Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: steal - 12.10.15 - klo:12:20
-
Mittee mieltä ? http://uberuutiset.fi/2015/10/07/lesbopiispa-haluaa-kristilliset-symbolit-pois-merimieskirkosta-tilalle-suunta-mekkaan-pain/ :kahvi:
-
Piispa ehdottaa ja kaksi muuta vastustaa muutosta. Mikä sitten on se nykysuunta? Minun laskutaidoillani se on äänin 2-1 kristillisten symbolien säilyttäminen.
-
Suuntaus on selvä. Ennen ei todennäköisesti ole nuin halunneita piispoja ja kansalaisia suomessa ollut ollut montakaan. Eli suuntaus on selvä. Tokkopa 1940 monikaan halus kristillisiä symboleita pois ja islamilaisia tilalle ?
-
Suuntaus on selvä. Ennen ei todennäköisesti ole nuin halunneita piispoja ja kansalaisia suomessa ollut ollut montakaan. Eli suuntaus on selvä. Tokkopa 1940 monikaan halus kristillisiä symboleita pois ja islamilaisia tilalle ?
Miksi se olisi tullut kenenkään mieleenkään? Ei tainnut ainoakaan muslimi astua kirkon kynnyksen yli siellä rukoillakseen. Valtiollisista symboleista 40-luvulla en sano tällä kertaa mitään.
-
En ole otsikosta ihan varma. Kannatta miettiä ennenkuin sanoo mitään.
-
Anteeksi tämä nipotus mutta siinä on yhdyssanavirhe...
Jos on epätietoinen ja tahtoo kirjoittaa ne oikein, eihän siis ole pakko tahtoa, niin siihen väliin kokeillaan yhtä tavua,ko tai kö
Eli jos tahtoo kysyä että ruisleipäkö niin ruisleipä sitten. Yhdyssana.
Jos tahtoo kysyä että ruisko leipä niin siinä tapauksessa ne on kaksi eri sanaa. Ruis leipä.
Mutta siis, jos tahtoo...
Ja vaikka minä miten inhokki nipo olen niin ajattelin jotakuta ehkä kiinnostavan. Suurinta osaa tuommoinen ei kai ollenkaan häiritte edes. Mutta annoinpa aihetta itteeni paremmille vähän inhota lisää :003:
-
Anteeksi tämä nipotus mutta siinä on yhdyssanavirhe...
Ja vaikka minä miten inhokki nipo olen niin ajattelin jotakuta ehkä kiinnostavan.
Itsekin inhokkinipona kysyn, onko tämä nykyinen kieliopista piittaamaton suunta oikea?
-
Yleisesti ei, kaunokirjoittajille sallittakoon. :icon_eek:
-
Ei täällä kaikki uskalla kirjoitella, jos kovin virheistä huomautellaan. Eivät kaikki ole "lukeneita".
-
Ei täällä kaikki uskalla kirjoitella, jos kovin virheistä huomautellaan. Eivät kaikki ole "lukeneita".
Yritän olla huomauttelematta yksittäisille kirjoittelijoille. Joskus on kysyttävä, kun huolimattomuus hämärtää lauseen merkityksenkin. Harmittelen kieliopin harsuuntumista yleisenä suuntauksena. Kyllähän nämä asiat luettiin jo kansakoulussa.
-
Ei täällä kaikki uskalla kirjoitella, jos kovin virheistä huomautellaan. Eivät kaikki ole "lukeneita".
Voi ei sitä tarvittisi sentään niin tärkeästi ottaa. Kyllä se vähän särähtää, ei auta, ja ajattelin että jos mainitsisin kun tuo sääntö on niin helppo.Toisaalta kieli muuttuu koko ajan. Mikä oli yhdeksän pisteen virhe kouluaikana on nyt käypää käytäntöä kuten ettei mitään heittomerkkejä kun kirjoittaa yhtäkkiä.
Mutta tavuviivaa ei tarvitse jos yhdyssanassa on kaksi konsonanttia peräkkäin, sitä ei ole muutettu. Jos jotain vihaan niin tätä arvausohjelmaa joka arvaa koko sanan usein ihan männikköön.
Silti koetan jakaa tuota Penan periaatetta ja kaikkiaan toivon etten pahottaisi mitättömyyksillä kenenkään mieltä. Enkä ylipäänsä pahottaisi, kun se on niin turhaa. Ei tuota tosin yliopistossa todella opetettu kun kirjatkin oli vieraskielisiä.
Tai sanotaanko että minut voi kuitata tyyliin ai jaa. Jatketaas taas.
Mutta totta, tuon minä opin kansakoulus. Joskus surettaa kun nuoret ei enää tunne kieltä vaikka peruskoulun pitäis olla niin huippua niin huippua. Mistä he oppii ellei meiltä.
