Kirjoittaja Aihe: Mihin tyssää matka aikuiseen uskoon?  (Luettu 30610 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa seppos

  • Ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 16861
    • http://www.samila.1g.fi
Mihin tyssää matka aikuiseen uskoon?
« : 14.08.16 - klo:18:29 »
Emilia Karhu Os Kivistö
1 t ·
Tämän aamun Helsingin Sanomissa oli äärimmäinen kiinnostava, puhutteleva, viisas ja monipuolinen Sonja Saarikosken teksti otsikolla: Tulin uskoon ja tuputin Jeesusta teinitytölle – mitä ihmettä rippileirillä tapahtui? Herätti minussa valtavasti ajatuksia. Kirjoitin pitkästä aikaa blogiin!
Ydinkysymykseni on: Mihin tyssää Suomen kirkossa tai sen herätysliikkeissä matka aikuiseen uskoon? Hyvin harva aikuinen ihminen kai pystyy edes kuvittelemaan, että hän koskaan voisi ihmisen kielellä rautalangasta vääntäen määritellä ainoan oikean totuuden. Aikuiselle elämä, Jumala, Jeesus, pelastus, usko, toivo ja rakkaus ovat sanoja, joiden yksiselitteinen määrittely lienee sitä mahdottomampaa, mitä enemmän ikää ja elämänkokemusta karttuu. Monille oppineille kirkon työntekijöille tämä on itsestäänselvyys. He ovat saaneet mahdollisuuden jo teologisessa tiedekunnassa tai muussa opinahjossa ja keskinäisissä keskusteluissaan käydä läpi epäilevät kysymykset. Heillä on ollut mahdollisuus perehtyä historian faktoihin ja tulkintojen
moninaisuuteen. Hiljaisuuden viljely on tuonut monille vapauden katsoa opillisia lausumia yhä uudelleen toisin. Miten tämä sama oikeus taattaisiin tavallisille seurakuntalaisille, myös niille innokkaille isosille isosvuosien jälkeen?

Tämä on lainaus facebookin sivulta K24 eli Kotimaa lehti
Jumala on arjessa
Tekno- ei teologi

Poissa malla

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15518
Vs: Mihin tyssää matka aikuiseen uskoon?
« Vastaus #1 : 14.08.16 - klo:19:37 »
Tuli mieleeni, että vastuullisuus voisi kuulua ns "aikuiseen uskoon" ja myös jonkinlainen itsensä tunteminen.
Pyrkimys ainakin lähimmäisyyteen ihmisten keskellä.
Ja vastuullisuus saattaisi olla sitäkin, että ilman paljoja defenssejä uskaltautuu olemaan Vapahtajan jalkojen juuressa ja samoin ihmisten kanssa.
Ei puolustelisi itseään eikä liikoja selittelisi, jos toimii väärin, vaan osdaisi ottaa vastuun sanoistaan ja teoistaan.
Toki anteeksi antamus on olemassa.
Se on tärkeintä, kuitenkin.

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 22043
Vs: Mihin tyssää matka aikuiseen uskoon?
« Vastaus #2 : 14.08.16 - klo:22:05 »
Uskoon sisältyy paradokseja, joista yksi on se, miten olla 'aikuisella tavalla lapsen kaltainen'. Tähän liittyy myös se, miten kasvattaa nuoria kristittyjä siihen 'lapsenomaiseen täysi-ikäisyyteen'. Lapsellisuudesta pitää päästä ajoissa eroon ja minun mielestäni turhasta nuorekkuudestakin.

