Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: seppos - 13.06.14 - klo:11:44
-
Usein on vähätelty toista käskyä
2. Älä käytä väärin Herran, Jumalasi nimeä.
On ajateltu vain sen koskevan kiroilua jne. Yhtä tärkeä on muistaa se toinen puoli eli hurskastelu ja muu turha ja väärä jumalisuus, josta ei ole ollenkaan niin helppoa tehdä parannusta kuin tuosta tuhmasta puolesta. Näin on ainkin minun kohdallani ja kuten arvasitte oikein se ärsyttää minua.
-
Piti ensin ihan miettiä, mikä se toinen käsky nyt olikaan.
Veikkaan, että yhtä vaikeaa on tehdä parannusta tuhmasta kuin hurskastelevasta Jumalan nimen käyttämisestä. Jos on tottunut tyyliin "jumalattomasti töitä, herrajumala, härrekyy, jumalauta, tai voi Tsiisös", niin veikkaan, että sitkeässä on kitkeä niitä pois.
Minuakin ärsyttää tyyli "voi kiitos Jeesus", mutta mietin vain, onko se enemmän minun (pidän toista hurskastelijana) vai tuon toisen synti. En näe toisen sydämeen enkä tiedä ihan varmasti, onko se hurskastelua vai aivan todellista kiitollisuutta.
-
Oho, tulipa mielenkiintoinen alustus ! On totta, mitä seppos alustaa, taikinaan ei pitäisi panna mausteeksi Herran nimeä, ei kumpaankaan suuntaan.
Sitten tulee kysymys. Ovatko kaikki nimet sanottuina samassa kastissa ? Jumala, Herra, Kaikkivaltias, Luoja,Taivaan Isä, Totuuden Henki, Jeesus, Jumalan poika, ym. ym.
Jos puhutaan jumalasta, voi kai Häntä kutsua nimeltä. Asiayhteys ratkaisee. Tässä muistuu mieleen ent. foorumilainen Benkku. Hän puhutteli yleensä Häntä Häneksi.
Entä Raamatunlauseiden käyttö sellaisenaan ? Onko sekin samaa ?
Tuo kiroiluun verrattava puoli on selvempi. Ei se ole parempaa kuin kiroilu, vaikka kiroilu ottaa korvaan minulla helpommin.
-
Minä taas en ymmärrä, miksi nämä nimiasiat ovat niin tärkeitä. Sehän esiintyy muulloinkin, "pyhitetty olkoon sinun nimesi", "kaikki mitä pyydätte minun nimessäni", jne. Kaanaan kieltä tai kulttuuria minulle!
Mutta valaa en aio mennä vannomaan, se on selvä.
-
---
Mutta valaa en aio mennä vannomaan, se on selvä.
Minä olen joutunut vannomaan valan ja se koski vaitiolovelvollisuutta. Ei siinä ollut vaihtoehtoja jos mieli saada työpaikka.
-
Minä olen joutunut vannomaan valan ja se koski vaitiolovelvollisuutta. Ei siinä ollut vaihtoehtoja jos mieli saada työpaikka.
Tällainen lakisääteinen vala on eri asia kuin se, mistä Raamatussa kirjoitetaan.
-
^Miten se on mielestäsi eri asia?
Varmaan sitten olisin mieluummin työttömänä. Riippuu kyllä valan sisällöstäkin, mutta en minä Jumalaa siitä takuuseen halua vetää, että minä erehtyväinen ihminen kerron totuuden, tai en kerro mitä tietooni olen työn kautta saanut, tai tottelen laillista esivaltaa, tai mitä nyt kulloinkin.
-
^Miten se on mielestäsi eri asia?
Varmaan sitten olisin mieluummin työttömänä. Riippuu kyllä valan sisällöstäkin, mutta en minä Jumalaa siitä takuuseen halua vetää, että minä erehtyväinen ihminen kerron totuuden, tai en kerro mitä tietooni olen työn kautta saanut, tai tottelen laillista esivaltaa, tai mitä nyt kulloinkin.
Onko virkavalan vannominen Jumalan vetämistä takuuseen?
Itse ajattelin niin, että siinä tulee konkreettisesti itsellekin selväksi, että en saa kertoa ulkopuolisille ihmisten asioita, joita saan selville työni puolesta.
-
Onko virkavalan vannominen Jumalan vetämistä takuuseen?
Itse ajattelin niin, että siinä tulee konkreettisesti itsellekin selväksi, että en saa kertoa ulkopuolisille ihmisten asioita, joita saan selville työni puolesta.
Minusta siinä vannotaan kaikkitietävän Jumalan edessä eikä puolesta. Toisekseen laissa on muutenkin kielletty muitakin kuin virkamiehiä kertomasta mitä työssään on saanut tietää firman tai sen asiakkaiden asioista.
