Raamattupiiri

[Pirska]

Huomasin, että syksyllä tulee kuluneeksi  vuotta siitä, kun avasin ensimmäisen Päivän teksti -ketjun. Ajattelin siitä sen tyyppistä, että keskustelisimme ajankohtaisista kirkkovuoden teksteistä. http://foorumi.h-y.fi/index.php?topic=1454.0 Pikkuhiljaa keskustelu aiheista hiipui ja niinpä siitä tuli nykyisenkaltainen.

 Ajattelin avata uuden ketjun, jossa voitaisiin yleisesti käsitellä edellisen sunnuntain tekstejä, mitä ajatuksia ne herättävät.
Tässä on viime sunnuntain evankeliumiteksti:

Joh. 17: 6-10

Jeesus rukoili ja sanoi:
    ”Minä olen ilmoittanut sinun nimesi niille ihmisille, jotka valitsit maailmasta ja annoit minulle. He olivat sinun, ja sinä uskoit heidät minulle. He ovat ottaneet omakseen sinun sanasi ja tietävät nyt, että kaikki, minkä olet minulle antanut, on tullut sinulta. Kaiken sen, minkä olet puhuttavakseni antanut, minä olen puhunut heille, ja he ovat ottaneet puheeni vastaan. Nyt he tietävät, että minä olen tullut sinun luotasi, ja uskovat, että sinä olet minut lähettänyt.
    Minä rukoilen heidän puolestaan. Maailman puolesta minä en rukoile, vaan niiden, jotka sinä olet minulle antanut, koska he kuuluvat sinulle. Kaikki, mikä on minun, on sinun, ja mikä on sinun, on minun, ja minun kirkkauteni on tullut julki heissä.”

"Maailman puolesta minä en rukoile." Saatana on tämän maailman ruhtinas. Me elämme maailmassa, mutta mitä Jeesus tässä tarkoittaa maailmalla?

[Pena]

Tässä maailma taitaa olla Taivaan valtakunnan vastakohtana. Opetuslapsia kuvataan Jumalan pois maailmasta Jeesuksen haltuun antamina.

Joh. 3:16 käyttää sanaa toisessa merkityksessä, kun siinä kerrotaan Jumalan rakastaneen maailmaa. Siinä sen voisi mahdollisesti ymmärtää tarkoittavan ihmiskuntaa.

[Pirska]

Huomasin, että syksyllä tulee kuluneeksi  vuotta siitä, kun avasin ensimmäisen Päivän teksti -ketjun.

Näköjään Num Lock ei ole ollut päällä, siis syksyllä tulee 5 (viisi) vuotta Päivän teksti -ketjun aloittamisesta.

Tässä maailma taitaa olla Taivaan valtakunnan vastakohtana. Opetuslapsia kuvataan Jumalan pois maailmasta Jeesuksen haltuun antamina.

Joh. 3:16 käyttää sanaa toisessa merkityksessä, kun siinä kerrotaan Jumalan rakastaneen maailmaa. Siinä sen voisi mahdollisesti ymmärtää tarkoittavan ihmiskuntaa.

Ai niinpä onkin, hyvä huomio.

[juhani]

Raamattu on pinnallisesti ristiriitainen kirja... se ei ole etiikan oppikirja, eikä maailmankaikkeuden syntymästä teos... Lutteerus sanoi, että kirja kertoo Kristuksesta. Ei niin kerro mistään muusta. Armoa, rakkautta, uskoa ja toivoa siinä kirjassa on.

[Thomas McElwain]

Tässä maailma taitaa olla Taivaan valtakunnan vastakohtana. Opetuslapsia kuvataan Jumalan pois maailmasta Jeesuksen haltuun antamina.

Joh. 3:16 käyttää sanaa toisessa merkityksessä, kun siinä kerrotaan Jumalan rakastaneen maailmaa. Siinä sen voisi mahdollisesti ymmärtää tarkoittavan ihmiskuntaa.

Ihmeellistä, miten niin yksinkertainen ilmaisu voi tarkoittaa niin monta eri asiaa eri kielissä. Kun menin Puerto Ricossa lukioon, hämmästyin, kun opettaja kysyi oliko koko maailma läsnä. Kun siiryin espanjankielestä ranskaan, niin en hämmästellyt enää kun sama ilmaisu tuli esille. Mitä koko maailma mahtaa tarkoittaa UTn kreikassa? Viisaampi kuin minä sen sanoo.

