittää vain pieniä hiukkasia elämäni salaisuuksista).
- En usko toiseen ihmiseen antamaan elämälleni sen tarvitsemaa elinvoimaa ja sisältöä.
- Siihenkö ihminen maatuu, mihin hän kaatuu - lopullisesti? Onko ihminen vain joku mitätön häivähdys maailman kaikkeudessa? Lohdutonta! En usko sitä.
- En usko, että Jeesus olisi ollut - ja on edelleenkin - jokin epätodellinen taruolento.
- En voi uskoa varauksetta kaikkeen raamattukritiikkiin ja Jeesus-seminaarin tutkijoiden esittämiin rekonstruktioihin Jeesuksen elämästä. Ja eiväthän he itsekään siihen usko, kun yksimielisyyttä ei synny.
_________________________
Raamattu kestää kritiikin, mutta raamattukritiikki ei kestä kritiikkiä.
-
- En usko sattumiin elämässäni, enkä maailman luomisessa.
Yllättävää!
- En usko tieteeseen elämäni perustana (se selvittää vain pieniä hiukkasia elämäni salaisuuksista).
Mielenkiintoista!
- En usko toiseen ihmiseen antamaan elämälleni sen tarvitsemaa elinvoimaa ja sisältöä.
Todellako!?
- Siihenkö ihminen maatuu, mihin hän kaatuu - lopullisesti? Onko ihminen vain joku mitätön häivähdys maailman kaikkeudessa? Lohdutonta! En usko sitä.
Et vai, ihan totta?!
- En usko, että Jeesus olisi ollut - ja on edelleenkin - jokin epätodellinen taruolento.
Oho!
- En voi uskoa varauksetta kaikkeen raamattukritiikkiin ja Jeesus-seminaarin tutkijoiden esittämiin rekonstruktioihin Jeesuksen elämästä. Ja eiväthän he itsekään siihen usko, kun yksimielisyyttä ei synny.
Just joo, haloo, oikeesti!
-
Usko - heikkokin - pelastaa, mutta se ei ole joka miehen.
-
Lars Mikael kirjoitti:
Usko - heikkokin - pelastaa, mutta se ei ole joka miehen.
Usko - heikkokin - pelastaa, mutta se ei ole joka miehen eikä naisen. Onneksi me emme arvio uskon määrää ja kenellä miehelle tai naiselle usko ja pelastus on.
Hän on meidän Herramme ja Hänellä on valta.
Satman kirjoitti 11.04.2008 12:24
Lars Mikael kirjoitti:
- En usko sattumiin elämässäni, enkä maailman luomisessa.
Satman : Yllättävää!
Benkku :Kaikella on ollut ja on tarkoitus, ei yllätyksiä.
Lars Mikael kirjoitti:
- En usko tieteeseen elämäni perustana (se selvittää vain pieniä hiukkasia elämäni salaisuuksista).
Satman:Mielenkiintoista!
Benkku:Niin,onneksi ihmisen tieto on rajallinen.
Lars Mikael kirjoitti:
- En usko toiseen ihmiseen antamaan elämälleni sen tarvitsemaa elinvoimaa ja sisältöä.
Satman:Todellako!?
Benkku:Minä taas uskon, esim.lääkäri/potilas
Lars Mikael kirjoitti:
- Siihenkö ihminen maatuu, mihin hän kaatuu - lopullisesti? Onko ihminen vain joku mitätön häivähdys maailman kaikkeudessa? Lohdutonta! En usko sitä.
Satman:Et vai, ihan totta?!
Benkku:Ihminen on Jumalan rakastama, ei häivähdys.
Lars Mikael kirjoitti:
- En usko, että Jeesus olisi ollut - ja on edelleenkin - jokin epätodellinen taruolento.
Satman:Oho!
Benkku:En usko, että Heramme on jokin epätodellinen taruolento
Lars Mikael kirjoitti:
- En voi uskoa varauksetta kaikkeen raamattukritiikkiin ja Jeesus-seminaarin tutkijoiden esittämiin rekonstruktioihin Jeesuksen elämästä. Ja eiväthän he itsekään siihen usko, kun yksimielisyyttä ei synny.
Satman :Just joo, haloo, oikeesti!
Benkku:Niin haloo, hyvä Lars Mikael .
-
Minä taas uskon, esim.lääkäri/potilas
Uskoni lääkäreiden meni, kun anoppini kuoli muutama viikko sitten hoitovirheisiin. Ensiksikin hänet jätettiin tammikuussa 2006 ja heinä- sekä elokuussa 2007 tutkimatta, vaikka me omaisina osasimme nähdä hänen tilansa ja vaatia hänelle asianmukaista hoitoa. Niin anoppini kuin me omaisetkin tulimme monet kerrat ylikävellyiksi. Anoppini kärsi kovista tuskista, mutta myös ihmisarvonsa mitätöinnistä 2 vuotta. Hänen 6 viimeistä viikkoansa tehostetussa hoidossa sairaalassa eivät olleet niin sanotusti herkkua. Hän oli jo niin huonossa kunnossa, että mitään ei voitu tehdä ja toisekseen aivokasvain oli tuhonnut jo niin paljon aivoja, että mahdollisuudet edes inhimilliseen kuolemaan olivat menetetyt.
Anoppini ei ollut ensimmäinen tietämämme tällä tavoin kohdelluksi tullut potilas. Meidän tilanteessamme ei auttanut edes se, että olimme anoppiani hoitaneen julkisen sektorin lääkäriä paremmin tietoisia siitä, mistä todella oli kysymys. Ja jopa anoppini itse nimesi sairautensa ja vieläpä aivan oikein.
-
Mun miälestä meillä ei voi ollakkaan täyttä tolokkua yrittää ymmärtää uskoa ja elämää yleensä. Tyyrytähän vaan siihen taivahanlahajahan, että usko on luattamusta siihen mitä vajavaanen uskomme ei ymmärrä.
Kannattaa mialuummin vaan körttilääsittään pelekistää uskoaan, niin olo on helepompaa ja maalima on selevempi kattella ja astella vaikka korttipakka poves.
http://uk.youtube.com/watch?v=_VfInfw7OIk&feature=related
-
Tyyrytään,tyyrytään. :smt045
-
Tykkään tuosta Mörtti-57:n vakilauseesta. Se kertoo paljon :lol: :lol:
-
Niin oikke, sanos turkkulainen...
-
Lauri Tähkälläki on meille sanansa sanottavana. :smt038
http://uk.youtube.com/watch?v=e7KFZ2iLHkI&feature=related
-
Mörtin kehotuksesta katselin ja kuuntelin Tähkää, vanhaa painijaa. Videon lopuksi körttiläiset pistivät rauhaisaksi tanssiksi, tyylikkäästi ja verkkaisesti.