Mutta todella: Ai jaa... Koska minulta voi itseltäni odottaa välillä mitä vaan. Se hahmo josta kerron kärsii lukivaikeuksista ja on oppinut sekaisin kahta kieltä, eli ei osaa kumpaakaan. Kun olen seurustellut Lauran kanssa, minun tekstini sisältö jää arvailun varaan. Hän kun yrittää ilmaista. itseään selkeästi lopputulos on katastrofi.
-
En oikein usko että nykynuoret sen huonommin kieltä tuntisivat kuin vanhemmat. Nykyään vain kuka tahansa saa kirjallisia riipustuksiaan julkisuuteen vaikkapa näin nettifoorumeilla. Jos ajattelen 20-luvun alussa syntyneeltä jo edesmenneeltä tädiltäni saamiani kirjeitä, niin eipä niissäkään yhdyssanat oikein olleet, eikä moni muukaan asia. Tai siis asja, kuten hän sen kirjoitti. Fiksu älykäs enoni oli käytännössä kirjoitustaidoton; osasi kyllä kirjoittaa yksittäisiä sanoja, mutta ei muodostaa niistä kirjoitetun kielen normien mukaista virkettä. Takana heillä oli ehkä viisi luokkaa kansakoulua eikä muita opintoja. Sen ajan sivistyneistöllä oli sitten omat virheensä, mm. huoneusto parvekkeella ja ruotsin mukainen sanajärjestys. Nykyään virheet lainataan englannista.
Koulun ratkaisevaan merkitykseen en tässä(kään) asiassa usko. Se, että jokin asia on opetettu koulussa, ei mitenkään takaa, että sen vielä muistaisi tai olisi edes silloin aikoinaan oppinut ja myös ymmärtänyt. Eiköhän paljon vaikuta se, millaista tekstiä koulun ulkopuolella näkee ja lukee? Tai lukeeko ylipäätään mitään. Tuon tätini (ja siis myös äitini) lapsuudenkodissa ei saanut lukea, se oli laiskottelua nimittäin. Kovin erilaisia eväitä saamme elämäämme, sekä ennen että nyt.
(Vaikka koulun merkitystä tuossa vähättelin, niin tietysti joillekin juuri koulu on voinut olla se paikka, joka antaa virikkeen lukea, etsiä tietoa, tutustua toisenlaiseen maailmaan kuin mitä kotona on. Tästä taitaa olla kaunokirjallisuudessamme joitakin kuvauksia? Ehkä jos suunta jatkuu nykyisellään - tuloerojen kasvu, yhteiskuntaryhmien eriytyminen, lähikirjastojen lakkautukset, puhumattomat kännykkävanhemmat - koulusta taas tulee sitä? En taida kuitenkaan toivoa...)
-
Kannattaako oikeastaan miettiä, onko suunta nyt oikea vai väärä? Minä suren esimerkiksi sitä, että käsin kirjoittaminen vähenee melkein olemattomiin, mutta en silti voi väittää tietotekniikan huikeaa kehittymistä pahaksi. Tässäpä naputtelen kirjaimia kuvaruudulle ihan tyytyväisenä. Oman elämänsä valintoja ja suuntaa sopii toki ajoittain puntaroida.
-
No ainakaan siinä merkityksessä kuin nyt tuskin on oikea suunta, että ketjun aloitti aivan eri teemaa käsittelevä henkilö.
Kuuleha sie, Öppiäinen: yleensä en mainitse luulosta vaan aivan tiedosta. Jos puoli sukua opettaa peruskoulussa ja toinen puoli eskarissa tai no, musiikkiopistoissa niin heille näistä joitakin tutkimustuloksia esiteltiin. Tein niistä yhden oppimistehtävän (Latenssi-ikäisten kouluvaikeuksista. Luku- ja kirjoitustaidon katoaminen yhdeksänvuotiailta).
Itse jouduin kymmenkunta vuotta sitten. semmoiselle kurssille kiskotuksi, joka nyt ei mielestäni musiikkiosaamista edistänyt ja kiukuttelin. Suotta, sillä kurssi joka siis käsitteli kielen muuttumista, kieliopin säilyneitä sääntöjä ja todella sitä että ne opetettiin kansakoulun jälkeen vielä peruskoulussa olikin kiinnostava kuin mikä. Toinen juttu on että nuoriso ei enää lue kuten ennen. Aika kuluu somessa. Joku ajattelee että yks ja lysti; suotakoon se hänelle kuten toiselle se että murehtii pienen kielen erittäin mahdollista katoamista. Hankalinta on niillä koululaisilla jotka yläasteelle siirtyessään ovat äkkipulassa. Siis, jos vain noin puolet osaa lukea ja kirjoittaa, ja neljäsosa ymmärtää luetun tekstin sisällön niin, että voi sen toistaa omin sanoin, ei heillä kohta ole käytössään mitään kieltä.
