... Jokaisella on oma käsityksensä uskosta. Niinhän se kieltämättä on. Ja jos teatterin avulla saadaan penkit täyteen, niin kaipa se sitten on hyvä keino, vaikkei itseäni miellytäkään.
Niin, no... Onhan se hyvä, että ihmiset saadaan kirkkoon, ja vielä parempi, jos sen yhden käynnin jälkeen haluavat tulla uudestaankin, mutta... Ei kai se kirkkojen täyttyminen - keinolla millä hyvänsä - se pääasia kuitenkaan ole, vaan että siellä ihmiset jotain sanomaa kuulisivat, ja että vielä tuosta sanomasta jotain kolahtaisi ajatusmaailmaankin.
Siis minusta on ihan ok, että sitä kirkkoon tulemisen kynnystä madalletaan, että ihmiset uskaltavat tulla sen ensimmäisen ja toisenkin kerran. Mutta jos ihmiset jatkavat kirkossa käyntiä vain tämän esim. teatraalisuuden tai muun rekvisiitan takia, eikä itse sanoma tule kunnolla esille, niin lopputuloshan on ihan sama olivat nämä ihmiset siellä kirkossa sisällä vai ei. Tätä tarkoitin sillä, että eihän se kirkkojen täyteen saaminen kai itsetarkoitus ole.
Kävin katsomassa tuon haastattelun netistä, Ihan rauhallisen asialliselta henkilöltä vaikutti tämä Suokonautio. Mutta kun olen näissä julkisissa tiloissa, niin en kehdannut tuota äänenvoimakkuutta täysille laittaa, joten joitain lauseita meni ohi korvien, mm. tuo alla oleva.
Toisaalta tuosta markkinataloudesta olen hieman eri mieltä eli "kirkossa on asiakas aina oikeassa".
Jos "asiakas on aina oikeassa" -periaatteella tarkoitetaan esim. sitä, että jos yleisö haluaa mieluummin kuunnella kitaramusiikkia kuin urkuja, niin ok, kuunnellaan sitten kitaramusiikkia. Mutta jos tällä periaatteella tarkoitetaan sitä, että kirkossa asiakkaat rupeavat määrittämään mikä milloinkin on kirkon tunnustus, niin ei.
Ennen joulua Hesarissa oli kuulemma keskusteltu uskontunnustuksesta, ja esitetty mm, että uskontunnustuksen aikana jokainen saisi vapaasti muotoilla omin sanoin oman uskonsa. Monet ihmiset kokevat uskontunnustuksen vaikeana, koska eivät voi allekirjoittaa jokaista sen ajatusta. (Useimmilla varmaan ongelmat ovat esim. Marian neitsyydessä tai ruumiin ylösnousemuksessa, siis ihmiset eivät ehkä näitä oikein hyväksy tiettyjen luonnontieteellisten faktojen valossa ja siten kokevat, etteivät koko uskontunnustusta voi lausua.) …
Hukkasin, nyt hieman ajatuksenjuoksuni, kun puhelin soi tässä välissä, mutta tarkoitan sitä, että ei se nyt niinkään voi mennä, että jokainen siellä kirkonpenkissä latelee uskontunnustuksen aikana ihan mitä tahansa: ”Uskon Jeesukseen ja Vishnuun ja sielunvaellukseen ja …”
Tuli jotenkin mieleen eräs Kirkko ja kaupunki –lehdessä kerran ollut mielipidekirjoitus, jossa kirjoittaja ilmoitti, ettei voi uskoa sellaiseen Jumalaan kuin kirkko julistaa. Ja että hänen Jumalansa on sellainen ja sellainen – en nyt muista, mitä ominaisuuksia hän luetteli. Teki mieli vastata, että ei se kuule sinun toiveistasi lähde se millainen Jumala on. Jumala on sellainen kuin on. Emme me voi määritellä Jumalan ominaisuuksia sellaisiksi, joista itse pidämme – eli luoda itsellemme sellaista jumalaa, josta tykkäämme ja sitten päättää uskoa häneen.
Ja tuosta ”asiakas on kirkossa oikeassa” tuli hieman mieleen sama ajatus: että ”asiakkaat” saisivat määritellä minkälainen jumala olisi heidän mielestään kiva, ja tämän mukaan ruvettaisiin sitten oppia julistamaan. (Kuten kirjoitin, en tuota kohtaa haastattelusta kuullut, niin en tiedä tarkoittiko Suokonautio tätä opillista puolta vai jotain muuta.)
Kuten sanoin ajatus hieman katkesi tuossa välillä, joten toivottavasti tästä sai jotain tolkkua, mutta jotain samaa ajatusta ajan takaa kuin Johannes tuossa alla:
Tulee niin mieleen Venäjän tilanne, kun sosialistisen järjestelmän romahtamisen jälkeen ort.kirkko on saanut runsaasti jäseniä, mutta aika harva tietää, mitä kirkko opettaa. Osa uskoo jopa jälleensyntymiseen ja osa ei tiedä, kuka Kristus on. On vain yhteinen aineellinen kirkko.