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21729
Vs: Mihin tyssää matka aikuiseen uskoon?
« Vastaus #3 : 14.08.16 - klo:22:57 »
Olen viime aikoina miettinyt itseni tuntemista, hyväksymistä, sitä että näkisin itseni
Jumalan luomana ainutlaatuisena rakastettuna ja kelpaavana ihmisenä, rinnalla kulkijana.
Lapsen lapset olemuksellaan ja ilollaan ja luottamuksellaan puhuttelee, koskettaa,
ovat kyllä esikuvia aikuisellekin.
Pahimmillaan aikuinen on hiljaa kun pitäisi puhua...huutaa kun pitäisi olla hiljaa...
Jospa edes kuulisin ja näkisin.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Mihin tyssää matka aikuiseen uskoon?
« Vastaus #4 : 16.08.16 - klo:10:22 »
Hyvä kun otit tämän aiheen esille. Kun olin kirjoittamassa tästä itse rupesin levätäkseni värkkäämään sitä Laura-tarinaa, josta sitten äkkiseltään tulikin työn tapainen.

Uskon " aikuisuudesta" eräs selvitys on Fowlerin hyvin laaja tutkimus. Hän on saanut laadittua hahmotelman, jonka mukaan uskonkehitys vie aikaa, vaatii persoonallisuuden kypsymistä ja pelottomuutta eräänä persoonallisuuden piirteenä, itse ajattelen kyllä sen pelottomuuden oheen tai täydentäjäksi  toisinaan hyvin riittävän senkin että saa entisestä nenosta tarpeekseen.

Usko kasvaisi kohti jotakin  jota hän nimittää " universaaliksi uskoksi" . Tällöin sen merkitys ihmiselle on suuri, niin suuri että hän ei voi käytöksellään enää asettua sitä vastaan, mikä hänelle on eettisesti oikein. Tapahtuu ilmeisesti itsestään niin, että kenellä on nälkä hän saa syödä, outo otetaan huoneeseen jne. Fowler pitää tätä harvinaisuutena, mutta enpä tiedä. Hän näkee vain ihmiset jotka kuolivat uskonsa tähden, eikä jokainen vain joudu samaan tilanteeseen elämänsä aikana.

Sen luulen hyvinkin pitävän paikkaansa että useimmat pysähtyvät johonkin kristilliseen " kotipesään" jossa ei ole muuta vikaa, kuin usein sydämetön ymmärtämättömyys toisin kokevia, näkeviä, ajattelevia kohtaan. Kotipesässä on lämmin olla, eikä mitään muuta ongelmaa kuin tuo. Kotipesässäkin voi kasvaa.

Tuo universaali usko vaikuttaa samalta kuin " Kristus saa muotoa meissä". Lapsenkaltaisuudesta ajattelisin kyllä jokseenkin kuten jo kirjoitin muualle:  Siinä ei tehdä numeroa eikä konstikkuutta Jumalan lahjoista eikä muuteta vaatimukseksi sitä, mitä meiltä ei  mitenkään voida vaatia, kaikki pelastustamne koskeva.

Näyttäisi vähäsen siltä että meiltä edellytetään toisen  ihmisen armahtamista. Siten, kuin se opetettiin ajassa jossa ei sossu huolehtinut kenestäkään, emme niinkään  tutkistelleet tunne-elämäämme kuin tekojamme, ja jossa anteeksianto oli teko. Sen hyväksyminen, että viimeiset tulevat ensimmäiseksi, että tuhlaajapojalle teurastettiin syöttövasikka, että viime hetkellä viinitarhaan ennättäneet saivat saman palkan kuin koko päivän raataneet. Ehkä nuo koko päivän raataneet olivat sokeat näkemään, mitä he puolestaan saivat verrattuna niihin jotka haalittiin kokoon viime hetkellä.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Mihin tyssää matka aikuiseen uskoon?
« Vastaus #5 : 16.08.16 - klo:10:28 »
Tahtoisin itse ymmärtää kuinka usko kasvattaa ihmisen persoonallisuutta. Usko, niin luulen, saattaa vinoutua, kehittyä neuroottiseksi ja ihmisen sielunelämän pelkojen, kateuden, tuhoavuuden saastuttamaksi. Mutta voiko se auttaa ihmistä näistä eteenpäin ja näiden ylitse? Masentuneen kohti toivoa ja ahdistuneen kohti rauhaa?
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 5163
Vs: Mihin tyssää matka aikuiseen uskoon?
« Vastaus #6 : 16.08.16 - klo:14:06 »
Minulla on voimakas aavistus, että kristillinen usko ilmeisesti ilmeneekin vain jatkuvana Herran nimen avuksi huutamisena.
Ja tähän ei kovin helposti päästä (jos ollenkaan) tai siinä pysytä ilman neurooseja, kieroutumia, vaikeuksia, onnettomuuksia, sairauksia, oikeaa tai sairaalloista synnintuntoa, .....
Näyttää myös olevan niin, että jostain syystä nuo edellä luettelemani kaidan tien kulkijan (tai kaidalle tielle pyrkivän ihmisen) parhaat ystävät eivät välttämättä johdakaan ihmistä Raamatun Jeesuksen Kristuksen luo apua huutamaan, mutta ne, jotka ne sinne johtaa, niistä on valtava apu tuolle kulkijalle.