Sen tähden kielen säilyttäminen on tärkeä asia.
Miltä sitten kustakin tuntuu on vallan toinen tarina. Sinänsä arvostettavaa tallettaa omaisten kirjeet vuosien takaa, ja vielä arvostetumpaa, että niitä suku ahkeraan kirjoitteli. Kumarrukseni ja kunnioitukseksi. Meillä saatiin vain postikortteja.
-
Toisaalta jälleen kerran, ihan yksi ja sama. Mikäli ymmärsin oikein, täällä käydään ahkeraa ajatuksenvaihtoa jos kuinka haastavasta kirjallisuudesta, joten joskus ihmettelen eikö näitä innokkaita lukijoitakin kiinnosta kielen rakenne, sen säilyminen ja sen kautta välitettävä asia.
-
Äh, lukijoitakaan. Miten tästä saisi tavausohjelman pois?
-
En oikein usko että nykynuoret sen huonommin kieltä tuntisivat kuin vanhemmat. Nykyään vain kuka tahansa saa kirjallisia riipustuksiaan julkisuuteen vaikkapa näin nettifoorumeilla. Jos ajattelen 20-luvun alussa syntyneeltä jo edesmenneeltä tädiltäni saamiani kirjeitä, niin eipä niissäkään yhdyssanat oikein olleet, eikä moni muukaan asia. Tai siis asja, kuten hän sen kirjoitti. Fiksu älykäs enoni oli käytännössä kirjoitustaidoton; osasi kyllä kirjoittaa yksittäisiä sanoja, mutta ei muodostaa niistä kirjoitetun kielen normien mukaista virkettä. Takana heillä oli ehkä viisi luokkaa kansakoulua eikä muita opintoja. Sen ajan sivistyneistöllä oli sitten omat virheensä, mm. huoneusto parvekkeella ja ruotsin mukainen sanajärjestys. Nykyään virheet lainataan englannista.
Koulun ratkaisevaan merkitykseen en tässä(kään) asiassa usko. Se, että jokin asia on opetettu koulussa, ei mitenkään takaa, että sen vielä muistaisi tai olisi edes silloin aikoinaan oppinut ja myös ymmärtänyt. Eiköhän paljon vaikuta se, millaista tekstiä koulun ulkopuolella näkee ja lukee? Tai lukeeko ylipäätään mitään. Tuon tätini (ja siis myös äitini) lapsuudenkodissa ei saanut lukea, se oli laiskottelua nimittäin. Kovin erilaisia eväitä saamme elämäämme, sekä ennen että nyt.
(Vaikka koulun merkitystä tuossa vähättelin, niin tietysti joillekin juuri koulu on voinut olla se paikka, joka antaa virikkeen lukea, etsiä tietoa, tutustua toisenlaiseen maailmaan kuin mitä kotona on. Tästä taitaa olla kaunokirjallisuudessamme joitakin kuvauksia? Ehkä jos suunta jatkuu nykyisellään - tuloerojen kasvu, yhteiskuntaryhmien eriytyminen, lähikirjastojen lakkautukset, puhumattomat kännykkävanhemmat - koulusta taas tulee sitä? En taida kuitenkaan toivoa...)
No niin, no niin. Olet aivan oikeassa kuten aina. Kunnioitettavaa tuokin että ahkerasti kirjeitä kirjoiteltiin. Ja ilmeisesti ne on säilytetty. Todella kultturellia, minun mielestäni. Noin vanhoja tätejä ei itselläni edes ollut. Koulun historiasta kiinnostuneelle tuo saattaisi jotakin kertoa.
Ja toisaalta, kun tuo koko kapistus nyt on yksi turhake ja älykäs ponnistaa ilman opiskeluakin kuuhun saakka, niin nythän sieltä otetaan löysät pois. Iloitkaamme ja riemuitkaamne siitä.
Valitat ettei kukaan usko ettei kukaan sinua ymmärrä ja kun ymmärrätkin ei tunnu uskovan... Nyt putosin kyllä kuin eno veneestä. Koulu tarjoaa omat valmiutensa jatkaa, itse olin mahdollisuudesta kiitollinen. Mutta huomaan olevani jotenkin kakaramaisen kiitollinen yhdestä jos toisestakin. Miksi koulun ylipäänsä pitäisi syöttää koko elämän ja maailman viisaus lusikalla jokaiselle joka suvaitsee sen niellä?
-
Miksi koulun ylipäänsä pitäisi syöttää koko elämän ja maailman viisaus lusikalla jokaiselle joka suvaitsee sen niellä?
Koulun pitäisikin opettaa käyttämään lusikkoita ja syömään elämän ja maailman viisautta itse.
-
Ketjun otsikon sisältämään kysymykseen vastaisin, että meille nykykörttiläisille eivät merkittäviä asioita ole perinteen ja kulttuurimme säilyminen. Jopa Jumalasta voimme neuvotella. Tärkeintä on yhdys sanojen ja pilkku sääntöjen suvereeni hallinta. Ja hankaliin kysymyksiin pyrimme vastaamaan joko puheenaihetta vaihtamalla tai täydellisellä hiljaisuudella.
-
Samaan sarkastiseen tyyliin kysyn; Mitkä aiheet ja kysymykset ovat sallittuja, mitkä ehdottoman kiellettyjä körttikeskustelussa ?
Itsestään ja uskostaan ei sopine kirjoittaa. Ilman lähdetietoa ei saa lainata. Linkittäminen on turhauttanut.
Eläimet, nuo Luojan pikku veitikat ja apurit, ovatko turvallinen aihe. Kiinnostaako ?
Olemme jo iäkkäitä. Sairaskertomukset kiinnostavat. Vai kiinnostavatko ?
Makukysymykset, kyllä vai ei ? Saati mielipide-erot ? Riidanaiheuttajia :017:
Oppimattomat eivät kykene keskustelemaan oppikysymyksistä. Kuuntelemmeko musiikkia ja kokkaammeko ainoastaan ?
-
"Perinteen ja kulttuurimme säilyminen" ???? :017:
-
Ketjun otsikon sisältämään kysymykseen vastaisin, että meille nykykörttiläisille eivät merkittäviä asioita ole perinteen ja kulttuurimme säilyminen. Jopa Jumalasta voimme neuvotella. Tärkeintä on yhdys sanojen ja pilkku sääntöjen suvereeni hallinta. Ja hankaliin kysymyksiin pyrimme vastaamaan joko puheenaihetta vaihtamalla tai täydellisellä hiljaisuudella.
Äläs nyt,,vain yksi mainitsi kieliopista ja totesi ettei kai ole mikään körttikään eli minä. Tuon olisi saanut kohdistaa minuun, lisäksi taisin mainita että poikkesimme pahoin aloittajan teemasta. ei pidä syyttää syyttömiä. Mutta jos ei kieltä hallitse on ilmaisu kahleissa sekin, tahtoi sitten keskustelua mistä tahansa.
-
Olen körttisen perinteen vuoksi täällä notkunut, riidellyt ja sitten potenut krapulaa. Eihän sen näin tarvitsisi olla, vaan pitäisi osata luovuttaa. Gazan sodan aikana motivaationi laski. Sitten olen klikkaillut "miinattomia" aiheita, enkä onnistu enää sellaisessakaan. On kuitenkin niin, että riidassa on enemmän kuin yksi osapuoli.
Joku osaa iän myötä muuntua ajan mukana, sellainen on hyvä asia. Hartioilleni on vissiin huuhkain jäänyt pysyväksi, vanhuuden lintu. Toisille se on viisauden lintu. Mitenkähän oppisi ymmärtämään punaisen värin eri vivahteet? Minulle körttisyydessä ovat sininen ja musta omia värejäni, perinnettä.
-
Samaan sarkastiseen tyyliin kysyn; Mitkä aiheet ja kysymykset ovat sallittuja, mitkä ehdottoman kiellettyjä körttikeskustelussa ?
Itsestään ja uskostaan ei sopine kirjoittaa. Ilman lähdetietoa ei saa lainata. Linkittäminen on turhauttanut.
Eläimet, nuo Luojan pikku veitikat ja apurit, ovatko turvallinen aihe. Kiinnostaako ?
Olemme jo iäkkäitä. Sairaskertomukset kiinnostavat. Vai kiinnostavatko ?
Makukysymykset, kyllä vai ei ? Saati mielipide-erot ? Riidanaiheuttajia :017:
Oppimattomat eivät kykene keskustelemaan oppikysymyksistä. Kuuntelemmeko musiikkia ja kokkaammeko ainoastaan ?
Tällaista oikeastaan mietin. Ja kaipaan. Kiitos Riitta-mummi.
Pelkään vähän ettei kukaan uskalla kirjoittaa muusta. Orava ja kaalikääryle ja hammassärky, miksi ei, mutta toisinaan kaipaan sitä sananvaihtoa jota jota jankun jankun jankutin yhdestä teemasta ajoittain kai osapuilleen niin pitkään kuin tänne kirjoittelin.
Kyllä, toisaalta vavisutti että tässä saa kohta köniin kun puhuu ittestänsä, tällainen se pahiten varmaan turhautti ties ketä mutta se keskustelu merkitsi minulle paljon!
Se oli vain tämä, että lauma on kovasti tärkeä kyllä ja se on sitä kullekin. Mutta onko lupa tai mahdollinen asia olla kahdenvälisissä puheväleissä Paimenen kanssa? Ja. joku kirjoitti jotain enkä muista kuka ja mitä, taisi tulla tekstien kokonaisuutena mutta auttoi minua ymmärtämään etten ole Luojan luomassa maailmassa erehdys tai vahingossa siveltimestä roiskahtanut läiskä. Viidentoista vuoden ymmälläänolon jälkeen se oli löytö ja kiitän.