-
Jumalan nimi - asia kiinnostaa jonkin verran.
Jumalalla on tosi monta nimeä, ja niillä on varmaankin omia merkityksiä ja vivahteita.
Tämä lienee kuitenkin eri asia kuin aihe "toinen käsky"
-
Virkavalassa näköjään luvataan ja vannotaan Jumalan edessä, todistajanvalassa Jumalan kautta. Ehkä se edessä melkein vielä menisi, mutta kautta ei. En halua sitä kautta kierrättää lupauksiani, kun en voi olla varma, että kerron kaiken totuuden salaamatta, lisäämättä tai muuttamatta, vaikka kovasti yrittäisin. Saatan nimittäin erehtyä.
Virkaa ei ole joten valaa en sen puoleen ole joutunut vannomaan. Ihan vain olen allekirjoittanut erinäisiä papereita, joissa lupaan pitää salassa yhtä jos toistakin. Valitettavasti en edes ymmärrä, mitä kaikkea on tullut luvattua, kun juridinen teksti on niin kiemuraista, mutta koetan käyttää järkeäni.
-
Eikös laki muuttunut siten, että valan sijasta voi antaa juhlallisen vakuutuksen tms.?
En tiedä, koskeeko se virkavaloja vai todistamista. Pitääkö esim. lääkäreiden ja tuomareiden edelleeen vannoa vala?
Joudun piakkoin allekirjoittamaan selvityksen, jossa lukee:
"En ole tietoisesti jättänyt kertomatta mitään tähän liittyvää tietoa." Sen voin rauhallisin mielin allekirjoittaa.
-
Eikös laki muuttunut siten, että valan sijasta voi antaa juhlallisen vakuutuksen tms.?
En tiedä, koskeeko se virkavaloja vai todistamista. Pitääkö esim. lääkäreiden ja tuomareiden edelleeen vannoa vala?
Joudun piakkoin allekirjoittamaan selvityksen, jossa lukee:
"En ole tietoisesti jättänyt kertomatta mitään tähän liittyvää tietoa." Sen voin rauhallisin mielin allekirjoittaa.
Kirkkoon kuulumattomat ovat antaneet juhlallisen vakuutuksen jo pitkään. En ole joutunut törmäyksiin lain kanssa, joten en kommentoi sitä
-
Mehän olemme kaikki maallisen esivallan lakien alaisia. Jos esivalta säätää asetuksella/laillla, että johonkin virkaan henkilön tulee antaa valansa tai vakuutuksesnsa, niin sehän tehdään taikka on väistyttävä sellaiseen palvelukseen, missä moisia velvoitteita ei ole. "Älkää vannoko ensinkään" lienee vain yhdeltä kirjoittajalta UT.ssa, mutta se on otettu huomioon. Pikkupoikana jo tein seurakunnan kerhossa pari valaa: tupakoimattomuusvalan ja raittiusvalan. Voin todeta, että ensimmäisen olen kunniakkaasti pitänyt, mutta toiseen ei ollut voimia. Olen Paavalin oppilas "tässä asiassa". Hyvät ohjeet antoi myös kuningas Lemuelin äiti pojalleen viinin ja väkijuoman suhteen.
-
Pikkupoikana jo tein seurakunnan kerhossa pari valaa: tupakoimattomuusvalan ja raittiusvalan. Voin todeta, että ensimmäisen olen kunniakkaasti pitänyt, mutta toiseen ei ollut voimia. Olen Paavalin oppilas "tässä asiassa". Hyvät ohjeet antoi myös kuningas Lemuelin äiti pojalleen viinin ja väkijuoman suhteen.
Olet näköjään elänyt toivonliitto aikaa kuten minäkin. Tämä älytön idea laittaa alakoululaiset vannomaan etteivät koske alkoholiin lopetettiin aika pian meidän jälkeemme. Minusta idea oli edesvastuuton, vaikka tietysti olisi ollut ihanteellista jos siitä olisi edes jotain toteutunut, mutta taisi kaikilta unohtua.
-
Siellähän oli kivaa, poikaporukassa. Ikäero oli osallistujilla suuri, joten ei kaikkea otettu ihan todesta. Poikamies-kirkkoherralla oli sellaiseen aikaa. Ne olivat iltajuttuja, erossa koulusta. Halusin kertoa ikäänkuin kevennyksenä tai puujalkavitsinä.
-
Itse olen kokenut raittiuslupauksen teon Partaharjun raittiusleirillä 60-luvulla varsin tärkeänä.
Nuhjaantunut pahvinen kortti on edelleen lompsassani tallessa.
-
Kahden kerroksen väkeä :003: