Päiväkirjani 2

[Riitta-mummi]

En lähtenyt lopullisesti. Tuli heti niin ikävä. Siirryin pitämään blogia Älypäähän.
Siellä ei keskustella muusta kuin peleihin liittyvästä, joten kun täällä joku inspiroi, saatan inspiroitua !

R-m

p.s. Uskosta  toivon keskustelua, sillä se on elämäni suurin asia.

[Pena]

Uskosta  toivon keskustelua, sillä se on elämäni suurin asia.

Olen Juho Malkamäen seurapuheita aamuhartauksiksi lainatessani usein säikähtänyt hänen käyttämiään kolkon kuuloisia ilmauksiaan. Hän mainitsee vaivan, murheen, velan ja itsensä tuomitsemisen kristityn elämään kuuluvina pysyvinä pohjavirtoina. Ilon ja vapauden hän tuo esille vain silloin tällöin ja kuin sivuseikkana. En kuitenkaan koe, että Juho olisi missään mielessä väärässä. Onhan tuo murhe minullekin tuttua. Sanoisin sitä kuitenkin apeudeksi enkä vaivanalaisuudeksi. Tarvitsen Jumalan edessä aina Jeesusta parantajakseni. Se, että ilo ja rauha myös ovat sydämessäni, on Jeesuksen työtä.

[Riitta-mummi]

Kiitos Pena kun otit toiveeni huomioon.  Sinä olet ollut oikea körtti kun et ole liikaa omasta uskostasi puhunut.
Itse koen olevani muutakin kuin körtti. Olen ortodoksis-katolis- hernhuttilais-körtti, ainakin nämä tunnistan .

Olen kai puhunut enemmän valoisasta ja tyytyväisestä uskosta, kuin kärsivän syntisen osasta. Kuitekin kärsiminen on kuulunut elämääni aivan lapsesta asti.
Ensin menetin Karjalan, ja sitten kuusivuotiaani lähes kuolin hinkuyskään.

Olen omien ja muidenkin perheenjäsenien sairauksien kautta tullut uskon äärelle.

Koen että minulle on annettu tämä osa, kärsiä, mutta myös iloita ja kertoa molemmista.
Nyt näen  niin että kaikki elämässä eteen tuleva kuuluu myös uskonasiaan. Asioiden näin kohtaaminen opettaa Jumalan suuruudesta ja Hänen johdatuksestaan kaikessa.
Niin pienen ihmiselämän puitteissa kuin maailmanlaajuisesti.

PekkaV, omittiinko me nyt sinun Päiväkirjasi ?