Mutten ehkä ymmärtänyt täydellisesti millaisia perinteitä kaivataan.
-
Valitat ettei kukaan usko ettei kukaan sinua ymmärrä ja kun ymmärrätkin ei tunnu uskovan... Nyt putosin kyllä kuin eno veneestä.
No niin putosin minäkin. Tarkoitatko sanoa, että minä valitan, ettei kukaan minua ymmärrä? Jos niin missä? Vai jotakin muuta? Ehkei luetun ymmärtäminen sitten ole minunkaan vahvuuksiani, vaikka koulussa loistin ja ahkerasti koko lapsuuteni ja nuoruuteni luin.
Koulu tarjoaa omat valmiutensa jatkaa, itse olin mahdollisuudesta kiitollinen. Mutta huomaan olevani jotenkin kakaramaisen kiitollinen yhdestä jos toisestakin. Miksi koulun ylipäänsä pitäisi syöttää koko elämän ja maailman viisaus lusikalla jokaiselle joka suvaitsee sen niellä?
Sanoin, ettei siihen pidä luottaa, että se, mitä tunnilla on opetettu, kanssa menisi perille ja pysyisi muistissa. Eli jos keskustelussa esitetään argumentti "tämähän opetettiin jo koulussa", voi aina vastata "niin, entä sitten"?
Mutta onhan koululla toki muutakin tehtävää kuin jakaa oppia. Sinnehän voi vaikka sijoittaa lapsensa työpäivän ajaksi. (Sitä en tiedä, miten yksinhuoltaja-vuorotyöläinen tekee.) Ja sitten se vaikka minulle on antanut vähän näkemystä siihen, millaisia muut ihmiset ovat, etenkin kun se oli peruskoulu, jonne joutui koko ikäluokka. No joo, ei ihan, sillä minun aikaani oli vielä erikseen jotain apuluokkia niille jotka eivät normaaliopetuksesta selvinneet. Mutta melkein.
-
Olen körttisen perinteen vuoksi täällä notkunut, riidellyt ja sitten potenut krapulaa. Eihän sen näin tarvitsisi olla, vaan pitäisi osata luovuttaa. Gazan sodan aikana motivaationi laski. Sitten olen klikkaillut "miinattomia" aiheita, enkä onnistu enää sellaisessakaan. On kuitenkin niin, että riidassa on enemmän kuin yksi osapuoli.
Joku osaa iän myötä muuntua ajan mukana, sellainen on hyvä asia. Hartioilleni on vissiin huuhkain jäänyt pysyväksi, vanhuuden lintu. Toisille se on viisauden lintu. Mitenkähän oppisi ymmärtämään punaisen värin eri vivahteet? Minulle körttisyydessä ovat sininen ja musta omia värejäni, perinnettä.
Ehkä en aivan täysin ymmärrä tätäkään. Ajattelitko että tietty poliittinen suuntaus, sinimustat, kuuluisi erityisesti herännäisyyteen?
No, ei sitä tarvitse auki keriä. Sen tiedän että pohjalainen herännäisyys valtiollisen heräämisen myötä liitti ne toisiinsa. Moni Karhumäen oppilas kuului valkokaartiin.
Niistä ajoista on sata vuotta.
Vähän pelästyin kun ajattelin, että tulisi äänestää sen mukaan, mikä hengellinen liike käy läheiseksi. Se on vanha tuttu asia että joissakin liikkeissä niin todella on että äänestyskäyttäytymistä valvotaan, mutta en itse sitä osannut aikaisemmin lukea osaksi herännäisyttä, kuten en osaa ajatella kristinuskoa puoluekartalla ylipäänsä.
Liike joka määritelmänsä mukaan "puolustaa arkaa ja ikävöivää uskoa" puolustamassa poliittista puoluetta tai vastustamassa toista tuntui ajankohtaisesti vieraalta, mutta kirkon viime vuosisadan historiaa ajatellen saattaa hyvin vielä tulevana aikana sitäkin tarkoittaa.... En tiedä kirjoitanko kauhean väsyneenä jälleen ihan soopaa.
Anteeksi.
-
Minulle rakkain esimerkki puheväleistä Paimenen kanssa on kirjallinen. Isä Camillo purkaa Guareschin kirjoissa huoliaan pääalttarin Kristukselle ja saa Häneltä viisaita vastauksia. Isä Camillon huolet eivät ole hänen omia henkilökohtaisia ongelmiaan vaan liittyvät hänen paimenvirkaansa Jumalan valtakunnan hänen vastuulleen annetussa kolkassa.
-
Mitä alkuperäiseen mieltäolemiseen tulee niin ensinnäkin olen sitä mieltä, että jos joku uberuutiset raportoi jostakin asiasta niin mieluusti lukisin muualtakin. Tässä tapauksessa sen, mitä piispa Brunne on sanonut. Kerrankos sitä ihmisten sanomisia lehdistö vääristelee, vahingossa tai tarkoituksella.
Ja jos kysymys oli siitä, voiko tai pitääkö kirkosta poistaa kristilliset symbolit niin tietenkään ei, niin kauan kuin se on kirkko. Siinä vaiheessa voi poistaa, kun kirkko muutetaan kapakaksi, kuten vaikka Helsingissä taannoin kävi. Mekan suunnan jos joku haluaa tietää niin siihen tarkoitukseen kuulemma on olemassa käteviä kompasseja.
Ja jos taas oli kysymys että mitä mieltä siitä että piispa on lesbo, niin minulle sopii. Jos on naisia piispoina niin varmasti jossain vaiheessa joku heistä on lesbokin, kun homomiehiäkin lienee piispoina ollut pitkin kirkon historiaa sankoin joukoin.
-
Tiedätkö mitä, Öppiäinen. Minä en jaksa vastata sinulle juuri nyt kovin tarkkaan. Jos käsitin väärin niin okei. Mielestäni valitit toisaalla ettei kukaan ymmärrä ettet sinä todella ymmärrä vaan olettaa jotakin muuta syyksi, mitä se sitten on, en nyt jaksa miettiä.
Kylläkylläkyllä. Moni nero on menestynyt koulussa kelvottomasti. Koulu on antanut joitakin eväitä ja tarkoituksella lusikan käteen. Jos todetaan ettei johonkin kielioppisääntöön tarvita yliopisto-opintoja ja se vielä kerrataan, ja tämä sitten loukkaa niin anteeksi. Ja nyt sitten tiedetään että loistit siellä, no hyvä, joskin minulle ihan yhdentekevää. Jos kiinnostaa niin minä en loistanut.
Huomasin että koululla on paljon tarjottavaa jolloinkin kun seurakunnan nuorisopappi palasi intistä ja aloitti ne maailnanlopputarinansa, uskovien ylöstempaamiset ja jos sun jotkin. Kolmannen asteen yhtälössä ja Habsburgien sekoilussa kun oli jotakin hyvin raikasta sellaisen jälkeen. Sain lusikan käteen syödäkseni lisää. Itse olen kovasti kiitollinen paljosta. Koulu merkitsi muutakin, sain ystäviä joihin kontakti säilyi tähän päivään, ja ensimmäiset kansakoulusta. Mietin toisinaan, että toisinkin olisi voinut mennä jos olisin syntynyt maahan jossa koulutus ei merkitse niin mitään.
Minua todella väsyttää, eli nyt minä en jatka.
-
Joillakuilla on sisäsyntyinen ymmärtämisen ymmärrys. Sitä on paha selittää. Yhtä paha on kai sellaisen joka ei tästä tiedä, sitä ymmärtää.
Liika ymmärtäminen on imelää jos sitä liikaa viljelee. Parasta se on silloin kun sen sanomatta tietää, eli ymmärtää.
Kaikki hyvä ymmärrys, järki mukaanlukien on lahjaa. Tietoa voi lisätä ja kuitenkin voi ymmärtämys vähetä.
Rajallisuutemme on ilmiselvä rajoite. Lähempi tuttavuus lisää tuntemista.
-
Ehkä en aivan täysin ymmärrä tätäkään. Ajattelitko että tietty poliittinen suuntaus, sinimustat, kuuluisi erityisesti herännäisyyteen?
No, ei sitä tarvitse auki keriä. Sen tiedän että pohjalainen herännäisyys valtiollisen heräämisen myötä liitti ne toisiinsa. Moni Karhumäen oppilas kuului valkokaartiin.
Niistä ajoista on sata vuotta.
Vähän pelästyin kun ajattelin, että tulisi äänestää sen mukaan, mikä hengellinen liike käy läheiseksi. Se on vanha tuttu asia että joissakin liikkeissä niin todella on että äänestyskäyttäytymistä valvotaan, mutta en itse sitä osannut aikaisemmin lukea osaksi herännäisyttä, kuten en osaa ajatella kristinuskoa puoluekartalla ylipäänsä.
Liike joka määritelmänsä mukaan "puolustaa arkaa ja ikävöivää uskoa" puolustamassa poliittista puoluetta tai vastustamassa toista tuntui ajankohtaisesti vieraalta, mutta kirkon viime vuosisadan historiaa ajatellen saattaa hyvin vielä tulevana aikana sitäkin tarkoittaa.... En tiedä kirjoitanko kauhean väsyneenä jälleen ihan soopaa.
