Kokemukseni raamattupiireistä, yli kahdenkymmenen vuoden ajalta, ovat kahtalaiset. Olen kertonutkin, että hyvää on se, että Raamattua luetaan.
Se, että maallikot yrittävät keskustella ja pohtia, johtaa usein vain loukkaantumiseen, vaikka ei kukaan varsinaisesti loukkaavia sanoja käyttäisikään. Näin kävi niissäkin kolmessa piirissä joissa kävin, vaikka yritettiin yleensä hienotunteisesti kysellen mennä.
Esimerkiksi keskustelu kelpoisuudesta ehtoollispöytään pahoitti erään ystävän mielen. Nyt käy näin homokeskusteluissa.
Saati sitten tällä tavoin, kun kirjoituksia on aika vaikea lukea niin kuin aloittaja on kokenut. Kyllä minäkin koin, että Pirska haluaa nyt tietää kuinka pojat uskovat.
Se taas, että joku vapaaehtoisesti kertoo kipuiluistaan tai kasvustaan tai muusta, on eri juttu. Körttiläiset vierastavat ( onneksi minusta ) varsinaista uskoontulokokemusta ja todistamista, vaan turvaavat kasteen armoon. Miten kukin elämäänsä elää, on kahdenkeskinen, kahvikeskustelutyyppinen , tai syntinen-Jumala-keskustelu.
Ehdotan, että keskustelua e i poisteta. Minua ei ole pakko kuulla.