[Riitta-mummi]

Muistan lapsuudesta kuinka karjalaisäidit hihkaisivat tenavilleen kun nämä puuhasivat jotakin " kivaa ":  Mitä maalimas työ teettä

Tv-sarjassa Kyläsairaala ( The Royal) ylihoitaja komentaa samoin osastolla: What in the earth is this ( sinnepäin ainakin )

Raamattupiireissä olen oppinut tavan lukea Raamattua, kuullut hyvinkin erilaisia näkemyksiä, kun maallikot keskustelevat ja kuuntelemaan omaa sisintäni. Raamatun historia ja Israelin monet vaiheet ovat kiinnostavaa luettavaa, kuunneltavaakin. Raamatun ydinsanoma on Jumalan sovitus itsensä ( täydellisen ) kanssa
kun Jeesus on välimiehenä.

Veisuulla on ollut suuri merkitys myös Raamattupiireissä. Sen äärellä ollaan yhtä.

[Pirska]

Tämän päivän evankeliumitekstissä on kohta Matt.6:12 Ja anna meille velkamme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meille velassa.

Luther selittää http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/ik/1pyynto.html#viides mm. näin :

"Pyyntöön on kuitenkin liitetty välttämätön, mutta lohdullinen jatko: "niin kuin mekin annamme anteeksi velallisillemme." Jumala on luvannut meille varmuuden siitä, että meille on lahjana annettu kaikki synnit anteeksi - tosin edellyttäen, että mekin puolestamme annamme lähimmäisillemme anteeksi. Sillä niin kuin Jumala antaa meille anteeksi, vaikka me monin tavoin rikomme häntä vastaan joka päivä, samoin pitää myös meidän antaa lähimmäisellemme anteeksi joka kerta kun hän aiheuttaa meille vahinkoa, käyttää väkivaltaa ja vääryyttä sekä osoittautuu vilpilliseksi meitä kohtaan. Ellet siis anna anteeksi, älä kuvittele myöskään itse saavasi Jumalalta anteeksi. Mutta jos sinä annat anteeksi, saat lohdullisen varmuuden siitä, että sinullekin annetaan taivaassa anteeksi. Se ei perustu siihen, että sinä annoit anteeksi, sillä Jumala antaa lupauksensa mukaisesti anteeksi täysin ilmaiseksi, yksin armosta, kuten evankeliumi opettaa. Ei, vaan Jumala on pannut tuon lisäyksen vahvistavaksi ja varmuutta antavaksi tunnusmerkiksi tämän rukouksen kanssa yhtäpitävän lupauksen rinnalle: "Antakaa anteeksi, niin teillekin anteeksi annetaan." (Luuk. 6:37.) Samasta syystä Kristus toistaa sen kohta Isä meidän -rukouksen jälkeen Matteuksen 6. luvussa sanoessaan näin "Sillä jos te annatte ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, niin teidän taivaallinen Isänne myös antaa teille anteeksi." (Matt. 6:14.) "

Oikeastaan vasta nyt uudelleen lukiessani ymmärsin, mitä Luther tarkoittaa. Sehän on selvää, että Jumala ei anna anteeksi siksi, että minä annan anteeksi sille joka on minulle velkaa, vaan täysin ilmaiseksi, yksin armosta. Mutta minä ainakin ymmärrän, että ellen minä anna toiselle ihmiselle anteeksi, niin silloin tämä täysin ilmainen anteeksianto Jumalan puolelta ei ole voimassa minun kohdallani. Eipä ole ihan pikkujuttu.

[öppiäinen]

Palaisin vielä tuohon Joh. 17:10 -jakeeseen: "minun kirkkauteni on tullut julki heissä". Miten sen ymmärrätte? Tuohan on siis sanottu vähän ennen kun opetuslapset luikkivat pakoon...

[Leena]

Huomasin, että syksyllä tulee kuluneeksi  vuotta siitä, kun avasin ensimmäisen Päivän teksti -ketjun. Ajattelin siitä sen tyyppistä, että keskustelisimme ajankohtaisista kirkkovuoden teksteistä. http://foorumi.h-y.fi/index.php?topic=1454.0 Pikkuhiljaa keskustelu aiheista hiipui ja niinpä siitä tuli nykyisenkaltainen.