Anteeksi.
Minä olen ollut körttifirmassa töissä kolleegana jokaisen puolueen edustajan kanssa. Ei herännäisyys ole mikään puolue.
-
Alkuperäiseen kysymykseen:
1. Etsin tiedolle mielestäni luotettavat lähteet:
https://www.svenskakyrkan.se/default.aspx?id=1318087
http://www.kyrkanstidning.se/inrikes/biskop-eva-brunne-oppna-kapell-andra-troende
2. Muodostin pikaisesti oman kantani, joka on Heikki Klemettiä mukaillen:
Risti on pantu ja pysyy.
Kirkoksi vihitty tila pysyköön kirkkona sille ominaisine tunnuksineen, kunnes se asianmukaisessa seremoniassa palautetaan normaaliksi tilaksi. Siihen en puutu, kenelle kukin kirkkotilassa oleva hiljaisen rukouksensa kohdistaa. Kirkkojen yhteydessä on havaintojeni mukaan myös "maallisia" tiloja, joihin voi tarvittaessa järjestää tunnustuksettoman hiljentymistilan, mikäli sellaista ei lähistöllä muuten ole käytettävissä. Tukholman piispan lausunto koski kuitenkin tiettyä merimieskirkkoa, jonka tilajärjestelyjä en tietenkään tunne.
Mekan suunnan merkitseminen on nykypäivänä vähän lapsekasta, sillä jokaiseen älypuhelimeen on varmasti saatavana sovellus, joka gps-paikannuksen avulla osoittaa tarvittavan suunnan. Jos ei ole, niin kertokaa minulle, teen siitä bisneksen.
Mt
-
Toin saudeista aikanaan kavereille kompasseja jossa ol mekka merkittynä. :kahvi:
-
Entäs tämä asia ? http://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/professori-islamilainen-terrorismi-ehja-osa-islamia/ :kahvi:
-
Toin saudeista aikanaan kavereille kompasseja jossa ol mekka merkittynä. :kahvi:
Eihän tuo toimi, koska suunta riippuu katsojan sijainnista.
-
Kompasseista puheen ollen yksi kaveri veisti puukolla ilmansuunnat yhden lintutornin kaiteeseen. On erittäin hyvä keksintö. Siitä näkee heti, mihin suuntaan kannattaa tuijottaa eri vuodenaikoina.
-
Entäs tämä asia ? http://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/professori-islamilainen-terrorismi-ehja-osa-islamia/ :kahvi:
Mie nyt en niin tunne tuota islamilaisuutta, enkä totta puhuen juuri nyt ehtinyt oikein lukea artikkelia. Vaan pistipä silmään keskellä artikkelia Kylväjän mainos, jossa eläkkeellä olevan kappalaisemme vävy hymyilee. :023:
-
TÄMÄ ON UUTISANKKA, mutta hyvä sellainen
(A)siallinen vastaus muslimien vaatimuksiin Kanadassa
PORMESTARI KIELTÄYTYY POISTAMASTA SIANLIHAN KOULUJEN KANTTIINIEN MENUISTA JA SELITTÄÄ, MIKSI:
"Muslimien täytyy ymmärtää, että heidän tulee sopeutua Kanadaan ja Quebeciin, sen tapoihin traditioihin ja se elämäntapaan, koska se on maa, jonka he vapaaehtoisesti ovat valinneet tulomaakseen.
Muslimien täytyy ymmärtää, että heidän pitää integroitua ja oppia elämään Quebecissä. "Heidän täytyy ymmärtää, että heidän tulee muuttaa heidän elämäntapansa, ei kanadalaisten, jotka niin jalomielisesti ovat toivottaneet heidät tervetulleiksi".Kuten muutkaan maat, kanadalaiset eivät halua luopua identiteetistään ja kulttuuristaan.
Muslimien tulee ymmärtää, että koska Kanadalla on juutalais-kristilliset juuret, joulukuuset, kirkot ja uskonnolliset juhlat, islamin kuuluu pysyä yksityisellä alueella.
Dorvalin kaupungilla (kouluruokajuttu) oli oikeus hylätä kaikki myönnytykset islamille ja sharialle.
Muslimeille, jotka eivät ole samaa mieltä, eivätkä tunne oloaan mukavaksi Kanadassa, heille on maailmassa 57 kaunista muslimimaata, useimmat niistä alikansoitettuja ja valmiita vastaanottamaan heidät avoimin halal-käsivarsin sharia-lakeineen.
Jos lähditte maastanne Kanadaan, ettekä toiseen muslimimaahan, olitte tulleet siihen päätökseen, että elämä Kanadassa on parempaa, kuin muualla. Emme salli teidän vetää Kanadaa samalle tasolle, kuin nuo 57 maata.