Ounastelen, että ilo, lottovoitto, terveys yms. eivät ole välikappaleita ihmisiä johtamaan kaidalle tielle ja jos ovat, niin äärimmäisen harvoin.



Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33724
Vs: Mihin tyssää matka aikuiseen uskoon?
« Vastaus #7 : 16.08.16 - klo:15:17 »
Rohkean sanoa omalta kohdaltani, että  k y l l ä  usko voi, ja on auttanut, ainakin minua
ahdistuksista toivoon ja rauhaan. Uskossa kasvu on juuri tätä,  kuten Köpi hyvin kuvasi,
vaikeuksien matka valoon.

Kyllä se tie voi olla toisenlainenkin. Hiljaista kasvamista armossa jo lapsuudesta.
Jossakin vaiheessa tälläkin tavoin Kristus kirkastuu ja sisäistyy.

Mutta valmista minusta ei tule omin toimin.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 5163
Vs: Mihin tyssää matka aikuiseen uskoon?
« Vastaus #8 : 16.08.16 - klo:16:12 »
Kyllä se tie voi olla toisenlainenkin. Hiljaista kasvamista armossa jo lapsuudesta.
Jossakin vaiheessa tälläkin tavoin Kristus kirkastuu ja sisäistyy.

Taitaa se niin olla, että eri ihmisiä vedetään eri tavoin ahtaalle portille.



Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33724
Vs: Mihin tyssää matka aikuiseen uskoon?
« Vastaus #9 : 16.08.16 - klo:19:04 »
Siksi minä, ja oletan muidenkin körttien vastustavan kastettujen kristittyjen evankelioimista so. käännyttämistä omaan seurakuntaan tai ryhmään.

Muu kristillisistä arvoista pohjaava avustustyö on sitä mitä Jeesus meille opetti.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 5163
Vs: Mihin tyssää matka aikuiseen uskoon?
« Vastaus #10 : 16.08.16 - klo:20:16 »
Siksi minä, ja oletan muidenkin körttien vastustavan kastettujen kristittyjen evankelioimista so. käännyttämistä omaan seurakuntaan tai ryhmään.

Tämä on uudempi ilmiö. Ruotsalaisen, Laguksen ja kumppaneiden aikana tuota ajatusmallia kauhisteltiin.

Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 5163
Vs: Mihin tyssää matka aikuiseen uskoon?
« Vastaus #11 : 16.08.16 - klo:20:26 »
Ruotsin maalta en taida tuntea ed. mainitsemien körttiveljien ajalta paremmin kuin vain Roseniuksen. Ei olisi tuo Roseniukseltakaan läpi mennyt, vaikka olisi kesken unien herättänyt. 

Minulla on sellainen mututuntuma, että Suomessa Ruotsalaisen aikoina herätysliikkeisiin kuulumattoman papiston joukossa tuolle ajatukselle olisi hymähdetty hyväksyvästi. Papisto ei pitänyt siitä, että heränneet uskoivat, että kaste ei riitä, ellei ihminen elä aktiivisessa kääntymyksessä.

Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 5163
Vs: Mihin tyssää matka aikuiseen uskoon?
« Vastaus #12 : 16.08.16 - klo:20:38 »
Historiatietojen mukaan Paavolla oli tapana välillä kysellä ihmisten pelastusvarmuusasioita ja että mihin pelastusvarmuus perustuu, mikäli joku hänelle vastasi omaavansa pelastusvarmuuden.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33724
Vs: Mihin tyssää matka aikuiseen uskoon?
« Vastaus #13 : 16.08.16 - klo:21:31 »
Kyllä.  " Onko passi kunnossa ? "  Hän kysyi mielestäni sitä ystäviltään papeilta ja niiltä jotka tulivat hänelle asioistaan kyselemään. Ketään ei pantu , kai, esim. seuroissa siitä todistamaan, vaan se oli kahdenkeskistä ' kamarikeskustelua'.

En tietenkään ole mikään asiantuntija, tutkija tms. Vaan tämän olen ymmärtänyt
lukemistani kirjoista.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Viisveisaaja

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 8382
Vs: Mihin tyssää matka aikuiseen uskoon?
« Vastaus #14 : 16.08.16 - klo:21:32 »
Siksi minä, ja oletan muidenkin körttien vastustavan kastettujen kristittyjen evankelioimista so. käännyttämistä omaan seurakuntaan tai ryhmään.

Muu kristillisistä arvoista pohjaava avustustyö on sitä mitä Jeesus meille opetti.

Varmaankin evankeliointi on saanut erimerkitystä aikojen saatossa?
Nykyään evankeliointi kait mielletään käännyttämiseksi omaan seurakuntaan tai johonkin ryhmään sisälle ja muut ulkopuolella ryhmän tarvitsevat evankeliointia, jotta tajuaisivat tulla oikeaan ryhmään.

Varmaankaan Paavo ei tarkoittanut sitä, vaan puhui enemmän muusta, kuin pelastamisesta omaan joukkoon.
Paavon puheet taisivat olla enempi sielunhoidollisia ja neuvvoja varomaan erilaisia kristillisiä tai hengellisiä ääri ilmiöitä joita vaan riittää aina ja Jeesuksen toiseen tulemiseen asti kait.

Raamatun mukaan Paavali ei käännyttänyt jo kastettuja tai kristittyjä vaan ns,pakanoita eli porukkaa, kun eivät tienneet mitään Jeesuksesta.

Nykyäänkin minusta tarvitaan juuri Paavomaista otetta eli painottamista niistä asioista joista Paavo vainaakin piti puheita.
Eräs helluntaiseurakunnan johtaja Helsingin saalemseurakunnasta sanoi minulle, kun kerroin enempi kyllä noitten körttien joukkoon sopivani kuin teidän porukkaan, että ei helluntailaisuus ole enään samaakuin ennen, emme nostata käsiä ja vaadi kaikenlaista. Se aika on liikkeessämme vähenemään päin.

Kai se kun on ihmiset ovat nähneet niin paljon ylilyöntejä kristillisissä piireissä, että alkavat pikku hiljaa näkemään mikä on outoa ja mikä terveempää?

Toinen juttu on, että ihmiset näkevät asioita sen verran kuin näkevät.
Eli jos joku ei muusta tiedä kuin lestadiolaisuudesta ja sitä hänelle aina opetetaan, niin mikäs siinä on kukaan sanomaan hänelle, että olet väärässä, jos toinen ei muusta tiedä ja puollustelee omia näkemyksiään pontevasti.
Toinen on körtti ja näkee asiat sen mukaan.
Voipi olla monessa väärässä, mutta on nyt körtti ja jos joskus mieli muuttuu, niin se on sitten joskus.
Kaikki valta tekoälylle!