 Ajattelin avata uuden ketjun, jossa voitaisiin yleisesti käsitellä edellisen sunnuntain tekstejä, mitä ajatuksia ne herättävät.
Tässä on viime sunnuntain evankeliumiteksti:

Joh. 17: 6-10

Jeesus rukoili ja sanoi:
    ”Minä olen ilmoittanut sinun nimesi niille ihmisille, jotka valitsit maailmasta ja annoit minulle. He olivat sinun, ja sinä uskoit heidät minulle. He ovat ottaneet omakseen sinun sanasi ja tietävät nyt, että kaikki, minkä olet minulle antanut, on tullut sinulta. Kaiken sen, minkä olet puhuttavakseni antanut, minä olen puhunut heille, ja he ovat ottaneet puheeni vastaan. Nyt he tietävät, että minä olen tullut sinun luotasi, ja uskovat, että sinä olet minut lähettänyt.
    Minä rukoilen heidän puolestaan. Maailman puolesta minä en rukoile, vaan niiden, jotka sinä olet minulle antanut, koska he kuuluvat sinulle. Kaikki, mikä on minun, on sinun, ja mikä on sinun, on minun, ja minun kirkkauteni on tullut julki heissä.”

"Maailman puolesta minä en rukoile." Saatana on tämän maailman ruhtinas. Me elämme maailmassa, mutta mitä Jeesus tässä tarkoittaa maailmalla?

En taida osata vastata mutta mieleeni tulee tietty vasta kuultu piispa Huovisen saarna näistä samoista tekstialueista. Tämähän on kappale jäähyväisrukousta. Jeesus ei pyydä Isältä, että ketään otettaisiin pois maailmasta, vaan, että hänen omansa varjeltaisiin pahalta.
Tässä on eräs syy jonka tähden en itselleni osta "kahden maan kansalainen" - paitaa.  Minulla kun on vain Suomen kansalaisuus, minut on tarkoitettu elämään ihmisen elämä ja toivoni mukaan pääsevän täältä lähdettyäni siihen maahan, jonne Jeesus lupaa mennä valmistamaan sijan muutamaa lukua aikaisemmin.  
Siksi pyydän, että minut maailman läpi vaeltaessani varjeltaisiin pahalta.

Mielestäni vastaus löytyy omasta kommentistasi. Kuka meitä hallitsee?

Sitten on nippu teologista viisautta, josta on toisinaan apua. Tai ei. 

[Pirska]

Matt. 27:51
   
Ja katso, temppelin esirippu repesi kahtia ylhäältä alas asti, ja maa järisi, ja kalliot halkesivat,

Eihän tämä aivan helluntain aiheeseen liity, vaan pitkäperjantaihin. Tuli kuitenkin mieleeni, että tästäkin voi vääntää (jos haluaa) vaikka mitä. Otin tähän edellisen raamatunkäännöksen, koska minusta esirippu kuulostaa tässä tilanteessa tutummalta kuin väliverho.

Joka tapauksessa minä ainakin uskon, että Jeesuksen kuoltua ristillä temppelin esirippu oikeasti repesi kahtia ylhäältä alas, maa järisi ja kalliot halkesivat. Jälkimmäisethän voisi selittää, että ne nyt vain sattuivat samaan aikaan, mutta minusta tuo esiripun repeäminen on kyllä niin konkreettinen asia, että sitä ei voi väittää sattumalta tapahtuneeksi.

Kiinnostaisi tietää, uskotteko te toiset, että näin oikeasti tapahtui.

[Pyryharakka]

Uskon. Miksen uskoisi.

[Riitta-mummi]

Minä uskon. Auta Herra minua epäuskossani !

Uskotko Thaimaan ja Indonesian tsunamiin  ?

[maisakai]

Toki uskon. Siis esiripun repeämisen. Ei tee edes tiukkaa. 
En kyllä epäile myöskään tsunameja.

(Ei taida varsinaisesti kuulua raamattupiiriketjuun vaan johonkin etymologiaosastoon, mutta mielenkiintoista, että sana hyväuskoinen tarkoittaa sama kuin herkkäuskoinen. Joka taas on eri asia kuin uskovainen...)

[Riitta-mummi]

Tuo herkkäuskoisuus on herkkien spesiaaliominaisuus, ehkä omaisuuskin.

[vn]

Uskon raamatussa kerrottuihin ihmeisiin.