Kysykää itseltänne kysymys, vain yksi kysymys: Miksi on parempi olla Kanadassa, kuin siellä, mistä tulitte? Kouluruoka sianlihoineen on osa vastauksesta.
Jos tulitte Kanadaan sillä ajatuksella, että tulette syrjäyttämään meidät tuotteliaalla lisääntymisellänne ja aikanaan valtaamaan maamme, teidän pitäisi pakata ja palata maahan, josta tulitte. Meillä ei ole tilaa täällä teille ja ideologiallenne." - Anssi Manninen"
Tämä kun menisi kaikkien jakeluun.
-
^Ei ole mitään tietoa tästä jupakasta ja olisikin ollut hyvä valaista asiaa laajemminkin. Kanadan vaaleja hieman seurasin ja liberaalista Justin Trudeausta tulee uusi pääministeri, mikä on hyvä asia. Kirjoituksen lopun asiallisuudesta olen kyllä eri mieltä.
-
En ole otsikosta ihan varma. Kannatta miettiä ennenkuin sanoo mitään.
-
Tässä on jo monenlaista juttua, mutta alkuperäinen kysymys (onko nykysuunta oikea?) kiinnostaa. Minulle ainakin tämä piispan vaatimus kristillisten symbolien poistamisesta merimieskirkosta on jälleen yksi osoitus siitä, että nykysuunta ei ole oikea. Se viestii kahdenlaisestakin väärästä suuntauksesta: Ei ole oikein, että alamme siinä määrin suosia toisuskoisia, että menetämme oman kristillisen pohjamme. Järkyttävää! Toiseksi, ei ole oikein, että avoimesti
lesbo henkilö voi olla piispa. (Herättäjäyhdistyskin on asettunut liberaalille kannalle mm. homo- ja lesboavioliittojen suhteen.)
-
Minulle ainakin tämä piispan vaatimus kristillisten symbolien poistamisesta merimieskirkosta on jälleen yksi osoitus siitä, että nykysuunta ei ole oikea.
Tämä on minulle uusi asia. Niinpä piti hakea tietoa. Ensin kiinnitin huomioni siihen, että ei näytä olevan kysymys vaatimuksesta vaan ehdotuksesta. Ajatuksena näyttää olevan merimieskirkon muuttaminen uskontojen yhteiseksi rukouksen tilaksi. Sellaisillekin on toki tarvetta. Kristillisen kirkon muuttaminen sellaiseksi on ilman muuta ongelmallinen ja tunteita kuohuttavaa. Mikä mahtaa olla nykyinen tilanne, kun ehdotuksen esittänyt piispakin on jo eläkkeellä? - - - Sekin tieto löytyi. Ehdotusta ei toteutettu sen saaman vastustuksen takia.
-
Ihmiset näkee niin erilailla asioita.
Olin kerran yhden kuoron kanssa laulamassa jossain hengellisessä kokouksessa ja sen lopuksi joku taiteilija tuli eteen pitämään puhetta ja lahjoitti meille maalauksen, jossa oli alaston nainen,
Kuvan nainen oli kuitenkin selkäpuolelta kuvattu.
Ilmeisesti tämä taiteilija oli siinä kaupungissa enempikin tunnettu, koska ihmiset taputtivat sille luovuttamistapahtumalle.
No ei se mun maailmojani sen suuremmin heilauttanut, mutta ihmiset nähtävästi näkee asioita ivan erilailla kuin toiset ihmiset.
Jos nyt merimieskirkosta otetaan jotain kristillisiä symboleita pois ja korvataan, vaikka Muhamedin kuvilla tai puolikuulla, niin ei sekään mun maailmojani kaataisi, mutta en siitä välttämättä tykkäisi, kuten en alastonkuvasta maalauksessa joka luovutetaan kuorolle.
Helsingissä oli joskus Katajanokalla sellainen merimiehille suunnattu paikka johon merimiehet sai mennä lukemaan lehtiä ja sieltä sai ostaa olutta ja pelata biljardia ja viettää aikaa.
Oliko sauna ja muutakin, sellaista olen suunnitellut tänne Osloonkin.
Se Katajanokan paikka oli minusta kristillinen paikka kaikesta huolimatta, siis oluista ja biljardeista, kun jotkut kristilliset piirit niitä voinee paheksua.
Sama lesbo oliko piispasta toiset näkee asian niin erilailla ja katsovat Raamatusta, että näin sinne on kirjoitettu ja sen mukaan sitten paheksuvat heille erilaista tulkintaa.
Onneksi mua ei ole kutsuttu ketään paheksumaan tai lakia saarnaamaan.
Kunhan pidän omasta Raamatun lukemisista ja rukouksista huolta, niin siinä on minulle tarpeeksi.
-
Samaa mieltä annealmin kanssa että nykysuunta ei ole oikea, monessakaan mielessä, no, ehkä jossain kuitennii jos rupeisi oikein miettimään....